Syvin Jumalalle omistautumisen muoto (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Metropoliitta Epifani luostarielämästä: Syvin Jumalalle omistautumisen muoto
Luostarikutsumuksen syvyys
Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifani pohti koskettavassa sosiaalisessa mediassa julkaistussa pohdinnassaan luostarielämän syvällistä hengellistä kutsumusta. Hän kuvaili sitä "yhdeksi syvimmistä ja korkeimmista Jumalalle omistautumisen ilmentymistä". Hän selvitti kirjoituksessaan luostarikutsumuksen historiallisia juuria ja pysyvää merkitystä, tarjoten sekä historiallisen yleiskatsauksen että voimakkaan hengellisen mietiskelyn tämän päivän ihmisille.
"Kristinuskossa on monia tapoja palvella Jumalaa", metropoliitta kirjoitti, "mutta luostarikutsumus on ehkä yksi syvimmistä ja korkeimmista tämän omistautumisen ilmentymistä. Se syntyy halusta omistautua täysin Jumalalle."
Luostarielämän alkuperä ja leviäminen
Metropoliitta Epifani aloitti muistuttamalla luostarielämän alkuperästä Egyptissä, korostaen pyhää Antonios Suurta, joka "ensimmäisenä vastasi Kristuksen kutsuun antaa itsensä täysin Herran palvelukseen." Luopumalla omaisuudestaan ja omaksumalla askeettisen elämän pyhä Antonios tuli radikaalin sitoutumisen esikuvaksi. Vietettyään 26 vuotta erämaassa hän alkoi kerätä opetuslapsia vuonna 306 jKr., muodostaen näin yhteisöllisen luostarielämän perustan.
Kun luostarielämä levisi itään 400- ja 500-luvuilla, se löysi uusia keskuksia Palestiinasta, Syyriasta ja Kappadokiasta. Metropoliitta korosti pyhän Basileios Suuren, pyhän Gregorios Teologin ja pyhän Gregorios Nyssalaisen keskeistä roolia itäisen luostariperinteen muokkaamisessa.
"Pyhä Basileios Suuri tunnetaan itäisen luostarielämän järjestäjänä ja tärkeiden luostarisääntöjen kirjoittajana, jotka ovat yhä ajankohtaisia", Epifani totesi. "Hän näki munkin todellisena kristittynä, jonka askeesi ei ole vain joukko ulkoisia sääntöjä, vaan pyhyyden ja syvän Jumalalle omistautumisen tila."
Metropoliitta selitti, että pyhän Basileioksen mielestä luostarien ei pitänyt olla eristyksissä yhteiskunnasta, vaan upotettuna siihen – yhteisöinä, jotka säteilevät rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Luostarielämä oli ja on yhä edelleen ihmisluonnon hylkäämisen sijaan "sen palauttamista alkuperäiseen puhtauteensa ja täyteyteensä".
Metropoliitta jatkoi pohdinnalla luostarikeskusten kasvusta Konstantinopolissa ja myöhemmin Athosvuorella, joka oli koti mm. sellaisille hahmoille kuten pyhä Pietari Athoslainen, joka "vietti yli 50 vuotta rukouksessa ja hiljaisuudessa". Ukrainan mailla luostarielämä juurtui jo ennen Kiovan Rusin kastetta vuonna 988, ja kehittyen metsissä asuvista askeeteista, jotka olivat sitoutuneet elämään enkelimäistä elämää.
Luostarielämän tarkoitus ja kutsumus
Mutta mikä saa ihmisen valitsemaan näin vaativan polun? "Mikä todella saa munkin valitsemaan tämän vaikean tien? Mikä on tämän kutsumuksen ydin ja päivittäisen kamppailun merkitys?" hän kysyi.
"Luostarielämän tehtävä on olla hengellinen valo, joka ohjaa sekä askeettia että muita kohti ikuista elämää. Aivan kuten majakka näyttää tien merimiehille, niin myös munkki johtaa sieluja Jumalan luo rukouksen kautta."
Hän huomautti, että jopa ei-uskovat kokevat usein hengellistä heräämistä kohdatessaan luostarien asukkaita ja heidän hiljaisen, rukouksellisen todistuksensa. Melun ja hengellisen uupumuksen aikakaudella munkit muistuttavat ihmiskuntaa, että "rauhan lähde piilee sydämen hiljaisuudessa."
"Munkki astuu tälle polulle rakkaudesta Jumalaan, joka väistämättä vuotaa yli rakkaudeksi muita kohtaan. Hän kärsii ihmiskunnan kanssa, rukoilee ja antaa sielunsa muiden puolesta. Tämä rukous ylläpitää maailmaa."
Kutsu luostarielämään
Metropoliitta Epifani päätti pohdintansa kutsulla niille, jotka tuntevat hiljaisen sisäisen kutsun.
"Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa, jos sydämessänne kaikuu hiljainen kutsumus – älkää vaientako sitä. Luostarielämä ei ole yksinkertaisesti pakoa maailmasta, vaan itse asiassa syvällinen muoto sen muuttamisesta. Se on omistautumista, joka loistaa kauas luostarin muurien ulkopuolelle."
"Olkoon Jumalalle elämänsä antaneiden rukoukset opastavia tähtiä pimeydessä – hengellisiä majakoita, jotka loistavat, kun ihmiskunta etsii tietä kotiin, kohti taivaallista Isää."
(Lähde: OT / https://orthodoxtimes.com/metropolitan-of-kyiv-monasticism-is-not-an-escape-from-the-world-but-a-profound-form-of-its-transformation/ )