Suuren paaston alku 4
Ortodoksi.netista
Neljäs päivä – valot taivaankannelle
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä. "
Luomiskertomuksen neljäntenä päivänä Jumala sanoo:
“Tulkoon valoja taivaanvahvuuteen erottamaan päivä yöstä, ja ne olkoot merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia.”
(1. Moos. 1:14, Raamattu 1992)
Ensimmäisenä päivänä syntyi valo. Nyt tuo valo saa kantajansa: aurinko, kuu ja tähdet asetetaan taivaankannelle. Ne eivät ole jumalia, eivät kohtalon hallitsijoita, vaan luotuja valoja, jotka palvelevat Jumalan järjestystä.
Luomisen neljäs päivä tuo esiin rytmin. Aika saa muodon. Päivä ja yö, juhla ja arki, vuodenaikojen kierto. Jumala ei luo kaoottista maailmaa, vaan maailman, jossa on hengitettävä rytmi.
Paaston hengellisessä elämässä tämä on syvästi lohdullista. Paasto ei ole irrallinen suoritus, vaan osa kirkon pyhää aikaa. Meitä kannattelee rukouksen rytmi: aamupalvelus, ehtoopalvelus, Jeesuksen rukous, paaston päivät ja sunnuntaiden kirkkaus. Kuten aurinko ja kuu ohjaavat luonnon kiertoa, kirkon rukouselämä ohjaa kristityn sisäistä aikaa.
Neljäs päivä muistuttaa myös siitä, että kaikki valo ei ole samaa. On luonnon valo ja on Kristuksen valo. Aurinko valaisee maan, mutta Kristus valaisee sydämen. Siksi kirkon traditiossa luodut valot nähdään viittauksena siihen todelliseen Valoon, joka tuli maailmaan. Paaston kulku kohti pääsiäistä on matkaa kohti ylösnousemuksen kirkastavaa valoa.
On merkittävää, että valot asetetaan taivaanvahvuuteen vasta sen jälkeen, kun vedet on erotettu ja maa tullut näkyviin. Ensin järjestys, sitten hedelmällisyys, sitten rytmi ja suunnistus. Hengellinen elämä ei ole pelkkää inspiraatiota, vaan Jumalan asettamaa järjestystä, joka kantaa.
Kun katsomme luomisen ikonia, jossa aurinko ja kuu kaartuvat taivaan syvyydessä ja tähdet syttyvät pimeään, näemme Jumalan, joka antaa suunnan. Hän ei jätä ihmistä ajelehtimaan ajassa ilman merkkejä.
Paaston neljäs päivä kutsuu meitä kysymään: mikä ohjaa minun aikaani? Mikä määrää sisäisen rytmini? Kun elämä asetetaan Jumalan valoon, aika ei enää ole pelkkää kulumista. Siitä tulee pelastuksen aikaa.
---
Aleksanteri
---
(Alla olevassa eteläranskalaisen Audessa sijaitsevan Cantauquen luostarin (Monastère de la Théotokos et Saint Martin) seinämaalaksessa on kuvattu maailman luomisen neljäs päivä. Katso myös muiden luomispäivien ikoneja tuon saman luostarin seinamaalauksista. Ne löytyvät Ortodoksi.netin perussivuilla olevasta artikkelista: Luominen.)
---