Sosiaalisen median ontologia ja evankeliumin julistamisen mahdollisuus
Ortodoksi.netista
Metropoliitta Gabriëlin esitelmä Thessalonikin konferenssissa: ”Ortodoksinen teologia ja teknologian ontologia: antropologiset, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset seuraukset”
Thessaloniki, 29.9.–1.10.2025
Sosiaalisen median ontologia ja evankeliumin julistamisen mahdollisuus
Johdanto
Ontologia on olemisen tutkimusta – kysymystä siitä, mitä on todellisuus ja millainen on sen luonne. Filosofiassa se sai muotonsa jo Aristoteleella ja myöhemmin 1600–1700-lukujen ajattelijoilla. Kirkon isille kysymys ei ollut teoreettinen, vaan he etsivät totuutta Kristuksessa, joka on kaikkien olentojen täyttymys ja olemisen todellinen perusta.
Tänä päivänä tämä kysymys ulottuu myös digitaaliseen todellisuuteen. Sosiaalinen media ei ole vain väline, vaan ihmisenä olemisen uusi ympäristö, jossa rakennetaan identiteettejä ja suhteita. Mutta ovatko nuo suhteet todellista persoonien välistä yhteyttä vai jäävätkö ne pelkiksi virtuaalisiksi kuvitelmiksi?
A. Sosiaalisen median ontologia
1. Digitaalinen identiteetti
Sosiaalisen median käyttäjä ei ole läsnä vain fyysisessä maailmassa, vaan myös digitaalisessa tilassa, jossa hänen olemuksensa heijastuu ja muokkautuu. Näin syntyy digitaalinen identiteetti – eräänlainen jatke ihmisen persoonasta. Ortodoksinen teologia muistuttaa kuitenkin, että ihmisen todellinen persoona ei ole profiilissa tai kuvassa, vaan suhteessa Jumalaan ja lähimmäiseen. Apostoli Paavali sanoo: ”Teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan” ([Kol.3:3).
2. Suhteiden luonne
Sosiaalisen median peruslogiikka rakentuu yhteyksille ja verkostoille. Mutta yhteys voi jäädä pintapuoliseksi – pelkäksi “kontaktiksi”. Vaarana on, että profiili korvaa persoonan ja kosketus muuttuu pelkäksi klikkaukseksi.
Ortodoksinen usko perustuu todelliseen yhteyteen ja rakkauteen: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” ([Joh.13:35).
3. Aika ja muisti
Digitaalinen maailma luo “ikuisen nykyhetken”, jossa uutisvirta ei pysähdy ja kaikki tallentuu, mutta ilman sisäistä käsittelyä. Kristillinen elämä sen sijaan ylittää hetken: ”Tämän nykyinen mmaailmamme on näet katoamassa” (1.Kor.7:31).
Kirkon muistaminen ei ole pelkkää datan varastointia, vaan liturgista anamneesia: ”Tehkää tämä minun muistokseni” (Luuk. 22:19).
4. Ruumiillisuus ja läsnäolo
Digitaalinen tila mahdollistaa viestinnän ilman ruumista, mutta voiko olla todellista yhteyttä ilman ruumiillista läsnäoloa? Kristinusko julistaa lihaksitulemista: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh.1:14).
Kirkon elämä on ruumiillista:
- yhteinen rukous,
- sakramentit ja
- kokoontuminen.
Digitaalinen läsnäolo voi tukea yhteyttä, mutta ei koskaan korvata sitä.
B. Evankeliumin julistaminen digitaalisessa ympäristössä
1. Mahdollisuudet
Sosiaalinen media voi olla kuin uusi Areiopagin tori, jossa kirkko voi todistaa evankeliumia. Se voi tavoittaa niitä, joille kirkon ääni ei muuten kuuluisi, ja luoda keskustelua.
2. Paimenellinen ulottuvuus
Kun kirkon paimen on läsnä verkossa, kyse ei ole vain tiedon jakamisesta, vaan elävästä todistuksesta Kristuksesta. Digitaalinen tila mahdollistaa yhteyden myös syrjäytyneisiin ja niihin, jotka eivät ole mukana kirkon yhteisessä jumalanpalveluksessa.
3. Haasteet ja rajat
Vaarana on evankeliumin muuttuminen tuotteeksi, jota mitataan klikkauksilla ja näyttävillä efekteillä. Digitaalinen viestintä ei voi korvata sakramentaalista elämää, jossa evankeliumi todella eletään.
4. Käytön kriteerit
Väline ja päämäärä on pidettävä erillään. Evankeliumi ei saa taipua median logiikkaan, vaan median tulee palvella evankeliumin logiikkaa. Kirkon työntekijöiden ja kaikkien kristittyjen tulee säilyttää totuus, eheys ja yhteisöllisyys digitaalisessa tilassa.
C. Käytännön ohjeita ja ehdotuksia
- Erottelukyky: Media ei ole uhka, mutta sitä on käytettävä harkiten. Kristus kehotti: ”Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset” (Matt.10:16).
- Väline, ei korvike: Sosiaalinen media ei saa olla kirkon sakramentaalisen elämän sijainen. Se voi palvella kirkon tehtävää vain, jos se johtaa elävään yhteisöön.
- Silta kirkkoon: Verkko voi olla väylä, joka johdattaa ihmisen kirkon todelliseen yhteyteen ja pyhien Mysteerien äärelle.
Epilogi
Apostoli Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat” (Room.1:16). Voima ei ole välineessä, vaan itse evankeliumissa.
Kirkko voi käyttää sosiaalista mediaa, mutta se ei tyhjene siihen. Evankeliumin voima pysyy muuttumattomana – ja kirkon tehtävä on todistaa se rohkeasti myös digitaalisessa ajassa.
Digitaalisen paikan muuntuminen
Kirkon kutsu ei ole torjua digitaalista tilaa, vaan muuttaa se todistuksen ja yhteyden paikaksi. Niin kuin kirkko siunaa veden, leivän, viinin ja öljyn pelastuksen välineiksi, samoin digitaalinen tila voi rukouksen, totuuden ja rakkauden kautta tulla todellisen yhteyden ja evankeliumin julistamisen paikaksi.
(Lähde: Vima Orthodoxias)