Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Bartholomeoksen puhe

Council on Foreign Relations -seurassa, New York, 19. syyskuuta 2025

Council on Foreign Relations, joka on yksi maailman merkittävimmistä ja arvokkaimmista ajattelun ja vuoropuhelun keskuksista, tarjoaa erinomaisen tilaisuuden jakaa näkemyksiä globaaleista kysymyksistä.

Kaksi erilaista mutta silti samankaltaista

Erilaiset juuret ja yhteiset piirteet

Council on Foreign Relations ja ortodoksisen kirkon ekumeeninen patriarkaatti ovat perustavalla tavalla erilaisia organisaatioita. Te olette selvästi maallinen, me taas selvästi emme. Mutta meillä on kuitenkin muutamia yhteisiä piirteitä:

Molemmat olemme osoittaneet kestävyyttä: teidän yhteisönne on toiminut yli 100 vuotta Uudessa maailmassa – meidän taas jo 1700 vuotta Vanhassa maailmassa.
Molempien kotipaikkana on maailmanlaajuisia kulttuurien risteysasemia: New Yorkissa puhutaan 800 kieltä ja se koostuu viidestä kaupunginosasta – Istanbulissa puhutaan 80 kieltä ja se sijaitsee kahden maanosan rajalla.
Ja lopulta, mikä on kaikkein tärkeintä: molemmat olemme valtioista riippumattomia toimijoita, joilla on globaali – voisi sanoa, ekumeeninen – näkökulma.

Uskonnollinen ääni maailman keskusteluun

YK ja uskonnollinen vastuu

Yhdistyneet Kansakunnat viettää tänä vuonna 80-vuotisjuhlaansa. Näinä syyskuun päivinä, jolloin YK kokoaa yhteen maailman poliittisen johdon, tunnemme erityisen vastuulliseksi tuoda uskonnollinen näkökulma tähän maailmanlaajuiseen keskusteluun.

Kolme aihetta

Tänään tarjoamme sen näkökulman kolmessa aiheessa:

Amerikkalainen kokeilu, sen juutalais-kristilliset vaikutteet ja merkitys koko maailmalle.
Voimat, jotka jakavat meitä kaikilla tasoilla – henkilökohtaisesta kansainväliseen.
Ajatuksemme siitä, miten näitä jakolinjoja voidaan eheyttää.

Amerikkalainen kokeilu ja sen merkitys

Perustavat asiakirjat ja niiden vaikutus

Ensi heinäkuun 4. päivänä amerikkalaiset juhlivat itsenäisyysjulistuksen 250-vuotisjuhlaa. Ja vain kaksi päivää sitten vietimme Yhdysvaltain perustuslain 238. vuosipäivää.

On oikeutettua sanoa, että nämä kaksi asiakirjaa – ja Bill of Rights – muuttivat paitsi tämän mantereen 13 brittiläistä siirtokuntaa, myös koko maailman. Ne loivat uudenlaisen itsehallinnon muodon, jossa oli sisäänrakennettuja turvamekanismeja niitä puutteita vastaan, jotka olivat romahduttaneet aiemmat itsehallinnon kokeilut lännessä – aina antiikin Kreikan demokratiasta ja Rooman tasavallasta Italian kaupunkivaltioihin, Hollannin tasavaltaan ja Sveitsin kantoneihin keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa.

Uudet turvamekanismit

Mitä nämä uudet turvamekanismit olivat? Kerroksittainen järjestelmä, jossa vallan jakaminen ja tasapainottaminen olivat keskiössä:

Hallinnon osalta: vallan jako kolmeen haaraan, joista jokaisella oli oma ainutlaatuinen ja merkittävä valtuutensa sekä kyky tasapainottaa muita kahta.
Kansalaisten osalta: sanan-, uskonnon-, lehdistön-, kokoontumis- ja vetoomusvapaus sekä muita oikeuksia.

Perustajien viisaus ja juutalais-kristillinen perintö

Miksi perustajat loivat tämän monimutkaisen järjestelmän, joka oli niin täynnä vastavoimia ja tasapainotuksia?

Siksi, että he – kukin heistä, erityisesti johtohahmot kuten Adams, Madison, Jefferson ja Washington – olivat juutalais-kristillisen tradition oppilaita ja sen opetusten tuntijoita.

Tämän tradition yksi ensimmäisistä opetuksista on, että ihminen on sekä langennut että erehtyväinen – kuten kertomus Aadamista ja Eevasta osoittaa.

Vapaa tahto ja sen seuraukset

Riippumatta siitä, miten tulkitsemme Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomusta, voimme tunnistaa siitä kaksi keskeistä opetusta:

Ihminen on Luojansa lahjoittamana varustettu vapaalla tahdolla.
Tämä vapaa tahto antaa meille mahdollisuuden valita oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä.

Kuinka muuten Aadam ja Eeva olisivat voineet uhmata Jumalan tahtoa?
Kuinka muuten Kain olisi voinut surmata Abelin?

Nämä teot perustuivat ihmisen tahtoon – vapaaseen tahtoon, jonka Luoja on meille antanut.

Ihmisen mahdollisuudet ja vaarat

Vapaan tahdon avulla voimme toteuttaa suurimpia epäitsekkyyden, hyvyyden, rakkauden ja jopa jumalallisuuden tekoja. Mutta samalla voimme tehdä myös pahimpia mahdollisia tekoja: itsekkyyttä, vihaa ja mitä hirvittävimpiä pahuuksia, kuten nähtiin niin sanotun ”lopullisen ratkaisun” kuolemanleireillä. Aadamista ja Eevasta alkaen olemme jääneet epätäydellisiksi olennoiksi.

Perustajat ja langenneen ihmisen realismi

Tähän palaamme, kun katsomme Yhdysvaltain perustajaisiin, jotka – kuten todettu – olivat syvästi juutalais-kristillisen tradition läpitunkemia ja tietoisia ihmisen lankeemuksesta ja vajavaisuudesta. Tämä ymmärrys sai heidät rakentamaan järjestelmän, jossa vallan tasapainotus toimii turvamekanismina – ei takuuna, mutta suojana – ihmisluonnon epätäydellisyyttä vastaan.

He tiesivät, että olipa poliittinen, uskonnollinen tai taloudellinen johtaja kuinka loistava, rohkea tai inspiroiva tahansa, hän on silti langennut – kuten me kaikki.

Amerikkalaisen kokeilun anti maailmalle

Amerikkalainen kokeilu on ollut vaikuttava menestys. Se on opettanut maailmalle, että yhteiskunta, joka tunnustaa ihmisen langenneen luonnon ja rakentaa vahvan järjestelmän sen ympärille, omaa parhaat edellytykset menestyä.

Nykyajan varoitus

Valitettavasti viime vuosikymmeninä olemme nähneet maailmanlaajuisen kehityksen, joka on kääntynyt pois Yhdysvaltain perustajien viisaudesta ja kulkenut kohti karismaattista, autoritaarista johtajuutta sekä vallan tasapainotuksen kaventamista, ohittamista tai turmelemista – ei vain hallinnossa, vaan myös liike-elämässä, akateemisessa maailmassa ja muilla yhteiskunnan alueilla.

Olkaamme selkeitä: emme puhu mistään yksittäisestä henkilöstä tai hallituksesta, vaan hallintomallista, jonka historia on lähes poikkeuksetta johtanut katastrofiin. Syystä, joka on ilmeinen: koska olemme luonnostamme vajavaisia, on virhe antaa kenellekään ihmiselle rajatonta valtaa.

Ilman vastavoimia ja tasapainotusta mikä tahansa hanke päätyy ennemmin tai myöhemmin tuhoon. Kuten lordi Actonin tutut sanat kuuluvat:

”Valta turmelee, ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.”

Jakautumisen voimat

Valaistuksen perintö ja nationalismin nousu

Siirrymme nyt toiseen aiheeseen: voimiin, jotka jakavat meitä kaikilla tasoilla, henkilökohtaisista kansainväliseen.

Valaistuksen aikana koulutetut länsieurooppalaiset kokivat vapautuneensa eräänlaisesta heimohenkisyydestä hylkäämällä keskiajan ja varhaismodernin ajan uskonnollisuuden, joka oli johtanut tuhoisiin uskonsotiin. Mutta uskonnon he lopulta vaihtoivat nationalismiin, josta tuli modernin yhteiskunnan peruskivi.

Nationalismin kaksi muotoa

Nationalismilla on kaksi muotoa. Sen myönteinen muoto on yksinkertaisesti idea, joukko arvoja, joka voi yhdistää erilaisia ihmisryhmiä tietyllä maantieteellisellä alueella yhteisen lipun alle. Haitallinen muoto taas nostaa yhden heimon kaikkien muiden yläpuolelle ja jakaa meidät. Tämä on kenties tuhoisin voima ihmiskunnan historiassa: se tappoi vuosina 1914–1945 yli 75 miljoonaa ihmistä – ja vaatii edelleen miljoonien henkiä.

Useimmille nationalismeille on ominaista erikoinen piirre: ne yhdistelevät kaukaisia muistoja uusiin ideoihin. Tämä prosessi nojaa valikoivaan muistiin. Valitettavasti ortodoksisissa maissa nationalismissa on toisinaan suosittu menneitä etnisen loiston aikakausia ortodoksisen sivistyksen yhteisen kirkkauden sijaan.

Ortodoksisen kirkon tuomio etnofyletismistä

Me suremme tätä epätasapainoa. Vuonna 1872 Konstantinopolissa kokoontunut pan-ortodoksinen kirkolliskokous tuomitsi kaikki yritykset järjestää kirkko etnisten tai rodullisten ryhmien perusteella sen sijaan, että se perustuisi alueellisiin periaatteisiin. Se lausui:

”Me hylkäämme, tuomitsemme ja kadotamme fyletismin – eli rodullisen syrjinnän, etniset riidat, vihat ja eripuraisuudet Kristuksen kirkon sisällä.”

Mutta tämä harhaopillinen käyttäytyminen elää yhä. Kansallisen tai etnisen perinnön korostaminen on hajottanut ekumeenista perhettämme, kuten tänään näemme kaikkein selvimmin ja julmimmin Venäjän ja Ukrainan sodassa. Tätä oikeudetonta sotaa arvioidaan jo maksaneen yli miljoona ihmishenkeä – suunnaton ja täysin tarpeeton tragedia.

Venäjän kirkon rooli sodassa

Tragedialla on myös hengellinen ulottuvuus: Venäjän ortodoksinen kirkko on antanut voimakkaan tukensa Ukrainan miehitykselle ja ortodoksisten kristittyjen murhaamiselle Putinin hallinnon toimesta. Tämä on tapahtunut vanhentuneen ja harhaisen imperiaalisen opin, niin sanotun Russki Mir -idean, palveluksessa.

Tätä ideaa on vahvistettu Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Nykyisen Moskovan patriarkaatin rajat entisen Neuvostoliiton imperiumin alueelle osoittavat niiden lähes yhtyvän.

Tästä syystä ekumeeninen patriarkaattimme vuonna 2019 täytti Ukrainan kansan toiveen omasta itsehallinnollisesta, [[Autokefalia|autokefaalisesta] kirkosta. Ukrainalaiset janosivat omantunnonvapautta yli seitsemän vuosikymmenen venäläis-neuvostolaisen sorron aikana, jolloin Moskovan patriarkaatti perustettiin uudelleen valtiolliseen käyttöön.

Israelin ja Palestiinan väkivalta

Seuraamme myös veristä konfliktia Israelin ja Hamasin sekä Hizbollahin terroristien välillä.

Historian ironia on, että sekä Gaza että Länsiranta kuuluivat vuosisatoja Itä-Rooman valtakuntaan ja olivat kristittyenemmistöisiä, kunnes muslimivalloitus 600-luvulla muutti tilanteen. Tänään kristityt ovat vähemmistönä: arviolta 20 000 Länsirannalla ja alle 1 000 Gazassa. Kauhistuttavat tapahtumat: 7. lokakuuta 2023 Israelissa tapahtuneet raakalaismaiset teot, ja Gazan jatkuva verenvuoto. Länsirannalla surimme 7. heinäkuuta tapahtunutta israelilaisten siirtolaisten hyökkäystä palestiinalaiseen kristittyyn Tayben kylään sekä Länsirannan viimeiseen kristittyjen asuttamaan kylään.

Kutsu rauhanpolulle

Katsomme Yhdysvaltoihin, Israeliin, arabimaihin, Euroopan unioniin ja Yhdistyneisiin Kansakuntiin, että ne löytäisivät rauhan ja hyvinvoinnin tien näille kahdelle alueelle – kristittyjen, juutalaisten ja palestiinalaisten parhaaksi. Me tuemme tällaista pyrkimystä kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Jakautuneisuuden todellisuus

Kyse ei ole vain kansakuntien välisistä ristiriidoista. Liian moni meistä kokee nykyisin, että myös perheet, työpaikat ja yhteisöt ovat syvästi jakautuneita:

politiikan vuoksi,
identiteettikysymysten korostamisen vuoksi – olipa kyse rodusta, uskonnosta, sukupuolesta, etnisyydestä tai kyvyistä,
varallisuuden ja mahdollisuuksien räikeiden erojen vuoksi,
sekä sosiaalisen median algoritmien vuoksi, jotka tarjoavat meille vain samanmielisten näkökulmia ja syventävät kuilua niihin, jotka ajattelevat toisin.

Tie kohti eheyttämistä

Kolmas kysymys: miten yksilö voi eheyttää?

Tässä on kolmas aiheemme: mitä me yksilöinä voimme tehdä parantaaksemme näitä jakolinjoja?

Koska olemme täällä tarjoamassa uskonnollista näkökulmaa globaaleihin kysymyksiin, ei ole yllätys, että käännymme vastauksia etsiessämme uskon puoleen. Ehkä yllättävää on kuitenkin se, kuinka vahvasti amerikkalaiset johtajat ovat pitäneet uskoa demokratian perustana ja hakeneet siitä ohjausta.

Mikä voi ylittää rajat?

Mitä ylikansallisia instituutioita on olemassa, jotka voivat yhdistää valtavia ihmisjoukkoja poliittisesta puolueesta, rodusta, sukupuolesta, etnisyydestä, taloudellisesta asemasta, iästä tai koulutuksesta riippumatta?

Ainoastaan uskonnolliset instituutiot kykenevät tähän tehtävään.

Uskon heikkeneminen Amerikassa

Juuri tässä piilee haaste. Viime vuosikymmeninä uskonnollisten yhteisöjen vaikutus Yhdysvalloissa on hiipunut. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina lähes 70 prosenttia amerikkalaisista kuului kirkkoon tai synagogaan, mutta 2000-luvun alusta lähtien luvut ovat laskeneet jyrkästi. Gallupin kysely vuodelta 2020 osoitti, että enää 47 prosenttia oli jäsenenä.

Washingtonin perintö

229 vuotta sitten, juuri tänään Philadelphiassa julkaistussa jäähyväispuheessaan George Washington ilmaisi asian suorasanaisesti:

"Kaikista taipumuksista ja tavoista, jotka johtavat poliittiseen menestykseen, uskonto ja moraali ovat välttämättömiä tukipylväitä… ne lujimmat tuet, joille ihmisten ja kansalaisten velvollisuudet lepäävät."

Eisenhowerin sanat

Tämä ei ollut yksittäisen presidentin näkemys. Samaa ajatusta on vaalittu Yhdysvaltain perustamisesta lähtien. Presidentti Dwight D. Eisenhower sanoi merisotakoulun valmistuneille vuonna 1958:

"Demokraattisen sivistyksen perusta on niissä periaatteissa ja vakaumuksissa, jotka ovat liittäneet meidät yhteen kansakuntana. Näihin kuuluvat henkilökohtainen vapaus, ihmisoikeudet ja ihmisarvo. Kaikilla näillä on juurensa syvässä uskossa – uskossa Jumalaan."

Uskon merkitys

Nämä johtajat ymmärsivät, että ilman uskoa – ilman arvoja, jotka ylittävät tämän maailman ja antavat meille toivon… jotka opettavat meitä rakastamaan toisiamme… jotka tunnistavat langenneen luontomme ja silti antavat anteeksi rikkomuksemme sekä avaavat tien täyttymykseen – ilman uskoa meiltä puuttuu ankkuri. Olemme ajelehtivia. Meidät valtaa nihilismi, joka ei niinkään tarkoita uskoa ei-mihinkään, vaan rajattoman kaaoksen vapautumista, jossa olemme valmiita mihin tahansa.

Sosiaalisen median haaste

Tänä päivänä internetin – erityisesti sosiaalisen median – ansiosta meillä on loputon valikoima tällaisia ”mihin tahansa” uskomuksia:

salaliittoteorioiden ja matkimisilmiöiden lisääntyminen,
lähes viikoittain vaihtuvat itseaputrendit,
pornografia,
äärilahkot ja kultit,
pikaisen rikastumisen lupaukset,
varallisuuden palvonta,
julkkiskultti,
päihteiden väärinkäyttö,
radikaali politiikka uskonnon korvikkeena ja paljon muuta.

Sosiaalisen median varjo

Erityisesti sosiaalinen media on osoittautunut hätkähdyttävän tehokkaaksi jakautumisen välineeksi:

algoritmien kautta, jotka vahvistavat ennakkoluulojamme,
äärimmäisen tuottoisien sovellusten kautta, jotka antavat meille mahdollisuuden arvostella ja hyökätä toisiamme vastaan etäältä,
virtuaalisten laumojen kautta, jotka hyökkäävät ja tuhoavat yksilöitä, jotka uskaltavat ajatella, puhua tai toimia toisin – eufemistisesti ”cancel-kulttuuri”, mutta ehkä osuvammin ”digitaalinen julkinen teloitus.”

Kadotetut hengelliset ankkurit

On selvää, että olemme unohtaneet joitakin kaikkein olennaisimpia kulttuurisia ja hengellisiä tukipilareitamme.

Kun aviorikokseen syyllistynyt nainen tuomittiin kuolemaan kivittämällä, Jeesus sanoi syyttäjilleen:

”Se, joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.” (Joh. 8:7)

Kuinka kauas olemmekaan langenneet käskystä:

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:39)

Missä on nyt varoitus:

”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi…” (Matt. 7:1)

Kahden kehityksen seuraukset

Viimeisten 25 vuoden aikana kaksi ilmiötä on vahvistanut jakolinjojamme valtavasti:

kaikkialle levinnyt sosiaalinen media, joka kykenee manipuloimaan tunteitamme, sekä
syvä uskon menetys transsendenttiseen Jumalaan, joka on yhdistänyt ihmisyhteisöjä tuhansien vuosien ajan.

Toivon säteet

Silti on syytä toivoon. Viime vuosina pimeyden keskeltä on alkanut kajastaa pieniä valonsäteitä, jotka Jumalan armon avulla voivat ajan myötä valaista tien kohti tasapainon ja ykseyden palauttamista ihmiskuntaan. Esimerkiksi:

Katolinen kirkko Yhdysvalloissa on saanut lähes kolme miljoonaa uutta jäsentä vuodesta 2010, pitkälti maahanmuuton seurauksena. Tuore Harvardin tutkimus osoittaa myös, että nuorten katolisuuteen samaistuvien osuus on kasvussa.
Ortodoksiset kirkot Yhdysvalloissa raportoivat 78 prosentin kasvun kirkkoon liityneiden määrässä vuosina 2019–2022.
Juutalaiset veljemme Yhdysvalloissa ovat niin ikään kokeneet merkittävää uskonnollisen sitoutumisen ja yhteisöllisyyden vahvistumista, erityisesti vuoden 2023 terrori-iskun jälkeen.
Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on alkanut kapina sosiaalisen median haitallisia vaikutuksia ja sopimatonta sisältöä vastaan: vanhemmat vaativat suurempaa kontrollia lastensa käytettävissä olevaan sisältöön, ja koulut kieltävät älypuhelimia luokkahuoneissa.

Nuorten etsintä

Paljon puhutaan siitä tyhjyydestä ja alakuloisuudesta, jota nuoremmat sukupolvet kokevat. Merkityksen etsiminen on perustavanlaatuinen inhimillinen tarve, ja se, ettei löydä elämälleen merkitystä, on tragedia – vieläpä tragedia, joka olisi vältettävissä. Rukoilemme, että nuoret liittyisivät kasvavaan ”uskoon palaamisen” liikkeeseen yhä suuremmissa määrin – heidän omaksi parhaakseen, hallitusten hyväksi ja koko maailmanlaajuisen yhteiskunnan parhaaksi.

Jumala siunatkoon meitä kaikkia kestävällä uskolla ja jatkuvalla ihmetyksellä sen elämän ihmeen edessä, joka meitä ympäröi.

(Lähde: Ekumeninen patriarkaati, otsikointi: Ortodoksi.net)

Patriarkka Bartholomeoksen puhe New Yorkissa 2025

Ortodoksi.netista

Sisällys