Moskovan patriarkaatti geopoliittisena toimijana
Ortodoksi.netista
TT, rovasti Andrei Sõtšov:
Moskovan patriarkaatin johtajat valjastettu Kremlin geopolitiikan valtaan
Moskovan patriarkaatti geopoliittisena toimijana – mitä voimme oppia?
Vaasan ortodoksisen kappeliseurakunnan pappi, TT, rovasti Andrei Sõtšovin kirjoitus ”Moskovan patriarkaatin johtajat valjastettu Kremlin geopolitiikan valtaan” (Leaders of the Moscow Patriarchate harnessed by Kremlin geopolitics) Viron kirkon tilanteesta nostaa esiin kysymyksen, joka koskettaa myös Suomea: voiko kirkollinen alistussuhde Moskovaan olla puhtaasti hengellinen asia, vai liittyykö siihen väistämättä poliittinen ulottuvuus?
Virossa on vireillä lakimuutos, jonka tavoitteena on rajoittaa Moskovan patriarkaatin vaikutusvaltaa. Taustalla on huoli siitä, että kirkon kautta välitetyt poliittiset viestit palvelevat usein Venäjän ulkopoliittisia tavoitteita. Presidentti Alar Karis on todennut, että turvallisuuskysymyksiin voitaisiin vastata myös nykyisen lainsäädännön keinoin. Silti parlamentin (Riikikogu) valiokunnat ovat painottaneet, että lakiuudistus on selkeä ja tarpeellinen.
Historiallisesti ortodoksiset kirkot ovat kuuluneet eri aikoina niin Konstantinopolin kuin Moskovankin alaisuuteen. Suomessa ortodoksinen kirkko siirtyi Venäjän vallan ajoilta Moskovan alaisuudesta Konstantinopolin patriarkaatin yhteyteen vuonna 1923. Tällä ratkaisulla kirkko vakiintui Suomen toiseksi kansankirkoksi ja löysi paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Viro koki tuolloin samanlaisen kehityksen.
Sõtšov muistuttaa, että Moskovan patriarkaatti ei ole toiminut vain hengellisenä instituutiona vaan osana geopoliittista hanketta. Patriarkka Kirillin sota-aikaiset lausunnot ja kirkon rooli "Venäjän maailman" (Russkij Mir) ideologian välittäjänä vahvistavat tätä kuvaa. Näin uskonnollinen perinne muuttuu helposti “geoteologiaksi” – hengellisen ja poliittisen yhdistelmäksi, joka uhkaa kansallista turvallisuutta.
Kysymys kuuluu: missä kulkee uskonnonvapauden ja valtion turvallisuuden raja? Useissa Euroopan maissa on rajoitettu uskonnollisia yhdyskuntia, jos ne toimivat ulkovaltojen tai ääriliikkeiden välineinä. Viro ei siis ole yksin hakiessaan tasapainoa näiden arvojen välillä.
Yhtenäisyys ilman alistamista
Sõtšovin mukaan ortodoksien vahvuus Virossa ei ole yhtenäisyys Moskovan alaisuudessa, vaan moninaisuus ja kyky kunnioittaa erilaisia perinteitä. Samaa voidaan sanoa Suomesta: kirkon autonomia ja yhteys Konstantinopoliin ovat turvanneet sen, että ortodoksisuus on voinut elää sovussa suomalaisen yhteiskunnan kanssa ilman ulkopoliittisia paineita.
Virossa on keskusteltu jopa mahdollisuudesta perustaa erillinen hiippakunta venäjänkielisille ortodokseille Konstantinopolin yhteyteen, jotta yhteisöt voisivat säilyttää kielensä ja kulttuurinsa ilman Moskovan ohjausta. Tämä avaa kiinnostavan rinnastuksen myös Suomeen, jossa ortodoksinen kirkko on kyennyt yhdistämään suomalaiset ja venäjänkieliset seurakunnat samaan rakenteeseen.
Johtopäätös
Moskova-patriarkaatti ei ole neutraali toimija, vaan usein Kremlin geopoliittinen jatke. Siksi kysymys sen asemasta ei ole pelkästään teologinen, vaan myös poliittinen. Suomen ja Viron historialliset kokemukset osoittavat, että ortodoksinen kirkko voi kukoistaa ja säilyttää uskollisuutensa perinteelle ilman Moskovan ohjausta – paikallisessa yhteiskunnassa, eurooppalaisen lainsäädännön ja kansallisen turvallisuuden puitteissa.
Tämä on lyhennelmä isä Andrei Sõtšovin ERR:n (Eesti Rahvusringhääling eli Viron kansallinen yleisradioyhtiö ) nettisivuilla oloevasta englanninkielisestä artikkelistä ”Leaders of the Moscow Patriarchate harnessed by Kremlin geopolitics”, joka löytyy nettiosoitteesta:
news.err.ee
Isä Andrei Sõtšovin tutkimusala on ollut kirkonhistoria, erityisesti Viron ortodoksinen kirkko Neuvostoliiton aikana; kiinnostuksen kohteina mm. kirkon ja valtion suhteet, yhteiskunnan uskonnolliset muutokset, kirkon instituutioiden rooli.
Hän on Research Fellow / Church History Research Fellow Tarton yliopiston School of Theology & Religious Studies ‒yksikössä.
Hän on toiminut myös lähiopettajana / luennoitsijana ortodoksisen kirkon historiassa Institute of Theology of the Estonian Evangelical Lutheran Church ‒instituutissa.
Hänellä on toiminut myös kirkonhistorian tutkijana Tarton yliopistossa.