Kohti yhteistä pyhää maailmankuvaa
Ortodoksi.netista
Ekumeeninen patriarkka:
Kohti yhteistä pyhää maailmankuvaa – uskontojen rooli hengellisessä ja planetaarisessa kriisissä
Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeuksen avauspuhe Maailman uskontojen rauhanneuvoston kokouksessa (Istanbul, 29. heinäkuuta 2025)
Hengellisen näkökulman puute kriisien ytimessä
Puhe lähtee liikkeelle ekumeenisesta näkökulmasta: Istanbulin historia ja Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti toimivat muistutuksena siitä, että ortodoksinen usko on aina ollut universaali kutsumus. Nykyajan kriisien – taloudellisten, teknologisten ja ekologisten – taustalla ei ole ensisijaisesti ulkoisia tapahtumia, vaan syvällinen maailmankatsomuksellinen ongelma. Tämä ongelma on materialistinen maailmankuva, joka kaventaa ihmisen elämän vain aineellisiin ulottuvuuksiin ja sulkee pois pyhän.
Ihmiskuvan vääristyminen ja sen seuraukset
Ihmisen käsitteen typistäminen yksilölliseksi toimijaksi, joka ei ole suhteessa Jumalaan eikä toisiin, johtaa sosiaaliseen eriytymiseen, luonnon riistoon ja eksistentiaaliseen tyhjyyteen. Ihminen nähdään tuotannon ja kulutuksen yksikkönä – ei enää Jumalan kuvaksi luotuna olentona. Tässä ilmapiirissä uskontojen välinen vuoropuhelu nousee välttämättömyydeksi: yhteinen toiminta ei ole ylellisyyttä vaan vastarinnan muoto hengellistä tyhjiötä vastaan.
Yhteinen pyhä maailmankuva – ei uusi uskonto, vaan yhteinen kieli
Ehdotuksena on rakentaa Common Sacred Worldview, eli yhteinen pyhä maailmankuva. Tavoitteena ei ole luoda uutta synkretististä uskontoa, vaan löytää ne yhtymäkohdat, joissa eri uskontojen pyhän kokemus kohtaa. Tämä yhteinen maailmankuva rakentuu neljän peruspilarin varaan:
- 1. Pyhä todellisuus – Jumala, Allah, Brahman tai muu, joka yhdistää kaiken rakkauden ja myötätunnon kautta.
- 2. Ihminen suhteellisena olentona – ihmisen täyteys toteutuu hyveiden kautta, ei vain oikeuksia puolustamalla.
- 3. Yhteiskunta yhteisönä – ei yksilöiden summa, vaan keskinäiseen vastuuseen perustuva rakenne.
- 4. Luonto pyhänä perustana – luonto nähdään pyhyyden kantajana, mikä vaatii kunnioitusta ja kestäviä ratkaisuja.
Silta tieteen ja uskon välillä
Puheessa esitetään, että tämä uusi hengellinen näkökulma voi yhdistää tieteen ja uskonnon. Modernin fysiikan ja biologian löydökset, jotka viittaavat yhteyteen ja tarkoituksellisuuteen, tukevat tätä kokonaisvaltaista maailmankuvaa. Ehdotetaan uutta luonnonfilosofiaa, joka ottaa huomioon sekä tieteellisen että hengellisen todellisuuden – ja täydentää jopa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita lisäämällä niihin pyhän ulottuvuuden.
Babelin kielikuva ja hengellinen moninaisuus
Moninaisuutta ei tule nähdä vain esteenä, vaan myös rikkautena. Vertaus Baabelin tornista toimii muistutuksena: ihmiskunta menetti yhteisen kielen, mutta ehkä se sai samalla uudenlaisen hengellisen elinvoiman. Uuden yhteyden rakentaminen ei tarkoita entisen yksinkertaisuuden palauttamista, vaan monimutkaisempaa ja vaativampaa yhteyttä. Moninaisuus ei ole kirous, vaan mahdollisesti tarpeellinen olotila.
Konkreettiset uhat: velkakriisi ja tekoäly
Kaksi ajankohtaista ilmiötä kuvaavat materiaalisen maailmankuvan tuhoisia seurauksia:
- 1. Velkakriisi – varsinkin globaalissa etelässä se toimii modernina orjuutena, jossa kansat alistuvat näkymättömälle velanhallintajärjestelmälle. Raha irrotettuna ihmisarvosta johtaa epäoikeudenmukaisuuteen ja pysyvään eriarvoisuuteen.
- 2. Tekoäly – edustaa älyn muotoa, joka on irrotettu tietoisuudesta ja hengestä. Se uhkaa korvata inhimillisen arvostelukyvyn algoritmisella tehokkuudella ja voi kaventaa ihmiskäsityksen puhtaaksi dataksi, vailla vapautta ja mysteeriä.
Molemmat ilmiöt kumpuavat samasta juuresta: hyötyajattelun ja abstraktion palvonnasta, jossa inhimillisyys ja pyhyys jäävät jalkoihin.
Uskontojen tehtävä: ei puolustautua vaan toimia
Uskontojen vastauksen tulee olla proaktiivinen ja rakentava, ei pelkkä uhkien torjuminen. Talouden kentällä se tarkoittaa solidaarisuutta, oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta. Teknologian kentällä se tarkoittaa ihmisarvon puolustamista, tietoisuuden pyhyyden korostamista ja vapauden suojelemista. Uskontojen tulee yhdessä kehittää eettisiä periaatteita, jotka perustuvat myötätuntoon, vastuuseen ja ihmisarvoon.
Yhteinen missio: todistaminen ja rakkauden teko
Uskontojen yhteinen toiminta ei perustu oppien yhteensulautumiseen vaan yhteiseen todistukseen. Jokainen traditio puhuu omasta kokemuksestaan käsin, mutta yhdessä ne voivat vastustaa aikamme nihilismin voimia. Todellinen yhteys löytyy yhteisestä toiminnasta – nälkäisen ruokkimisesta, sairaiden hoitamisesta, sorrettujen puolustamisesta. Hengellinen moninaisuus ei ole este vaan voimavara, kun se valjastetaan yhteiseen hyvään.
Kristillinen näkökulma: yhteys, ei valta
Kristinusko tarjoaa tähän vuoropuheluun palvelevan näkökulman: Jumalan kuvaksi luotu ihminen on kutsuttu yhteyteen, ei hallintaan. Rauha ei ole staattinen tila vaan eskatologinen liike – odotus kaiken sovituksesta Kristuksessa. Uskontojen yhteinen toiminta kumpuaa tästä toivosta: rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja viittauksesta pyhän salaisuuteen.
Hengellinen liitto, ei konsensususkonto
Emme ole kutsuttuja luomaan uutta yleismaailmallista uskontoa, vaan muodostamaan hengellinen liitto – yhteisö, joka todistaa maailmalle, ettei pyhyys ole kadonnut. Meitä yhdistää ei uskomusten yhteneväisyys vaan yhteinen rakkaus ihmiskuntaa kohtaan ja viittaus Jumalan mysteeriin. Tässä on todellisen rauhan perusta.
(Lähde: Ekumeenisen patriarkaatin kotisivut)