Analyysi: teologiset orientaatiot, haasteet ja arvoväitteet

1. Luovuus, vapaus ja tekoäly — teologinen dilemma

Stojanovic asettaa esiin yleistajuisen mutta vakavan kysymyksen: missä määrin digitaalinen teknologia, erityisesti tekoäly, uhkaa ihmisen autenttista luovuutta ja vapauden tilaa. Hänen huolensa on, että tekoäly saattaisi korvata tai ainakin peittää sen, mitä pidämme ihmisen sisäisinä kyvyinä — kirjoittamisen, ajattelun, ongelmanratkaisun — ja siten hämärtää käsitystämme persoonasta, vapaudesta ja vastuusta.

Teologisesti tällainen huoli voidaan analysoida ainakin kahdesta suunnasta:

Imago Dei (Jumalan kuva) -ajatus: jos ihminen luodaan Jumalan kuvaksi, tämä sisältää käsityksen luovuudesta ja vapaudesta. Mitä tapahtuu, jos tekoäly osittain tai kokonaan “tuottaa” sen, mitä pidämme ihmisluovuuden ilmentymänä?
Vapaus ja autenttisuus: jos tekoäly voi ulkoisesti jäljitellä ihmistä, miten erotamme autenttisen ihmisen toiminnan mekaanisesta jäljittelystä? Mikä jää jäljelle ihmisyydestä, jos tekoäly voi “tehdä puolessamme” — eettinen ja teologinen haaste.

Stojanovic viittaa mm. metropoliitta Ioannis Zizioulasiin korostaakseen, että luova persoona ei tuota identtisiä teoksia, vaan autenttisia — tämä merkitsee, ettei ihmisluovuus ole pelkkä algoritmi, vaan uniikki ja suhteessa oleva todellisuus.

2. Järjellisyys, sana ja identiteetti

Stojanovic tuo mukaan klassisen teologisen käsitteen logos / sana sekä Raamatun “sanan” idea. Hän väittää:

“Ihminen sanana on olemassa vain osallisuudessa yhteen Sanaan, Jumalan Sanaan. Ilman yhteyttä Jumalan Sanaan ei ihmisessä ole järkeä.”

Tässä on selvä viittaus patrisyys- ja keskitien traditioon, jossa logos on sekä Jumalan Sana että kosmologinen periaate, joka antaa merkityksen yksittäisille sanoille. Hänen näkemyksensä on, että identiteetti rakentuu osallisuuden kautta — ei autonomisesti irrallaan suhteesta Jumalaan. Tämä ajatus resonoi monessa ortodoksisessa ja patristisessa perinteessä.

Tällainen teologinen antropologia nostaa esiin kysymyksen: miten teknologia voi muuttaa tai muovata ihmisen osallisuutta Jumalaan ja sanoihin? Voiko tekoälyllä olla ääntä ilman logos-viitekehystä, vai tuottaako se tyhjää kopiointia?

3. Persoona, suhde ja kolminaisuus

Stojanovic korostaa: “Persoona on ihmisluonnon yleispätevä ilmaus.” Hän katsoo, että persoonallinen identiteetti ei ole itseriittoista, vaan voi säilyä vain suhteessa — sekä toisiin ihmisiin että Jumalaan. Tämä näkemys sijoittuu laajempaan teologiseen perinteeseen, jossa relationaalinen ontologia ja koinonia (yhteys) ovat keskeisiä käsitteitä.

Metropoliitta Ioannis Zizioulas on yksi nykyaikaisen ortodoksisen teologian merkittävimmistä nimistä juuri näissä kysymyksissä. Hänen mukaansa:

Vapaus ei ole yksin “valinnan mahdollisuus”, vaan se tulee yhteydessä toisiin ihmisiin yhteydessä Jumalaan. Vapaus aktivoituu suhteessa, ei autonomisesti. - (Viite: resourcesforchristiantheology.org)
Persoona ei ole mekaaninen “substantia”, vaan suhteiden kudelma: olemassaolo ja identiteetti rakentuvat suhteessa toisiin (toiseuteen) ja yhteisöön. - (Viite: resourcesforchristiantheology.org)
Kirkkoyhteys (Eukaristia) on paikka, jossa uskovat osallistuvat jumaliseen yhteyteen ja identiteettiin; tässä yhteydessä vapaus ja persoonallisuus saavat täyden merkityksensä. - (Viite: resourcesforchristiantheology.org)

Stojanovicin esitys näyttää olevan pohjimmiltaan yhteensopiva tämän tradition kanssa: luovuus, identiteetti ja persoonallisuus eivät ole irrallisia yksilöominaisuuksia vaan suhteita, jotka suuntautuvat Jumalaan ja toisiin.

4. Digitaalisen teknologian uudelleenmuovaavat vaikutukset

Kun tarkastelemme esitelmän teemoja laajemmassa teknologiafilosofisessa kontekstissa, voimme havaita ainakin nämä riskit ja mahdollisuudet:

Riskit

Personan ontologinen kaventuminen: Jos tekoäly alkaa tuottaa tuotteita, tekstejä tai kuvia, voi olla, että yhteisöllinen ja yhteydessä syntyvä persoonallisuus kaventuu mekaaniseksi agentiksi.
Vapauden hämärtyminen: Jos ihmistoiminta alkaa olla enenevästi “avustettua” tekoälyllä, voi herätä kysymys, missä määrin me todella teemme valintoja ja missä määrin tekoäly tekee ne puolestamme.
Yhteisöllisyyden rapautuminen: Jos teknologia vetää ihmisiä erilleen toisistaan — digitaalisten kuplien, algoritmien hallitsemien yhteyksien kautta — riskinä on, että suhde ihmisestä ihmiseen (ja siten identiteetistä yhteisöön) heikentyy.

Mahdollisuudet

Uudet ilmaisun muodot: Tekoäly voi rikastaa ihmisen luovuutta tarjoamalla uusia työkaluja, yhteistyökumppaneita tai näkökulmia, jos ne integroidaan eettisesti ja teologisesti harkiten.
Dialoginen interaktiivisuus: Voisi syntyä “teknologia-dialogeja”, joissa ihminen ja tekoäly yhdessä “muokkaavat” teoksia — mutta tällöin on tärkeää, että ihminen säilyttää ohjauksen ja identiteetin.
Laajempi osallisuus: Teknologia voi avata mahdollisuuksia ihmisille, joilla ei muuten olisi pääsyä luovaan ilmaisuun (esim. fyysiset rajoitteet), mutta tällöin tulee varmistaa, että teknologia ei alista heidän ääntään tai persoonaansa.

Stojanovicin pohdinnat voi nähdä herättelynä: ei automaattista tuomiota teknologialle, mutta vakava kehotus teologiseen harkintaan.

5. Arviointi ja kritiikki

Stojanovicin esitys on inspiroiva ja tärkeä, mutta siihen voi liittää muutamia kriittisiä huomioita ja kysymyksiä:

Poleemisuus vs. systemaattisuus: Tekstissä on luontainen huoli, joka osin jää enemmän argumentoimatta kuin perusteellisesti rakennetuiksi teologisiksi väitteiksi. Jatkossa tarvitaan systemaattista teologista pohdintaa tekoälyn merkityksestä antropologialle, kristilliselle etiikalle ja eukaristiselle yhteydelle.
Teknologian teologia: Stojanovic ei syvenny teknologiateologiaan: mikä on tekoälyn ontologinen status teologisesti? Onko se luoma, osallisuutta tarjoava vai pelkästään työkalu?
Voima-asymmetria: Tekoälyn käyttö ei ole neutraalia; erityisesti jos infrastruktuuri ja taloudelliset resurssit kontrolloidaan keskittyneesti, teknologian suhde ihmisiin voi sisältää vallan kysymyksiä. Teologisesti olisi tärkeää tarkastella sitä, kenellä on ääni ja kuka käyttää tekoälyä.
Ehtojen asettaminen: Jos hyväksymme tekoälyn osalliseksi luovaan toimintaan, mitä ehtoja meidän tulee asettaa, jotta säilytämme ihmisyyden? Esimerkiksi läpinäkyvyys, vastuu, rajauksellisuus, ihmiskeskeisyys — nämä jäävät esille, mutta vaativat lisätyöstä.

6. Mahdollisia jatkosuuntia

Teologinen antropologia tekoälyn aikakaudella: syvempi pohdinta siitä, miten persoona, vapaa tahto ja identiteetti muuntuvat, kun tekoäly tulee osallisuutta tarjoavaksi toimijaksi.
Kirkkotaiteen ja ikonografia-teknologia dialogi: miten tekoäly, digitaalisuus ja perinteinen kirkollinen symboliikka voivat kohdata — säilyttäen ikonografian avaamisen ja osallistumisen.
Etiikka ja vastuu tekoälyn luomuksissa: kuka kantaa vastuun, kun tekoälyllä luodaan sisältöä — vääristelyä, valhetta, plagiointia? Mitä teologinen vastuullisuus tarkoittaa?
Liturginen implikaatio: jos tekoälyllä on rooli osana eukaristista tai liturgista ilmaisua (esim. audiovisuaaliset elementit, digitaaliset pyhät kuvat), miten säilytämme yhteyden sakramentaalisuuteen ja tradition pyhyyteen?
Kontrastit eri teologisten traditioiden välillä: ortodoksinen suhde, katolinen perinne, protestanttiset näkemykset — miten ne eroavat tekoälyn ja luovuuden suhteen?

Yhteenveto

Stojanovicin esitys nostaa esiin keskeisiä kysymyksiä: mitä merkitsee ihmisyys, vapaus ja luovuus teknologian murroksessa — ja miten nämä ajatukset kannattavat suhteuttaa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Hänen teologinen lähtökohtansa yhdistää imago Dei -ajattelua, logos-näkemystä ja relationaalista antropologiaa, mikä tekee hänen näkökulmastaan rikkaan mutta haastavan. Jatkossa teologinen työ voisi syventää hänen ajatuksiaan kohti selkeämpiä malleja tekoälyn osallisuudesta ihmisen elämään, samalla turvaten ihmisarvon, vastuullisuuden ja seurakunnallisen yhteyden.

Lähdeluettelo (esimerkkilähteitä jatkolukemiseen)

Knight, Douglas H. (toim.), The Theology of John Zizioulas: Personhood and the Church. Ashgate, 2007.
Zizioulas, Ioannis, Being as Communion: Studies in Personhood and the Church. St. Vladimir’s Seminary Press, 1997.
Zizioulas, Ioannis, Communion & Otherness: Further Studies in Personhood and the Church. T & T Clark, 2007.
“Freedom for Relationship: An Initial Exploration of the Reception” — artikkeli käsittelee Zizioulasin persoonateoriaa ja vapauden suhdetta. (zizioula.org)
Personhood – John Zizioulas Foundation Official Website — peruskartoitus Zizioulasin persoonateoriasta. (zizioulas.org)
Micallef, Jesmond, Communion and Otherness in John Zizioulas’ theology (PDF) — tarkempi tutkimus suhteesta olemassaoloon ja toiseuteen. (domuni.eu)
“Sacraments and personhood: John Zizioulas’ impasse and …” — tarkastelu Zizioulasin sakramenttisesta näkökulmasta. (Wiley Online Library)
Stojanovic, Marina, “The Concept of Evil in the Anthropology of Origen and Basil the Great” (2022) — esimerkki Stojanovicin stilistisesta ja teologisesta tyylistä. (Academia)
Orthodoxy and artificial intelligence (kirja-artikkelikokoelma) — kattava katsaus ortodoksisesta näkökulmasta teknologiaan. dokumen.pub
Robinson, Peter Mark Benjamin, Towards a Definition of Persons and Relations with Particular Reference to the Relational Ontology of John Zizioulas (KCL-tutkimus). (King's College London)