Ahneuden ja anteliaisuuden tie (oppimateriaalia)

Pyhä Johannes Krysostomos – opetuksia ahneuden voittamisesta

Ahneuden ja anteliaisuuden tie

Pyhän Johannes Krysostomoksen opetus ja sen soveltaminen meidän elämäämme

Johdanto

Ortodoksinen kirkko on aina korostanut anteliaisuutta, lähimmäisenrakkautta ja kohtuullisuutta. Näitä hyveitä vastustaa ahneus – halu omistaa yhä enemmän, ilman että sydän tyytyy siihen, mitä Jumala on antanut. Pyhä Johannes Krysostomos, yksi kirkon suurista opettajista 300–400-lukujen vaihteessa, puhui tästä aiheesta usein ja voimakkaasti. Hänen sanansa ovat ajankohtaisia myös 2000-luvun Suomessa, jossa kulutuskulttuuri houkuttelee meitä hankkimaan aina vain lisää tavaroita, rahaa ja mukavuuksia.

Johannes muistuttaa meitä siitä, että ahneus ei ole vain ulkoinen tapa, vaan se on sydämen sairaus, joka kietoutuu yhteen ylpeyden kanssa. Hänen opetuksensa kutsuu meitä tutkimaan omaa suhdettamme rahaan, omaisuuteen ja lähimmäisen tarpeisiin.

Ahneuden olemus

Johannes kirjoittaa:

”Mitä enemmän ihminen omistaa, sitä enemmän hän haluaa. Ahneuden himo kietoutuu erottamattomasti yhteen ylpeyden sairauden kanssa.”

Ahneus on loputonta janoa. Se ei tunne tyytyväisyyttä, vaan etsii aina uutta. Ahne ei saa iloa omastaan, vaan kärsii siitä, mitä hänellä ei vielä ole. Näin ihminen menettää sisäisen rauhan ja muuttuu levottomaksi.

Ortodoksisen perinteen mukaan tämä levottomuus ei ole vain psykologinen ilmiö, vaan hengellinen tila. Ahne ihminen ei kykene kiittämään Jumalaa lahjoistaan, sillä hänen mielensä on sidottu siihen, mitä hän vielä tavoittelee.

Ahneuden monet muodot

Johannes ei rajoita ahneutta vain rahan himoon. Hän kirjoittaa:

”Ahne ei ole ainoastaan se, joka tavoittelee lisää rahaa. Ahne on myös se, joka haluaa yli kohtuuden – esimerkiksi ruuassa – ylittäen ne rajat, jotka Jumala on asettanut tarpeillemme.”

Tämä on tärkeä näkökulma myös meille. Ahneus voi ilmetä esimerkiksi:

• ylensyöntinä ja nautinnonhakuisuutena
• vallan- tai kunnianhimona
• ajanhimonaan, jossa ihminen ei halua antaa lähimmäiselleen hetkeäkään
• omien lahjojen tai kykyjen panttaamisena, kun ne voisi käyttää yhteiseksi hyväksi

Ahneuden ydin on siinä, että ihminen ei halua jakaa. Hän pitää kaiken itsellään, vaikka tietäisi, että joku toinen kärsii puutteesta.

Ahneuden seuraukset

Krysostomos varoittaa:

'”Ahneet ovat pahempia kuin villipedot. Sudet ja karhut väistyvät, kun ovat syöneet kylliksi. Mutta ahne ei koskaan tyydy.”

Tämä vertaus paljastaa, että ahneus tekee ihmisestä epäinhimillisen. Jumalan kuvaksi luotu ihminen menettää lempeytensä ja muuttuu saalistajaksi. Hän ei lepää, ei löydä rauhaa, vaan on aina levoton.

Johannes jatkaa:

”Rikkaat eivät saa iloa siitä, mitä heillä on, vaan surua siitä, mitä heiltä vielä puuttuu.”

Ahneus ei siis tuo onnellisuutta, vaan päinvastoin lisää kärsimystä. Se tekee elämästä jatkuvaa vertailua, kilpailua ja kateutta.

Raamatun esimerkit

Raamattu varoittaa ahneudesta useissa kohdin.

• Vanha testamentti kertoo Ahabin ja Iisebelin ahneudesta, kun he himoitsivat Naabotin viinitarhaa (1.Kun.21). Tämä ahneus johti murhaan ja Jumalan tuomioon.
• Uudessa testamentissa Jeesus kertoo rikkaasta miehestä, joka halusi rakentaa suuremmat aitat, jotta voisi varastoida runsaan satonsa (Luuk.12:16–21). Jumala sanoi hänelle: ”Sinä mieletön! Tänään sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin.”
• Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Rahanhimo on kaiken pahan juuri” (1.Tim.6:10).

Näissä kertomuksissa on sama viesti: ahneus kääntää ihmisen sydämen pois Jumalasta ja lähimmäisestä.

Almujen jaon merkitys

Johannes varoittaa, ettei almujen antaminen saa olla keino ”ostaa” hyvitystä omalle ahneudelle:

”Jos emme ensin lakkaa riistämästä, kaikki almumme ovat turhia.”

Tämä on tärkeä periaate myös kirkon elämässä. Almu ei ole hyväntekeväisyyttä siinä mielessä, että rikas antaa murusia köyhälle, vaan se on oikeudenmukaisuutta. Kaikki, mitä meillä on, on Jumalan lahjaa. Kun jaamme, palautamme sen, mikä kuuluu yhteiseen käyttöön.

Soveltaminen suomalaisessa elämässä

Nyky-Suomessa emme useinkaan kärsi suoranaisesta nälästä tai kodittomuudesta – vaikka niitäkin on. Meidän aikamme ahneus näkyy erityisesti kulutuksessa: uusien laitteiden, autojen, vaatteiden ja lomamatkojen loputtomassa janossa. Mainokset vakuuttavat, että olemme onnellisia vasta, kun hankimme vielä jotain lisää.

Ortodoksinen näkökulma kutsuu meitä kohtuullisuuteen. Paastokausien tarkoitus ei ole vain ruokavalion muutos, vaan sydämen vapauttaminen ahneudesta. Kun rajoitamme itseämme ruuassa, opimme myös tyytymään vähempään muussa elämässä.

Ahneuden vastakohta on anteliaisuus. Suomalaisessa ortodoksisessa elämässä se voi tarkoittaa esimerkiksi:

• lähimmäisen auttamista seurakunnassa, luostarissa tai omassa kylässä
• diakoniatyön tukemista taloudellisesti ja vapaaehtoistyöllä
• luomakunnan kunnioittamista: kohtuullinen kulutus, luonnon suojeleminen
• oman ajan ja osaamisen jakamista: vierailu vanhuksen luona, ystävyyden tarjoaminen yksinäiselle

Ahneuden hengellinen vaarallisuus

Krysostomos menee pitkälle sanoessaan, että ahneet ovat pahempia kuin pedot ja jopa demonien kaltaisia. Tämä ei ole liioittelua, vaan hengellinen realismi. Ihminen, joka sulkee sydämensä lähimmäiseltään, sulkee sen samalla Jumalalta.

Ahneus tekee ihmisestä kyvyttömän rakastamaan. Hän ei pelkää helvettiä, ei kaipaa taivasta, vaan elää vain nykyhetken himoissa. Tämä on tie kuolemaan – ei vain ruumiilliseen, vaan hengelliseen.

Pieni epäoikeudenmukaisuus turmelee kaiken

Johannes vertaa ahneutta pilaantuneeseen hiivaan:

”Ahneus on kuin pilaantunut hiiva, joka turmelee koko taikinan.”<(blockquote>

Jos omaisuus sisältää edes vähän epäoikeudenmukaisesti hankittua, koko omaisuus saastuu. Tämä pätee niin yksilöön kuin yhteiskuntaankin. Korruptio, vilppi ja epärehellisyys murentavat luottamusta ja johtavat suuriin menetyksiin.

Kysymyksiä ja tehtäviä oppijoille

1. Miten ahneus näkyy nykyisessä suomalaisessa elämässä – koulussa, työelämässä, kulutustottumuksissa?
2. Mitä eroa on kohtuullisuudella ja köyhyydellä? Voiko ihminen olla tyytyväinen ja onnellinen vähälläkin?
3. Millaisia käytännön tapoja on vastustaa ahneutta omassa elämässä?
4. Lue Luukkaan evankeliumin kertomus rikkaasta miehestä ja suuremmista aitoista (Luuk.12:16–21). Mitä opimme siitä nykyajassa?
5. Keskustelkaa: Onko antaminen vain rahan jakamista, vai voiko myös aika ja huomio olla almua?

Päätös

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa meitä tarkastelemaan sydämemme asennetta. Ahneus ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan koko hengellisen elämämme koetinkivi. Kristitty, joka janoaa taivasten valtakuntaa, ei voi olla mammonan orja.

Anteliaisuus, kohtuullisuus ja lähimmäisenrakkaus ovat tienviittoja matkalla Jumalan valtakuntaan. Kun pidämme huolta toisistamme ja luovumme liiallisesta, meistä tulee Kristuksen kaltaisia – sillä Hän, joka oli rikas, tuli köyhäksi meidän tähtemme (2.Kor.8:9).

---