Joosef Jaakobin poika
Ortodoksi.netista
Vanhurskas Joosef oli Raamatun Vanhassa testamentissa 1. Mooseksen kirjassa mainittu patriarkka. Hän oli Jaakobin ja Raakelin poika. Ortodoksisessa maailmassa hänet tunnetaan myös nimellä vanhurskas patriarkka Joosef Kauniskasvoinen (Joseph All Comely).
Elämä
Joosef oli yksi Jaakobin yhdestätoista pojasta ja Raakelin esikoinen. Hän oli isänsä toinen lempilapsi. Muut veljet tulivat kateellisiksi Joosefille ja möivät hänet orjaksi Egyptiin. He kertoivat Jaakobille Joosefin joutuneen leijonan saaliiksi.
Egyptissä Joosef joutui faaraon henkivartijan Potifarin palvelijaksi. Potifarin vaimo syytti Joosefia aviorikoksesta ja Joosef joutui vankilaan. Siellä hän alkoi selittää ihmisten unia. Kun hän pystyi selittämään faaraon näkemän unen seitsemästä viljavasta ja seitsemästä katovuodesta, faarao nimitti Joosefin Egyptin taloudenhoitajaksi.
Katovuosina hän tapasi veljensä, jotka tulivat hakemaan viljaa Egyptistä. Hän myös tapasi jälleen isänsä. Joosefilla oli kaksi poikaa, Efraim ja Manasse.
Kuolema ja muistopäivä
Joosef kuoli 110 vuoden ikäisenä. Patriarkka Joosef kuvataa ikoneissa joskus pitämässä egyptiläisen neuvonantajan nemes-päähinettä ja kädessään egyptiläistä ruoskaa. Ortodoksinen kirkko muistelee Joosefia aina vuosittain ennen joulua viimeistä edeltävänä sunnuntaina, jolloin on niin sanottu pyhien isien sunnuntai ja joissakin paikalliskirkoissa 31.3.
Muualla internetissä
(Lisäys: 8.4.2026)
Vanhurskas Joosef Kauniskasvoinen
Vanhurskas patriarkka 'Joosef Kauniskasvoinen on yksi Vanhan testamentin puhuttelevimmista henkilöistä. Hänen elämästään kerrotaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan viimeisissä luvuissa (1.Moos.37:1-50:26). Joosefin vaiheissa yhdistyvät kärsimys, koettelemus, uskollisuus Jumalalle ja lopulta pelastus, joka ulottuu myös niihin, jotka olivat tehneet hänelle pahaa.
Joosef oli patriarkka Jaakobin yhdestoista poika. Isän erityinen rakkaus herätti hänen veljissään kateutta, ja lopulta he päättivät hankkiutua hänestä eroon. He heittivät hänet kaivoon ja myivät hänet Egyptiin matkalla olleille kauppiaille. Näin Joosef joutui kauas kotimaastaan ja perheestään, tilanteeseen, joka näytti inhimillisesti katsottuna toivottomalta.
Egyptissä Joosef myytiin Potifarille, joka oli faraon henkivartioston päällikkö. Vaikeista oloista huolimatta Joosef ei menettänyt luottamustaan Jumalaan. Potifar huomasi, että Herra oli hänen kanssaan ja että kaikki, mitä Joosef teki, menestyi. Siksi hän uskoi koko talonsa hänen hoitoonsa.
Puhtaus, kärsimys ja uskollisuus
Joosefin elämässä koitti kuitenkin uusi koetus, kun hänen isäntänsä vaimo yritti vietellä hänet. Joosef kieltäytyi, sillä hän ei tahtonut tehdä syntiä Jumalaa vastaan. Hänen ratkaisunsa osoittaa, että todellinen uskollisuus ei riipu ulkoisista oloista, vaan sydämen asenteesta. Joosef säilytti puhtautensa ja pysyi oikeamielisenä, vaikka joutui siitä kärsimään.
Kun nainen ei saanut tahtoaan läpi, hän syytti Joosefia valheellisesti. Potifar uskoi syytöstä, ja syytön Joosef heitettiin vankilaan. Sekään ei kuitenkaan merkinnyt Jumalan hylkäämistä. Vankilassakin Joosef pysyi Jumalan palvelijana, ja siellä hän sai lahjan selittää unia.
Myöhemmin Joosef kutsuttiin faraon eteen selittämään tämän unet. Jumalan antaman viisauden avulla hän ilmoitti, että Egyptiä odottaisi seitsemän yltäkylläisyyden vuotta, joita seuraisivat seitsemän nälkävuotta. Samalla hän antoi neuvon siitä, miten tulevaan hätään tulisi varautua. Farao tunnisti Joosefissa Jumalan antaman viisauden ja korotti hänet koko Egyptin hallitsijaksi heti itsensä jälkeen.
Milloin kirkko muistaa Joosef Kauniskasvoista?
Vanhurskasta patriarkka Joosef Kauniskasvoista muistellaan ortodoksisessa kirkossa erityisesti Suurena maanantaina. Tuolloin hänet asetetaan liturgisessa perinteessä Kristuksen esikuvaksi: isän rakastamaksi pojaksi, veljien kavaltamaksi, syyttömästi kärsiväksi ja lopulta pelastuksen välikappaleeksi monille. Siksi hänen muistonsa kuuluu kiinteästi Suuren viikon alkuun.
Joosef kuuluu myös Vanhan testamentin vanhurskaiden joukkoon, jota kirkko muistaa joulua edeltävänä aikana pyhien esi-isien ja isien sunnuntaiden yhteydessä. Silti hänen varsinainen ja koko ortodoksisessa maailmassa selvästi tunnistettava muistopäivänsä on juuri Suuri maanantai.
Anteeksiannon ja Kristuksen esikuvan tie
Nälänhädän aikana Joosefin veljet tulivat Egyptiin ostamaan viljaa. He eivät tunteneet veljeään, mutta Joosef tunnisti heidät. Hänellä olisi ollut kaikki valta kostaa heille, mutta hän ei tehnyt niin. Lopulta hän ilmoitti heille, kuka hän oli, ja antoi anteeksi. Joosefin sanat tiivistävät hänen hengellisen näkemyksensä: ihmiset voivat tarkoittaa pahaa, mutta Jumala voi kääntää sen hyväksi.
Juuri tässä näkyy Joosefin elämän syvin merkitys. Kirkon perinteessä hänet nähdään Kristuksen esikuvana. Isä rakasti häntä, veljet kavaltaivat hänet, hänet myytiin hopeasta, häntä syytettiin valheellisesti ja hän joutui syyttömänä kärsimään. Lopulta hänet kuitenkin korotettiin, ja hänestä tuli pelastuksen välikappale monille. Samoin Kristus tuli omiensa hylkäämäksi, kärsi viattomana ja toi maailmalle pelastuksen.
Vanhurskaan Joosefin elämä muistuttaa, ettei Jumalan kaitselmus lakkaa toimimasta silloinkaan, kun ihmisen tie käy pimeyden, epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen kautta. Hänessä kirkko näkee puhtauden, kärsivällisyyden, anteeksiannon ja horjumattoman Jumalaan luottamisen esikuvan.