Horjumatta ristillä levottoman maailman keskellä
Ortodoksi.netista
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka:
Horjumatta ristillä levottoman maailman keskellä
6.2.2026
Me emme lannistu. Me pysymme horjumatta ristillä, niillä vartioasemilla, joihin jumalallinen kaitselmus on meidät asettanut, puolustaaksemme uskon pyhiä ja kalliita aarteita.
Halkin teologinen koulu kirkon ja sivistyksen elävänä symbolina
Ekumeeninen patriarkka palautti mieleen edeltäjänsä, autuaasti muistettavan patriarkka Germanos IV:n aloitteen sijoittaa teologinen koulu Halkin Pyhän Kolminaisuuden ikivanhaan luostariin. Vuodesta 1844 aina vuoteen 1971 saakka koulu toimi säännöllisesti ja kantoi runsaasti hedelmää. Se antoi Ekumeeniselle istuimelle, koko ortodoksiselle kirkolle ja koko kristilliselle maailmalle lukemattomia kasvatteja, jotka patriarkkoina ja arkkipiispoina, piispoina ja papistona sekä pyhän tieteen palvelijoina palvelivat uhrautuvaa tietä Jumalan kansaa. He todistivat uskosta, rakkaudesta ja toivosta horjumattomalla uskollisuudella kirkon traditiolle ja syvällä herkkyydellä ihmistä ja hänen vapautensa koettelemuksia kohtaan.
Patriarkka puhui omasta ja kaikkien Halkin koulun kasvattien yhteisestä liikutuksesta, mutta myös toivosta, että koittaa hetki, jolloin koulun ovet avautuvat jälleen ja kello kutsuu uusia teologian opiskelijoita. Tätä toivoa vahvistaa koulun rakennusten kunnostus ja ajanmukaistaminen, jonka odotetaan valmistuvan kuluvan vuoden aikana.
Hän korosti, että Halkin teologinen koulu on katkeamattoman kirkon ja sivistyksen yhteyden symboli. Koko pitkän historiansa ajan koulu on ollut Fanarin hengen kantaja ja sen odotetaan ilmentävän samaa henkeä myös tulevaisuudessa.
Pyhä Fotios ortodoksisen identiteetin rakentajana
Tämän hengen esikuva ja ruumiillistuma on ollut pyhä Fotios Suuri, Konstantinopolin patriarkka. Hän oli ortodoksisen kirkollisen ajattelun, perinteelle uskollisuuden, oppineisuuden ja syvällisen sivistyksen malli. Hänen toimintansa vaikutti ratkaisevasti aikansa historiaan, kulttuuriin ja koko Itä-Rooman valtakunnan kehitykseen. Ennen kaikkea hänen hengellinen läsnäolonsa, uhrautuva paimenuutensa, synodaalinen tietoisuutensa, lähetystyönsä ja tarkka huolenpitonsa kirkon dogmaattisen opetuksen varjelemisesta muovasivat ratkaisevasti ortodoksisen kirkon omaleimaisuutta. Ei ole sattumaa, että pyhä Fotios luetaan Bysantin ja ortodoksisen kirkon suurimpien hahmojen joukkoon.
Patriarkka muistutti myös pyhän Fotioksen syvästä kunnioituksesta Jumalanäitiä kohtaan. Hänen opetuksissaan oleva runsas viittaus Jumalansynnyttäjään on saanut osan tutkijoista esittämään, että Akatistos-hymni, joka tradition mukaan laulettiin seisaaltaan Konstantinopolin piirityksen aikana vuonna 626, olisi syntynyt myöhemmin ja ollut patriarkka Fotioksen kynästä.
Piirityksestä lähetystehtävään: rakkaus vastauksena väkivaltaan
Patriarkka kuvasi aikaa, jolloin Konstantinopolia uhkasi äkillinen hyökkäys pohjoisesta, samalla kun keisari ja sotajoukot olivat poissa. Pyhä Fotios ei jäänyt toimettomaksi, vaan kutsui kansan rukoukseen, katumukseen ja valvomiseen. Kaupunki täyttyi suitsutuksen tuoksusta, psalmien äänestä ja rukouskulkueista. Hyvänä paimenena, joka ”antaa henkensä lammasten puolesta” (Joh.10:11), hän rohkaisi pelokasta kansaa ja ohjasi sen turvautumaan Jumalansynnyttäjään, ainoaan toivoon ja turvaan. Ja Jumalansynnyttäjä, esirukoustensa kautta, pelasti kaupungin ja sen asukkaat.
Patriarkka toi esiin, ettei pyhän Fotioksen hengellinen katse kuitenkaan nähnyt hyökkääjiä pysyvänä uhkana, vaan uutena kylvömaana. Hän ryhtyi viipymättä lähetystyöhön ja huolehti siitä, että evankeliumi vietiin myös Rusin maille, valmistaen siten tietä kristinuskon leviämiselle alueella seuraavalla vuosisadalla.
Tämä on pyhän Fotioksen todistus ja tämä on Ekumeenisen patriarkaatin ajaton todistus. Piiritykseen se vastaa rakkaudella ja pimeyteen Kristuksen valolla. Sodan edessä se ei aseta vastavoimaksi maallista valtaa, vaan ristin. ”Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme” (1.Joh.5:4), usko, ”joka vaikuttaa rakkautena” (Gal.5:6).
Risti kirkon vastauksena sodan ja pelon aikaan
Patriarkka liitti tämän todistuksen myös nykyhetkeen. Aikana, jolloin aseiden ääni kaikuu monin paikoin ja maailma vajoaa pelon ja epävarmuuden varjoon, Suuri Kirkko seisoo yhä horjumattomana Kristuksen lihaksi tulleen rakkauden valossa. Pohjoisesta puhaltava kylmä tuuli ei kykene sammuttamaan sen sydämen lämpöä.
Se odottaa kärsivällisesti ja rakastavasti palaavia lapsiaan avoimin sylin, kuin tuhlaajapojan isä tai pikemminkin kuin Herra itse ristillä. Ristiinnaulittuna Hänen kanssaan se antaa jäsentensä elämän todistukseksi lastensa puolesta. Vääristä syytöksistä ja pilkasta huolimatta se ei jätä ristiä.
Tämä on Ekumeenisen patriarkaatin pysyvä sanoma: me emme lannistu. Me pysymme horjumatta ristillä, niillä vartioasemilla, joihin jumalallinen kaitselmus on meidät asettanut, puolustaaksemme uskon pyhiä ja kalliita aarteita. Ja Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä on aina suojana ja turvana kaikessa vaarassa ja jokaisessa juonessa.
(Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan kreikaksi Ekumeenisen patriarkaatin verkkosivuilla.)
Ekumeeninen patriarkaatti