Volosin julistus ja kirkon ykseyden kysymys

Volosin julistus ja kirkon ykseyden kysymys

Teologinen vastaus “Russkii Mir” -oppiin

Teologinen keskustelu kirkon ja ideologian rajasta

Viime vuosina ortodoksisessa maailmassa on käyty poikkeuksellisen vakavaa keskustelua kirkon ja poliittisten ideologioiden suhteesta. Tämän keskustelun keskeinen asiakirja on niin sanottu Volosin julistus (The Volos Declaration), joka julkaistiin vuonna 2022. Julistus on laajan kansainvälisen teologijajoukon allekirjoittama kannanotto, jossa arvioidaan kriittisesti “Russkii Mir” -ajattelua ortodoksisen uskon ja tradition valossa.

Volosin julistus ei ole synodaalinen päätös eikä kirkollinen laki. Se on teologinen lausuma, jonka painoarvo perustuu sen argumentaatioon ja siihen, että se pyrkii tunnistamaan kirkon uskon ydintä vääristäviä ajattelutapoja. Julistuksen lähtökohta on kysymys kirkon olemuksesta. Milloin kirkko lakkaa todistamasta Jumalan valtakunnasta ja alkaa palvella jotakin muuta päämäärää.

Mitä “Russkii Mir” tarkoittaa

“Russkii Mir”, usein käännettynä “Venäläinen maailma”, on käsite, jota on käytetty kuvaamaan yhteistä historiallista, kulttuurista ja hengellistä perintöä Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän ja muiden alueiden välillä. Ongelmalliseksi käsite muuttuu siinä vaiheessa, kun siitä muodostuu teologisesti värittynyt ideologia, jossa tietty valtio, kansa tai kirkollinen rakenne esitetään Jumalan erityisenä välineenä historiassa.

Volosin julistuksen mukaan tällöin kirkon universaali kutsumus hämärtyy. Kun kansallinen tai valtiollinen projekti puetaan kirkolliseen kieleen ja liitetään pelastushistoriallisiin merkityksiin, kirkon tehtävä vääristyy. Kirkosta tulee väline, ei todistaja.

Kirkko ei ole kansallinen projekti

Julistuksen keskeinen teesi on yksiselitteinen. Ortodoksinen kirkko ei ole sidottu yhteen kansaan, valtioon tai kulttuuriin. Sen ykseys ei perustu yhteiseen etnisyyteen, kieleen tai poliittiseen lojaalisuuteen, vaan yhteiseen uskoon, eukaristiseen elämään ja Kristuksessa olemiseen.

Paikalliset kirkot elävät aina tietyssä kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa, mutta nämä tekijät eivät määrittele kirkon teologista olemusta. Volosin julistus muistuttaa, että aina kun kirkko samaistuu liiaksi kansalliseen identiteettiin tai imperiaaliseen ajatteluun, se menettää osan hengellisestä vapaudestaan.

Etnofyletismi ja kirkon historiallinen muisti

Volosin julistus nojaa vahvasti ortodoksisen kirkon historialliseen kokemukseen. Keskeinen viitekohta on etnofyletismin tuomitseminen Konstantinopolissa vuonna 1872 kokoontuneessa kirkolliskokouksessa. Etnofyletismillä tarkoitetaan oppia tai käytäntöä, jossa kirkon ykseys ja rakenne alistetaan etnisille tai kansallisille rajoille.

Vuoden 1872 kirkolliskokous tuomitsi etnofyletismin harhaoppisena, koska se rikkoo kirkon olemuksellisen ykseyden Kristuksessa. Kirkko ei jakaudu kansojen mukaan, vaan kokoaa yhteen kaikki ihmiset ajasta, kielestä ja kulttuurista riippumatta. Paikalliset kirkot voivat käyttää eri kieliä ja elää erilaisissa kulttuureissa, mutta kirkon identiteetti ei voi rakentua kansalliselle ensisijaisuudelle.

Volosin julistuksen mukaan “Russkii Mir” toistaa etnofyletismin perusvirheen uudessa muodossa. Kansallinen tai valtiollinen narratiivi esitetään hengellisenä kutsumuksena, jolloin kirkon katolinen eli kokoava luonne kaventuu.

Harhaoppi ja kirkon kielen vastuu

Yksi Volosin julistuksen puhutuimmista piirteistä on sen käyttämä kieli. Tekstissä “useita “Russkii Mir” -ajattelun muotoja kutsutaan harhaoppisiksi tai harhaoppisiksi vääristymiksi. Ortodoksisessa teologiassa harhaoppi ei ole kevyt leima, vaan viittaa opetukseen, joka vääristää kirkon uskon ydintä.

Julistuksen mukaan ongelma ei ole yksittäisissä poliittisissa kannanotoissa, vaan kokonaisessa teologisessa ajattelutavassa, jossa kirkon identiteetti sidotaan kansalliseen suuruuskuvaan tai historialliseen erityistehtävään. Tällöin Kristuksen ruumis kaventuu ja kirkosta tulee jonkin muun päämäärän palvelija.

Teologinen, ei poliittinen asiakirja

Volosin julistus ei pyri olemaan poliittinen analyysi tai ulkopoliittinen kannanotto. Sen kysymykset ovat teologisia. Millä tavoin kirkko puhuu itsestään. Miten se ymmärtää tehtävänsä maailmassa. Mihin sen uskollisuus viime kädessä kohdistuu.

Julistus kutsuu palaamaan kirkon isien opetukseen, jossa kirkon tunnusmerkkejä ovat nöyryys, ristinkantaminen ja marttyyrius, eivät historiallinen voima tai poliittinen vaikutusvalta. Tässä mielessä teksti toimii myös kirkon itsearviointina.

Miksi tämä koskee myös Suomea

Vaikka “Russkii Mir” liittyy ensisijaisesti Venäjän ja Ukrainan tilanteeseen, sen herättämät kysymykset eivät ole maantieteellisesti rajattuja. Myös Suomessa ortodoksinen kirkko elää monikielisessä ja monikulttuurisessa todellisuudessa, jossa kirkon identiteettiä määritellään suhteessa historiaan, kansalliseen kulttuuriin ja globaaliin ortodoksisuuteen.

Volosin julistus muistuttaa, että kirkon ykseys ei rakennu yhteisen kansallisen kertomuksen varaan, vaan Kristuksessa olemiselle. Tästä näkökulmasta julistus kutsuu myös suomalaisia ortodokseja pohtimaan, miten kirkko säilyttää hengellisen vapautensa ja profeetallisen äänensä maailmassa, jossa uskontoa käytetään yhä useammin ideologisten tavoitteiden tukena.

Kirkon ykseys elävänä todistuksena

Volosin julistus ei esitä uutta oppia, vaan palauttaa mieleen kirkon oman tradition. Se muistuttaa, että kirkko on kutsuttu olemaan merkki tulevasta Jumalan valtakunnasta, ei yhden kansan, kielen tai valtiollisen projektin pyhittäjä. Tässä kutsussa kirkon ykseys ei ole poliittinen strategia, vaan hengellinen todellisuus, jota vaalitaan rukouksessa, eukaristiassa ja totuudessa.

Lähteistä

Tämä teksti pohjautuu pääasiassa vuonna 2022 julkaistuun Volosin julistukseen ja sitä koskevaan kansainväliseen ortodoksiseen teologiseen keskusteluun. Lisäksi taustalla on ortodoksisen kirkon historiallinen päätös etnofyletismin tuomitsemisesta Konstantinopolissa vuonna 1872 sekä patristinen opetus kirkon katolisesta eli kokoavasta olemuksesta. Tekstiä on sovitettu suomalaisen lukijan kontekstiin analyyttisesti ja kirkollista tasapainoa vaalien.

Ortodoksi.net
12.1.2026