Toiminnot

Suuresta ekteniasta nouseva rukous

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 22. lokakuuta 2025 kello 12.23 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Oheinen teksti on muotoiltu nykyaikaisen tekoälyn avulla vuonna 1939 Aamun Koitossa julkaistusta etusivun kirjoituksesta '''"Puolusta, pelasta, armahda ja varjele meitä, Jumala, Sinun armollasi!"''' Opetuspuheen on kirjoittanut tuolloinen Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa '''Herman'''. Tekstin väliotsikot ovat Ortodoksi.netin ylläpidon lisäämiä. <hr> == Puolusta, pelasta, armahda ja varjele meitä, Jumala, Sinun armollasi! == Kuva:AK_5...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Oheinen teksti on muotoiltu nykyaikaisen tekoälyn avulla vuonna 1939 Aamun Koitossa julkaistusta etusivun kirjoituksesta "Puolusta, pelasta, armahda ja varjele meitä, Jumala, Sinun armollasi!" Opetuspuheen on kirjoittanut tuolloinen Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Herman. Tekstin väliotsikot ovat Ortodoksi.netin ylläpidon lisäämiä.


Puolusta, pelasta, armahda ja varjele meitä, Jumala, Sinun armollasi!

Aamun Koitto nr. 50 / 1939
(kuva: ON)

Tämä tuttu Suuren ektenian rukouksen anomus kuuluu usein jumalanpalveluksissamme. Sen sanat johdattavat meidät miettimään omaa sisintämme. Tavallisissa oloissa ne saavat meidät:

  • tarkastelemaan sielullisia ilmiöitä itsessämme,
  • paheksumaan intohimojemme ja heikon tahdon vaikutusta,
  • huokailemaan menneistä lankeemuksistamme,
  • moittimaan itseämme lähimmäisillemme aiheuttamastamme pahasta,
  • kauhistumaan kuilusta, joka syntyy itsemme ja Jumalan välille.

Näin syntyy syvä katumus, ja sydämessämme toistamme rukouksen sanat ymmärtäen, että vain Jumalan armo voi auttaa meitä tulemaan paremmiksi ihmisiksi.

Rukouksen laajempi merkitys kriisiaikoina

Nykyisin, kun maamme ja kansamme on joutunut ennenkuulumattoman vaaran uhkaamaksi, rukous saa uuden ulottuvuuden. Se ei koske enää vain yksilön sisäistä tilaa, vaan koko kansan, isänmaan, kristillisyyden ja sivistyksen vaikeaa tilannetta.

Kun vertaamme itseämme hyökkääjään – esimerkiksi asukasluvun tai luonnonvarojen suhteen – osa meistä saattaa hetkellisesti masentua. Mutta jo lyhyen ajan kuluttua uskovan mielestä nousee hiljainen, mutta voimakas rukouksen huokaus:

»Puolusta, pelasta, armahda ja varjele meitä, Jumala, Sinun armollasi!»

Luottamus Jumalan voimaan

Uskova syventyy rukoukselliseen mietiskelyyn ja huomaa:

  • Puolustaminen: Kaikkivoipa Jumala voi puolustaa meitä, pientä ja köyhää kansaa, tehokkaasti omin keinoin.
  • Pelastaminen: Hän voi estää meitä menettämästä vuosien aikana saavutettuja vapauttamme, itsenäisyyttämme, riippumattomuuttamme sekä henkisiä ja taloudellisia arvojamme.
  • Armahtaminen: Hän voi armahtaa kristittyjä, jotka ihmisluontonsa heikkouden takia joutuvat jumalattomuuden ja viettelyksen vaikutuksen alaisiksi.
  • Varjeleminen: Hän voi suojella meitä joutumasta elämään ja toimimaan vieraissa oloissa, ja huolehtia meidän rauhasta, ahkeruudesta ja kiintymyksestä kotimaahamme.

Kaikki tämä Jumala voi tehdä armollaan, jos ihmisen pahuus ei ole ylittänyt Hänen ihmisrakkauttaan.

Toistuva rukous katumuksen ja toivon hetkinä

Taivaallinen Isämme, joka rakastaa ihmislapsia, kuule rukouksemme. Kun huokailemme kohtalomme hetkellä, toistamme yhä uudelleen:

»Puolusta, pelasta, armahda ja varjele meitä, Jumala, Sinun armollasi!
Herra armahda!»
Näin sana ja rukous kantavat lohdutusta ja vahvistavat uskoa myös vaikeina aikoina.


9. XIII 1939 Arkkipiispa Herman