Ihmisluonnon ontologinen uhka 2
Ortodoksi.netista
Ihmisluonnon ontologinen uhka uuden biologian ja tekoälyn aikakaudella
Professori emeritus Christodoulos Flordelliksen esitelmän laajennettu ja ortodoksiseen kontekstiin sovitettu versio
Professori emeritus Christodoulos Flordellis — tausta ja kehys
Patran yliopiston lääketieteen tiedekunnan professori emeritus Christodoulos Flordellis on julkaissut ja toiminut pitkään biolääketieteen alalla; hänellä on näkyvä tieteellinen profiili ja julkaisuja biolääketieteen alueella. Hänen esitelmänsä sijoittuu tieteellis-teologiseen keskusteluun, jossa pohditaan biologian, bioteknologian ja teologian suhteita toisiinsa.
Teknologian ylenpalttisuus ja ihmisluontoa puolustavan näkökulman puute
Flordellis totesi, että nykyaikainen teknologinen kehitys — erityisesti bioteknologian ja tekoälyn nopea kehitys — on todellisuudessa kaksoisvoima: se avaa uusia mahdollisuuksia mutta samalla luo käsityksiä, jotka heikentävät tai ohittavat ihmisluonnon sisäistä tarkoitusta ja arvoa. Hän korosti, että kehityksen rinnalla on puutetta vakaasta, ihmisluontoa puolustavasta filosofis-teologisesta kyvystä. Tämä näkemys peilautuu nykykeskusteluihin siitä, miten teknologia muokkaa käsityksiämme ihmisyydestä ja mikä rooli teologialla on näissä pohdinnoissa.
Neuroevolutiivinen näkökulma: mitä se tarkoittaa?
Flordellis ehdottaa neuroevoluutiota (neuroevolution) välineeksi ymmärtää ihmisluontoa uudessa kontekstissa. Neuroevoluutio on tutkimussuunta, joka yhdistää evoluutioteorian ja hermoverkkomalleihin liittyvän tutkimuksen — se tutkii, miten evolutiiviset paineet ja kehitysmuutokset muovaavat hermoverkkojen rakennetta ja toimintaa sekä miten biologiset ja laskennalliset mallit voivat heijastaa toisiaan. Näin saadut käsitteet auttavat hahmottamaan, miten ihmisen aivot, kulttuuri ja teknologia kehittyvät yhdessä ja vaikuttavat käsitykseemme luonnosta ja ihmisyydestä. - (Viite: PMC)
Bioteknologian käsitys luonnon vajavaisuudesta
Esitelmässä tuotiin esiin, että bioteknologinen ajattelu usein perustuu olettamukseen: luonto ei yksinään toteudu täyteen potentiaaliinsa vaan se on korjattava tai täydentää, jotta siitä saadaan omavarainen tai tavoitteisiin sopiva. Tällainen tekninen paradigman ajattelu voi johtaa ihmisluonnon ymmärtämiseen funktionaalisena resurssina tai muokattavana kohteena, ei hengellisen osallistumisen ympäristönä. Tämä on ristiriidassa perinteisen ortodoksisen antropologian kanssa, jossa vajavaisuus nähdään kutsuna osallistumiseen Jumalan elämään, ei pelkkänä puutteena.
Teologinen vastaväite: osallistuminen ja telos
Ortodoksinen teologia korostaa, että ihmisluonto ei ole yksinkertaisesti viallinen tai rappeutunut olento jota tulee korjata, vaan luotu osallisuuteen: ihmisen olemus kutsuu suhteen ja yhteyden suuntaan, joka ylittää puhtaan funktionaalisen näkökulman. Vajavaisuus on siten olemuksellista — ei oman arvon menetystä — koska ihminen on suunnattu osallistumaan Jumalan antamaan elämään ja yhteyteen. Flordellis tuo tämän teologisen motiivin esiin vastapainoksi teknokraattisille tulkinnoille.
Kokonaisuuden näkemys: biologia, bioteknologia ja teologia yhdessä
Professori Flordellis korosti, ettei biologiaa, bioteknologiaa ja teologiaa tule käsitellä irrallisina toimintoina, jotka vain jälkikäteen yhdistyvät. Hän kuvasi niitä monimutkaisena järjestelmänä, jossa tieteelliset ja kulttuuriset kehityskulut vaikuttavat toisiinsa: teknologia muokkaa kulttuuria ja kulttuuri taas muokkaa tieteellisiä prioriteetteja sekä teologisia tulkintoja. Internetin ja digitaalisen kuvittelun aikakaudella syntyy myös uudenlaista "yksipuolista kuvitelmaa" — kollektiivista virtuaalista todellisuutta, joka voi hajottaa tai ohjata ihmisten käsityksiä todellisuudesta. Flordellis näkee neuroevolutiivisen ajattelun viitekehyksenä, jossa pyritään integroimaan näitä elementtejä luonnon uudenmukaiseksi määrittelyksi.
Käytännölliset kysymykset ja jatkokysymykset kirkolle ja seurakunnalle
Tämänkaltaiset pohdinnat nostavat esiin konkreettisia kysymyksiä kirkolle ja seurakunnalliselle elämälle: miten opetamme kristillistä ihmiskuvaa aikaan, jossa biotekniikka ja tekoäly tarjoavat sekä mahdollisuuksia että houkutuksia muokata ihmistä? Miten säilytämme teologisen antropologian syvyyden, kun kulttuurinen puheenvuoro painottuu tehokkuuteen, optimoitavuuteen ja kontrolliin? Flordellisin esitys kutsuu teologeja, biologeja ja pastorikentän toimijoita yhteiseen keskusteluun — ei yksin asiantuntijana vaan kumppanuudessa, jossa jokainen ala tuo oman näkökulmansa kokonaisuuteen. - (Viite: theosthinktank.co.uk)
Lopuksi — jatkuva sopeutuminen ja hengellinen harkinta
Professori Flordellis päättää muistuttamalla kahdesta asiasta:
- olemme fylogeneettisesti sopeutuneita olentoja — eli kehityksemme kantaa historiaa ja biologisia rajoja — mutta myös
- jatkuvan sopeutumisen tilassa.
Tämä kaksoisluonne vaatii sekä tieteellistä että hengellistä viisautta:
- tiedettä, joka ymmärtää kontekstinsa ja
- teologiaa, joka ei sulje pois inhimillisen kehityksen tieteellisiä löydöksiä, vaan lukee niitä osana ihmisen kutsua ja päämäärää.
Näin syntyy mahdollisuus rakentaa puolustusta ihmisluonnon ontologista arvoa ja osallistavaa kutsua varten.
Lähdeviitteet ja lisämateriaali (verkkolähteet)
- Artikkeli / konferenssiraportti, joka siteeraa Flordelliksen esitystä: Journal Theology Conference: "Artificial Intelligence (artikkeli)"; (esitysotteet lainattu raportista).
- Flordellis — tutkijaprofiili (ResearchGate): Christodoulos Flordellis, University of Patras (julkaisu- ja ammatillinen tausta).
- Neuroevoluution yleiskatsaus — tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia (Miikkulainen ym., 2025; neuroevolution-tutoriaali).
- Keskustelua neurotieteen ja teologian kohtaamisista (populaarimpi ja akateeminen lähde): Theos Think Tank (artikkeli: What can neuroscience and theology teach us about human nature).
- Fenomenologinen ja psykologinen näkökulma ihmisen ja luonnon suhteesta (tutkimusartikkeli, PMC).
- Populaarimpi kirjoitus ihmisen mielikuvituksen ja virtuaalisen maailmankuvan evoluutiosta (geneerinen pohdinta evoluution, kulttuurin ja kuvitelman suhteesta).