Ortodoksisen kirkon sakramentit eli mysteeriot

Sakramentit eli mysteeriot

Yksi ortodoksisen kirkon tunnetuimmista rukouksista kertoo Totuuden Hengestä, joka on "jokapaikassa oleva ja kaikki täyttävä". Tämä syvällinen toteamus on keskeinen ortodoksiselle käsitykselle Jumalasta ja Hänen suhteestaan maailmaan. Ortodokseina uskomme, että Jumala on todella lähellämme. Vaikka Häntä ei voida nähdä, Hän ei ole etäinen luomakunnastaan. Ylösnousseen Kristuksen ja Pyhän Hengen persoonien kautta Jumala on läsnä ja vaikuttaa elämässämme ja ympäröivässä luomakunnassa. Koko elämämme – ja luomakunta, jonka osa olemme – osoittaa Jumalaan ja paljastaa Hänet.

On olemassa erityisiä hetkiä ortodoksikristittyjen yhteisessä elämässä, jolloin Jumalan läsnäolo ja toiminta koetaan erityisen voimakkaasti ja niitä juhlistetaan. Näitä kirkon tapahtumia kutsutaan sakramenteiksi. Ortodoksisessa kirkossa on perinteisesti puhuttu myös mysteerioista. Tämä nimitys korostaa sitä, että näissä erityisissä kirkollisissa tapahtumissa Jumala ilmoittaa itsensä kansansa rukousten ja tekojen kautta.

Sakramentit eivät ainoastaan paljasta meille Jumalaa, vaan tekevät meidät myös vastaanottavaisiksi Häntä kohtaan. Kaikki sakramentit vaikuttavat henkilökohtaiseen suhteeseemme Jumalan ja toistemme kanssa. Pyhä Henki toimii sakramenttien kautta. Hän johdattaa meidät Kristuksen luo, joka yhdistää meidät Isään. Osallistumalla sakramentteihin lähestymme Jumalaa ja vastaanotamme Pyhän Hengen lahjoja. Tätä prosessia kutsutaan ortodoksisuudessa jumalallistumiseksi eli theosikseksi, ja se tapahtuu yhteisössä, ei eristyksissä. Vaikka sakramentit kohdistuvat jokaiseen yksilöön nimeltä, ne ovat koko kirkon kokemuksia.

Ortodoksisen kirkon sakramentit koostuvat rukouksista, veisuista, raamatunlukukappaleista, eleistä ja saatoista. Monet palvelusten osat juontuvat apostolien ajoilta. Ortodoksinen kirkko ei ole koskaan rajoittanut sakramentteja yhteen tiettyyn kaavaan tai tekoon. Usein kokonainen sarja pyhiä toimituksia muodostaa sakramentin. Useimmissa sakramenteissa käytetään jotakin luomakunnan ainesta Jumalan ilmoituksen ulkoisena ja näkyvänä merkkinä. Vesi, öljy, leipä ja viini ovat vain muutamia elementtejä, joita ortodoksinen kirkko käyttää jumalanpalveluksessaan. Luomakunnan aineen toistuva käyttö muistuttaa meitä siitä, että aine on hyvää ja voi toimia Hengen välikappaleena. Kaikkein tärkeimpänä se vahvistaa ortodoksisen uskon keskeisen totuuden: Jumala tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa ja astui keskelle luomakuntaa ohjaten koko maailmankaikkeuden sen varsinaista päämäärää kohti – Luojansa kirkastamista.

Eukaristia eli ehtoollinen

Pyhää Eukaristiaa, joka toimitetaan aina Jumalallisessa liturgiassa, pidetään ortodoksisen kirkon keskeisimpänä ja tärkeimpänä palveluksena. Sitä kutsutaan usein "sakramenttien sakramentiksi", ja se on kirkon juhla Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Eukaristia toimitetaan joka sunnuntai ja juhlapyhänä. Kaikki kirkon muut sakramentit johtavat eukaristiaan ja saavat siitä voimansa – se on kirkon elämän keskus.

Kaste

Kaste liittää meidät kirkkoon, Kristuksen ruumiiseen, ja johdattaa meidät Pyhän Kolminaisuuden elämään. Vesi on luonnollinen puhtauden ja uuden elämän symboli. Kolminkertaisessa upotuksessa Kolminaisuuden nimeen ihminen kuolee synnin vanhalle elämälle ja syntyy uuteen elämään Kristuksessa. Kaste on julkinen samaistuminen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Ortodoksinen kirkko seuraa varhaiskirkon tapaa ja kehottaa myös pienten lasten kastamiseen. Kirkko uskoo, että kaste todistaa Jumalan toiminnasta, kun Hän valitsee lapsen kansansa jäseneksi. Kastepäivästä alkaen lapsen odotetaan kasvavan Hengen elämässä perheen ja kirkon ohjauksessa. Aikuiskaste toimitetaan, jos ei ole aiempaa kastetta Kolminaisuuden nimeen.

Mirhalla voitelu

Kasteen mysteerion vahvistamisen sakramentti, mirhalla voitelu, seuraa yleensä heti kastetta eikä sitä siirretä myöhemmäksi, kuin ehkä joskus hätäkastessa. Kuten Kristuksen palvelutehtävä sai voiman Pyhästä Hengestä, ja apostolien saarna vahvistui Hengessä, samoin jokaisen ortodoksikristityn elämä pyhitetään Pyhän Hengen kautta. Vahvistusta kutsutaan usein henkilökohtaiseksi helluntaiksi – sakramentiksi, jossa Henki annetaan erityisellä tavalla.

Tässä vahvistuksessa, voidaan myös sanoa konfirmaatiossa, pappi voitelee kastetun kehon eri osia pyhällä mirhaöljyllä lausuen: "Pyhän Hengen lahjan sinetti." Öljy, joka on piispan tai meillä usein patriarkan siunaamaa, on pyhittämisen ja voiman merkki. Sakramentti korostaa, että jokainen on arvokas kirkon jäsen ja saa Hengeltä erityisiä lahjoja ja kykyjä. Mirhavoitelu muistuttaa myös, että ruumiimme on arvokas ja osallistuu pelastuksen prosessiin.

Nämä eräänlaiset kritityn tien aloitussakramentit – kaste ja mirhallavoitelu – huipentuvat ehtoollisen vastaanottamiseen. Ihanteellisesti tämä tapahtuu jumalallisessa liturgiassa, kasteliturgiassa. Käytäntö osoittaa, että ortodoksinen kirkko pitää myös lapsia alusta alkaen täysivaltaisina kirkon jäseninä. Ei ole olemassa aikaa, jolloin lapset eivät kuuluisi Jumalan kansaan.

Katumus eli rippi

Kirkon jäseninä meillä on vastuu toisiamme ja tietenkin Jumalaa kohtaan. Kun teemme syntiä, suhteemme Jumalaan ja toisiin ihmisiin vääristyy. Synti on pohjimmiltaan vieraantumista Jumalasta, lähimmäisistämme ja omasta todellisesta minästämme, joka on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi.

Rippi eli katumuksen sakramentti on mysteerio, jossa syntimme annetaan anteeksi ja suhteemme Jumalaan ja toisiin palautuu ja vahvistuu. Sen kautta Kristus parantaa särkyneen hengen ja palauttaa Isän rakkauden eksyneelle. Ortodoksisen opetuksen mukaan synnintunnustaja tunnustaa syntinsä Jumalalle ja saa anteeksi Jumalalta. Pappi toimii vain sakramentaalisena todistajana, Kristuksen ja seurakunnan edustajana. Häntä ei pidetä tuomarina, vaan sielunhoitajana ja ohjaajana. On ikivanha ortodoksinen käytäntö, että jokaisella kristityllä on hengellinen isä – rippi-isä – jolta saa neuvoa ja ohjausta. Rippi voidaan toimittaa milloin tahansa, mutta vakavissa synneissä se on välttämätön valmistautuminen pyhään ehtoolliseen.

Avioliitto

Jumala toimii elämässämme ja on Hän, joka yhdistää miehen ja naisen keskinäisen rakkauden suhteeseen. Avioliiton sakramentti todistaa tästä Jumalan toiminnasta. Tämän sakramentin kautta mies ja nainen yhdistyvät julkisesti aviopuolisoksi. He astuvat uuteen tilanteeseen suhteessa toisiinsa, Jumalaan ja kirkkoon. Ortodoksisessa käsityksessä avioliitto ei ole juridinen sopimus, vaan ikuinen kutsumus Jumalan valtakuntaan. Mies ja vaimo kutsutaan Pyhän Hengen kautta paitsi elämään yhdessä myös jakamaan kristillinen elämänsä niin, että he voivat yhdessä kasvaa Jumalaa kohti ja tulla siksi, miksi heidät on tarkoitettu.

Avioliittopalveluksessa, kihlaamisen ja sormuksien sormeen laiton jälkeen, pari kruunataan "kirkkauden ja kunnian kruunuilla", mikä merkitsee uuden perheen perustamista Jumalan alaisuuteen. Palveluksen lopussa mies ja vaimo juovat yhteisestä maljasta, mikä muistuttaa Kaanaan häistä ja symboloi yhteisen elämän ilojen ja taakkojen jakamista.

Pappeus

Pyhä Henki säilyttää kirkon jatkuvuuden pappeuden sakramentin kautta. Pappisvihkimyksessä kirkon valitsemat miehet erotetaan erityiseen palvelutehtävään. Jumala kutsuu heidät kansansa kautta seisomaan seurakunnan keskellä paimenina ja opettajina sekä edustamaan seurakuntaa alttarin edessä. He ovat Kristuksen eläviä ikoneja kansansa keskuudessa. Vihkimyksen prosessi alkaa paikallisseurakunnasta, mutta vain piispa – koko kirkon nimissä – voi toimittaa pappisvihkimyksen. Hän tekee sen rukoillen Pyhää Henkeä ja laskien kätensä vihittävän päälle.

Apostolisen kirkon tapaan ortodoksinen kirkko tunnustaa kolme pääasiallista virkaa, jotka kaikki vaativat erityisen vihkimyksen: piispa (apostolien seuraaja), pappi ja diakoni. Jokaisella viralla on omat paimenvastuunsa. Näihin kolmeen papilliseen virkaan voi liittyä muita kirkollisia arvonimiä ja tehtäviä. Ortodoksinen kirkko sallii miehen avioliiton ennen pappeutta, mutta piispat valitaan aina selibaatissa elävien pappien joukosta, luostaripapistosta tai leskipapeista. Papiksi voidaan vihkiä myös mies, joka ei ole mennyt avioliittoon. Hän ei silloin voi mennä naimisiin pappisvihkimyksen jälkeen. Jos hän haluaa myöhemmin naimisiin, hän joutuu luopumaan pappeudestaan ja siirtymään maallikoksi.

Sairaan voitelu

Kun ihminen sairastaa ja kärsii, hän tuntee usein olonsa yksinäiseksi ja eristetyksi. Sairaiden voitelun sakramentti, eli rukousöljypalvelus, muistuttaa meitä siitä, että Kristus on meidän kanssamme, kun kärsimme – olipa kyseessä fyysinen, henkinen tai hengellinen kipu. Hän on läsnä kirkon palvelutyön kautta antamassa voimaa elämän haasteisiin – ja myös lähestyvään kuolemaan.

Tässäkin sakramentissa käytetään öljyä Jumalan läsnäolon, voiman ja anteeksiannon merkkinä. Sakramenttiin kuuluu seitsemän epistolatekstiä, seitsemän evankeliumitekstiä ja seitsemän parantamiseen keskittyvää rukousta. Sen jälkeen pappi voitelee sairaan pyhällä öljyllä. Ortodoksinen kirkko ei rajoita tätä sakramenttia vain kuoleman lähestyessä, se ei ole ns. viimeinen voitelu, vaan se on tarkoitettu kaikille, jotka kärsivät ruumiin, mielen tai sielun sairaudesta. Kirkko toimittaa sakramentin ns. yleisenä sairaanvoiteluna kaikille sitä haluaville seurakuntalaisille erityisesti suurella viikolla, pyhänä keskiviikkona.

Sakramentit ja siunaukset

Ortodoksinen kirkko ei ole koskaan virallisesti määritellyt tarkkaa sakramenttien määrää. Eukaristian lisäksi kirkko tunnustaa nuo kuusi yllä mainittua mysteeriota keskeisiksi sakramenteiksi, koska ne koskettavat koko yhteisöä ja liittyvät läheisesti eukaristiaan. Näiden lisäksi on monia muita siunauksia ja erityispalveluksia, jotka täydentävät keskeisiä sakramentteja ja heijastavat kirkon jatkuvaa läsnäoloa uskovien elämässä. Joitakin näistä käsitellään tämän sarjan seuraavissa osissa.

Sakramenttivideot

Ortrodoksi.netin ylläpito on valmistanut yhteistyössä silloisen Joensuun piispan Arsenin (nykyisen Kuopion ja Karjalan metropoliita) kanssa sakramenteista videot, jotka voi katsella ja kuunnella oheisista linkeistä.

• Ortodoksisen kirkon sakramentit -> Ortodoksisen kirkon sakramenttien yleisesittely
• Kasteen mysteerio eli sakramentti
• Mirhallavoitelun sakramentti
• Ortodoksisen kirkon ehtoollisen skramentti
• Katumuksen sakramentti (rippi)
• Avioliiton sakramentti
• Pappeuden sakramentti
• Sairaanvoitelun sakramentti

---

Kaikkien videoiden sisällöt on laatinut ja ne esittää videolla metropoliitta Arseni. Videot on kuvannut ja nettiin toimittanut Ortodoksi.net
Tämä on viides osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää erityisistä palveluksista ja siunauksista.
Ensimmäinen osa: OSA 1.
Toinen osa: OSA 2
Kolmas osa: OSA 3
Neljäs osa: OSA 4
Viides osa: OSA 5
Kuudes osa: tulossa myöhemmin
---

Ortodoksi.net
26.8.2025