Kristuksen kirkastuminen – Jumalallisen valon juhla
Ortodoksi.netista
Kristuksen kirkastumisen juhla 6.8.
Ortodoksinen kirkko viettää vuosittain 6. elokuuta Kristuksen kirkastumisen juhlaa, joka on yksi suurista Herran juhlista. Se ei ole pelkkä muistopäivä evankeliumin tapahtumasta, vaan koko kirkollisen ja hengellisen elämän syvä ydin, jumalallinen ilmestys – teofania. Pyhät isät näkevät Kristuksen kirkastumisen ylösnousemuksen esipuheena ja lupauksena tulevasta kirkkaudesta, joka on tarkoitettu myös meille.
Myös Suomen ortodoksisessa kirkossa juhlaa vietetään arvokkaasti. Useat kirkot ja kappelit on omistettu Kristuksen kirkastumiselle, tunnetuimpana niistä Valamon luostari Heinävedellä. Tämä luostari on nimetty pääkirkkonsa mukaan Kristuksen kirkastumisen luostariksi ja juhla on sen vuosittainen praasniekka, joka kokoaa yhteen niin veljestön kuin suuren joukon pyhiinvaeltajia. Juhla liittyy erityisesti myös sadon siunaamiseen ja luonnon kiitokseen Jumalalle.
Kirkastumisen tapahtuma Taborin vuorella
Evankeliumi kertoo, kuinka Kristus vei kolme opetuslasta – Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen – mukanaan Taborin vuorelle. Siellä Hän muuttui heidän silmiensä edessä: "Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja Hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo" (Matt.17:2). Samalla ilmestyivät Mooseksen ja Eliaan hahmot, edustaen Lakia ja Profeettoja, osoittaen Kristuksen olevan Vanhan testamentin täyttymys.
Tämä tapahtuma oli enemmän kuin ihme. Se oli hetkellinen paljastus Kristuksen jumaluudesta ja esikuva Hänen ylösnousemuksestaan – ja samalla Hänen jumalallisen valonsa kohtaaminen ihmisen sydämessä.
Taborin valo – luomaton Jumalan kirkkaus
Pyhät isät, erityisesti pyhä Gregorios Palamas, opettavat, että Kristuksen kirkastumisen yhteydessä nähty valo ei ollut luonnollinen tai luotu valo, vaan luomaton jumalallinen energia, Jumalan itseilmaisu, joka paljastuu vain niille, joiden sydän on puhdistettu.
Myös pyhä Simeon Uusteologi kuvaa omassa hengellisessä kokemuksessaan nähneensä sisimmässään tuon saman valon, jonka opetuslapset näkivät Taborilla. Hänen mukaansa jokainen kristitty, joka kilvoittelee puhtaudessa ja rukouksessa, voi nähdä saman kirkkauden.
Kirkastuminen ei ole vain menneisyyttä – se on yhä mahdollista
Useat pyhät ovat korostaneet, että Kristuksen kirkastuminen ei ole pelkästään historiallinen tapahtuma, vaan elävä kokemus, johon jokainen voi päästä.
Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen sanoi oppilailleen:
"Jos mieli ja sydän puhdistuvat, voit nähdä Kristuksen niin kuin apostolit näkivät. Se ei ole vain silloin – se on myös nyt. Tabor voi syntyä sinun sielussasi."
Pyhä Paisios Athosvuorelainen puolestaan kuvasi kirkastumisen yhdeksi Kristuksen salatuimmista tapahtumista:
"Kun ihminen puhdistuu, hän alkaa valaistua ja muuttua sisältäpäin. Hänen elämänsä muuttuu valoksi."
Nämä sanat eivät ole vertauskuvia vaan konkreettinen todistus siitä, että Jumalan kirkkaus voi koskettaa ihmisen sisintä elävästi myös nykyaikana.
Kristuksen kirkastuminen tänään – mitä se meille merkitsee?
Kristuksen kirkastuminen ei ole kaukainen ja mystinen tapahtuma menneisyydessä, vaan kutsu hengelliseen kasvuun, muutokseen ja ykseyteen Jumalan kanssa.
Pyhä Nikolai Velimirović kirjoittaa:
"Se, joka uskoo Kristukseen ja pitää Hänen käskynsä, muuttuu itse. Hän ei ainoastaan näe valoa – hänestä itsestään tulee valo."
Tämä sanoma on erityisen ajankohtainen aikamme ihmiselle, joka usein elää sisäisessä pimeydessä, ulkopuolisuuden ja epätoivon kokemuksissa. Kirkastumisen juhla muistuttaa meitä siitä, että valo on olemassa – ja tämä valo ei ole teoria, vaan Kristus itse.
Yhteys ristiin ja ylösnousemukseen
Kristuksen kirkastuminen tapahtui ennen Hänen kärsimystään. Se valmisti opetuslapsia siihen, mitä oli tuleva: ristintie ja kuolema – mutta myös ylösnousemus. Taborin valo antoi toivon, joka kantaisi myös Getsemanessa.
Siksi kirkko viettää kirkastumisen juhlaa juuri Jumalansynnyttäjän paaston keskellä, korostaen, että kirkastuminen ei synny hetkessä, vaan nöyryyden, paaston, kuuliaisuuden ja rukouksen kautta – kuten Jumalansynnyttäjän elämästä näemme.
Kirkastuminen on sisäinen tapahtuma
Pyhä Iisak Syyrialainen kiteyttää:
"Sielu, joka rakastaa Kristusta, muuttuu. Se ei tarvitse maailman valoja. Kristuksen antama valo on sammumatonta."
Juhla ei ole vain liturginen muisto, vaan kutsu henkilökohtaiseen heräämiseen. Meitä kutsutaan pysähtymään, hiljentymään ja näkemään maailmaa ei maailman, vaan Jumalan silmin.
Meidän kutsumuksemme: nousta oman sydämen Taborille
Kirkastumisen juhla kutsuu meitä kaikkia – tänään – nousemaan omalle Taborin vuorellemme. Pysähtymään hetkeen, jossa voimme kohdata Jumalan valon, joka ei tuomitse, vaan valaisee ja uudistaa. Se valo ei ole tunne tai tunne-elämyksen huippu – se on Kristus itse, joka kirkastuu sille, joka etsii Häntä vilpittömästi.
Juhlan sanoma kuuluu yhä
Juhlan huipennus on sama ääni, jonka opetuslapset kuulivat pilvestä:
"Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!" (Matt.17:5)
Tuo ääni kuuluu yhä jokaiselle, joka haluaa kuulla. Se ei ole pelkkä historiallinen toteamus, vaan elävä kehotus. Ja jos todella kuuntelemme Häntä, Hänen valonsa alkaa kirkastaa myös meitä – ei vasta tulevassa maailmassa, vaan jo nyt, tässä ajassa. Se ei ole vain toivo – se on Kristuksen lupaus.
Jos me todella kuuntelemme Häntä, saamme kokea oman sisäisen kirkastumisemme – jo tässä ajassa. Se ei ole vain toivo – se on Kristuksen lupaus.
Nykypäivän ihmeitä – elävä todistus kirkastumisen voimasta
Kristuksen kirkastumisen voima ei rajoitu evankeliumin lehdille tai ensimmäisiin kristillisiin vuosisatoihin. Vielä tänäkin päivänä tapahtuu hämmästyttäviä ihmeitä juhlapäivänä – erityisesti niille, jotka lähestyvät Kristusta uskossa ja puhtaalla sydämellä.
Kristus – Valo, joka kirkastaa kaiken
Kirkastumisen juhla ei ole vain menneisyyttä tai taivaan odotusta – se on elävää todellisuutta jokaiselle, joka kuulee Kristusta ja avaa sydämensä Hänen valolleen.
(Kirjoituksen idea ja lähde: Giorgos Theoharisin teksti sivulla: Vima Orthodoxias)