Suuri Paraklesis (Anomuskanoni Jumalansynnyttäjälle)

Historia ja merkitys ortodoksisessa traditiossa

Kirjan kansi

Kaksi paraklesispalvelusta: Suuri ja Pieni

Ortodoksisessa kirkossa on kaksi merkittävää rukouspalvelusta Jumalansynnyttäjälle, jotka tunnetaan nimillä Pieni Paraklesis ja Suuri Paraklesis. Näistä vanhempi on Pieni Paraklesis, jonka on kirjoittanut munkki Theosteriktos 800-luvulla – joidenkin lähteiden mukaan kirjoittaja olisi ollut myös Pyhä Teofanes Tunnustaja.

Suuri Paraklesis puolestaan on myöhäisempi ja sävelletty erityisesti Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumista edeltävää paastoa varten (1.–14. elokuuta).

Käytäntö elokuun paaston aikana

Elokuun ensimmäisestä päivästä alkaen kirkon typikon eli jumalanpalvelusjärjestys määrää vuorottelevasti laulettavaksi Pienen ja Suuren Paraklesiksen seuraavasti:

• Mikäli elokuun 1. päivä on arkipäivä (maanantai–perjantai), aloitetaan Pienellä Paraklesiksella.
• Jos 1. päivä osuu lauantaille tai sunnuntaille, aloitetaan Suurella Paraklesiksella.
• Lauantai-iltaisin sekä Kristuksen kirkastumisen aattona (5.8.) ei toimiteta Paraklesista lainkaan.
• Sunnuntai-iltaisin lauletaan aina Suuri Paraklesis, paitsi jos se on kirkastumisen aatto.

Venäläisessä perinteessä vastaava palvelus tunnetaan nimellä Moleben (Молебен), joka on rakenteeltaan samankaltainen, mutta siitä puuttuu varsinainen kanoni ja siinä säilytetään vain toistot ja irmossit kolmannesta, kuudennesta ja yhdeksännestä oodista. Kun koko palvelus lauletaan, sitä kutsutaan nimellä Rukouskanoni (Молебный Канон).

Mitä "Paraklesis" tarkoittaa?

Sana "Paraklesis" tarkoittaa rukousta tai vetoomusta, anomusta. Nämä palvelukset ovat kärsivien, sairaiden ja murheellisten kristittyjen rukouksia Jumalansynnyttäjälle, joka on heidän äitinsä, suojelijansa ja toivonsa. Näissä rukouksissa pyydetään hänen esirukoustaan Kristukselta – että saisimme apua, pelastusta ja lohtua elämän vaikeuksissa.

Paraklesiksen runollinen rakenne ja sisältö

Liturgisen kirjallisuuden asiantuntija John Fountoulis huomauttaa, että vaikka nimitykset "pieni" ja "suuri" viittaavat pituuteen tai sisältöön, molemmissa kanoneissa on 32 troparia, neljä jokaista kahdeksaa oodia kohden. Suuri Paraklesis on kuitenkin sävyltään juhlavampi ja sen sisällössä korostuu Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen, erityisesti rukoushymnissä:

“Oi apostolit, nyt tulkaa maailman ääriltä yhteen haudatkaa ruumiini tähän, tänne Getsemanen kylään, ja Poikani, Jumalani, nyt ota sieluni vastaan.”

Pienen Paraklesiksen alkuperä

Pienempi Paraklesis on vanhempi kahdesta ja sen kirjoittajaksi mainitaan yleisesti munkki Theosteriktos, joka eli 800-luvulla. Jotkut tutkijat arvelevat kirjoittajaksi myös pyhää Theofanes Tunnustajaa tai jopa pyhää Johannes Damaskolaista. Tarkempaa tutkimusta asiasta on vielä vähän.

Suuren Paraklesiksen kirjoittaja: Keisari Theodoros II Doukas Laskaris

Toisin kuin Pienessä Paraklesiksessa, Suuren Paraklesiksen kirjoittaja tunnetaan hyvin. Hän oli Nikean keisari Theodoros II Doukas Laskaris (hallitsi 1254–1258), joka toimi keisarina maanpaossa sen jälkeen, kun ristiretkeläiset valtasivat Konstantinopolin vuonna 1204.

Theodoros II oli oppinut mies, joka sai koulutuksensa oppineelta Nikeforos Blemmydesiltä ja Georgios Akropolitekseltä. Hän kärsi vakavasta epilepsiasta, mutta johti valtakuntaansa väsymättömästi ulkoisista ja sisäisistä vaikeuksista huolimatta. Hänen henkilökohtaiset kärsimyksensä ja hengellinen etsimisensä heijastuvat hänen runoudessaan.

Hengellinen vaikutus: Pyhä Theodora Epeiroslainen

Keisari Theodoros sai voimakkaan hengellisen vaikutuksen Theodoralta, Epeiroksen hurskaalta keisarinnalta, joka myöhemmin kanonisoitiin (muistopv. 11.3.) ja jonka katoamattomat reliikit ovat Korfulla. Theodoran rukouselämä ja syvä luottamus Jumalansynnyttäjään tekivät vaikutuksen Theodorokseen. Hän oppi hänen kauttaan, että Jumalansynnyttäjä on uskollinen ja lempeä auttaja kärsimyksen keskellä.

Theodoroksen loppuelämä ja Suuren Paraklesiksen synty

Ennen kuolemaansa Theodoros vetäytyi Sosandronin luostariin, jossa hän otti munkkinimen Theodosios. Hän teki julkisen synnintunnustuksen ja kaatui polvilleen patriarkka Arseenin jalkoihin sanoen:
“Kristus, minä olen hylännyt sinut.”

Tämä katumuksen ja kivun henki heijastuu Suuressa Paraklesiksessa. Se ei kuitenkaan vie epätoivoon, vaan nostaa sielun toivoon ja armoon, luottamukseen Kristukseen ja hänen äitiinsä.

Keisari kuoli 18. elokuuta 1258 – kolme päivää Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlan jälkeen.

Suuren Paraklesiksen käyttö liturgiassa

Aukeama kirjasta
vasemmalla nuotit
oikealla neumit

On kerrottu, että Suurta Paraklesista lauloi jo keisarin elinaikana Sosandronin luostarin veljestö, erityisesti keisarin sairastumisen aikana elokuussa. Tästä syntyi tapa laulaa Suuri ja Pieni Paraklesis vuorotellen elokuun 1.–14. päivinä.

Konstantinopolin takaisinvaltaus ja Paraklesiksen asema

Vuonna 1261 kenraali Alexios Strategopoulos valtasi Konstantinopolin takaisin Nikean keisarille Mikael VIII Palaiologokselle. Tämä voitto yhdistettiin Jumalansynnyttäjän esirukouksiin, ja koko valtakunta kiitti häntä muun muassa laulamalla Suuren Paraklesiksen.

Politiikka ja kahden Paraklesiksen rinnakkainen käyttö

Keisari Mikael ei halunnut antaa liikaa kunniaa edeltäjälleen Theodorokselle, jonka dynastian kanssa hän oli kiistassa vallanperimyksestä. Tämän vuoksi Suuri Paraklesis ei saanut yksinoikeutta, vaan sitä vuoroteltiin vanhemman Pienen Paraklesiksen kanssa.

Näin sai alkunsa käytäntö, jossa Pieni Paraklesis jäi käyttöön “kaikissa elämän tilanteissa” ympäri vuoden, kun taas Suuri Paraklesis rajattiin elokuun 1.–14. päivien käyttöön.

Keisari Mikael kruunattiin Hagia Sofiassa 15. elokuuta – Jumalansynnyttäjän juhlapäivänä.

Suuren Paraklesiksen runollinen ja hengellinen ydin

Liturgian tutkijat Nicholas Tomadakis ja John Fountoulis korostavat, että Suurella Paraklesiksella on henkilökohtaisempi sävy. Se heijastaa kirjoittajansa kärsimystä, sairautta ja henkistä taistelua hallitsijana ja kristittynä.

Vaikka sävy on välillä tuskallinen ja ahdistunut, se ei jätä rukoilijaa epätoivoon, vaan ohjaa toivoon, uskoon ja Jumalan armollisuuteen Jumalansynnyttäjän esirukousten kautta. Se muistuttaa, että vain Kristuksen ja hänen Äitinsä kautta voimme saada lohtua ja apua silloin, kun elämä painaa.

Lähteet

• johnsanidopoulos.com
• vema.com.au
• Orthodox Times

Katso myös

• Paraklesis (Lintuvuori)