Suuren paaston alku 6
Ortodoksi.netista
Kuudes päivä – ihminen Jumalan kuvaksi
Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä."
Luomiskertomuksen kuudentena päivänä saavumme huipennukseen. Jumala sanoo:
“Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.”
(1.Moos.1:26, Raamattu 1992)
Maa on jo tuottanut kasvillisuuden, vedet vilisevät elämää ja taivas on täynnä siiveniskuja. Nyt Jumala luo eläimet maan päälle – ja lopulta ihmisen. Ei vain yhtenä olentona muiden joukossa, vaan omaksi kuvakseen.
Tässä luomiskertomuksen rytmi saa syvimmän merkityksensä. Kaikki edeltävä on valmistelua. Valo, rajat, hedelmällisyys, rytmi ja elämä johtavat siihen, että ihminen voi seistä Jumalan edessä.
Paaston matkalla kuudes päivä kysyy: kuka minä olen? En pelkkä tottumusteni summa, en pelkkä heikkouteni enkä onnistumiseni. Olen Jumalan kuva. Tämä ei ole tunne, vaan kutsumus. Jumalan kuva ihmisessä tarkoittaa kykyä rakastaa, kykyä olla yhteydessä, kykyä vastata Jumalan puhutteluun.
On merkittävää, että Jumala siunaa ihmisen ja antaa hänelle tehtävän. Ihmistä ei luoda passiiviseksi katselijaksi, vaan vastuunkantajaksi. Paasto ei ole vetäytymistä maailmasta välinpitämättömyyteen, vaan oman kutsumuksen kirkastumista. Kun sydän puhdistuu, myös tehtävä selkiytyy.
Kuudenteen päivään liittyy kuitenkin myös varjo. Heti seuraavissa luvuissa ihminen käyttää vapauttaan väärin. Syntiinlankeemus särkee sen, mikä oli “sangen hyvää”. Siksi paasto on samalla paluuta. Se ei yritä luoda uutta ihmisyyttä omin voimin, vaan palauttaa Jumalan kuvan kirkkauden.
Kristillisessä traditiossa Kristusta kutsutaan täydelliseksi Jumalan kuvaksi. Hänessä näemme, mitä ihminen on tarkoitettu olemaan. Paaston tie kuljettaa meitä kohti Häntä. Se ei ole pelkkää kieltäymystä, vaan muovautumista Kristuksen kaltaisuuteen.
Kun katsomme luomisen ikonia, jossa ihminen seisoo Jumalan siunauksen alla, ymmärrämme, että koko luominen huipentuu persoonaan. Jumala ei luo massaa, vaan kasvot.
Kuudes päivä muistuttaa, että paaston syvin tarkoitus ei ole kurinalaisuus itsessään. Sen tarkoitus on kirkastaa Jumalan kuva ihmisessä. Kun tuo kuva alkaa jälleen heijastaa Luojaansa, maailma tulee hieman valoisammaksi.
---
Aleksanteri
---
(Alla olevassa eteläranskalaisen Audessa sijaitsevan Cantauquen luostarin (Monastère de la Théotokos et Saint Martin) seinämaalaksessa on kuvattu maailman luomisen kuudes päivä. Katso myös muiden luomispäivien ikoneja tuon saman luostarin seinamaalauksista. Ne löytyvät Ortodoksi.netin perussivuilla olevasta artikkelista: Luominen.)
---