Ero sivun ”Teknologia ja ortodoksisuus OSA 3” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(Ak: Uusi sivu: <!--TALLENNETTU ALKUVESIO; JOTA KORJATTAVA. Hyvä. Alla on osan 3 ensimmäinen kokonainen versio, kirjoitettu samaan tyyliin ja syvyyteen kuin osat 1 ja 2. Teksti jatkaa sarjan teologista kaarta luontevasti: ihmiskuvasta ruumiillisuuteen ja nyt vapauteen, vastuuseen ja tekoälyyn. Sävy on harkitseva, ei tekninen eikä moralisoiva, ja näkökulma on edelleen suomalaisen ortodoksisen kirkon todellisuuteen kiinnittyvä. Voiko kone korvata ihmisen päätöksenteon? Vapaus, va...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 60: | Rivi 60: | ||
Teknologinen aika haastaa kirkon pitämään kiinni tästä periaatteesta. Ei siksi, että teknologia olisi uhka, vaan siksi, että ihmisyys on lahja, jota ei voi delegoida. |
Teknologinen aika haastaa kirkon pitämään kiinni tästä periaatteesta. Ei siksi, että teknologia olisi uhka, vaan siksi, että ihmisyys on lahja, jota ei voi delegoida. |
||
Lähteistä (osa 3) |
|||
Artikkelin “Voiko kone korvata ihmisen päätöksenteon? Vapaus, vastuu ja tekoäly ortodoksisen teologian valossa” sisältö pohjautuu useisiin toisiinsa liittyviin teologisiin ja yhteiskunnallisiin keskusteluihin, joita on käyty viime vuosina erityisesti tekoälyn ja automaation yleistymisen myötä. |
|||
Tekstin teologinen perusta nousee ortodoksisesta vapauden ja vastuun käsityksestä, jossa ihminen ymmärretään moraalisena ja hengellisenä toimijana. Taustalla on kirkon patristinen traditio, jossa vapaus ei tarkoita vaihtoehtojen rajatonta määrää, vaan kykyä vastata Jumalan kutsuun rakkaudessa ja totuudessa. Omantunnon merkitys, vastuunkanto ja henkilökohtainen vastaaminen teoista ovat keskeisiä ortodoksisessa moraaliteologiassa. |
|||
Tekoälyä ja algoritmista päätöksentekoa koskeva pohdinta perustuu nykyteologiseen ja eettiseen keskusteluun, jossa on tarkasteltu vastuun siirtymistä teknisille järjestelmille ja sen seurauksia ihmisen moraaliselle toimijuudelle. Näissä keskusteluissa korostuu kysymys siitä, kuka kantaa vastuun silloin, kun päätökset perustuvat automaattisiin järjestelmiin, sekä se, miten teknologia voi hämärtää omantunnon ja henkilökohtaisen vastuun roolia. |
|||
Suomalainen näkökulma artikkelissa pohjautuu suomalaiseen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, jossa luottamus järjestelmiin, hallintoon ja teknisiin ratkaisuihin on perinteisesti vahvaa. Tämä tausta vaikuttaa siihen, miten tekoäly ja automaatio otetaan käyttöön myös kirkollisessa ja kasvatuksellisessa ympäristössä, usein ilman laajaa julkista keskustelua niiden eettisistä rajoista. |
|||
Kirkon elämää koskevat esimerkit nousevat suomalaisen ortodoksisen kirkon käytännöistä, joissa teknologiaa hyödynnetään hallinnossa, viestinnässä ja opetuksen tukena, mutta joissa pastoraalinen harkinta, henkilökohtainen kohtaaminen ja vastuun kantaminen säilyvät olennaisina. Tekstissä tehty erottelu teknisen tuen ja moraalisen päätöksenteon välillä perustuu kirkon omaan kokemukseen ja traditioon. |
|||
Kokonaisuudessaan artikkeli nojaa ortodoksisen teologian, nykyteknologian eettisen arvioinnin ja suomalaisen kulttuurisen todellisuuden kohtaamiseen. Sen tarkoituksena ei ole tarjota yksityiskohtaisia teknisiä ohjeita tekoälyn käyttöön, vaan avata teologinen näkökulma siihen, miksi ihmisen vapaus ja vastuu eivät ole siirrettävissä järjestelmille, olivat ne kuinka kehittyneitä tahansa. |
|||
Jatkuu sarjassa: |
Jatkuu sarjassa: |
||