Varhaiskirkon elämää - Muutoshistoria

Hannu (10. marraskuuta 2009 kello 20.47)

2009-11-10T20:47:52Z

← Vanhempi versio		Versio 10. marraskuuta 2009 kello 20.47
Rivi 8:		Rivi 8:
	{{Kirkkohistoria}}Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)\|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.		{{Kirkkohistoria}}Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)\|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.

	Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot\|Apostolien teoissa]] ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap.+t.+20%3A1&rnd=1257886028358 Apt.20:5-10), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti\|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).		Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot\|Apostolien teoissa]] ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap.+t.+20%3A1&rnd=1257886028358 Apt.20:5-10]), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti\|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).

	== Väärää tietoa katakombeista ==		== Väärää tietoa katakombeista ==

Hannu (10. marraskuuta 2009 kello 20.47)

2009-11-10T20:47:38Z

← Vanhempi versio		Versio 10. marraskuuta 2009 kello 20.47
Rivi 8:		Rivi 8:
	{{Kirkkohistoria}}Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)\|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.		{{Kirkkohistoria}}Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)\|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.

	Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot\|Apostolien teoissa]] (20:5-10), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti\|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).		Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot\|Apostolien teoissa]] ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap.+t.+20%3A1&rnd=1257886028358 Apt.20:5-10), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti\|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).

	== Väärää tietoa katakombeista ==		== Väärää tietoa katakombeista ==

Hannu (10. marraskuuta 2009 kello 20.37)

2009-11-10T20:37:21Z

← Vanhempi versio		Versio 10. marraskuuta 2009 kello 20.37
Rivi 1:		Rivi 1:
	''Petja Pyykkönen: Varhaiskirkon elämää''
	''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli''

	[[Kuva:Agape01.jpg\|thumb\|250 px\|<center>Agape-ateria, jossa naishenkilö pitää maljaa. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]]		[[Kuva:Agape01.jpg\|thumb\|250 px\|<center>Agape-ateria, jossa naishenkilö pitää maljaa. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]]

	== Rakkauden ateria kokosi kristityt yhteen ==		== Rakkauden ateria kokosi kristityt yhteen ==

	[[Alkukirkko\|Varhaiskirkon]] elämä rakentui yhteisten rukoushetkien ja [[ehtoollinen\|ehtoollisen]] nauttimisen ympärille. Sunnuntaisin kokoonnuttiin aamulla auringon noustessa [[juutalaisuus\|juutalaisen]] perinteen mukaisesti kuulemaan sanan palvelusta ja illalla kokoonnuttiin yhteiselle [[rakkauden ateria]]lle ([[agape]]), jonka rikkaimmat kristityt tarjosivat köyhimmille. Agape tuli juutalaisten tavasta syödä ateria sapattia edeltävänä iltana. Ateria nautittiin [[Jeesus\|Jeesuksen]] viimeisen aterian mukaisesti siunaten leipä ja viini ja ennen sen nauttimista pyydettiin, että [[Pyhä Henki]] muuttaisi sen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Agapen yhteydessä rukoiltiin ja laulettiin hymnejä. Jos [[profeetta]] oli paikalla, hän toimitti seremonian tai puhui kielillä.		[[Alkukirkko\|Varhaiskirkon]] elämä rakentui yhteisten rukoushetkien ja [[ehtoollinen\|ehtoollisen]] nauttimisen ympärille. Sunnuntaisin kokoonnuttiin aamulla auringon noustessa [[juutalaisuus\|juutalaisen]] perinteen mukaisesti kuulemaan sanan palvelusta ja illalla kokoonnuttiin yhteiselle [[rakkauden ateria]]lle ([[agape]]), jonka rikkaimmat kristityt tarjosivat köyhimmille. Agape tuli juutalaisten tavasta syödä ateria sapattia edeltävänä iltana. Ateria nautittiin [[Jeesus\|Jeesuksen]] viimeisen aterian mukaisesti siunaten leipä ja viini ja ennen sen nauttimista pyydettiin, että [[Pyhä Henki]] muuttaisi sen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Agapen yhteydessä rukoiltiin ja laulettiin hymnejä. Jos [[profeetta]] oli paikalla, hän toimitti seremonian tai puhui kielillä.

	== Kadunkulmista kirkkoihin ==		== Kadunkulmista kirkkoihin ==

	Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)\|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.		{{Kirkkohistoria}}Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)\|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.

	Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot\|Apostolien teoissa]] (20:5-10), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti\|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).		Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot\|Apostolien teoissa]] (20:5-10), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti\|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).

Petja (19. lokakuuta 2009 kello 08.20)

2009-10-19T08:20:57Z

← Vanhempi versio		Versio 19. lokakuuta 2009 kello 08.20
Rivi 16:		Rivi 16:
	== Väärää tietoa katakombeista ==		== Väärää tietoa katakombeista ==

	Vainoaikoina jumalanpalvelukset pidettiin yksityiskodeissa. Useissa kirjoissa edelleenkin pyörivä tieto siitä, että kristityt pitivät palvelukset [[katakombi\|katakombeissa]], on väärä. Katakombeja rakennettiin vain jos maan hinta oli korkea, paikalla ollut kivilaji oli pehmeää ja helposti työstettävää sekä jos edellinen kaivaus (esim. louhimo) antoi alkupisteen katakombille. Nämä edellytykset täyttyivät vain Sisiliassa, Pohjois-Afrikassa, Napolissa ja Roomassa. Yhtään katakombia ei ollut tarkoitettu tai käytetty koskaan säännöllisiin [[jumalanpalvelus\|jumalanpalveluksiin]]. Kristittyjä oli vuonna 220 pelkästään [[Rooma]]n kaupungissa tuhansia, eivätkä he olisi mitenkään voineet livahtaa palveluksiin huomaamatta. Lisäksi katakombit olivat pimeitä, kosteita, epämiellyttäviä ja niiden suurimpaankin tilaan mahtui vain 50 ihmistä. Pienet ryhmät saattoivat ehkä hätätapauksissa kokeilla jumalanpalveluksia katakombeissa, mutta hekin pitivät enemmän maan yläpuolella olevista rakennuksista. Sen sijaan pienimuotoisia [[muistopalvelus\|muistopalveluksia]] katakombeihin haudattujen puolesta saatettiin pitää myös katakombeissa.		Vainoaikoina jumalanpalvelukset pidettiin yksityiskodeissa. Useissa kirjoissa edelleenkin pyörivä tieto siitä, että kristityt pitivät palvelukset [[katakombi\|katakombeissa]], on väärä. Katakombeja rakennettiin vain jos maan hinta oli korkea, paikalla ollut kivilaji oli pehmeää ja helposti työstettävää sekä jos edellinen kaivaus (esim. louhimo) antoi alkupisteen katakombille. Nämä edellytykset täyttyivät vain Sisiliassa, Pohjois-Afrikassa, Napolissa ja Roomassa. Yhtään katakombia ei ollut tarkoitettu tai käytetty koskaan säännöllisiin [[jumalanpalvelus\|jumalanpalveluksiin]]. Kristittyjä oli vuonna 220 pelkästään [[Rooma]]n kaupungissa tuhansia, eivätkä he olisi mitenkään voineet livahtaa palveluksiin huomaamatta. Lisäksi katakombit olivat pimeitä, kosteita, epämiellyttäviä ja niiden suurimpaankin tilaan mahtui vain 50 ihmistä. Pienet ryhmät saattoivat ehkä hätätapauksissa kokeilla jumalanpalveluksia katakombeissa, mutta hekin pitivät enemmän maan yläpuolella olevista rakennuksista. Sen sijaan pienimuotoisia [[muistopalvelus\|muistopalveluksia]] katakombeihin haudattujen puolesta saatettiin pitää myös katakombeissa. (Krautheimer, Richard. Early Christian and Bysantine Architecture, s.23-37. Yale University Press, 1986.)

	== Kirkkorakennuksien synty ==		== Kirkkorakennuksien synty ==

Hannu (17. lokakuuta 2009 kello 07.52)

2009-10-17T07:52:39Z

← Vanhempi versio		Versio 17. lokakuuta 2009 kello 07.52
Rivi 1:		Rivi 1:
	''Petja Pyykkönen: Varhaiskirkon elämää''		''Petja Pyykkönen: Varhaiskirkon elämää''
	''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli''		''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli''

Hannu (12. lokakuuta 2009 kello 18.08)

2009-10-12T18:08:55Z

← Vanhempi versio		Versio 12. lokakuuta 2009 kello 18.08
Rivi 24:		Rivi 24:
	== Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat ==		== Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat ==

	Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-, hautajais- tai [Panihida\|muistopalveluksia]]. [[Seurakunta\|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[Liturgian osat\|uskovaisten liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta uskovaisten liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.		Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-, hautajais- tai [[Panihida\|muistopalveluksia]]. [[Seurakunta\|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[Liturgian osat\|uskovaisten liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta uskovaisten liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.

	[[Kuva:Kaste02.jpg\|thumb\|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko\|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen\|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto\|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti\|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus\|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.		[[Kuva:Kaste02.jpg\|thumb\|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko\|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen\|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto\|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti\|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus\|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.

Hannu: /* Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat */

2009-10-12T18:08:12Z

Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat

← Vanhempi versio		Versio 12. lokakuuta 2009 kello 18.08
Rivi 24:		Rivi 24:
	== Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat ==		== Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat ==

	Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-hautajais- tai muistopalveluksia. [[Seurakunta\|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[Liturgian osat\|uskovaisten liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta uskovaisten liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.		Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-, hautajais- tai [Panihida\|muistopalveluksia]]. [[Seurakunta\|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[Liturgian osat\|uskovaisten liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta uskovaisten liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.

	[[Kuva:Kaste02.jpg\|thumb\|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko\|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen\|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto\|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti\|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus\|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.		[[Kuva:Kaste02.jpg\|thumb\|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko\|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen\|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto\|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti\|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus\|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.

Hannu: /* Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat */

2009-10-12T17:50:18Z

Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat

← Vanhempi versio		Versio 12. lokakuuta 2009 kello 17.50
Rivi 1:		Rivi 1:
	''Petja Pyykkönen: Varhaiskirkon elämää''		''Petja Pyykkönen: Varhaiskirkon elämää''
	''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli''		''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli''

Rivi 24:		Rivi 24:
	== Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat ==		== Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat ==

	Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-hautajais- tai muistopalveluksia. [[Seurakunta\|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[~~uskovien~~ liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta ~~uskovien~~ liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.		Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-hautajais- tai muistopalveluksia. [[Seurakunta\|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[Liturgian osat\|uskovaisten liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta uskovaisten liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.

	[[Kuva:Kaste02.jpg\|thumb\|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko\|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen\|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto\|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti\|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus\|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.		[[Kuva:Kaste02.jpg\|thumb\|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko\|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen\|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto\|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti\|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus\|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.

Hannu (12. lokakuuta 2009 kello 17.22)

2009-10-12T17:22:06Z

← Vanhempi versio		Versio 12. lokakuuta 2009 kello 17.22
Rivi 2:		Rivi 2:
	''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli''		''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli''

	[[Kuva:Agape01.jpg\|thumb\|250 px\|<center>Agape-ateria, jossa naishenkilö pitää maljaa. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Alkukirkko\|Varhaiskirkon]] elämä rakentui yhteisten rukoushetkien ja [[ehtoollinen\|ehtoollisen]] nauttimisen ympärille. Sunnuntaisin kokoonnuttiin aamulla auringon noustessa [[juutalaisuus\|juutalaisen]] perinteen mukaisesti kuulemaan sanan palvelusta ja illalla kokoonnuttiin yhteiselle [[rakkauden ateria]]lle ([[agape]]), jonka rikkaimmat kristityt tarjosivat köyhimmille. Agape tuli juutalaisten tavasta syödä ateria sapattia edeltävänä iltana. Ateria nautittiin [[Jeesus\|Jeesuksen]] viimeisen aterian mukaisesti siunaten leipä ja viini ja ennen sen nauttimista pyydettiin, että [[Pyhä Henki]] muuttaisi sen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Agapen yhteydessä rukoiltiin ja laulettiin hymnejä. Jos [[profeetta]] oli paikalla, hän toimitti seremonian tai puhui kielillä.		[[Kuva:Agape01.jpg\|thumb\|250 px\|<center>Agape-ateria, jossa naishenkilö pitää maljaa. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]]

			== Rakkauden ateria kokosi kristityt yhteen ==

			[[Alkukirkko\|Varhaiskirkon]] elämä rakentui yhteisten rukoushetkien ja [[ehtoollinen\|ehtoollisen]] nauttimisen ympärille. Sunnuntaisin kokoonnuttiin aamulla auringon noustessa [[juutalaisuus\|juutalaisen]] perinteen mukaisesti kuulemaan sanan palvelusta ja illalla kokoonnuttiin yhteiselle [[rakkauden ateria]]lle ([[agape]]), jonka rikkaimmat kristityt tarjosivat köyhimmille. Agape tuli juutalaisten tavasta syödä ateria sapattia edeltävänä iltana. Ateria nautittiin [[Jeesus\|Jeesuksen]] viimeisen aterian mukaisesti siunaten leipä ja viini ja ennen sen nauttimista pyydettiin, että [[Pyhä Henki]] muuttaisi sen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Agapen yhteydessä rukoiltiin ja laulettiin hymnejä. Jos [[profeetta]] oli paikalla, hän toimitti seremonian tai puhui kielillä.

			== Kadunkulmista kirkkoihin ==

	Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)\|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.		Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)\|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.

	Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot\|Apostolien teoissa]] (20:5-10), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti\|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).		Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot\|Apostolien teoissa]] (20:5-10), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti\|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).

			== Väärää tietoa katakombeista ==

	Vainoaikoina jumalanpalvelukset pidettiin yksityiskodeissa. Useissa kirjoissa edelleenkin pyörivä tieto siitä, että kristityt pitivät palvelukset [[katakombi\|katakombeissa]], on väärä. Katakombeja rakennettiin vain jos maan hinta oli korkea, paikalla ollut kivilaji oli pehmeää ja helposti työstettävää sekä jos edellinen kaivaus (esim. louhimo) antoi alkupisteen katakombille. Nämä edellytykset täyttyivät vain Sisiliassa, Pohjois-Afrikassa, Napolissa ja Roomassa. Yhtään katakombia ei ollut tarkoitettu tai käytetty koskaan säännöllisiin [[jumalanpalvelus\|jumalanpalveluksiin]]. Kristittyjä oli vuonna 220 pelkästään [[Rooma]]n kaupungissa tuhansia, eivätkä he olisi mitenkään voineet livahtaa palveluksiin huomaamatta. Lisäksi katakombit olivat pimeitä, kosteita, epämiellyttäviä ja niiden suurimpaankin tilaan mahtui vain 50 ihmistä. Pienet ryhmät saattoivat ehkä hätätapauksissa kokeilla jumalanpalveluksia katakombeissa, mutta hekin pitivät enemmän maan yläpuolella olevista rakennuksista. Sen sijaan pienimuotoisia [[muistopalvelus\|muistopalveluksia]] katakombeihin haudattujen puolesta saatettiin pitää myös katakombeissa.		Vainoaikoina jumalanpalvelukset pidettiin yksityiskodeissa. Useissa kirjoissa edelleenkin pyörivä tieto siitä, että kristityt pitivät palvelukset [[katakombi\|katakombeissa]], on väärä. Katakombeja rakennettiin vain jos maan hinta oli korkea, paikalla ollut kivilaji oli pehmeää ja helposti työstettävää sekä jos edellinen kaivaus (esim. louhimo) antoi alkupisteen katakombille. Nämä edellytykset täyttyivät vain Sisiliassa, Pohjois-Afrikassa, Napolissa ja Roomassa. Yhtään katakombia ei ollut tarkoitettu tai käytetty koskaan säännöllisiin [[jumalanpalvelus\|jumalanpalveluksiin]]. Kristittyjä oli vuonna 220 pelkästään [[Rooma]]n kaupungissa tuhansia, eivätkä he olisi mitenkään voineet livahtaa palveluksiin huomaamatta. Lisäksi katakombit olivat pimeitä, kosteita, epämiellyttäviä ja niiden suurimpaankin tilaan mahtui vain 50 ihmistä. Pienet ryhmät saattoivat ehkä hätätapauksissa kokeilla jumalanpalveluksia katakombeissa, mutta hekin pitivät enemmän maan yläpuolella olevista rakennuksista. Sen sijaan pienimuotoisia [[muistopalvelus\|muistopalveluksia]] katakombeihin haudattujen puolesta saatettiin pitää myös katakombeissa.

			== Kirkkorakennuksien synty ==

	Kirkkoja alettiin toden teolla rakentaa vasta kristinuskon laillistamisen jälkeen 300-luvulla. Papisto oli [[alttari]]ssa erillään maallikoista ja saarnasi [[solea]]lta. Ensimmäinen tunnettu kirkko rakennettiin Jordaniaan Rihab’iin, jossa sijaitsee yli 30 myöhemmin rakennettua kirkkoa. Maanalainen kirkko on rakennettu vuosien 33 ja 70 välillä ja tarjosi suojan Kristuksen [[seitsemänkymmentä apostolia\|seitsemällekymmenelle apostolille]]. Kirkon mosaiikeissa kuvataan sen kristittyjä “70:ksi Jumalan ja Taivaallisen rakastamaksi” ja heidän sanotaan paenneen vainoja [[Jerusalem]]ista ja perustaneen kirkon pohjoiseen Jordaniaan. Kirkko todennäköisesti hylättiin, kun kristinusko laillistettiin Rooman valtakunnassa. Luolakirkon sisällä on ympyrän muotoinen rukousalue, jossa on kivisiä tuoleja erottaen asuintilat. Tämä ympyränmuotoinen elementti, [[apsis]], on tärkeä, koska on vain yksi toinen luola, jossa on samanlainen, jota myös käytettiin kristittyjen rukouspaikkana. Kiviset tuolit ovat todennäköisesti olleet [[papisto]]n käytössä. Kirkosta löytyi myös vanha hautausmaa, keramiikan palasia ja lappu, jossa luki “Georgios”. Kirkosta johtaa tunneli vesisäiliölle. Kirkon ja tunnelin kaivaukset voivat valottaa ensimmäisten kristittyjen elämää vielä lisää. Arkeologit pitävät aluetta tunnelilta vesisäiliöön erityisen tärkeänä. Sieltä on löytynyt muun muassa vanhoja rahoja, kaiverruksia ja rautaisia ristejä.		Kirkkoja alettiin toden teolla rakentaa vasta kristinuskon laillistamisen jälkeen 300-luvulla. Papisto oli [[alttari]]ssa erillään maallikoista ja saarnasi [[solea]]lta. Ensimmäinen tunnettu kirkko rakennettiin Jordaniaan Rihab’iin, jossa sijaitsee yli 30 myöhemmin rakennettua kirkkoa. Maanalainen kirkko on rakennettu vuosien 33 ja 70 välillä ja tarjosi suojan Kristuksen [[seitsemänkymmentä apostolia\|seitsemällekymmenelle apostolille]]. Kirkon mosaiikeissa kuvataan sen kristittyjä “70:ksi Jumalan ja Taivaallisen rakastamaksi” ja heidän sanotaan paenneen vainoja [[Jerusalem]]ista ja perustaneen kirkon pohjoiseen Jordaniaan. Kirkko todennäköisesti hylättiin, kun kristinusko laillistettiin Rooman valtakunnassa. Luolakirkon sisällä on ympyrän muotoinen rukousalue, jossa on kivisiä tuoleja erottaen asuintilat. Tämä ympyränmuotoinen elementti, [[apsis]], on tärkeä, koska on vain yksi toinen luola, jossa on samanlainen, jota myös käytettiin kristittyjen rukouspaikkana. Kiviset tuolit ovat todennäköisesti olleet [[papisto]]n käytössä. Kirkosta löytyi myös vanha hautausmaa, keramiikan palasia ja lappu, jossa luki “Georgios”. Kirkosta johtaa tunneli vesisäiliölle. Kirkon ja tunnelin kaivaukset voivat valottaa ensimmäisten kristittyjen elämää vielä lisää. Arkeologit pitävät aluetta tunnelilta vesisäiliöön erityisen tärkeänä. Sieltä on löytynyt muun muassa vanhoja rahoja, kaiverruksia ja rautaisia ristejä.

			== Seurakunnan toimintatavat muotoutuvat ==

	Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-hautajais- tai muistopalveluksia. [[Seurakunta\|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[uskovien liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta uskovien liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.		Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-hautajais- tai muistopalveluksia. [[Seurakunta\|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[uskovien liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta uskovien liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.

	[[Kuva:Kaste02.jpg\|thumb\|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko\|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen\|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto\|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti\|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus\|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.		[[Kuva:Kaste02.jpg\|thumb\|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa.<br><small>(kuva: Wikipedia)</small></center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko\|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen\|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto\|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti\|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus\|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.

			== Kristinuskosta tulee hyväksytty uskonto ==

	Kun 250-luvulta lähtien kristinusko hyväksyttiin Roomassa, vaikkei vielä laissa, kristityt saivat toimia vapaammin. Kristittyjen hautausmaat sijaitsivat kaupunkien ulkopuolella, sillä heitä ei voitu haudata yhdessä pakanoiden kanssa. Hautausmaat olivat yleensä niin sanottuja avoimia hautausmaita eli ne sijaitsivat taivasalla. [[Marttyyri]]en haudoilla toimitettiin ehtoollinen vuosittain heidän kuolinpäivänään, mistä vähitellen muodostui nykyinen [[muistelukalenteri]]. Juhlakalenterin ensimmäisiä juhlia olivat [[pääsiäinen]], jota alettiin viettää juutalaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen muiston tilalla, ja [[teofania]]. Teofania oli aluksi [[Kristuksen syntymä]]n ja kasteen juhla, mutta siitä eriytyi myöhemmin Kristuksen syntymän juhla, jota alettiin viettää auringon syntymän juhlapäivänä 25.12. Tämä antoi uuden merkityksen pakanalliselle juhlalle.		Kun 250-luvulta lähtien kristinusko hyväksyttiin Roomassa, vaikkei vielä laissa, kristityt saivat toimia vapaammin. Kristittyjen hautausmaat sijaitsivat kaupunkien ulkopuolella, sillä heitä ei voitu haudata yhdessä pakanoiden kanssa. Hautausmaat olivat yleensä niin sanottuja avoimia hautausmaita eli ne sijaitsivat taivasalla. [[Marttyyri]]en haudoilla toimitettiin ehtoollinen vuosittain heidän kuolinpäivänään, mistä vähitellen muodostui nykyinen [[muistelukalenteri]]. Juhlakalenterin ensimmäisiä juhlia olivat [[pääsiäinen]], jota alettiin viettää juutalaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen muiston tilalla, ja [[teofania]]. Teofania oli aluksi [[Kristuksen syntymä]]n ja kasteen juhla, mutta siitä eriytyi myöhemmin Kristuksen syntymän juhla, jota alettiin viettää auringon syntymän juhlapäivänä 25.12. Tämä antoi uuden merkityksen pakanalliselle juhlalle.

			== Alkukirkon johtaminen ==

	Alkukirkkoa johtivat [[apostoli]]t, mutta heidän töidensä lisääntyessä tuli tarpeelliseksi nimittää [[diakoni\|diakoneja]] hoitamaan seurakuntien taloutta ja köyhiä. Apostolit asettivat diakonit tehtäviinsä käsien pään päälle asettamisen kautta. Tästä muodostui [[pappeus\|pappeuden sakramentti]], jossa [[Pyhä Henki]] siirtyi vihittävään. Yhä nykyään [[piispa]] vihkii papit ortodoksisessa kirkossa asettamalla kädet tämän pään päälle. Tätä Pyhän Hengen siirtymistä apostoleilta nykypäivän papistolle kutsutaan [[apostolinen suksessio\|apostoliseksi suksessioksi]] eli seurannoksi.		Alkukirkkoa johtivat [[apostoli]]t, mutta heidän töidensä lisääntyessä tuli tarpeelliseksi nimittää [[diakoni\|diakoneja]] hoitamaan seurakuntien taloutta ja köyhiä. Apostolit asettivat diakonit tehtäviinsä käsien pään päälle asettamisen kautta. Tästä muodostui [[pappeus\|pappeuden sakramentti]], jossa [[Pyhä Henki]] siirtyi vihittävään. Yhä nykyään [[piispa]] vihkii papit ortodoksisessa kirkossa asettamalla kädet tämän pään päälle. Tätä Pyhän Hengen siirtymistä apostoleilta nykypäivän papistolle kutsutaan [[apostolinen suksessio\|apostoliseksi suksessioksi]] eli seurannoksi.

Hannu: Ak: Uusi sivu: ''Petja Pyykkönen: Varhaiskirkon elämää'' ''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli'' [[Kuva:Agape01.jpg|thumb|250 px|Agape-ateria, jossa naishenkilö pitää maljaa. Maala...

2009-10-11T16:27:56Z

Ak: Uusi sivu: ''Petja Pyykkönen: Varhaiskirkon elämää'' ''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli'' [[Kuva:Agape01.jpg|thumb|250 px|<center>Agape-ateria, jossa naishenkilö pitää maljaa. Maala...

Uusi sivu

''Petja Pyykkönen: Varhaiskirkon elämää''
''Kirkkohistoria-sarja, IV artikkeli''

[[Kuva:Agape01.jpg|thumb|250 px|<center>Agape-ateria, jossa naishenkilö pitää maljaa. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa. (kuva: Wikipedia)</center>]][[Alkukirkko|Varhaiskirkon]] elämä rakentui yhteisten rukoushetkien ja [[ehtoollinen|ehtoollisen]] nauttimisen ympärille. Sunnuntaisin kokoonnuttiin aamulla auringon noustessa [[juutalaisuus|juutalaisen]] perinteen mukaisesti kuulemaan sanan palvelusta ja illalla kokoonnuttiin yhteiselle [[rakkauden ateria]]lle ([[agape]]), jonka rikkaimmat kristityt tarjosivat köyhimmille. Agape tuli juutalaisten tavasta syödä ateria sapattia edeltävänä iltana. Ateria nautittiin [[Jeesus|Jeesuksen]] viimeisen aterian mukaisesti siunaten leipä ja viini ja ennen sen nauttimista pyydettiin, että [[Pyhä Henki]] muuttaisi sen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Agapen yhteydessä rukoiltiin ja laulettiin hymnejä. Jos [[profeetta]] oli paikalla, hän toimitti seremonian tai puhui kielillä.

Kirkon alkuvaiheessa sillä ei vielä ollut instituutionaalista asemaa ja siksi ei ollut kiinnostusta kirkolliselle arkkitehtuurille. Vuoteen 200 mennessä ei ollut olemassa kristillistä arkkitehtuuria. Ihmiset tapasivat siellä, missä se sopi parhaiten. Paikkana olivat aluksi juutalaiset synagogat, kunnes kuilu juutalaisten ja kristittyjen välillä syveni. Usein tavattiin myös kadunkulmissa, kuten esimerkiksi [[apostoli]] [[Paavali (apostoli)|Paavali]] saarnasi Ateenassa. Kristityt kokoontuivat harvemmin julkisissa tiloissa, mutta näin kävi esimerkiksi silloin, kun Paavali vieraili Efesoksessa.

Kristityt kokoontuivat säännöllisesti rikkaiden kristittyjen kodeissa. Näissä kokoontumisissa ruokailu oli pääosassa, joten kokoontumiset pidettiin ruokailuhuoneessa (nim. anageion tai hyperoon). Talot olivat Rooman valtakunnan itäisissä provinsseissa noin vuosina 0-500 yhden perheen asuttamia. Niissä oli jopa neljä kerrosta ja ruokailuhuone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja oli usein ainoa iso huone. Ruokailuhuoneesta avautui usein terassi. Tällainen ruokailuhuone mainitaan esimerkiksi [[Apostolien teot|Apostolien teoissa]] (20:5-10), jossa nuorukainen Eutykos kuolee pudotessaan terassilta ja Paavali tuo hänet takaisin elävien kirjoihin. Nuorukainen oli mennyt vilvoittelemaan ”ikkunalle” eli terassille, koska sisällä oli paljon ihmisiä ja sisälämpötila oli noussut korkeaksi. Myös [[Tertullianus]] puhui ”huoneesta korkealla avoinna valolle”. Huoneen sisäänkäynnin vastapäinen penkki oli varattu vanhimmalle tai kunniavieraalle. Rooman kaupungissa talot olivat erilaisia. Niissä iso tila oli alakerrassa ja niihin pääsivät myös [[postulantti|postulantit]] (kääntyjiksi haluavat) ja [[katekumeeni]]t (ei vielä kastettu).

Vainoaikoina jumalanpalvelukset pidettiin yksityiskodeissa. Useissa kirjoissa edelleenkin pyörivä tieto siitä, että kristityt pitivät palvelukset [[katakombi|katakombeissa]], on väärä. Katakombeja rakennettiin vain jos maan hinta oli korkea, paikalla ollut kivilaji oli pehmeää ja helposti työstettävää sekä jos edellinen kaivaus (esim. louhimo) antoi alkupisteen katakombille. Nämä edellytykset täyttyivät vain Sisiliassa, Pohjois-Afrikassa, Napolissa ja Roomassa. Yhtään katakombia ei ollut tarkoitettu tai käytetty koskaan säännöllisiin [[jumalanpalvelus|jumalanpalveluksiin]]. Kristittyjä oli vuonna 220 pelkästään [[Rooma]]n kaupungissa tuhansia, eivätkä he olisi mitenkään voineet livahtaa palveluksiin huomaamatta. Lisäksi katakombit olivat pimeitä, kosteita, epämiellyttäviä ja niiden suurimpaankin tilaan mahtui vain 50 ihmistä. Pienet ryhmät saattoivat ehkä hätätapauksissa kokeilla jumalanpalveluksia katakombeissa, mutta hekin pitivät enemmän maan yläpuolella olevista rakennuksista. Sen sijaan pienimuotoisia [[muistopalvelus|muistopalveluksia]] katakombeihin haudattujen puolesta saatettiin pitää myös katakombeissa.

Kirkkoja alettiin toden teolla rakentaa vasta kristinuskon laillistamisen jälkeen 300-luvulla. Papisto oli [[alttari]]ssa erillään maallikoista ja saarnasi [[solea]]lta. Ensimmäinen tunnettu kirkko rakennettiin Jordaniaan Rihab’iin, jossa sijaitsee yli 30 myöhemmin rakennettua kirkkoa. Maanalainen kirkko on rakennettu vuosien 33 ja 70 välillä ja tarjosi suojan Kristuksen [[seitsemänkymmentä apostolia|seitsemällekymmenelle apostolille]]. Kirkon mosaiikeissa kuvataan sen kristittyjä “70:ksi Jumalan ja Taivaallisen rakastamaksi” ja heidän sanotaan paenneen vainoja [[Jerusalem]]ista ja perustaneen kirkon pohjoiseen Jordaniaan. Kirkko todennäköisesti hylättiin, kun kristinusko laillistettiin Rooman valtakunnassa. Luolakirkon sisällä on ympyrän muotoinen rukousalue, jossa on kivisiä tuoleja erottaen asuintilat. Tämä ympyränmuotoinen elementti, [[apsis]], on tärkeä, koska on vain yksi toinen luola, jossa on samanlainen, jota myös käytettiin kristittyjen rukouspaikkana. Kiviset tuolit ovat todennäköisesti olleet [[papisto]]n käytössä. Kirkosta löytyi myös vanha hautausmaa, keramiikan palasia ja lappu, jossa luki “Georgios”. Kirkosta johtaa tunneli vesisäiliölle. Kirkon ja tunnelin kaivaukset voivat valottaa ensimmäisten kristittyjen elämää vielä lisää. Arkeologit pitävät aluetta tunnelilta vesisäiliöön erityisen tärkeänä. Sieltä on löytynyt muun muassa vanhoja rahoja, kaiverruksia ja rautaisia ristejä.

Vuoteen 200 mennessä kristinuskoon oli kehittynyt rikas [[liturgia]]. Agape-ateriat kävivät harvinaisiksi ja niiden lisäksi hautausmailla pidettiin [[refrigeria]]-hautajais- tai muistopalveluksia. [[Seurakunta|Seurakuntien]] laajetessa joka päivä nautitusta yhteisestä ateriasta luovuttiin järjestelyvaikeuksien takia. Kaksi palvelusta yhdistyi myöhemmin yhdeksi sunnuntaijumalanpalvelukseksi. Silti vielä nykyäänkin ortodoksinen jumalanpalvelus on kaksiosainen, jossa on osat [[opetettavien liturgia]] ja [[uskovien liturgia]]. Alkuseurakunnissa opetettavien liturgiaan saivat osallistua kirkon kasteopetusta saavat, mutta uskovien liturgiaan vain kastetut. Kirkkoihin kehittyi niin sanottu odotushuone (engl. anteroom, lat. vestibulum), johon katekumeenit ”karkotettiin” uskovaisten liturgian ajaksi. Odotushuoneen ja palveluksenpitopaikan välissä saattoi olla vain väliseinä, niin että katekumeenit saattoivat kuulla palveluksen, mutta eivät nähneet sitä.

[[Kuva:Kaste02.jpg|thumb|<center>Kaste. Maalaus pyhien Marcellinuksen ja Pietarin katakombissa Via Labicanalla Roomassa. (kuva: Wikipedia)</center>]][[Kaste]]esta tulikin yksi [[alkukirkko|alkukirkon]] merkittävimmistä [[mysteerio]]ista, jossa tultiin Jumalan yhteyteen. Kaste tapahtui aluksi virtaavassa vedessä ja vasta 100-luvun alusta lähtien kasteita toimitettiin myös seisovassa vedessä esimerkiksi lähteessä, kaivossa tai yksityiskylpylässä. Ihmisiä kastettiin erityisesti [[pääsiäinen|pääsiäisenä]] ja [[teofania]]n juhlapäivänä. Kastetta edelsi aina kaste- eli katekumeeniopetus. Kastettavat saapuivat kirkkoon kulkueessa, josta vielä nykyäänkin on säilynyt perinne pääsiäisyön [[ristisaatto|ristisaatossa]]. Kaste otettiin usein vasta kuolinvuoteella tai lähellä kuolemaa, koska kirkon yhteyteen ei päässyt takaisin helpolla tehtyään raskaita [[synti|syntejä]] tai kiellettyään uskonsa vainojen takia. Idässä syntyi perinne, jossa synnit annettiin anteeksi [[synninpäästö]]ssä, jota seurasivat [[katumusharjoitus|katumusharjoitukset]]. Synninpäästön kautta oli mahdollista päästä takaisin kirkon yhteyteen.

Kun 250-luvulta lähtien kristinusko hyväksyttiin Roomassa, vaikkei vielä laissa, kristityt saivat toimia vapaammin. Kristittyjen hautausmaat sijaitsivat kaupunkien ulkopuolella, sillä heitä ei voitu haudata yhdessä pakanoiden kanssa. Hautausmaat olivat yleensä niin sanottuja avoimia hautausmaita eli ne sijaitsivat taivasalla. [[Marttyyri]]en haudoilla toimitettiin ehtoollinen vuosittain heidän kuolinpäivänään, mistä vähitellen muodostui nykyinen [[muistelukalenteri]]. Juhlakalenterin ensimmäisiä juhlia olivat [[pääsiäinen]], jota alettiin viettää juutalaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen muiston tilalla, ja [[teofania]]. Teofania oli aluksi [[Kristuksen syntymä]]n ja kasteen juhla, mutta siitä eriytyi myöhemmin Kristuksen syntymän juhla, jota alettiin viettää auringon syntymän juhlapäivänä 25.12. Tämä antoi uuden merkityksen pakanalliselle juhlalle.

Alkukirkkoa johtivat [[apostoli]]t, mutta heidän töidensä lisääntyessä tuli tarpeelliseksi nimittää [[diakoni|diakoneja]] hoitamaan seurakuntien taloutta ja köyhiä. Apostolit asettivat diakonit tehtäviinsä käsien pään päälle asettamisen kautta. Tästä muodostui [[pappeus|pappeuden sakramentti]], jossa [[Pyhä Henki]] siirtyi vihittävään. Yhä nykyään [[piispa]] vihkii papit ortodoksisessa kirkossa asettamalla kädet tämän pään päälle. Tätä Pyhän Hengen siirtymistä apostoleilta nykypäivän papistolle kutsutaan [[apostolinen suksessio|apostoliseksi suksessioksi]] eli seurannoksi.

Vähitellen alkuseurakunnan diakoneista muodostui kirkon laajetessa [[Pappi|pappeja]] ja suurimpien seurakuntien papeista [[metropoliitta|metropoliittoja]]. Kirkon hallinnon rakenteeksi vahvistuivat piispojen johtamat [[hiippakunta|hiippakunnat]], jotka taas muodostivat [[patriarkaatti|patriarkaatin]]. Kirkon hierarkkinen järjestelmä, joka oli kehittynyt 250-lukuun mennessä, yhdisti kirkkoa. [[Suomen ortodoksinen kirkko]] kuuluu [[Konstantinopolin patriarkaatti|Konstantinopolin patriarkaatin]] alaisuuteen. Konstantinopolin patriarkaatin arvovallan vahvistuttua se sai lisänimen [[ekumeeninen patriarkka|ekumeeninen]] eli koko maan päällinen, koko tunnetun maailman kattava. Ortodoksisessa kirkossa Konstantinopolin patriarkkaa kunnioitetaan patriarkoista ensimmäisenä, mutta jokainen patriarkaatti päättää itse sisäisistä asioistaan.

'''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]'''

== Muualla Internetissä ==

* [http://www.guardian.co.uk/world/gallery/2008/jun/11/religion.archaeology?picture=334753419 Kuvia ensimmäisestä kirkosta Rihab’ista] (tai [http://www.monstersandcritics.com/science/features/article_1410384.php/In_photos_Jordan_Archeology_-_oldest_Christian_church_in_the_world tästä])

[[Luokka:Kirkkohistoria]]