Valo kristillisessä taiteessa - Muutoshistoria

Hannu: /* Mandorla */

2020-03-13T09:55:50Z

Mandorla

← Vanhempi versio		Versio 13. maaliskuuta 2020 kello 09.55
Rivi 43:		Rivi 43:

	== Mandorla ==		== Mandorla ==
	{{Vasen\|sisalto=<swf align="right">Mandorla.swf‎\|width=200\|height=100</swf> \|teksti=<center>Mandorla</center>}}		<!--{{Vasen\|sisalto=<swf align="right">Mandorla.swf‎\|width=200\|height=100</swf> \|teksti=<center>Mandorla</center>}}-->
	[[Kuva:Pyha_kolminaisuus01.jpg\|thumb\|Pyhä Kolminaisuus kuvattuna mandorlan sisään. [[Isä (Jumala)\|Isällä]] ja [[Jeesus\|Pojalla]] sädekehässä risti. Myös kyyhkyselle eli [[Pyhä Henki\|Pyhälle Hengelle]] on kuvattu sädekehä. (© Petja Pyykkönen)]]		[[Kuva:Pyha_kolminaisuus01.jpg\|thumb\|Pyhä Kolminaisuus kuvattuna mandorlan sisään. [[Isä (Jumala)\|Isällä]] ja [[Jeesus\|Pojalla]] sädekehässä risti. Myös kyyhkyselle eli [[Pyhä Henki\|Pyhälle Hengelle]] on kuvattu sädekehä. (© Petja Pyykkönen)]]
	[[Kuva:Jainilainen_patsas01.jpg\|thumb\|Jainilainen patsas kuvattuna mandorlaan (© Petja Pyykkönen)]]		[[Kuva:Jainilainen_patsas01.jpg\|thumb\|Jainilainen patsas kuvattuna mandorlaan (© Petja Pyykkönen)]]

Petja (5. huhtikuuta 2009 kello 18.10)

2009-04-05T18:10:58Z

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
-Kaikissa kristityissä kirkoissa Jumala samaistetaan valoon, joka on vastakohta pimeyden pahoille voimille. Tämä saa alkunsa jo [[VT|Vanhan Testamentin]] ajoilta. Jo luomiskertomuksessa kerrotaan esimerkiksi:
+valonsäteiden alle. (&copy; Pyykkönen)]]Kaikissa kristityissä kirkoissa Jumala samaistetaan valoon, joka on vastakohta pimeyden pahoille voimille. Tämä saa alkunsa jo [[VT|Vanhan Testamentin]] ajoilta. Jo luomiskertomuksessa kerrotaan esimerkiksi:
 : ''Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä.'' (''1.Moos.3-4'')
@@ Rivi 17: / Rivi 18: @@
 == Aura (''aureola'') ==
-[Kuva] Nelilehti eli quatrefoil
+[[Kuva:Nelilehti.jpg|thumb|Nelilehti eli quatrefoil (&copy; Petja Pyykkönen)]]
 Aura on erityisesti läntisessä taiteessa käytetty valopilvi, joka ympäröi henkilöä. Sitä käytettiin alun perin kuvaamaan jumaluutta kristillisessä taiteessa, mutta myöhemmin sitä alettiin käyttää myös muiden [[Pyhä|pyhien]] yhteydessä, kuvaamaan heidän pyhyyttään. Ortodoksisessa ikonitaiteessa koko kehon ympäröivä aura on harvinainen.
@@ Rivi 26: / Rivi 26: @@
 == Sädekehä (''nimbus, halo'') ==
 Sädekehää käytettiin kristillisessä taiteessa 400-luvulla ja jo aiemmin muussa taiteessa. Sädekehä on luultavasti lähtöisin mithralaisuudesta, josta se siirtyi hellenistiseen ja roomalaiseen taiteeseen. Kreikkalainen Homeros kertoi, että taisteluissa sankareiden päitä ympäröi yliluonnollinen valo. Sädekehää on käytetty persialaisten kuninkaiden ja jumalien kuvaamisessa, Kušana-valtakunnan kuninkaiden kolikoissa ja Budhan kuvaamisessa ensimmäisellä vuosisadalla.
 Sädekehää on käytetty kuvaamaan kruunua henkilön päässä tai valona, joka säteilee henkilöstä. Se on myös joskus liittynyt säätieteelliseen halo-ilmiöön. Sädekehän käyttö juontuu luultavasti aurinkouskonnoista, jossa palvotut henkilöt liittyivät aurinkoon. Tällöin sen käytössä voidaan nähdä myös astrologisen merkityksen.
 Ortodoksisessa taiteessa sädekehä kuvaa henkilön pyhyyttä. Pyhä [[Augustinus Hippon piispa]] kirjoitti, että jokaisessa seurakuntalaisessa on pyhyyttä, joka on peräisin Kristuksesta. Ortodoksisessa taiteessa sädekehän ovat saaneet kanonisoidut pyhät. Se on yleensä keltainen tai kullattu. Sädekehässä käytetään ristikuviota kuvatessa pyhää kolminaisuutta, erityisesti Kristusta. Joskus [[Isä (Jumala)|Isää]] kuvatessa sädekehä on kolmion muotoinen kuvaten [[Pyhä Kolminaisuus|Pyhää Kolminaisuutta]]. Tätä voi nähdä sekä itäisessä että läntisessä taiteessa. Läntisessä taiteessa eläville henkilöille kuvattiin joskus neliön muotoinen sädekehä. Itäisessä taiteessa näkee joskus myös kolmilehden muotoisia sädekehiä.
 Bysanttilaisille keisareille ja keisarinnoille kuvattiin usein sädekehä, jossa oli vain ääriviivat. Tämä käytäntö siirtyi ottomaaneille ja venäläisille, heidän kuvatessaan hallitsijoitaan. Läntisessä barokkitaiteessa [[Jumalansynnyttäjä|Marian]] sädekehään kuvattiin joskus myös tähtiä. Pyhän Kolminaisuuden sädekehiin kuvataan useasti kreikkalaiset kirjaimet, jotka tarkoittavat ''”minä olen, se joka olen"''. Kristuksen sädekehässä on kirjaimet IC ja XC, jotka ovat Hänen monogramminsa tarkoittaen Jeesus Kristus.
@@ Rivi 52: / Rivi 43: @@
 ==  Mandorla ==
 Mandorla on geometrinen kuvio, jota on käytetty symbolina taiteessa. Kuvio muodostuu, kun kahden ympyrän piirit leikkaavat keskipisteet. Nimitys mandorla tulee italian kielestä, jossa se tarkoittaa ''mantelia''. Kuvion latinankielinen nimitys on ''vesica piscis'', joka sananmukaisesti tarkoittaa ''kalanrakkoa''.
 Mandorlaa on käytetty kristillisessä bysanttilaisessa ja roomalaisessa taiteessa varhaiskeskiajalta lähtien. Joissakin uskonnoissa mantelinsiemenet ovat kuvanneet neitseellistä syntymää. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa nymfi Nana laittoi kohtuunsa mantelin, josta syntyi Attis. Mandorla on yleinen myös muissa uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa.
 Ortodoksisessa ikonitaiteessa mandorlaa on käytetty kuvaamaan Kristuksen taivaallista kunniaa. Joskus sitä käytetään myös Jumalansynnyttäjän ikoneissa kuvaamaan hänen taivaallista kunniaansa. Useimmiten mandorla on kuvattu kolmena sinisenä tai harmaana kaarena, jotka lävistää henkilöstä lähtevät valonsäteet.
@@ Rivi 71: / Rivi 55: @@
 '''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]'''
 [[Luokka:Ikonit]]

Petja (21. helmikuuta 2009 kello 08.30)

2009-02-21T08:30:45Z

← Vanhempi versio		Versio 21. helmikuuta 2009 kello 08.30
Rivi 69:		Rivi 69:

	Mandorlaa on käytetty [[Pääsiäinen\|pääsiäisen]] ylösnousemus-, [[Helatorstai\|taivaaseenastumis-]], kaikkien pyhien-, [[Kristuksen kirkastuminen\|Kristuksen kirkastumisen-]] ja [[Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen\|Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen]] ikoneissa. Mandorla osoittaa näissä ikoneissa, että Kristus on läsnä uskoville ajasta ja paikasta riippumatta. Kristuksen mandorla ja valonsäteet kuvaavat hänen jumaluuttaan, joka on ihmisen ymmärryksen ulkopuolella. Mandorlan käyttö ikonografiassa on yksinkertainen tehostekeino, jolla kuvataan taivaallista kunniaa, mysteeriota ja kuninkuutta. Joskus mandorlakuvion sijaan käytetään myös ympyräkuviota.		Mandorlaa on käytetty [[Pääsiäinen\|pääsiäisen]] ylösnousemus-, [[Helatorstai\|taivaaseenastumis-]], kaikkien pyhien-, [[Kristuksen kirkastuminen\|Kristuksen kirkastumisen-]] ja [[Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen\|Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen]] ikoneissa. Mandorla osoittaa näissä ikoneissa, että Kristus on läsnä uskoville ajasta ja paikasta riippumatta. Kristuksen mandorla ja valonsäteet kuvaavat hänen jumaluuttaan, joka on ihmisen ymmärryksen ulkopuolella. Mandorlan käyttö ikonografiassa on yksinkertainen tehostekeino, jolla kuvataan taivaallista kunniaa, mysteeriota ja kuninkuutta. Joskus mandorlakuvion sijaan käytetään myös ympyräkuviota.

			'''[[Käyttäjä:Petja\|Petja Pyykkönen]]'''

	== Lisää kuvaesimerkkejä ==		== Lisää kuvaesimerkkejä ==

Hannu (17. elokuuta 2008 kello 11.43)

2008-08-17T11:43:43Z

← Vanhempi versio		Versio 17. elokuuta 2008 kello 11.43
Rivi 3:		Rivi 3:
	: ''Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä.'' (''1.Moos.3-4'')		: ''Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä.'' (''1.Moos.3-4'')

	[[UT\|Uudessa Testamentissa]] valo liitettiin myös osaksi ihmistä ja ihmisen saavutettavaksi. Jumala - valo - oli tullut ihmiseksi [[Jeesus\|Kristuksessa]] ja ihmisellä oli nyt myös mahdollisuus [[Jumalallistuminen\|jumalallistua]] (''theosis''). Ihmisen suhde valoon tulee hyvin esille [[Johanneksen evankeliumi]]sta:		[[UT\|Uudessa Testamentissa]] valo liitettiin myös osaksi ihmistä ja ihmisen saavutettavaksi. Jumala - valo - oli tullut ihmiseksi [[Jeesus\|Kristuksessa]] ja ihmisellä oli nyt myös mahdollisuus [[Jumalallistuminen\|jumalallistua]] (''[[teosis]] / [[theosis]]''). Ihmisen suhde valoon tulee hyvin esille [[Johanneksen evankeliumi]]sta:

	: ''Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.'' (''Joh. 3:19-21'')		: ''Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.'' (''Joh. 3:19-21'')

Hannu: /* Mandorla */

2008-08-14T16:18:36Z

Mandorla

← Vanhempi versio		Versio 14. elokuuta 2008 kello 16.18
Rivi 51:		Rivi 51:
	Läntisessä taiteessa sädekehä on joskus kuvattu leijuvana lautasena tai renkaana ihmisten päällä. Tämä johtuu osittain siitä, että läntisen taiteen kehittyessä kolmiulotteisiksi patsaiksi sädekehän kuvaaminen ei enää onnistunut perinteisin menetelmin.		Läntisessä taiteessa sädekehä on joskus kuvattu leijuvana lautasena tai renkaana ihmisten päällä. Tämä johtuu osittain siitä, että läntisen taiteen kehittyessä kolmiulotteisiksi patsaiksi sädekehän kuvaaminen ei enää onnistunut perinteisin menetelmin.

	= Mandorla =		== Mandorla ==

	Mandorla on geometrinen kuvio, jota on käytetty symbolina taiteessa. Kuvio muodostuu, kun kahden ympyrän piirit leikkaavat keskipisteet. Nimitys mandorla tulee italian kielestä, jossa se tarkoittaa ''mantelia''. Kuvion latinankielinen nimitys on ''vesica piscis'', joka sananmukaisesti tarkoittaa ''kalanrakkoa''.		Mandorla on geometrinen kuvio, jota on käytetty symbolina taiteessa. Kuvio muodostuu, kun kahden ympyrän piirit leikkaavat keskipisteet. Nimitys mandorla tulee italian kielestä, jossa se tarkoittaa ''mantelia''. Kuvion latinankielinen nimitys on ''vesica piscis'', joka sananmukaisesti tarkoittaa ''kalanrakkoa''.

Hannu: Ak: Uusi sivu: Kaikissa kristityissä kirkoissa Jumala samaistetaan valoon, joka on vastakohta pimeyden pahoille voimille. Tämä saa alkunsa jo Vanhan Testamentin ajoilta. Jo luomiskertomuks...

2008-08-14T16:18:17Z

Ak: Uusi sivu: Kaikissa kristityissä kirkoissa Jumala samaistetaan valoon, joka on vastakohta pimeyden pahoille voimille. Tämä saa alkunsa jo Vanhan Testamentin ajoilta. Jo luomiskertomuks...

Uusi sivu

Kaikissa kristityissä kirkoissa Jumala samaistetaan valoon, joka on vastakohta pimeyden pahoille voimille. Tämä saa alkunsa jo [[VT|Vanhan Testamentin]] ajoilta. Jo luomiskertomuksessa kerrotaan esimerkiksi:

: ''Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä.'' (''1.Moos.3-4'')

[[UT|Uudessa Testamentissa]] valo liitettiin myös osaksi ihmistä ja ihmisen saavutettavaksi. Jumala - valo - oli tullut ihmiseksi [[Jeesus|Kristuksessa]] ja ihmisellä oli nyt myös mahdollisuus [[Jumalallistuminen|jumalallistua]] (''theosis''). Ihmisen suhde valoon tulee hyvin esille [[Johanneksen evankeliumi]]sta:

: ''Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.'' (''Joh. 3:19-21'')

Samalla kun Kristus tuli keskuuteemme, ihmiset tulivat osalliseksi hänen valostaan. Valo nähdään Uudessa Testamentissa joskus myös säteilevänä tietona, ymmärryksenä ja [[evankeliumi]]na, joka on peräisin Jumalasta. Tämä pelastuksen valo säteilee ihmisistä kutsuen muita pelastuksen tielle:

: ''Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon.'' (''Luuk. 8:16-17'')

: ''"Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."'' (''Joh.8:12'')

Nykyään valo samaistetaankin usein pelastukseen. Valo ohjaa ihmistä pimeydessä kohti pelastusta. Kristillisyyden alkuajoista lähtien valolla on ollut keskeinen asema kirkossa. Yhä nykyäänkin valoilla on jumalanpalveluksissa tärkeä rooli. [[Tuohus]]ten ja [[Lampukka|lampukoiden]] valo kuvaa ylösnousevaa rukousta ja nykyään valaistuksen tasolla korostetaan palveluksen eri osien sanomaa.

== Aura (''aureola'') ==

[Kuva] Nelilehti eli quatrefoil

Aura on erityisesti läntisessä taiteessa käytetty valopilvi, joka ympäröi henkilöä. Sitä käytettiin alun perin kuvaamaan jumaluutta kristillisessä taiteessa, mutta myöhemmin sitä alettiin käyttää myös muiden [[Pyhä|pyhien]] yhteydessä, kuvaamaan heidän pyhyyttään. Ortodoksisessa ikonitaiteessa koko kehon ympäröivä aura on harvinainen.

Jos aura on kuvattu ympäröimään kokonaan henkilöä, se on yleensä ''ovaalin'' tai ''ellipsin'' muotoinen, mutta voi olla joskus myös ''ympyrän'' tai ''nelilehden'' (englanniksi: ''quatrefoil'') muotoinen. Kun aura on kuvattu ympäröimään vain päätä, sitä kutsutaan ''sädekehäksi'' (englanniksi: ''nimbus'' tai ''halo'').

Kerrotaan, että joillakin ihmisillä on kyky nähdä aura ihmisten ympärillä. Heidän kertomustensa mukaan ihmisiä ympäröi erikokoiset aurat. Myös [[Ikoni|ikoneilla]] on aura, jonka he näkevät. Erityisen suuri aura on [[Uuden Valamon luostari]]n ihmeitä tekevällä [[Konevitsalainen Jumalanäiti|Konevitsan Jumalanäiti]] -ikonilla.

== Sädekehä (''nimbus, halo'') ==

Sädekehää käytettiin kristillisessä taiteessa 400-luvulla ja jo aiemmin muussa taiteessa. Sädekehä on luultavasti lähtöisin mithralaisuudesta, josta se siirtyi hellenistiseen ja roomalaiseen taiteeseen. Kreikkalainen Homeros kertoi, että taisteluissa sankareiden päitä ympäröi yliluonnollinen valo. Sädekehää on käytetty persialaisten kuninkaiden ja jumalien kuvaamisessa, Kušana-valtakunnan kuninkaiden kolikoissa ja Budhan kuvaamisessa ensimmäisellä vuosisadalla.

[Kuva]
Buddha, jolla pään
takana sädekehä.
Lähde: Wikipedia.org

[Kuva]
Apollo, jolla sädekehä ja valonsäteitä.
Lähde: Wikipedia.org

Sädekehää on käytetty kuvaamaan kruunua henkilön päässä tai valona, joka säteilee henkilöstä. Se on myös joskus liittynyt säätieteelliseen halo-ilmiöön. Sädekehän käyttö juontuu luultavasti aurinkouskonnoista, jossa palvotut henkilöt liittyivät aurinkoon. Tällöin sen käytössä voidaan nähdä myös astrologisen merkityksen.

Ortodoksisessa taiteessa sädekehä kuvaa henkilön pyhyyttä. Pyhä [[Augustinus Hippon piispa]] kirjoitti, että jokaisessa seurakuntalaisessa on pyhyyttä, joka on peräisin Kristuksesta. Ortodoksisessa taiteessa sädekehän ovat saaneet kanonisoidut pyhät. Se on yleensä keltainen tai kullattu. Sädekehässä käytetään ristikuviota kuvatessa pyhää kolminaisuutta, erityisesti Kristusta. Joskus [[Isä (Jumala)|Isää]] kuvatessa sädekehä on kolmion muotoinen kuvaten [[Pyhä Kolminaisuus|Pyhää Kolminaisuutta]]. Tätä voi nähdä sekä itäisessä että läntisessä taiteessa. Läntisessä taiteessa eläville henkilöille kuvattiin joskus neliön muotoinen sädekehä. Itäisessä taiteessa näkee joskus myös kolmilehden muotoisia sädekehiä.

[Kuva]
Herra Seebaot, jolle kuvattu kolmion muotoinen sädekehä.

Bysanttilaisille keisareille ja keisarinnoille kuvattiin usein sädekehä, jossa oli vain ääriviivat. Tämä käytäntö siirtyi ottomaaneille ja venäläisille, heidän kuvatessaan hallitsijoitaan. Läntisessä barokkitaiteessa [[Jumalansynnyttäjä|Marian]] sädekehään kuvattiin joskus myös tähtiä. Pyhän Kolminaisuuden sädekehiin kuvataan useasti kreikkalaiset kirjaimet, jotka tarkoittavat ''”minä olen, se joka olen"''. Kristuksen sädekehässä on kirjaimet IC ja XC, jotka ovat Hänen monogramminsa tarkoittaen Jeesus Kristus.

Sädekehä voidaan nähdä myös kristologisena kysymyksenä, koska ennen vuotta 500 esiintyi ikoneja, joissa Kristus kuvattiin ilman sädekehää ennen kuin [[Johannes Edelläkävijä]] kastoi hänet (''[[teofania]]''). Ortodoksisen näkemyksen mukaan Kristuksella oli sekä inhimillinen että jumalallinen luonto jo Hänen syntyessään, mutta [[Nestoriolaisuus|nestorialaisen]] näkemyksen mukaan hän sai jumalallisen luonnon vasta kasteessa.

Läntisessä taiteessa sädekehä on joskus kuvattu leijuvana lautasena tai renkaana ihmisten päällä. Tämä johtuu osittain siitä, että läntisen taiteen kehittyessä kolmiulotteisiksi patsaiksi sädekehän kuvaaminen ei enää onnistunut perinteisin menetelmin.

= Mandorla =

Mandorla on geometrinen kuvio, jota on käytetty symbolina taiteessa. Kuvio muodostuu, kun kahden ympyrän piirit leikkaavat keskipisteet. Nimitys mandorla tulee italian kielestä, jossa se tarkoittaa ''mantelia''. Kuvion latinankielinen nimitys on ''vesica piscis'', joka sananmukaisesti tarkoittaa ''kalanrakkoa''.

[Kuva]
Mandorla

Mandorlaa on käytetty kristillisessä bysanttilaisessa ja roomalaisessa taiteessa varhaiskeskiajalta lähtien. Joissakin uskonnoissa mantelinsiemenet ovat kuvanneet neitseellistä syntymää. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa nymfi Nana laittoi kohtuunsa mantelin, josta syntyi Attis. Mandorla on yleinen myös muissa uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa.

Pyhä Kolminaisuus kuvattuna mandorlan sisään. [[Isä (Jumala)|Isällä]] ja [[Jeesus|Pojalla]] sädekehässä risti. Myös kyyhkyselle eli [[Pyhä Henki|Pyhälle Hengelle]] on kuvattu sädekehä.

[Kuva]
Buddhanpatsaita kuvattuna mandorlaan.
Lähde: Wikipedia.org

Ortodoksisessa ikonitaiteessa mandorlaa on käytetty kuvaamaan Kristuksen taivaallista kunniaa. Joskus sitä käytetään myös Jumalansynnyttäjän ikoneissa kuvaamaan hänen taivaallista kunniaansa. Useimmiten mandorla on kuvattu kolmena sinisenä tai harmaana kaarena, jotka lävistää henkilöstä lähtevät valonsäteet.

Mandorlaa on käytetty [[Pääsiäinen|pääsiäisen]] ylösnousemus-, [[Helatorstai|taivaaseenastumis-]], kaikkien pyhien-, [[Kristuksen kirkastuminen|Kristuksen kirkastumisen-]] ja [[Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen|Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen]] ikoneissa. Mandorla osoittaa näissä ikoneissa, että Kristus on läsnä uskoville ajasta ja paikasta riippumatta. Kristuksen mandorla ja valonsäteet kuvaavat hänen jumaluuttaan, joka on ihmisen ymmärryksen ulkopuolella. Mandorlan käyttö ikonografiassa on yksinkertainen tehostekeino, jolla kuvataan taivaallista kunniaa, mysteeriota ja kuninkuutta. Joskus mandorlakuvion sijaan käytetään myös ympyräkuviota.

== Lisää kuvaesimerkkejä ==

Kristus kuvattuna ympyränmuotoisiin mandorloihin, joista lähtee säteitä.

Kristus Enkeleistä Suurin, johon sädekehä on kuvattu vinoneliönä ja suorakaiteena muodostaen tähden.

Pyhä Kolminaisuus, jossa Isälle ja Pojalle kuvattu säteistä muodostuvat sädekehät.

Herra Seebaot, jolla liekehtivä sädekehä.

Herra Seebaot, jolla kolmiapilan muotoinen sädekehä.

Herra Seebaot, jolla kolmion muotoinen sädekehä, josta lähtee säteitä. Taustalla keltainen ympyrä.

Helatorstai. Kristus kuvattu mandoraan.

Kristuksen kirkastuminen. Kristus kuvattu mandoraan.

Kristuksen tuonelassa käynti. Kristus kuvattu mandoraan.

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen. Kristus kuvattu mandoraan.

[[Luokka:Ikonit]]