Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko - Muutoshistoria

Hannu (10. huhtikuuta 2026 kello 13.01)

2026-04-10T13:01:28Z

← Vanhempi versio		Versio 10. huhtikuuta 2026 kello 13.01
Rivi 1:		Rivi 1:
			= Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko =

			'''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' (UAOK) oli historiallinen ukrainalainen ortodoksinen kirkko, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1921. Se oli yksi niistä kirkollisista yhteisöistä, jotka pyrkivät ukrainalaiseen autokefaliaan ja kirkolliseen itsenäisyyteen.

			UAOK lakkasi olemasta erillinen kirkko vuonna 2018, kun se osallistui Kiovassa 15. joulukuuta 2018 pidettyyn yhdistymiskokoukseen. Tämän kokouksen seurauksena muodostettiin uusi kirkollinen kokonaisuus, [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko]], jolle [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti]] antoi autokefalian tomoksen 6. tammikuuta 2019.

	== Historiaa ==		== Historiaa ==

			Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko perustettiin Kiovassa vuonna 1921. Sen synty liittyi pyrkimykseen vahvistaa ukrainalaista kirkollista elämää sekä irrottaa se Moskovan alaisuudesta. Kirkon ensimmäinen tunnettu johtaja oli metropoliitta Vasil Lipkivski.
	'''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' '''(UAOK)''' perustettiin vuonna 1921 Kiovassa kirkolliskokouksessa ja sen päämieheksi vihittiin metropoliitta Vasil (''Lipkivski''). UAOK oli tuolloin täysin itsenäinen eli [[Autokefalia\|autokefaalinen]] suhteessa muihin [[paikalliskirkko]]ihin. Kirkko sai kuitenkin virallisen autokefaalisen statuksensa vasta muutama vuosi tuon jälkeen, vuonna 1924, kun [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka]] [[Gregorios VII]] antoi tomos -asiakirjan Kiovan Rus-Ukrainan metropoliittakunnan (''hiippakunnan'') uudelleen perustamisesta autokefaalisena kirkkona. Vastuu uuden piispainkokouksen perustamisesta annettiin Varsovan metropoliitta-arkkipiispa Dionisij’lle (''Waledinskij'').

			Neuvostovallan aikana UAOK joutui vainon kohteeksi, ja sen toiminta Ukrainassa käytännössä lakkautettiin 1930-luvulla. Toisen maailmansodan aikana kirkollinen elämä elpyi lyhyeksi ajaksi, mutta sodan jälkeen toiminta jatkui ennen kaikkea diasporassa.
	Venäjän hajoamisen yhteydessä tämä kirkko haki [[autonomia]]a Moskovan patriarkaatilta. Tämän seurauksena neuvostohallitus alkoi sen sijaan vainota kirkkoa ja Venäjän ortodoksinen kirkko myös esti jonkin aikaa UAOK:n sijoittumista sen kirkolliseen [[jurisdiktio]]on. Sotien välillä UAOK hyväksyttiin Venäjän kirkkoon ja sen sallittiin toimia Ukrainan neuvostotasavallan alueella.

			Neuvostoliiton loppuvaiheessa ja Ukrainan itsenäistymisen yhteydessä UAOK elpyi jälleen myös Ukrainassa. Se oli yksi niistä ortodoksisista yhteisöistä, jotka toimivat erillään [[Venäjän ortodoksinen kirkko\|Venäjän ortodoksisen kirkon]] yhteydessä olleesta kirkollisesta rakenteesta.
	Vuonna 1941 UAOK:n edustajat päättivät pitää Ukrainan kirkon Saksan Ukrainan miehityksen aikanakin kanonisessa yhteydessä Moskovan patriarkaattiin. Arkkipiispa Oleksij (''Hromadski'') ilmoitti olevansa tämän kirkon [[metropoliitta]], jota harhaanjohtavasti kutsuttiin ''”autonomiseksi kirkoksi”''.

			== Vuoden 2018 yhdistyminen ==
	Lokakuun 8. päivä 1942 arkkipiispa Nikanor ja UAOK:n piispa Mstislav ja autonomisen kirkon metropoliitta Oleksij kirjoittivat liittosopimuksen Svjato-Uspenska Potschajivskan lavrassa yhdistäen nämä kaksi kirkkoa. Saksan miehitysviranomaiset ja autonomisen kirkon venäjämieliset piispat saivat metropoliitta Oleksijn kuitenkin perumaan allekirjoituksensa. Metropoliitta Oleksij teloitettiin Voliniassa toukokuun 7. päivänä 1943 UPA-kapinallisten toimesta. (''UPA'' [ukrainaksi: ''УПА''] = ''Українська Повстанська Армія / Ukraiens’ka Povstans’ka Armija / Ukrainan kapinallisarmeija'')

			Ukrainan kirkollinen tilanne muuttui ratkaisevasti vuonna 2018. Kiovassa pidettiin 15. joulukuuta 2018 yhdistymiskokous, johon osallistuivat Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko, Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti sekä osa Ukrainan ortodoksisen kirkon – Moskovan patriarkaatin piispoista.
	[[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän ortodoksinen kirkko]] sai yleisen kirkollisen yksinoikeuden toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan neuvostotasavallassakin. Useimmat muista kirkoista pakotettiin neuvostohallinnon toimesta tunnustamaan Venäjän vallankumouksesta henkiin elpynyt Moskovan patriarkaatti ainoana laillisena kirkkona Neuvostoliitossa. Useat syyttivät sitä kuitenkin kommunistisen puolueen marionetiksi, nukketeatteriksi. Moskovan patriarkka [[Tiihon Moskovalainen\|Tiihon Moskovalaisen]] epäilyttävän kuoleman jälkeen nämä autokefaaliset kirkot anoivat itsenäisyyttä – asiaa, jota Moskovassa ei siedetty sodan jälkeen, etenkään kun useita Ukrainan ortodoksisen kirkon papiston jäsentä, jotka eivät olleet liittoutuneet Moskovan kanssa, oli paennut aksaan tai Yhdysvaltoihin. UAOK Ukrainassa likvidoitiin tuolloin neuvostoviranomaisten toimesta Moskovan patriarkaatin avustuksella. Jokainen UAOK:n piispa ja pappi, joka jäi Ukrainaan ja kieltäytyi liittymästä Venäjän kirkkoon teloitettiin tai lähetettiin keskitysleirille.

			Yhdistymiskokouksen seurauksena muodostettiin [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko]]. Tämän jälkeen Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko lakkasi olemasta erillinen kirkollinen rakenne.
	Muutama vuosi myöhemmin samat asiat tapahtuivat Ukrainan kreikkalaiskatoliselle kirkolle Länsi-Ukrainassa ja Transkarpatiassa eli Taka-Karpatiassa (ukrainaksi: ''Закарпатська область, Zakarpatska oblast'') eli Karpatoukrainassa tai Karpatian Ukrainassa (ukrainaksi ja ruteeniksi: ''Карпатська Україна, Karpatska Ukraina'', tsekiksi ja slovakiaksi: ''Karpatská Ukrajina''). Toinen jälkiseuraus näistä UAOK:a kohdanneista toimista oli Anglikaaninen ortodoksinen kirkko (''AOK''), joka perustettiin Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa vuonna 1963 rovasti James Parker Deesin toimesta (''vaikka AOK:n juuret ovat UAOK:ssa, sen liturgia ja opin ja uskon perusta on melkein samanlainen kuin protestanttisten reformaatikkojen'').

			== Merkitys ==
	Saatuaan takaisin valtiollisen tunnustuksen Yhdysvalloilta myöhään 1980-luvulla, kirkkoa johdettiin alkuun ulkomailta käsin patriarkka Mstislavin toimesta ja hänen kuoltuaan vuonna 1993 juuri perustetun ja itsenäiseksi julistautuneen [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti\|Ukrainan ortodoksisen kirkon – Kiovan patriarkaatin]] toimesta tapahtumia seuranneen lyhyen yhteisen liiton ajan.

			Ukrainan autokefaalisella ortodoksisella kirkolla oli tärkeä merkitys ukrainalaisen kirkollisen identiteetin historiassa. Vaikka sen asemaa ei tunnustettu ortodoksisessa maailmassa yleisesti, se säilytti ajatuksen ukrainalaisesta autokefalisesta kirkosta sekä Ukrainassa että diasporassa. Tässä mielessä sillä oli huomattava historiallinen vaikutus myöhempään ukrainalaisen autokefalian kehitykseen.
	Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.

	== ~~Nykyhetki~~ ==		== Katso myös ==

			* [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko]]
	15.12.2018 kahden ukrainalaisen ortodoksisen kirkon - [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti]] (UOK-KP) ja [[Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko]] (UAOK) ja kaksi piispaa [[Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti\|Ukrainan ortodoksisen kirkon – Moskovan patriarkaatti]] (UOK-MP) piispaa kokoontuivat Kiovassa Pyhän Sofian katedraalissa, jossa valitsivat uudelle perustettavalla [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko\|Ukrainan ortodoksiselle autokefaliselle kirkolle]] uuden päämiehen, Kiovan arkkipiispan ja koko Ukrainan metropoliitan, jolle Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos luovutti 6.1.2019 Tomos_asiakirjan, joka takaa uudelle perustetulle ukrainalaiselle kirkolle laajan itsemääräämisoikeuden eli [[autokefalia]]n.
			* [[Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti]]
			* [[autokefalia]]

	[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]]		[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]]

Hannu: /* Nykyhetki */

2019-01-07T17:24:11Z

Nykyhetki

← Vanhempi versio		Versio 7. tammikuuta 2019 kello 17.24
Rivi 19:		Rivi 19:
	== Nykyhetki ==		== Nykyhetki ==

	15.12.2018 kahden ukrainalaisen ortodoksisen kirkon - [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti]] (UOK-KP) ja [[Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko]] (UAOK) ja kaksi piispaa [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Moskovan patriarkaatti\|Ukrainan ortodoksisen kirkon - Moskovan patriarkaatti]] (UOK-MP) piispaa kokoontuivat Kiovassa Pyhän Sofian katedraalissa, jossa valitsivat uudelle perustettavalla [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko\|Ukrainan ortodoksiselle autokefaliselle kirkolle]] uuden päämiehen, Kiovan arkkipiispan ja koko Ukrainan metropoliitan, jolle Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos luovutti 6.1.2019 Tomos_asiakirjan, joka takaa uudelle perustetulle ukrainalaiselle kirkolle laajan itsemääräämisoikeuden eli [[autokefalia]]n.		15.12.2018 kahden ukrainalaisen ortodoksisen kirkon - [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti]] (UOK-KP) ja [[Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko]] (UAOK) ja kaksi piispaa [[Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti\|Ukrainan ortodoksisen kirkon – Moskovan patriarkaatti]] (UOK-MP) piispaa kokoontuivat Kiovassa Pyhän Sofian katedraalissa, jossa valitsivat uudelle perustettavalla [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko\|Ukrainan ortodoksiselle autokefaliselle kirkolle]] uuden päämiehen, Kiovan arkkipiispan ja koko Ukrainan metropoliitan, jolle Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos luovutti 6.1.2019 Tomos_asiakirjan, joka takaa uudelle perustetulle ukrainalaiselle kirkolle laajan itsemääräämisoikeuden eli [[autokefalia]]n.

	[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]]		[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]]

Hannu (7. tammikuuta 2019 kello 17.22)

2019-01-07T17:22:12Z

← Vanhempi versio		Versio 7. tammikuuta 2019 kello 17.22
Rivi 1:		Rivi 1:
			== Historiaa ==

	'''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' '''(UAOK)''' perustettiin vuonna 1921 Kiovassa kirkolliskokouksessa ja sen päämieheksi vihittiin metropoliitta Vasil (''Lipkivski''). UAOK oli tuolloin täysin itsenäinen eli [[Autokefalia\|autokefaalinen]] suhteessa muihin [[paikalliskirkko]]ihin. Kirkko sai kuitenkin virallisen autokefaalisen statuksensa vasta muutama vuosi tuon jälkeen, vuonna 1924, kun [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka]] [[Gregorios VII]] antoi tomos -asiakirjan Kiovan Rus-Ukrainan metropoliittakunnan (''hiippakunnan'') uudelleen perustamisesta autokefaalisena kirkkona. Vastuu uuden piispainkokouksen perustamisesta annettiin Varsovan metropoliitta-arkkipiispa Dionisij’lle (''Waledinskij'').		'''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' '''(UAOK)''' perustettiin vuonna 1921 Kiovassa kirkolliskokouksessa ja sen päämieheksi vihittiin metropoliitta Vasil (''Lipkivski''). UAOK oli tuolloin täysin itsenäinen eli [[Autokefalia\|autokefaalinen]] suhteessa muihin [[paikalliskirkko]]ihin. Kirkko sai kuitenkin virallisen autokefaalisen statuksensa vasta muutama vuosi tuon jälkeen, vuonna 1924, kun [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka]] [[Gregorios VII]] antoi tomos -asiakirjan Kiovan Rus-Ukrainan metropoliittakunnan (''hiippakunnan'') uudelleen perustamisesta autokefaalisena kirkkona. Vastuu uuden piispainkokouksen perustamisesta annettiin Varsovan metropoliitta-arkkipiispa Dionisij’lle (''Waledinskij'').

Rivi 7:		Rivi 9:
	Lokakuun 8. päivä 1942 arkkipiispa Nikanor ja UAOK:n piispa Mstislav ja autonomisen kirkon metropoliitta Oleksij kirjoittivat liittosopimuksen Svjato-Uspenska Potschajivskan lavrassa yhdistäen nämä kaksi kirkkoa. Saksan miehitysviranomaiset ja autonomisen kirkon venäjämieliset piispat saivat metropoliitta Oleksijn kuitenkin perumaan allekirjoituksensa. Metropoliitta Oleksij teloitettiin Voliniassa toukokuun 7. päivänä 1943 UPA-kapinallisten toimesta. (''UPA'' [ukrainaksi: ''УПА''] = ''Українська Повстанська Армія / Ukraiens’ka Povstans’ka Armija / Ukrainan kapinallisarmeija'')		Lokakuun 8. päivä 1942 arkkipiispa Nikanor ja UAOK:n piispa Mstislav ja autonomisen kirkon metropoliitta Oleksij kirjoittivat liittosopimuksen Svjato-Uspenska Potschajivskan lavrassa yhdistäen nämä kaksi kirkkoa. Saksan miehitysviranomaiset ja autonomisen kirkon venäjämieliset piispat saivat metropoliitta Oleksijn kuitenkin perumaan allekirjoituksensa. Metropoliitta Oleksij teloitettiin Voliniassa toukokuun 7. päivänä 1943 UPA-kapinallisten toimesta. (''UPA'' [ukrainaksi: ''УПА''] = ''Українська Повстанська Армія / Ukraiens’ka Povstans’ka Armija / Ukrainan kapinallisarmeija'')

	[[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän ortodoksinen kirkko]] sai yleisen kirkollisen yksinoikeuden toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan neuvostotasavallassakin. Useimmat muista kirkoista pakotettiin neuvostohallinnon toimesta tunnustamaan Venäjän vallankumouksesta henkiin elpynyt Moskovan patriarkaatti ainoana laillisena kirkkona Neuvostoliitossa. Useat syyttivät sitä kuitenkin kommunistisen puolueen marionetiksi, nukketeatteriksi. Moskovan patriarkka [[Tiihon Moskovalainen\|Tiihon Moskovalaisen]] epäilyttävän kuoleman jälkeen nämä autokefaaliset kirkot anoivat itsenäisyyttä – asiaa, jota Moskovassa ei siedetty sodan jälkeen, etenkään kun useita Ukrainan ortodoksisen kirkon papiston jäsentä, jotka eivät olleet liittoutuneet Moskovan kanssa, oli paennut ~~Saksaan~~ tai Yhdysvaltoihin. UAOK Ukrainassa likvidoitiin tuolloin neuvostoviranomaisten toimesta Moskovan patriarkaatin avustuksella. Jokainen UAOK:n piispa ja pappi, joka jäi Ukrainaan ja kieltäytyi liittymästä Venäjän kirkkoon teloitettiin tai lähetettiin keskitysleirille.		[[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän ortodoksinen kirkko]] sai yleisen kirkollisen yksinoikeuden toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan neuvostotasavallassakin. Useimmat muista kirkoista pakotettiin neuvostohallinnon toimesta tunnustamaan Venäjän vallankumouksesta henkiin elpynyt Moskovan patriarkaatti ainoana laillisena kirkkona Neuvostoliitossa. Useat syyttivät sitä kuitenkin kommunistisen puolueen marionetiksi, nukketeatteriksi. Moskovan patriarkka [[Tiihon Moskovalainen\|Tiihon Moskovalaisen]] epäilyttävän kuoleman jälkeen nämä autokefaaliset kirkot anoivat itsenäisyyttä – asiaa, jota Moskovassa ei siedetty sodan jälkeen, etenkään kun useita Ukrainan ortodoksisen kirkon papiston jäsentä, jotka eivät olleet liittoutuneet Moskovan kanssa, oli paennut aksaan tai Yhdysvaltoihin. UAOK Ukrainassa likvidoitiin tuolloin neuvostoviranomaisten toimesta Moskovan patriarkaatin avustuksella. Jokainen UAOK:n piispa ja pappi, joka jäi Ukrainaan ja kieltäytyi liittymästä Venäjän kirkkoon teloitettiin tai lähetettiin keskitysleirille.

	Muutama vuosi myöhemmin samat asiat tapahtuivat Ukrainan kreikkalaiskatoliselle kirkolle Länsi-Ukrainassa ja Transkarpatiassa eli Taka-Karpatiassa (ukrainaksi: ''Закарпатська область, Zakarpatska oblast'') eli Karpatoukrainassa tai Karpatian Ukrainassa (ukrainaksi ja ruteeniksi: ''Карпатська Україна, Karpatska Ukraina'', tsekiksi ja slovakiaksi: ''Karpatská Ukrajina''). Toinen jälkiseuraus näistä UAOK:a kohdanneista toimista oli Anglikaaninen ortodoksinen kirkko (''AOK''), joka perustettiin Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa vuonna 1963 rovasti James Parker Deesin toimesta (''vaikka AOK:n juuret ovat UAOK:ssa, sen liturgia ja opin ja uskon perusta on melkein samanlainen kuin protestanttisten reformaatikkojen'').		Muutama vuosi myöhemmin samat asiat tapahtuivat Ukrainan kreikkalaiskatoliselle kirkolle Länsi-Ukrainassa ja Transkarpatiassa eli Taka-Karpatiassa (ukrainaksi: ''Закарпатська область, Zakarpatska oblast'') eli Karpatoukrainassa tai Karpatian Ukrainassa (ukrainaksi ja ruteeniksi: ''Карпатська Україна, Karpatska Ukraina'', tsekiksi ja slovakiaksi: ''Karpatská Ukrajina''). Toinen jälkiseuraus näistä UAOK:a kohdanneista toimista oli Anglikaaninen ortodoksinen kirkko (''AOK''), joka perustettiin Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa vuonna 1963 rovasti James Parker Deesin toimesta (''vaikka AOK:n juuret ovat UAOK:ssa, sen liturgia ja opin ja uskon perusta on melkein samanlainen kuin protestanttisten reformaatikkojen'').
Rivi 14:		Rivi 16:

	Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.		Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.

			== Nykyhetki ==

			15.12.2018 kahden ukrainalaisen ortodoksisen kirkon - [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti]] (UOK-KP) ja [[Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko]] (UAOK) ja kaksi piispaa [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Moskovan patriarkaatti\|Ukrainan ortodoksisen kirkon - Moskovan patriarkaatti]] (UOK-MP) piispaa kokoontuivat Kiovassa Pyhän Sofian katedraalissa, jossa valitsivat uudelle perustettavalla [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko\|Ukrainan ortodoksiselle autokefaliselle kirkolle]] uuden päämiehen, Kiovan arkkipiispan ja koko Ukrainan metropoliitan, jolle Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos luovutti 6.1.2019 Tomos_asiakirjan, joka takaa uudelle perustetulle ukrainalaiselle kirkolle laajan itsemääräämisoikeuden eli [[autokefalia]]n.

	[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]]		[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]]

Hannu (15. huhtikuuta 2009 kello 08.58)

2009-04-15T08:58:32Z

← Vanhempi versio		Versio 15. huhtikuuta 2009 kello 08.58
Rivi 14:		Rivi 14:

	Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.		Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.

			[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]]

	[[Luokka:Ukraina]]		[[Luokka:Ukraina]]

Petja (19. maaliskuuta 2009 kello 12.33)

2009-03-19T12:33:59Z

← Vanhempi versio		Versio 19. maaliskuuta 2009 kello 12.33
Rivi 16:		Rivi 16:

	[[Luokka:Ukraina]]		[[Luokka:Ukraina]]
			[[Luokka:Hallinto]]

Hannu (26. tammikuuta 2009 kello 17.37)

2009-01-26T17:37:57Z

← Vanhempi versio		Versio 26. tammikuuta 2009 kello 17.37
Rivi 7:		Rivi 7:
	Lokakuun 8. päivä 1942 arkkipiispa Nikanor ja UAOK:n piispa Mstislav ja autonomisen kirkon metropoliitta Oleksij kirjoittivat liittosopimuksen Svjato-Uspenska Potschajivskan lavrassa yhdistäen nämä kaksi kirkkoa. Saksan miehitysviranomaiset ja autonomisen kirkon venäjämieliset piispat saivat metropoliitta Oleksijn kuitenkin perumaan allekirjoituksensa. Metropoliitta Oleksij teloitettiin Voliniassa toukokuun 7. päivänä 1943 UPA-kapinallisten toimesta. (''UPA'' [ukrainaksi: ''УПА''] = ''Українська Повстанська Армія / Ukraiens’ka Povstans’ka Armija / Ukrainan kapinallisarmeija'')		Lokakuun 8. päivä 1942 arkkipiispa Nikanor ja UAOK:n piispa Mstislav ja autonomisen kirkon metropoliitta Oleksij kirjoittivat liittosopimuksen Svjato-Uspenska Potschajivskan lavrassa yhdistäen nämä kaksi kirkkoa. Saksan miehitysviranomaiset ja autonomisen kirkon venäjämieliset piispat saivat metropoliitta Oleksijn kuitenkin perumaan allekirjoituksensa. Metropoliitta Oleksij teloitettiin Voliniassa toukokuun 7. päivänä 1943 UPA-kapinallisten toimesta. (''UPA'' [ukrainaksi: ''УПА''] = ''Українська Повстанська Армія / Ukraiens’ka Povstans’ka Armija / Ukrainan kapinallisarmeija'')

	[[Venäjän ortodoksinen kirkko]] sai yleisen kirkollisen yksinoikeuden toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan neuvostotasavallassakin. Useimmat muista kirkoista pakotettiin neuvostohallinnon toimesta tunnustamaan Venäjän vallankumouksesta henkiin elpynyt Moskovan patriarkaatti ainoana laillisena kirkkona Neuvostoliitossa. Useat syyttivät sitä kuitenkin kommunistisen puolueen marionetiksi, nukketeatteriksi. Moskovan patriarkka [[Tiihon Moskovalainen\|Tiihon Moskovalaisen]] epäilyttävän kuoleman jälkeen nämä autokefaaliset kirkot anoivat itsenäisyyttä – asiaa, jota Moskovassa ei siedetty sodan jälkeen, etenkään kun useita Ukrainan ortodoksisen kirkon papiston jäsentä, jotka eivät olleet liittoutuneet Moskovan kanssa, oli paennut Saksaan tai Yhdysvaltoihin. UAOK Ukrainassa likvidoitiin tuolloin neuvostoviranomaisten toimesta Moskovan patriarkaatin avustuksella. Jokainen UAOK:n piispa ja pappi, joka jäi Ukrainaan ja kieltäytyi liittymästä Venäjän kirkkoon teloitettiin tai lähetettiin keskitysleirille.		[[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän ortodoksinen kirkko]] sai yleisen kirkollisen yksinoikeuden toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan neuvostotasavallassakin. Useimmat muista kirkoista pakotettiin neuvostohallinnon toimesta tunnustamaan Venäjän vallankumouksesta henkiin elpynyt Moskovan patriarkaatti ainoana laillisena kirkkona Neuvostoliitossa. Useat syyttivät sitä kuitenkin kommunistisen puolueen marionetiksi, nukketeatteriksi. Moskovan patriarkka [[Tiihon Moskovalainen\|Tiihon Moskovalaisen]] epäilyttävän kuoleman jälkeen nämä autokefaaliset kirkot anoivat itsenäisyyttä – asiaa, jota Moskovassa ei siedetty sodan jälkeen, etenkään kun useita Ukrainan ortodoksisen kirkon papiston jäsentä, jotka eivät olleet liittoutuneet Moskovan kanssa, oli paennut Saksaan tai Yhdysvaltoihin. UAOK Ukrainassa likvidoitiin tuolloin neuvostoviranomaisten toimesta Moskovan patriarkaatin avustuksella. Jokainen UAOK:n piispa ja pappi, joka jäi Ukrainaan ja kieltäytyi liittymästä Venäjän kirkkoon teloitettiin tai lähetettiin keskitysleirille.

	Muutama vuosi myöhemmin samat asiat tapahtuivat Ukrainan kreikkalaiskatoliselle kirkolle Länsi-Ukrainassa ja Transkarpatiassa eli Taka-Karpatiassa (ukrainaksi: ''Закарпатська область, Zakarpatska oblast'') eli Karpatoukrainassa tai Karpatian Ukrainassa (ukrainaksi ja ruteeniksi: ''Карпатська Україна, Karpatska Ukraina'', tsekiksi ja slovakiaksi: ''Karpatská Ukrajina''). Toinen jälkiseuraus näistä UAOK:a kohdanneista toimista oli Anglikaaninen ortodoksinen kirkko (''AOK''), joka perustettiin Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa vuonna 1963 rovasti James Parker Deesin toimesta (''vaikka AOK:n juuret ovat UAOK:ssa, sen liturgia ja opin ja uskon perusta on melkein samanlainen kuin protestanttisten reformaatikkojen'').		Muutama vuosi myöhemmin samat asiat tapahtuivat Ukrainan kreikkalaiskatoliselle kirkolle Länsi-Ukrainassa ja Transkarpatiassa eli Taka-Karpatiassa (ukrainaksi: ''Закарпатська область, Zakarpatska oblast'') eli Karpatoukrainassa tai Karpatian Ukrainassa (ukrainaksi ja ruteeniksi: ''Карпатська Україна, Karpatska Ukraina'', tsekiksi ja slovakiaksi: ''Karpatská Ukrajina''). Toinen jälkiseuraus näistä UAOK:a kohdanneista toimista oli Anglikaaninen ortodoksinen kirkko (''AOK''), joka perustettiin Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa vuonna 1963 rovasti James Parker Deesin toimesta (''vaikka AOK:n juuret ovat UAOK:ssa, sen liturgia ja opin ja uskon perusta on melkein samanlainen kuin protestanttisten reformaatikkojen'').

Hannu (28. joulukuuta 2008 kello 22.04)

2008-12-28T22:04:49Z

← Vanhempi versio		Versio 28. joulukuuta 2008 kello 22.04
Rivi 15:		Rivi 15:
	Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.		Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.

	[[Luokka:Ortodoksinen kirkko]]
	[[Luokka:Ukraina]]		[[Luokka:Ukraina]]

Hannu: Ak: Uusi sivu: '''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' '''(UAOK)''' perustettiin vuonna 1921 Kiovassa kirkolliskokouksessa ja sen päämieheksi vihittiin metropoliitta Vasil (''Lipkivski''...

2008-07-25T06:48:01Z

Ak: Uusi sivu: '''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' '''(UAOK)''' perustettiin vuonna 1921 Kiovassa kirkolliskokouksessa ja sen päämieheksi vihittiin metropoliitta Vasil (''Lipkivski''...

Uusi sivu

'''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' '''(UAOK)''' perustettiin vuonna 1921 Kiovassa kirkolliskokouksessa ja sen päämieheksi vihittiin metropoliitta Vasil (''Lipkivski''). UAOK oli tuolloin täysin itsenäinen eli [[Autokefalia|autokefaalinen]] suhteessa muihin [[paikalliskirkko]]ihin. Kirkko sai kuitenkin virallisen autokefaalisen statuksensa vasta muutama vuosi tuon jälkeen, vuonna 1924, kun [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka]] [[Gregorios VII]] antoi tomos -asiakirjan Kiovan Rus-Ukrainan metropoliittakunnan (''hiippakunnan'') uudelleen perustamisesta autokefaalisena kirkkona. Vastuu uuden piispainkokouksen perustamisesta annettiin Varsovan metropoliitta-arkkipiispa Dionisij’lle (''Waledinskij'').

Venäjän hajoamisen yhteydessä tämä kirkko haki [[autonomia]]a Moskovan patriarkaatilta. Tämän seurauksena neuvostohallitus alkoi sen sijaan vainota kirkkoa ja Venäjän ortodoksinen kirkko myös esti jonkin aikaa UAOK:n sijoittumista sen kirkolliseen [[jurisdiktio]]on. Sotien välillä UAOK hyväksyttiin Venäjän kirkkoon ja sen sallittiin toimia Ukrainan neuvostotasavallan alueella.

Vuonna 1941 UAOK:n edustajat päättivät pitää Ukrainan kirkon Saksan Ukrainan miehityksen aikanakin kanonisessa yhteydessä Moskovan patriarkaattiin. Arkkipiispa Oleksij (''Hromadski'') ilmoitti olevansa tämän kirkon [[metropoliitta]], jota harhaanjohtavasti kutsuttiin ''”autonomiseksi kirkoksi”''.

Lokakuun 8. päivä 1942 arkkipiispa Nikanor ja UAOK:n piispa Mstislav ja autonomisen kirkon metropoliitta Oleksij kirjoittivat liittosopimuksen Svjato-Uspenska Potschajivskan lavrassa yhdistäen nämä kaksi kirkkoa. Saksan miehitysviranomaiset ja autonomisen kirkon venäjämieliset piispat saivat metropoliitta Oleksijn kuitenkin perumaan allekirjoituksensa. Metropoliitta Oleksij teloitettiin Voliniassa toukokuun 7. päivänä 1943 UPA-kapinallisten toimesta. (''UPA'' [ukrainaksi: ''УПА''] = ''Українська Повстанська Армія / Ukraiens’ka Povstans’ka Armija / Ukrainan kapinallisarmeija'')

[[Venäjän ortodoksinen kirkko]] sai yleisen kirkollisen yksinoikeuden toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan neuvostotasavallassakin. Useimmat muista kirkoista pakotettiin neuvostohallinnon toimesta tunnustamaan Venäjän vallankumouksesta henkiin elpynyt Moskovan patriarkaatti ainoana laillisena kirkkona Neuvostoliitossa. Useat syyttivät sitä kuitenkin kommunistisen puolueen marionetiksi, nukketeatteriksi. Moskovan patriarkka [[Tiihon Moskovalainen|Tiihon Moskovalaisen]] epäilyttävän kuoleman jälkeen nämä autokefaaliset kirkot anoivat itsenäisyyttä – asiaa, jota Moskovassa ei siedetty sodan jälkeen, etenkään kun useita Ukrainan ortodoksisen kirkon papiston jäsentä, jotka eivät olleet liittoutuneet Moskovan kanssa, oli paennut Saksaan tai Yhdysvaltoihin. UAOK Ukrainassa likvidoitiin tuolloin neuvostoviranomaisten toimesta Moskovan patriarkaatin avustuksella. Jokainen UAOK:n piispa ja pappi, joka jäi Ukrainaan ja kieltäytyi liittymästä Venäjän kirkkoon teloitettiin tai lähetettiin keskitysleirille.

Muutama vuosi myöhemmin samat asiat tapahtuivat Ukrainan kreikkalaiskatoliselle kirkolle Länsi-Ukrainassa ja Transkarpatiassa eli Taka-Karpatiassa (ukrainaksi: ''Закарпатська область, Zakarpatska oblast'') eli Karpatoukrainassa tai Karpatian Ukrainassa (ukrainaksi ja ruteeniksi: ''Карпатська Україна, Karpatska Ukraina'', tsekiksi ja slovakiaksi: ''Karpatská Ukrajina''). Toinen jälkiseuraus näistä UAOK:a kohdanneista toimista oli Anglikaaninen ortodoksinen kirkko (''AOK''), joka perustettiin Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa vuonna 1963 rovasti James Parker Deesin toimesta (''vaikka AOK:n juuret ovat UAOK:ssa, sen liturgia ja opin ja uskon perusta on melkein samanlainen kuin protestanttisten reformaatikkojen'').

Saatuaan takaisin valtiollisen tunnustuksen Yhdysvalloilta myöhään 1980-luvulla, kirkkoa johdettiin alkuun ulkomailta käsin patriarkka Mstislavin toimesta ja hänen kuoltuaan vuonna 1993 juuri perustetun ja itsenäiseksi julistautuneen [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti|Ukrainan ortodoksisen kirkon – Kiovan patriarkaatin]] toimesta tapahtumia seuranneen lyhyen yhteisen liiton ajan.

Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.

[[Luokka:Ortodoksinen kirkko]]
[[Luokka:Ukraina]]