Suomen ja Venäjän kirkkokiista vv. 1945–1957 - Muutoshistoria

Hannu: /* Moskovan ehdotus saa myönteisen vastaanoton Suomessa */

2021-10-27T18:14:03Z

Moskovan ehdotus saa myönteisen vastaanoton Suomessa

← Vanhempi versio		Versio 27. lokakuuta 2021 kello 18.14
Rivi 19:		Rivi 19:
	Suomen venäläiset miesluostarit [[Laatokan Valamon luostari\|Valamo]] ja [[Konevitsan luostari\|Konevitsa]] olivat huomioineet poliittisen muutoksen. Marraskuussa 1944 ne pyysivät Moskovan patriarkaattia liittämään luostarit takaisin Venäjän äitikirkon yhteyteen. Metropoliitta Grigori liitti miesluostarit omavaltaisesti Moskovan patriarkaattiin. Sen sijaan [[Lintulan luostari\|Lintulan]] [[sisaristo]] jäi odottamaan arkkipiispa Hermanin liitosmääräystä.		Suomen venäläiset miesluostarit [[Laatokan Valamon luostari\|Valamo]] ja [[Konevitsan luostari\|Konevitsa]] olivat huomioineet poliittisen muutoksen. Marraskuussa 1944 ne pyysivät Moskovan patriarkaattia liittämään luostarit takaisin Venäjän äitikirkon yhteyteen. Metropoliitta Grigori liitti miesluostarit omavaltaisesti Moskovan patriarkaattiin. Sen sijaan [[Lintulan luostari\|Lintulan]] [[sisaristo]] jäi odottamaan arkkipiispa Hermanin liitosmääräystä.

	Grigori olisi halunnut toteuttaa liitoksen heti, mutta Suomen ortodoksista kirkkokuntaa koskenut asetus esti sen. Hän sai kuitenkin arkkipiispa Hermanilta kirjallisen lupauksen, että tämä tukee kirkkoliitosta tulevassa [[Kirkolliskokous\|kirkolliskokouksessa]]. Ortodoksinen kirkollishallitus ryhtyi marraskuussa 1945 valmistelemaan ylimääräistä kirkolliskokousta. Kokousta varten arkkipiispa Herman kysyi Moskovan patriarkka '''Alekseilta''' vähimmäisehtoja: saisiko Suomen kirkko edelleen käyttää uutta (''[[Gregoriaaninen kalenteri\|gregoriaanista]]'') ajanlaskua ja saisiko se yhtä laajat [[Autonomia\|autonomiset]] oikeudet kuin mitkä Konstantinopolista oli saatu 1923. Patriarkka Aleksei ei myöntynyt, vaan piti kyselyä niskurointina ''”äitikirkon oikeuksia ja sen ystävyyttä kohtaan”''. Kirkollishallitus katsoi, että Aleksein ehdot olivat liian huonot liitosehdotuksen läpimenon kannalta. Sellaista viestiä ei haluttu välittää Moskovaan, joten kirkolliskokouksen valmistelu keskeytettiin.		Grigori olisi halunnut toteuttaa liitoksen heti, mutta Suomen ortodoksista kirkkokuntaa koskenut asetus esti sen. Hän sai kuitenkin arkkipiispa Hermanilta kirjallisen lupauksen, että tämä tukee kirkkoliitosta tulevassa [[Kirkolliskokous\|kirkolliskokouksessa]]. Ortodoksinen kirkollishallitus ryhtyi marraskuussa 1945 valmistelemaan ylimääräistä kirkolliskokousta. Kokousta varten arkkipiispa Herman kysyi Moskovan patriarkka [[Aleksei I (patriarkka)\|'''Alekseilta''']] vähimmäisehtoja: saisiko Suomen kirkko edelleen käyttää uutta (''[[Gregoriaaninen kalenteri\|gregoriaanista]]'') ajanlaskua ja saisiko se yhtä laajat [[Autonomia\|autonomiset]] oikeudet kuin mitkä Konstantinopolista oli saatu 1923. Patriarkka Aleksei ei myöntynyt, vaan piti kyselyä niskurointina ''”äitikirkon oikeuksia ja sen ystävyyttä kohtaan”''. Kirkollishallitus katsoi, että Aleksein ehdot olivat liian huonot liitosehdotuksen läpimenon kannalta. Sellaista viestiä ei haluttu välittää Moskovaan, joten kirkolliskokouksen valmistelu keskeytettiin.

	[[Kuva:Mp%20Grigori.JPG\|thumb\|Leningradin metropoliitta Grigori (''Tshukov'')(Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]		[[Kuva:Mp%20Grigori.JPG\|thumb\|Leningradin metropoliitta Grigori (''Tshukov'')(Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]

Hannu: /* Ilmapiiri vapautuu Moskovan arvostelulle */

2021-10-27T18:10:37Z

Ilmapiiri vapautuu Moskovan arvostelulle

← Vanhempi versio		Versio 27. lokakuuta 2021 kello 18.10
Rivi 49:		Rivi 49:
	Moskovan syyttely Hermania kohtaan jatkui 1951. Poliittinen liikkumavara oli kuitenkin kasvanut ja kirkollishallitus ryhtyi vastaavasti syyttelemään miesluostareita niiden kuulumisesta Moskovan patriarkaattiin. Kärjekkäimmissä arvioissa vaadittiin jopa niiden lakkauttamista niiden ''”laittoman aseman”'' vuoksi.		Moskovan syyttely Hermania kohtaan jatkui 1951. Poliittinen liikkumavara oli kuitenkin kasvanut ja kirkollishallitus ryhtyi vastaavasti syyttelemään miesluostareita niiden kuulumisesta Moskovan patriarkaattiin. Kärjekkäimmissä arvioissa vaadittiin jopa niiden lakkauttamista niiden ''”laittoman aseman”'' vuoksi.

	Arvioidakseen kannatustaan ja vahvistaakseen asemaansa Moskovan patriarkaatti lähetti keväällä 1954 piispa '''Mihailin''' (''Tshub'') Suomeen johtamaan luostareita ja pieniä Moskovan alaisia helsinkiläisiä emigranttiseurakuntia. Suojelupoliisi (''Supo'') arvioi, että kyseessä oli seurakuntien valjastaminen Neuvostoliiton salaisen poliisin peiteorganisaatioiksi.		Arvioidakseen kannatustaan ja vahvistaakseen asemaansa Moskovan patriarkaatti lähetti keväällä 1954 piispa [[Mihail Tsub (arkkipiispa)\|'''Mihailin''' (''Tshub'')]] Suomeen johtamaan luostareita ja pieniä Moskovan alaisia helsinkiläisiä emigranttiseurakuntia. Suojelupoliisi (''Supo'') arvioi, että kyseessä oli seurakuntien valjastaminen Neuvostoliiton salaisen poliisin peiteorganisaatioiksi.

	Mihailin saapuminen sai arkkipiispa Hermanin ja kanonien tuntija '''[[Antti Inkinen\|Antti Inkisen]]''' esittämään julkisesti vastalauseitaan Moskovaa kohtaan. He pitivät piispan lähettämistä provokaationa. Operaatio oli epäonnistunut, ja piispa Mihail kutsuttiin takaisin Neuvostoliittoon. Herman alkoi lujittaa yhteyksiä Ekumeeniseen patriarkaattiin.		Mihailin saapuminen sai arkkipiispa Hermanin ja kanonien tuntija '''[[Antti Inkinen\|Antti Inkisen]]''' esittämään julkisesti vastalauseitaan Moskovaa kohtaan. He pitivät piispan lähettämistä provokaationa. Operaatio oli epäonnistunut, ja piispa Mihail kutsuttiin takaisin Neuvostoliittoon. Herman alkoi lujittaa yhteyksiä Ekumeeniseen patriarkaattiin.

Hannu: /* Ilmapiiri vapautuu Moskovan arvostelulle */

2021-10-27T17:23:24Z

Ilmapiiri vapautuu Moskovan arvostelulle

← Vanhempi versio		Versio 27. lokakuuta 2021 kello 17.23
Rivi 57:		Rivi 57:
	Vuoden 1955 kirkolliskokoukseen tultaessa Suomen poliittinen suvereniteetti suhteessa Neuvostoliittoon oli vahvistunut ja Ekumeenisen patriarkaatin kielteinen kanta Moskovan pyrkimyksiä kohtaan oli vihdoin julkistettu. Kirkolliskokous päätti säilyttää arkkipiispakunnan kanoninen asema ennallaan. Päätös ei ollut dramaattinen. Ekumeeninen patriarkaatti oli valmistellut tietä tälle päätökselle suhtautumalla erittäin myönteisesti kaikkiin suomalaisten toiveisiin.		Vuoden 1955 kirkolliskokoukseen tultaessa Suomen poliittinen suvereniteetti suhteessa Neuvostoliittoon oli vahvistunut ja Ekumeenisen patriarkaatin kielteinen kanta Moskovan pyrkimyksiä kohtaan oli vihdoin julkistettu. Kirkolliskokous päätti säilyttää arkkipiispakunnan kanoninen asema ennallaan. Päätös ei ollut dramaattinen. Ekumeeninen patriarkaatti oli valmistellut tietä tälle päätökselle suhtautumalla erittäin myönteisesti kaikkiin suomalaisten toiveisiin.

	Moskovan patriarkaatin alkoi vakuutella ystävyyttään Suomen kirkkoa kohtaan keväällä 1957, kun metropoliitta '''Nikolai''' (''Jarushevits'') toi Moskovan [[Pyhä synodi\|pyhän synodin]] tunnustuksen Suomen kirkon kuulumisesta Konstantinopolin patriarkaattiin. Suomalaiset vastasivat Nikolain ystävyyteen. Samanlaista ystävyyttä korostettiin Neuvostoliiton ja Suomen poliittisissa suhteissa 1950-luvun puolivälissä. Kirkkojen yhteisestä sopimuksesta miesluostarit palautettiin Suomen arkkipiispakunnan yhteyteen ja niille taattiin oikeus noudattaa [[Juliaaninen kalenteri\|vanhaa ajanlaskua]]. Seitsemälle muuttoon halukkaalle [[Munkki\|munkille]] myönnettiin oikeus jatkaa luostarikilvoitteluaan Neuvostoliitossa.		Moskovan patriarkaatin alkoi vakuutella ystävyyttään Suomen kirkkoa kohtaan keväällä 1957, kun metropoliitta [[Nikolai, Krutitskin metropoliitta\|'''Nikolai''' (''Jarushevits'')]] toi Moskovan [[Pyhä synodi\|pyhän synodin]] tunnustuksen Suomen kirkon kuulumisesta Konstantinopolin patriarkaattiin. Suomalaiset vastasivat Nikolain ystävyyteen. Samanlaista ystävyyttä korostettiin Neuvostoliiton ja Suomen poliittisissa suhteissa 1950-luvun puolivälissä. Kirkkojen yhteisestä sopimuksesta miesluostarit palautettiin Suomen arkkipiispakunnan yhteyteen ja niille taattiin oikeus noudattaa [[Juliaaninen kalenteri\|vanhaa ajanlaskua]]. Seitsemälle muuttoon halukkaalle [[Munkki\|munkille]] myönnettiin oikeus jatkaa luostarikilvoitteluaan Neuvostoliitossa.

	=== Totalitaristiset toimintatavat kaatoivat liittymishankkeen ===		=== Totalitaristiset toimintatavat kaatoivat liittymishankkeen ===

Hannu: /* Kirkkoriidan rintamalinjat selkiytyvät 1948 */

2009-07-27T17:05:19Z

Kirkkoriidan rintamalinjat selkiytyvät 1948

← Vanhempi versio		Versio 27. heinäkuuta 2009 kello 17.05
Rivi 35:		Rivi 35:
	Moskovan patriarkaatti oli vähitellen myöntynyt suomalaisten vaatimuksiin käyttää uutta ajanlaskua. Kesällä 1948 se lisäsi panoksia peliin ja teki Suomen kirkolle tarjouksen täydestä itsenäisyydestä, [[autokefalia]]sta. Ehdotus oli kuitenkin epäilyttävä, sillä kirkkokunnan oli ensin liityttävä Moskovan yhteyteen.		Moskovan patriarkaatti oli vähitellen myöntynyt suomalaisten vaatimuksiin käyttää uutta ajanlaskua. Kesällä 1948 se lisäsi panoksia peliin ja teki Suomen kirkolle tarjouksen täydestä itsenäisyydestä, [[autokefalia]]sta. Ehdotus oli kuitenkin epäilyttävä, sillä kirkkokunnan oli ensin liityttävä Moskovan yhteyteen.

	Tarjouksen taustalla oli Moskovan patriarkaatin yritys tulla ortodoksisen maailman johtavaksi patriarkaatiksi Konstantinopolin kustannuksella. Konstantinopolista ilmoitettiin, ettei Moskovalla ollut kanonista oikeutta myöntää autokefaliaa. Moskovan vaikutusvalta väheni entisestään, kun [[Ekumeeninen patriarkka\|Ekumeeniseksi patriarkaksi]] valittiin Yhdysvaltain kreikkalaisen kirkon arkkipiispa '''[[Atenagoras (patriarkka)\|Athenagoras]]''' (''Spyrou'', ''1886–1972'') marraskuussa 1948. Presidentti '''Harry S. Trumanin''' kanssa ystävystynyt Athenagoras vastusti avoimesti Moskovan pyrkimyksiä Euroopassa ja Yhdysvalloissa.		Tarjouksen taustalla oli Moskovan patriarkaatin yritys tulla ortodoksisen maailman johtavaksi patriarkaatiksi Konstantinopolin kustannuksella. Konstantinopolista ilmoitettiin, ettei Moskovalla ollut kanonista oikeutta myöntää autokefaliaa. Moskovan vaikutusvalta väheni entisestään, kun [[Ekumeeninen patriarkka\|Ekumeeniseksi patriarkaksi]] valittiin Yhdysvaltain kreikkalaisen kirkon arkkipiispa '''[[Atenagoras I (patriarkka)\|Athenagoras]]''' (''Spyrou'', ''1886–1972'') marraskuussa 1948. Presidentti '''Harry S. Trumanin''' kanssa ystävystynyt Athenagoras vastusti avoimesti Moskovan pyrkimyksiä Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

	[[Kuva:AthenagorasTruman.jpg\|thumb\|Arkkipiispa Athenagoras ja Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman tapaavat 10.2.1947. Athenagorasta tuli Ekumeeninen patriarkka seuraavana vuonna. (Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]		[[Kuva:AthenagorasTruman.jpg\|thumb\|Arkkipiispa Athenagoras ja Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman tapaavat 10.2.1947. Athenagorasta tuli Ekumeeninen patriarkka seuraavana vuonna. (Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]

Hannu: /* Moskovan ehdotus saa myönteisen vastaanoton Suomessa */

2009-07-16T18:54:44Z

Moskovan ehdotus saa myönteisen vastaanoton Suomessa

← Vanhempi versio		Versio 16. heinäkuuta 2009 kello 18.54
Rivi 17:		Rivi 17:
	[[Kuva:Juhlahuoneisto.JPG\|thumb\|Kirkko ja valtio kohtaavat valtioneuvoston juhlahuoneistossa 8.10.1945. Eturivissä ev.-lut. piispa Eelis Gulin (''vas.''), metropoliitta Grigori, ev.-lut. arkkipiispa Aleksi Lehtonen, sisäasiainministeri Yrjö Leino ja piispa Aleksanteri. (Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]		[[Kuva:Juhlahuoneisto.JPG\|thumb\|Kirkko ja valtio kohtaavat valtioneuvoston juhlahuoneistossa 8.10.1945. Eturivissä ev.-lut. piispa Eelis Gulin (''vas.''), metropoliitta Grigori, ev.-lut. arkkipiispa Aleksi Lehtonen, sisäasiainministeri Yrjö Leino ja piispa Aleksanteri. (Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]

	Suomen venäläiset miesluostarit [[Laatokan Valamon luostari\|Valamo]] ja [[Konevitsan luostari\|Konevitsa]] olivat huomioineet poliittisen muutoksen. Marraskuussa 1944 ne pyysivät Moskovan patriarkaattia liittämään luostarit takaisin Venäjän äitikirkon yhteyteen. Metropoliitta Grigori liitti miesluostarit omavaltaisesti Moskovan patriarkaattiin. Sen sijaan [[Lintulan luostari\|Lintulan]] sisaristo jäi odottamaan arkkipiispa Hermanin liitosmääräystä.		Suomen venäläiset miesluostarit [[Laatokan Valamon luostari\|Valamo]] ja [[Konevitsan luostari\|Konevitsa]] olivat huomioineet poliittisen muutoksen. Marraskuussa 1944 ne pyysivät Moskovan patriarkaattia liittämään luostarit takaisin Venäjän äitikirkon yhteyteen. Metropoliitta Grigori liitti miesluostarit omavaltaisesti Moskovan patriarkaattiin. Sen sijaan [[Lintulan luostari\|Lintulan]] [[sisaristo]] jäi odottamaan arkkipiispa Hermanin liitosmääräystä.

	Grigori olisi halunnut toteuttaa liitoksen heti, mutta Suomen ortodoksista kirkkokuntaa koskenut asetus esti sen. Hän sai kuitenkin arkkipiispa Hermanilta kirjallisen lupauksen, että tämä tukee kirkkoliitosta tulevassa [[Kirkolliskokous\|kirkolliskokouksessa]]. Ortodoksinen kirkollishallitus ryhtyi marraskuussa 1945 valmistelemaan ylimääräistä kirkolliskokousta. Kokousta varten arkkipiispa Herman kysyi Moskovan patriarkka '''Alekseilta''' vähimmäisehtoja: saisiko Suomen kirkko edelleen käyttää uutta (''[[Gregoriaaninen kalenteri\|gregoriaanista]]'') ajanlaskua ja saisiko se yhtä laajat [[Autonomia\|autonomiset]] oikeudet kuin mitkä Konstantinopolista oli saatu 1923. Patriarkka Aleksei ei myöntynyt, vaan piti kyselyä niskurointina ''”äitikirkon oikeuksia ja sen ystävyyttä kohtaan”''. Kirkollishallitus katsoi, että Aleksein ehdot olivat liian huonot liitosehdotuksen läpimenon kannalta. Sellaista viestiä ei haluttu välittää Moskovaan, joten kirkolliskokouksen valmistelu keskeytettiin.		Grigori olisi halunnut toteuttaa liitoksen heti, mutta Suomen ortodoksista kirkkokuntaa koskenut asetus esti sen. Hän sai kuitenkin arkkipiispa Hermanilta kirjallisen lupauksen, että tämä tukee kirkkoliitosta tulevassa [[Kirkolliskokous\|kirkolliskokouksessa]]. Ortodoksinen kirkollishallitus ryhtyi marraskuussa 1945 valmistelemaan ylimääräistä kirkolliskokousta. Kokousta varten arkkipiispa Herman kysyi Moskovan patriarkka '''Alekseilta''' vähimmäisehtoja: saisiko Suomen kirkko edelleen käyttää uutta (''[[Gregoriaaninen kalenteri\|gregoriaanista]]'') ajanlaskua ja saisiko se yhtä laajat [[Autonomia\|autonomiset]] oikeudet kuin mitkä Konstantinopolista oli saatu 1923. Patriarkka Aleksei ei myöntynyt, vaan piti kyselyä niskurointina ''”äitikirkon oikeuksia ja sen ystävyyttä kohtaan”''. Kirkollishallitus katsoi, että Aleksein ehdot olivat liian huonot liitosehdotuksen läpimenon kannalta. Sellaista viestiä ei haluttu välittää Moskovaan, joten kirkolliskokouksen valmistelu keskeytettiin.

Petja (21. toukokuuta 2009 kello 15.40)

2009-05-21T15:40:12Z

← Vanhempi versio		Versio 21. toukokuuta 2009 kello 15.40
Rivi 103:		Rivi 103:

	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]
			[[Luokka:Opetuspuheet/Historia]]

Petja (26. tammikuuta 2009 kello 10.51)

2009-01-26T10:51:54Z

← Vanhempi versio		Versio 26. tammikuuta 2009 kello 10.51
Rivi 5:		Rivi 5:
	=== Moskovan ehdotus saa myönteisen vastaanoton Suomessa ===		=== Moskovan ehdotus saa myönteisen vastaanoton Suomessa ===

	Arkkipiispakunnan [[kirkollishallitus]] oli jo keväästä 1945 lähtien valmistautunut kehittämään Suomen ja Venäjän kirkkojen välisiä suhteita, sillä niiden ajateltiin parantavan Karjalasta ~~[[evakko]]on~~ joutuneen kirkon erittäin huonoa yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta.		Arkkipiispakunnan [[kirkollishallitus]] oli jo keväästä 1945 lähtien valmistautunut kehittämään Suomen ja Venäjän kirkkojen välisiä suhteita, sillä niiden ajateltiin parantavan Karjalasta evakkoon joutuneen kirkon erittäin huonoa yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta.

	Sodasta toipuva kirkko oli menettänyt noin 90 % omaisuudestaan, ja kirkon jäsenistä noin 70 % oli joutunut jättämään kotinsa Neuvostoliitolle luovutettuun Karjalaan. [[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksiseen kirkkokuntaan]] kuului noin 75 000 jäsentä.		Sodasta toipuva kirkko oli menettänyt noin 90 % omaisuudestaan, ja kirkon jäsenistä noin 70 % oli joutunut jättämään kotinsa Neuvostoliitolle luovutettuun Karjalaan. [[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksiseen kirkkokuntaan]] kuului noin 75 000 jäsentä.

Petja (26. tammikuuta 2009 kello 10.51)

2009-01-26T10:51:17Z

← Vanhempi versio		Versio 26. tammikuuta 2009 kello 10.51
Rivi 75:		Rivi 75:
	'''TT [[Juha Riikonen]]'''		'''TT [[Juha Riikonen]]'''

	Artikkeli perustuu Juha Riikosen väitöskirjaan ''"Kirkko politiikan syleilyssä. Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan ja Moskovan patriarkaatin välinen kanoninen erimielisyys 1945-1957. (Joensuu 2007) [[ISBN 978-952-458-987-1]]"''		Artikkeli perustuu Juha Riikosen väitöskirjaan ''"Kirkko politiikan syleilyssä. Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan ja Moskovan patriarkaatin välinen kanoninen erimielisyys 1945-1957. (Joensuu 2007) ISBN 978-952-458-987-1"''

	== Lähteet ==		== Lähteet ==

Petja (23. tammikuuta 2009 kello 18.13)

2009-01-23T18:13:42Z

← Vanhempi versio		Versio 23. tammikuuta 2009 kello 18.13
Rivi 57:		Rivi 57:
	Vuoden 1955 kirkolliskokoukseen tultaessa Suomen poliittinen suvereniteetti suhteessa Neuvostoliittoon oli vahvistunut ja Ekumeenisen patriarkaatin kielteinen kanta Moskovan pyrkimyksiä kohtaan oli vihdoin julkistettu. Kirkolliskokous päätti säilyttää arkkipiispakunnan kanoninen asema ennallaan. Päätös ei ollut dramaattinen. Ekumeeninen patriarkaatti oli valmistellut tietä tälle päätökselle suhtautumalla erittäin myönteisesti kaikkiin suomalaisten toiveisiin.		Vuoden 1955 kirkolliskokoukseen tultaessa Suomen poliittinen suvereniteetti suhteessa Neuvostoliittoon oli vahvistunut ja Ekumeenisen patriarkaatin kielteinen kanta Moskovan pyrkimyksiä kohtaan oli vihdoin julkistettu. Kirkolliskokous päätti säilyttää arkkipiispakunnan kanoninen asema ennallaan. Päätös ei ollut dramaattinen. Ekumeeninen patriarkaatti oli valmistellut tietä tälle päätökselle suhtautumalla erittäin myönteisesti kaikkiin suomalaisten toiveisiin.

	Moskovan patriarkaatin alkoi vakuutella ystävyyttään Suomen kirkkoa kohtaan keväällä 1957, kun metropoliitta '''Nikolai''' (''Jarushevits'') toi Moskovan [[Pyhä synodi\|pyhän synodin]] tunnustuksen Suomen kirkon kuulumisesta Konstantinopolin patriarkaattiin. Suomalaiset vastasivat Nikolain ystävyyteen. Samanlaista ystävyyttä korostettiin Neuvostoliiton ja Suomen poliittisissa suhteissa 1950-luvun puolivälissä. Kirkkojen yhteisestä sopimuksesta miesluostarit palautettiin Suomen arkkipiispakunnan yhteyteen ja niille taattiin oikeus noudattaa [[Juliaaninen ~~kalenter~~\|vanhaa ajanlaskua]]. Seitsemälle muuttoon halukkaalle [[Munkki\|munkille]] myönnettiin oikeus jatkaa luostarikilvoitteluaan Neuvostoliitossa.		Moskovan patriarkaatin alkoi vakuutella ystävyyttään Suomen kirkkoa kohtaan keväällä 1957, kun metropoliitta '''Nikolai''' (''Jarushevits'') toi Moskovan [[Pyhä synodi\|pyhän synodin]] tunnustuksen Suomen kirkon kuulumisesta Konstantinopolin patriarkaattiin. Suomalaiset vastasivat Nikolain ystävyyteen. Samanlaista ystävyyttä korostettiin Neuvostoliiton ja Suomen poliittisissa suhteissa 1950-luvun puolivälissä. Kirkkojen yhteisestä sopimuksesta miesluostarit palautettiin Suomen arkkipiispakunnan yhteyteen ja niille taattiin oikeus noudattaa [[Juliaaninen kalenteri\|vanhaa ajanlaskua]]. Seitsemälle muuttoon halukkaalle [[Munkki\|munkille]] myönnettiin oikeus jatkaa luostarikilvoitteluaan Neuvostoliitossa.

	=== Totalitaristiset toimintatavat kaatoivat liittymishankkeen ===		=== Totalitaristiset toimintatavat kaatoivat liittymishankkeen ===

Hannu (15. tammikuuta 2009 kello 05.59)

2009-01-15T05:59:44Z

← Vanhempi versio		Versio 27. lokakuuta 2021 kello 18.14
Rivi 19:		Rivi 19:
	Suomen venäläiset miesluostarit [[Laatokan Valamon luostari\|Valamo]] ja [[Konevitsan luostari\|Konevitsa]] olivat huomioineet poliittisen muutoksen. Marraskuussa 1944 ne pyysivät Moskovan patriarkaattia liittämään luostarit takaisin Venäjän äitikirkon yhteyteen. Metropoliitta Grigori liitti miesluostarit omavaltaisesti Moskovan patriarkaattiin. Sen sijaan [[Lintulan luostari\|Lintulan]] [[sisaristo]] jäi odottamaan arkkipiispa Hermanin liitosmääräystä.		Suomen venäläiset miesluostarit [[Laatokan Valamon luostari\|Valamo]] ja [[Konevitsan luostari\|Konevitsa]] olivat huomioineet poliittisen muutoksen. Marraskuussa 1944 ne pyysivät Moskovan patriarkaattia liittämään luostarit takaisin Venäjän äitikirkon yhteyteen. Metropoliitta Grigori liitti miesluostarit omavaltaisesti Moskovan patriarkaattiin. Sen sijaan [[Lintulan luostari\|Lintulan]] [[sisaristo]] jäi odottamaan arkkipiispa Hermanin liitosmääräystä.

	Grigori olisi halunnut toteuttaa liitoksen heti, mutta Suomen ortodoksista kirkkokuntaa koskenut asetus esti sen. Hän sai kuitenkin arkkipiispa Hermanilta kirjallisen lupauksen, että tämä tukee kirkkoliitosta tulevassa [[Kirkolliskokous\|kirkolliskokouksessa]]. Ortodoksinen kirkollishallitus ryhtyi marraskuussa 1945 valmistelemaan ylimääräistä kirkolliskokousta. Kokousta varten arkkipiispa Herman kysyi Moskovan patriarkka '''Alekseilta''' vähimmäisehtoja: saisiko Suomen kirkko edelleen käyttää uutta (''[[Gregoriaaninen kalenteri\|gregoriaanista]]'') ajanlaskua ja saisiko se yhtä laajat [[Autonomia\|autonomiset]] oikeudet kuin mitkä Konstantinopolista oli saatu 1923. Patriarkka Aleksei ei myöntynyt, vaan piti kyselyä niskurointina ''”äitikirkon oikeuksia ja sen ystävyyttä kohtaan”''. Kirkollishallitus katsoi, että Aleksein ehdot olivat liian huonot liitosehdotuksen läpimenon kannalta. Sellaista viestiä ei haluttu välittää Moskovaan, joten kirkolliskokouksen valmistelu keskeytettiin.		Grigori olisi halunnut toteuttaa liitoksen heti, mutta Suomen ortodoksista kirkkokuntaa koskenut asetus esti sen. Hän sai kuitenkin arkkipiispa Hermanilta kirjallisen lupauksen, että tämä tukee kirkkoliitosta tulevassa [[Kirkolliskokous\|kirkolliskokouksessa]]. Ortodoksinen kirkollishallitus ryhtyi marraskuussa 1945 valmistelemaan ylimääräistä kirkolliskokousta. Kokousta varten arkkipiispa Herman kysyi Moskovan patriarkka [[Aleksei I (patriarkka)\|'''Alekseilta''']] vähimmäisehtoja: saisiko Suomen kirkko edelleen käyttää uutta (''[[Gregoriaaninen kalenteri\|gregoriaanista]]'') ajanlaskua ja saisiko se yhtä laajat [[Autonomia\|autonomiset]] oikeudet kuin mitkä Konstantinopolista oli saatu 1923. Patriarkka Aleksei ei myöntynyt, vaan piti kyselyä niskurointina ''”äitikirkon oikeuksia ja sen ystävyyttä kohtaan”''. Kirkollishallitus katsoi, että Aleksein ehdot olivat liian huonot liitosehdotuksen läpimenon kannalta. Sellaista viestiä ei haluttu välittää Moskovaan, joten kirkolliskokouksen valmistelu keskeytettiin.

	[[Kuva:Mp%20Grigori.JPG\|thumb\|Leningradin metropoliitta Grigori (''Tshukov'')(Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]		[[Kuva:Mp%20Grigori.JPG\|thumb\|Leningradin metropoliitta Grigori (''Tshukov'')(Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]

← Vanhempi versio		Versio 16. heinäkuuta 2009 kello 18.54
Rivi 17:		Rivi 17:
	[[Kuva:Juhlahuoneisto.JPG\|thumb\|Kirkko ja valtio kohtaavat valtioneuvoston juhlahuoneistossa 8.10.1945. Eturivissä ev.-lut. piispa Eelis Gulin (''vas.''), metropoliitta Grigori, ev.-lut. arkkipiispa Aleksi Lehtonen, sisäasiainministeri Yrjö Leino ja piispa Aleksanteri. (Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]		[[Kuva:Juhlahuoneisto.JPG\|thumb\|Kirkko ja valtio kohtaavat valtioneuvoston juhlahuoneistossa 8.10.1945. Eturivissä ev.-lut. piispa Eelis Gulin (''vas.''), metropoliitta Grigori, ev.-lut. arkkipiispa Aleksi Lehtonen, sisäasiainministeri Yrjö Leino ja piispa Aleksanteri. (Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]

	Suomen venäläiset miesluostarit [[Laatokan Valamon luostari\|Valamo]] ja [[Konevitsan luostari\|Konevitsa]] olivat huomioineet poliittisen muutoksen. Marraskuussa 1944 ne pyysivät Moskovan patriarkaattia liittämään luostarit takaisin Venäjän äitikirkon yhteyteen. Metropoliitta Grigori liitti miesluostarit omavaltaisesti Moskovan patriarkaattiin. Sen sijaan [[Lintulan luostari\|Lintulan]] sisaristo jäi odottamaan arkkipiispa Hermanin liitosmääräystä.		Suomen venäläiset miesluostarit [[Laatokan Valamon luostari\|Valamo]] ja [[Konevitsan luostari\|Konevitsa]] olivat huomioineet poliittisen muutoksen. Marraskuussa 1944 ne pyysivät Moskovan patriarkaattia liittämään luostarit takaisin Venäjän äitikirkon yhteyteen. Metropoliitta Grigori liitti miesluostarit omavaltaisesti Moskovan patriarkaattiin. Sen sijaan [[Lintulan luostari\|Lintulan]] [[sisaristo]] jäi odottamaan arkkipiispa Hermanin liitosmääräystä.

	Grigori olisi halunnut toteuttaa liitoksen heti, mutta Suomen ortodoksista kirkkokuntaa koskenut asetus esti sen. Hän sai kuitenkin arkkipiispa Hermanilta kirjallisen lupauksen, että tämä tukee kirkkoliitosta tulevassa [[Kirkolliskokous\|kirkolliskokouksessa]]. Ortodoksinen kirkollishallitus ryhtyi marraskuussa 1945 valmistelemaan ylimääräistä kirkolliskokousta. Kokousta varten arkkipiispa Herman kysyi Moskovan patriarkka '''Alekseilta''' vähimmäisehtoja: saisiko Suomen kirkko edelleen käyttää uutta (''[[Gregoriaaninen kalenteri\|gregoriaanista]]'') ajanlaskua ja saisiko se yhtä laajat [[Autonomia\|autonomiset]] oikeudet kuin mitkä Konstantinopolista oli saatu 1923. Patriarkka Aleksei ei myöntynyt, vaan piti kyselyä niskurointina ''”äitikirkon oikeuksia ja sen ystävyyttä kohtaan”''. Kirkollishallitus katsoi, että Aleksein ehdot olivat liian huonot liitosehdotuksen läpimenon kannalta. Sellaista viestiä ei haluttu välittää Moskovaan, joten kirkolliskokouksen valmistelu keskeytettiin.		Grigori olisi halunnut toteuttaa liitoksen heti, mutta Suomen ortodoksista kirkkokuntaa koskenut asetus esti sen. Hän sai kuitenkin arkkipiispa Hermanilta kirjallisen lupauksen, että tämä tukee kirkkoliitosta tulevassa [[Kirkolliskokous\|kirkolliskokouksessa]]. Ortodoksinen kirkollishallitus ryhtyi marraskuussa 1945 valmistelemaan ylimääräistä kirkolliskokousta. Kokousta varten arkkipiispa Herman kysyi Moskovan patriarkka '''Alekseilta''' vähimmäisehtoja: saisiko Suomen kirkko edelleen käyttää uutta (''[[Gregoriaaninen kalenteri\|gregoriaanista]]'') ajanlaskua ja saisiko se yhtä laajat [[Autonomia\|autonomiset]] oikeudet kuin mitkä Konstantinopolista oli saatu 1923. Patriarkka Aleksei ei myöntynyt, vaan piti kyselyä niskurointina ''”äitikirkon oikeuksia ja sen ystävyyttä kohtaan”''. Kirkollishallitus katsoi, että Aleksein ehdot olivat liian huonot liitosehdotuksen läpimenon kannalta. Sellaista viestiä ei haluttu välittää Moskovaan, joten kirkolliskokouksen valmistelu keskeytettiin.

← Vanhempi versio		Versio 15. tammikuuta 2009 kello 05.59
Rivi 1:		Rivi 1:
			== Suomen ja Venäjän ortodoksikirkkojen liitoshanke kaatui poliittisiin syihin 1945–1957==

	Lokakuussa 1945 [[Moskovan patriarkaatti]] alkoi painokkaasti vaatia [[Suomen ortodoksinen kirkko\|Suomen ortodoksista autonomista arkkipiispakuntaa]] palaamaan takaisin yhteyteensä, josta se oli 1923 eronnut ja liittynyt [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti\|Konstantinopolin Ekumeeniseen patriarkaattiin]]. Kirkko-oikeudellinen eli kanoninen liitoshanke kehittyi vähitellen kiistaksi Suomen ja Moskovan kirkkojen välille. Moskovan vaatimuksia ohjasi neuvostohallinnon Venäjän kirkolle määräämä ulkopoliittinen tehtävä. Suomessa Moskovan liitosehdotus sai aluksi kannatusta, mutta pian monet kirkon		Lokakuussa 1945 [[Moskovan patriarkaatti]] alkoi painokkaasti vaatia [[Suomen ortodoksinen kirkko\|Suomen ortodoksista autonomista arkkipiispakuntaa]] palaamaan takaisin yhteyteensä, josta se oli 1923 eronnut ja liittynyt [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti\|Konstantinopolin Ekumeeniseen patriarkaattiin]]. Kirkko-oikeudellinen eli kanoninen liitoshanke kehittyi vähitellen kiistaksi Suomen ja Moskovan kirkkojen välille. Moskovan vaatimuksia ohjasi neuvostohallinnon Venäjän kirkolle määräämä ulkopoliittinen tehtävä. Suomessa Moskovan liitosehdotus sai aluksi kannatusta, mutta pian monet kirkon

	== Moskovan ehdotus saa myönteisen vastaanoton Suomessa ==		=== Moskovan ehdotus saa myönteisen vastaanoton Suomessa ===

	Arkkipiispakunnan [[kirkollishallitus]] oli jo keväästä 1945 lähtien valmistautunut kehittämään Suomen ja Venäjän kirkkojen välisiä suhteita, sillä niiden ajateltiin parantavan Karjalasta [[evakko]]on joutuneen kirkon erittäin huonoa yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta.		Arkkipiispakunnan [[kirkollishallitus]] oli jo keväästä 1945 lähtien valmistautunut kehittämään Suomen ja Venäjän kirkkojen välisiä suhteita, sillä niiden ajateltiin parantavan Karjalasta [[evakko]]on joutuneen kirkon erittäin huonoa yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta.
Rivi 21:		Rivi 23:
	[[Kuva:Mp%20Grigori.JPG\|thumb\|Leningradin metropoliitta Grigori (''Tshukov'')(Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]		[[Kuva:Mp%20Grigori.JPG\|thumb\|Leningradin metropoliitta Grigori (''Tshukov'')(Kuva: ''Juha Riikosen väitöskirjasta'')]]

	== Moskovan painostus alkaa epäilyttää ==		=== Moskovan painostus alkaa epäilyttää ===

	Seuraavan kerran kirkkoliitosta käsiteltiin Moskovassa, kun ulkoministeri '''Reinhold Svento''' (''SKDL'') kävi kohteliaisuuskäynnillä patriarkka Aleksein luona poliittisten neuvottelujen yhteydessä huhtikuussa 1946. Suomen hallitus suhtautui myönteisesti patriarkan ehdottamaan kirkkoliitokseen, mutta ei ottanut aktiivista roolia liitoksen edistämiseksi. Tästä huolimatta Suomen Moskovan-lähettiläs '''Cay Sundström''' (''SKDL'') ja hänen avustajansa '''[[Olli Bergman]]''' ryhtyivät valmistelemaan kirkollista delegaatiota Moskovaan. Sen tehtävänä oli ''”ratkaista kirkkojen väliset erimielisyydet”''.		Seuraavan kerran kirkkoliitosta käsiteltiin Moskovassa, kun ulkoministeri '''Reinhold Svento''' (''SKDL'') kävi kohteliaisuuskäynnillä patriarkka Aleksein luona poliittisten neuvottelujen yhteydessä huhtikuussa 1946. Suomen hallitus suhtautui myönteisesti patriarkan ehdottamaan kirkkoliitokseen, mutta ei ottanut aktiivista roolia liitoksen edistämiseksi. Tästä huolimatta Suomen Moskovan-lähettiläs '''Cay Sundström''' (''SKDL'') ja hänen avustajansa '''[[Olli Bergman]]''' ryhtyivät valmistelemaan kirkollista delegaatiota Moskovaan. Sen tehtävänä oli ''”ratkaista kirkkojen väliset erimielisyydet”''.
Rivi 29:		Rivi 31:
	Konstantinopolin patriarkka '''[[Maximos (patriarkka)\|Maximos]]''' (''1897–1972'') vastasi arkkipiispa Hermanille keväällä 1947, ettei se hyväksy Moskovan suunnitelmia. Kirkollishallitus kuitenkin pimitti tiedon kirkkokunnan jäseniltä. Kirkolliskokous kokoontui lopulta elokuussa 1950. Useat edustajat vastustivat Moskovan esitystä, mutta asia koettiin edelleen niin arkaluonteiseksi, ettei asiassa tehty päätöstä lainkaan. Päätös siirrettiin seuraavaan vuoden 1955 kirkolliskokoukseen.		Konstantinopolin patriarkka '''[[Maximos (patriarkka)\|Maximos]]''' (''1897–1972'') vastasi arkkipiispa Hermanille keväällä 1947, ettei se hyväksy Moskovan suunnitelmia. Kirkollishallitus kuitenkin pimitti tiedon kirkkokunnan jäseniltä. Kirkolliskokous kokoontui lopulta elokuussa 1950. Useat edustajat vastustivat Moskovan esitystä, mutta asia koettiin edelleen niin arkaluonteiseksi, ettei asiassa tehty päätöstä lainkaan. Päätös siirrettiin seuraavaan vuoden 1955 kirkolliskokoukseen.

	== Kirkkoriidan rintamalinjat selkiytyvät 1948 ==		=== Kirkkoriidan rintamalinjat selkiytyvät 1948 ===

	Moskovan patriarkaatti oli vähitellen myöntynyt suomalaisten vaatimuksiin käyttää uutta ajanlaskua. Kesällä 1948 se lisäsi panoksia peliin ja teki Suomen kirkolle tarjouksen täydestä itsenäisyydestä, [[autokefalia]]sta. Ehdotus oli kuitenkin epäilyttävä, sillä kirkkokunnan oli ensin liityttävä Moskovan yhteyteen.		Moskovan patriarkaatti oli vähitellen myöntynyt suomalaisten vaatimuksiin käyttää uutta ajanlaskua. Kesällä 1948 se lisäsi panoksia peliin ja teki Suomen kirkolle tarjouksen täydestä itsenäisyydestä, [[autokefalia]]sta. Ehdotus oli kuitenkin epäilyttävä, sillä kirkkokunnan oli ensin liityttävä Moskovan yhteyteen.
Rivi 43:		Rivi 45:
	Aamun Koitto ei tohtinut edelleenkään kritisoida Venäjän kirkon pyrkimyksiä Suomessa. Se kuitenkin julkaisi uutisia Ranskan ja Yhdysvaltain kirkkokunnista, jotka olivat torjuneet Moskovan liitosvaatimukset. Lehteä toimitti [[Paavali (arkkipiispa)\|pappismunkki '''Paavali''']] (''Yrjö Olmari, 1914–1988'').		Aamun Koitto ei tohtinut edelleenkään kritisoida Venäjän kirkon pyrkimyksiä Suomessa. Se kuitenkin julkaisi uutisia Ranskan ja Yhdysvaltain kirkkokunnista, jotka olivat torjuneet Moskovan liitosvaatimukset. Lehteä toimitti [[Paavali (arkkipiispa)\|pappismunkki '''Paavali''']] (''Yrjö Olmari, 1914–1988'').

	== Ilmapiiri vapautuu Moskovan arvostelulle ==		=== Ilmapiiri vapautuu Moskovan arvostelulle ===

	Moskovan syyttely Hermania kohtaan jatkui 1951. Poliittinen liikkumavara oli kuitenkin kasvanut ja kirkollishallitus ryhtyi vastaavasti syyttelemään miesluostareita niiden kuulumisesta Moskovan patriarkaattiin. Kärjekkäimmissä arvioissa vaadittiin jopa niiden lakkauttamista niiden ''”laittoman aseman”'' vuoksi.		Moskovan syyttely Hermania kohtaan jatkui 1951. Poliittinen liikkumavara oli kuitenkin kasvanut ja kirkollishallitus ryhtyi vastaavasti syyttelemään miesluostareita niiden kuulumisesta Moskovan patriarkaattiin. Kärjekkäimmissä arvioissa vaadittiin jopa niiden lakkauttamista niiden ''”laittoman aseman”'' vuoksi.
Rivi 57:		Rivi 59:
	Moskovan patriarkaatin alkoi vakuutella ystävyyttään Suomen kirkkoa kohtaan keväällä 1957, kun metropoliitta '''Nikolai''' (''Jarushevits'') toi Moskovan [[Pyhä synodi\|pyhän synodin]] tunnustuksen Suomen kirkon kuulumisesta Konstantinopolin patriarkaattiin. Suomalaiset vastasivat Nikolain ystävyyteen. Samanlaista ystävyyttä korostettiin Neuvostoliiton ja Suomen poliittisissa suhteissa 1950-luvun puolivälissä. Kirkkojen yhteisestä sopimuksesta miesluostarit palautettiin Suomen arkkipiispakunnan yhteyteen ja niille taattiin oikeus noudattaa [[Juliaaninen kalenter\|vanhaa ajanlaskua]]. Seitsemälle muuttoon halukkaalle [[Munkki\|munkille]] myönnettiin oikeus jatkaa luostarikilvoitteluaan Neuvostoliitossa.		Moskovan patriarkaatin alkoi vakuutella ystävyyttään Suomen kirkkoa kohtaan keväällä 1957, kun metropoliitta '''Nikolai''' (''Jarushevits'') toi Moskovan [[Pyhä synodi\|pyhän synodin]] tunnustuksen Suomen kirkon kuulumisesta Konstantinopolin patriarkaattiin. Suomalaiset vastasivat Nikolain ystävyyteen. Samanlaista ystävyyttä korostettiin Neuvostoliiton ja Suomen poliittisissa suhteissa 1950-luvun puolivälissä. Kirkkojen yhteisestä sopimuksesta miesluostarit palautettiin Suomen arkkipiispakunnan yhteyteen ja niille taattiin oikeus noudattaa [[Juliaaninen kalenter\|vanhaa ajanlaskua]]. Seitsemälle muuttoon halukkaalle [[Munkki\|munkille]] myönnettiin oikeus jatkaa luostarikilvoitteluaan Neuvostoliitossa.

	== Totalitaristiset toimintatavat kaatoivat liittymishankkeen ==		=== Totalitaristiset toimintatavat kaatoivat liittymishankkeen ===

	Moskovan patriarkaatin tavoitteiden läpimenolle ei ollut reaalisia edellytyksiä enää vuoden 1946 jälkeen, koska Moskovan liittymisehdot olivat liian tiukat laajaan autonomiaan ja uuteen ajanlaskuun tottuneille suomalaisille ortodokseille. Suurimman esteen kirkkoliitokselle muodosti kuitenkin se, että kiista politisoitui äärivasemmistolaisen aggressiivisen toiminnan ja Moskovan patriarkaatin poliittisväritteisen painostuksen takia. Heti kiistan alkuvaiheessa kävi selväksi, että suostuminen Moskovan ehdotuksiin olisi merkinnyt avoimen tuen antamista poliittiselle itäsuuntaukselle. Siihen ei Suomen ortodoksisen kirkon enemmistö ollut valmis. Lisäksi kirkkokunnassa vaikutti edelleen aiempien vuosien perintönä epäluulo venäläistä vaikutusta kohtaan.		Moskovan patriarkaatin tavoitteiden läpimenolle ei ollut reaalisia edellytyksiä enää vuoden 1946 jälkeen, koska Moskovan liittymisehdot olivat liian tiukat laajaan autonomiaan ja uuteen ajanlaskuun tottuneille suomalaisille ortodokseille. Suurimman esteen kirkkoliitokselle muodosti kuitenkin se, että kiista politisoitui äärivasemmistolaisen aggressiivisen toiminnan ja Moskovan patriarkaatin poliittisväritteisen painostuksen takia. Heti kiistan alkuvaiheessa kävi selväksi, että suostuminen Moskovan ehdotuksiin olisi merkinnyt avoimen tuen antamista poliittiselle itäsuuntaukselle. Siihen ei Suomen ortodoksisen kirkon enemmistö ollut valmis. Lisäksi kirkkokunnassa vaikutti edelleen aiempien vuosien perintönä epäluulo venäläistä vaikutusta kohtaan.