Serafim (arkkipiispa) - Muutoshistoria

Hannu: /* Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 */

2023-02-04T15:10:07Z

Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923

← Vanhempi versio		Versio 4. helmikuuta 2023 kello 15.10
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 ==		== Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 ==
	[[Kuva:Serafim_arkkipiispa01.jpg\|thumb\|<center>Arkkipiispa Serafim<br><small>(''kuva © Kirkkomuseo'')</small></center>]]		[[Kuva:Serafim_arkkipiispa01.jpg\|thumb\|<center>Arkkipiispa Serafim<br><small>(''kuva © Kirkkomuseo'')</small></center>]]
	'''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Ioannovitsh Lukjanov]]'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonpoikaisperheeseen.		'''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Ioannovitsh Lukjanov]]'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonpoikaisperheeseen. Hän kuoli 18.2.1959 Moldoviassa eli Moldovian sosialistisessa neuvostotasavallassa.

	Pappisseminaarin ja Kazanin hengellisen akatemian opiskelujen jälkeen hänet vihittiin 23-vuotiaana vuonna 1902 [[Munkki\|munkiksi]] ja [[munkkidiakoni]]ksi ja seuraavana vuonna [[Pappismunkki\|pappismunkiksi]]. [[Teologian kandidaatti\|Teologian kandidaatiksi]] hän valmistui vuonna 1904 ja hän sai heti määräyksen mennä Ufan hengellisen seminaarin opettajaksi.		Pappisseminaarin ja Kazanin hengellisen akatemian opiskelujen jälkeen hänet vihittiin 23-vuotiaana vuonna 1902 [[Munkki\|munkiksi]] ja [[munkkidiakoni]]ksi ja seuraavana vuonna [[Pappismunkki\|pappismunkiksi]]. [[Teologian kandidaatti\|Teologian kandidaatiksi]] hän valmistui vuonna 1904 ja hän sai heti määräyksen mennä Ufan hengellisen seminaarin opettajaksi.

Hannu: /* Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 */

2021-02-01T16:48:59Z

Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923

← Vanhempi versio		Versio 1. helmikuuta 2021 kello 16.48
Rivi 3:		Rivi 3:
	'''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Ioannovitsh Lukjanov]]'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonpoikaisperheeseen.		'''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Ioannovitsh Lukjanov]]'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonpoikaisperheeseen.

	Pappisseminaarin ja Kazanin hengellisen akatemian opiskelujen jälkeen hänet vihittiin 23-vuotiaana vuonna 1902 [[Munkki\|munkiksi]] ja [[munkkidiakoni]]ksi ja seuraavana vuonna [[Pappismunkki\|pappismunkiksi]]. [[Teologian ~~kanditaatti~~\|Teologian kandidaatiksi]] hän valmistui vuonna 1904 ja hän sai heti määräyksen mennä Ufan hengellisen seminaarin opettajaksi.		Pappisseminaarin ja Kazanin hengellisen akatemian opiskelujen jälkeen hänet vihittiin 23-vuotiaana vuonna 1902 [[Munkki\|munkiksi]] ja [[munkkidiakoni]]ksi ja seuraavana vuonna [[Pappismunkki\|pappismunkiksi]]. [[Teologian kandidaatti\|Teologian kandidaatiksi]] hän valmistui vuonna 1904 ja hän sai heti määräyksen mennä Ufan hengellisen seminaarin opettajaksi.

	Tämän jälkeen nuori pappismunkki eteni kirkollisella urallaan tarkastajaksi, [[Arkkimandriitta\|arkkimandriitaksi]] ja pian sen jälkeen ensin Taurian sitten vuonna 1911 Saratovin hengellisen seminaarin rehtoriksi.		Tämän jälkeen nuori pappismunkki eteni kirkollisella urallaan tarkastajaksi, [[Arkkimandriitta\|arkkimandriitaksi]] ja pian sen jälkeen ensin Taurian sitten vuonna 1911 Saratovin hengellisen seminaarin rehtoriksi.

Hannu (19. marraskuuta 2017 kello 15.04)

2017-11-19T15:04:54Z

← Vanhempi versio		Versio 19. marraskuuta 2017 kello 15.04
Rivi 40:		Rivi 40:
	[[Luokka:Suomen piispat]]		[[Luokka:Suomen piispat]]
	[[Luokka:Henkilöt]]		[[Luokka:Henkilöt]]
			[[Luokka:Kuka kukin on]]

Petja (27. marraskuuta 2010 kello 16.52)

2010-11-27T16:52:34Z

← Vanhempi versio		Versio 27. marraskuuta 2010 kello 16.52
Rivi 39:		Rivi 39:
	[[Luokka:Piispat]]		[[Luokka:Piispat]]
	[[Luokka:Suomen piispat]]		[[Luokka:Suomen piispat]]
			[[Luokka:Henkilöt]]

Hannu (18. marraskuuta 2009 kello 14.01)

2009-11-18T14:01:35Z

← Vanhempi versio		Versio 18. marraskuuta 2009 kello 14.01
Rivi 19:		Rivi 19:
	Tullakseen hyväksytyiksi suomalaisina, ortodoksien oli mentävä tavalla tai toisella mukaan kansallistamiseen ja suomalaistamiseen. Samalla tuolle uhripöydälle jouduttiin valitettavasti laittamaan paljon aitoa ja alkuperäistä, omaa ortodoksisuutta, ortodoksisia tapoja ja perinnettä. Politiikan ja uskonnon sotkeminen aiheutti kipeitä ja perinteellemme vieraita ratkaisuja. Näistä ratkaisuista ei ole käyty vieläkään perusteellista ja selkiinnyttävää keskustelua ortodoksisen kirkon sisällä. Moni tuon ajan ratkaisu tuntuu tämän päivän silmin katsottuna käsittämättömältä.		Tullakseen hyväksytyiksi suomalaisina, ortodoksien oli mentävä tavalla tai toisella mukaan kansallistamiseen ja suomalaistamiseen. Samalla tuolle uhripöydälle jouduttiin valitettavasti laittamaan paljon aitoa ja alkuperäistä, omaa ortodoksisuutta, ortodoksisia tapoja ja perinnettä. Politiikan ja uskonnon sotkeminen aiheutti kipeitä ja perinteellemme vieraita ratkaisuja. Näistä ratkaisuista ei ole käyty vieläkään perusteellista ja selkiinnyttävää keskustelua ortodoksisen kirkon sisällä. Moni tuon ajan ratkaisu tuntuu tämän päivän silmin katsottuna käsittämättömältä.

	Virolainen [[Herman Aav]] vihittiin vuonna 1923 piispaksi Konstantinopolissa ja samana vuonna [[ekumeeninen patriarkka]] antoi ns. [[Tomos]]-asiakirjan, jolla Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta liitettiin Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen heinäkuussa 1923 ja arkkipiispa Serafimin vastustama piispa Herman aloitti virkatehtävänsä Karjalan piispana.		Virolainen [[Herman (arkkipiispa)\|Herman Aav]] vihittiin vuonna 1923 piispaksi Konstantinopolissa ja samana vuonna [[ekumeeninen patriarkka]] antoi ns. [[Tomos]]-asiakirjan, jolla Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta liitettiin Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen heinäkuussa 1923 ja arkkipiispa Serafimin vastustama piispa Herman aloitti virkatehtävänsä Karjalan piispana.

	Luottamuspulan ja kirkollisten muutosten jälkeen ajauduttiin tilanteeseen, jossa venäläisestä arkkipiispasta oli päästävä jollain tavalla eroon. Pitkälle valmistellun erottamisen sijasta arkkipiispa Serafim laitettiin vuoden 1924 alusta alkaen lakkautuspalkalle ja sijoitettiin [[Konevitsan luostari]]in. Tämän siirron arkkipiispa koki karkotuksena, hän itse olisi halunnut muuttaa [[Laatokan Valamon luostari\|Valamoon]].		Luottamuspulan ja kirkollisten muutosten jälkeen ajauduttiin tilanteeseen, jossa venäläisestä arkkipiispasta oli päästävä jollain tavalla eroon. Pitkälle valmistellun erottamisen sijasta arkkipiispa Serafim laitettiin vuoden 1924 alusta alkaen lakkautuspalkalle ja sijoitettiin [[Konevitsan luostari]]in. Tämän siirron arkkipiispa koki karkotuksena, hän itse olisi halunnut muuttaa [[Laatokan Valamon luostari\|Valamoon]].

Hannu (6. huhtikuuta 2009 kello 05.05)

2009-04-06T05:05:06Z

← Vanhempi versio		Versio 6. huhtikuuta 2009 kello 05.05
Rivi 28:		Rivi 28:

	Arkkipiispa Serafim kuoli luostarissa nykyisen Moldovan alueella (''silloisessa Moldoviassa eli Moldovian sosialistisessa neuvostotasavallassa'') vuonna 1959 79-vuotiaana.		Arkkipiispa Serafim kuoli luostarissa nykyisen Moldovan alueella (''silloisessa Moldoviassa eli Moldovian sosialistisessa neuvostotasavallassa'') vuonna 1959 79-vuotiaana.

			[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]]

	<center>		<center>

Hannu (26. maaliskuuta 2009 kello 15.54)

2009-03-26T15:54:06Z

← Vanhempi versio		Versio 26. maaliskuuta 2009 kello 15.54
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 ==		== Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 ==
			[[Kuva:Serafim_arkkipiispa01.jpg\|thumb\|<center>Arkkipiispa Serafim<br><small>(''kuva © Kirkkomuseo'')</small></center>]]

	'''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Ioannovitsh Lukjanov]]'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonpoikaisperheeseen.		'''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Ioannovitsh Lukjanov]]'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonpoikaisperheeseen.

Domna (27. tammikuuta 2009 kello 16.29)

2009-01-27T16:29:38Z

← Vanhempi versio		Versio 27. tammikuuta 2009 kello 16.29
Rivi 7:		Rivi 7:
	Tämän jälkeen nuori pappismunkki eteni kirkollisella urallaan tarkastajaksi, [[Arkkimandriitta\|arkkimandriitaksi]] ja pian sen jälkeen ensin Taurian sitten vuonna 1911 Saratovin hengellisen seminaarin rehtoriksi.		Tämän jälkeen nuori pappismunkki eteni kirkollisella urallaan tarkastajaksi, [[Arkkimandriitta\|arkkimandriitaksi]] ja pian sen jälkeen ensin Taurian sitten vuonna 1911 Saratovin hengellisen seminaarin rehtoriksi.

	Suomessa Serafim toimi [[piispa]]na ensiksi vuosina 1914 - 1917 Sortavalan piispana, sitten vuosina 1918 – 1920 [[Suomen hiippakunta\|Suomen hiippakunnan]] piispana ja vihdoin vuosina 1921 – 1923 Suomen autonomisen kirkkokunnan [[arkkipiispa]]na. [[Suomen ortodoksinen kirkko]]han sai vallankumouksen melskeissä ensiksi [[autonomia]]n [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän kirkolta]] ja pian sen jälkeen hakeutui oma-aloitteisesti [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti\|ekumeenisen patriarkaatin]] alaisuuteen (''[[jurisdiktio]]on'') vuonna 1923. Arkkipiispa ~~Serafin~~ oli samalla viimeinen venäläinen arkkipiispamme, joka siis toimi kirkkomme johdossa jonkin aikaa maamme itsenäistymisen jälkeenkin.		Suomessa Serafim toimi [[piispa]]na ensiksi vuosina 1914 - 1917 Sortavalan piispana, sitten vuosina 1918 – 1920 [[Suomen hiippakunta\|Suomen hiippakunnan]] piispana ja vihdoin vuosina 1921 – 1923 Suomen autonomisen kirkkokunnan [[arkkipiispa]]na. [[Suomen ortodoksinen kirkko]]han sai vallankumouksen melskeissä ensiksi [[autonomia]]n [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän kirkolta]] ja pian sen jälkeen hakeutui oma-aloitteisesti [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti\|ekumeenisen patriarkaatin]] alaisuuteen (''[[jurisdiktio]]on'') vuonna 1923. Arkkipiispa Serafim oli samalla viimeinen venäläinen arkkipiispamme, joka siis toimi kirkkomme johdossa jonkin aikaa maamme itsenäistymisen jälkeenkin.

	Arkkipiispa Serafimin kirjallinen tuotanto on laajaa ja monipuolista. Useissa kirjoituksissaan hän pohti kirkon ja valtion suhdetta, missä hän mm. määritteli kirkon Jumalan kaupungiksi maan päällä ja Jumalan tahdon mukaisesti elävien uskovien yhteisöksi.		Arkkipiispa Serafimin kirjallinen tuotanto on laajaa ja monipuolista. Useissa kirjoituksissaan hän pohti kirkon ja valtion suhdetta, missä hän mm. määritteli kirkon Jumalan kaupungiksi maan päällä ja Jumalan tahdon mukaisesti elävien uskovien yhteisöksi.

	Työssään Suomessa ensin piispana sitten arkkipiispana Serafim kohtasi alkavan kansallisuusaatteen nousun, kielikysymykset, kalenterikiistan ja tietysti mutkikkaan koulukysymyksen.		Työssään Suomessa ensin piispana ja sitten arkkipiispana Serafim kohtasi alkavan kansallisuusaatteen nousun, kielikysymykset, kalenterikiistan ja tietysti mutkikkaan koulukysymyksen.

	Serafim kiinnitti huomiota suomalaisen ortodoksisen [[papisto]]n omaksumiin ''’luterilaisiin käytäntöihin’'' erilaisissa kirkollisissa toimituksissa, mm. [[kaste]]essa. Serafim koettiin silti kiihkeänä venäläistäjänä ja aloitekyvyttömänä, Suomen oloja ymmärtämättömänä, venäläisiä suosivana ja Suomelle vaarallisena henkilönä.		Serafim kiinnitti huomiota suomalaisen ortodoksisen [[papisto]]n omaksumiin ''’luterilaisiin käytäntöihin’'' erilaisissa kirkollisissa toimituksissa, mm. [[kaste]]essa. Serafim koettiin silti kiihkeänä venäläistäjänä ja aloitekyvyttömänä, Suomen oloja ymmärtämättömänä, venäläisiä suosivana ja Suomelle vaarallisena henkilönä.
Rivi 17:		Rivi 17:
	Suomen ja Venäjän rajan sulkeutuminen vuonna 1918 Suomen itsenäistyessä aloitti muutoksien vyöryn myös Suomen ortodoksisessa kirkossa. Arkkipiispa oli harkitsemattomasti muutama vuosi aiemmin siirtänyt Suomen ortodoksisen kirkon varat Venäjän valtiopankkiin, missä ne vallankumouksen pyörteissä ''”katosivat”''. Vallankumouksen jälkeen Suomen hallitus lisäksi takavarikoi mm. sotilaskirkkoja ja seurakuntien omaisuutta ''”sotasaaliina”'' Suomen valtiolle.		Suomen ja Venäjän rajan sulkeutuminen vuonna 1918 Suomen itsenäistyessä aloitti muutoksien vyöryn myös Suomen ortodoksisessa kirkossa. Arkkipiispa oli harkitsemattomasti muutama vuosi aiemmin siirtänyt Suomen ortodoksisen kirkon varat Venäjän valtiopankkiin, missä ne vallankumouksen pyörteissä ''”katosivat”''. Vallankumouksen jälkeen Suomen hallitus lisäksi takavarikoi mm. sotilaskirkkoja ja seurakuntien omaisuutta ''”sotasaaliina”'' Suomen valtiolle.

	Tullakseen hyväksytyiksi suomalaisina, ortodoksien oli mentävä tavalla tai toisella mukaan kansallistamiseen ja suomalaistamiseen. Samalla tuolle uhripöydälle jouduttiin valitettavasti laittamaan paljon aitoa ja alkuperäistä, omaa ortodoksisuutta, ortodoksisia tapoja ja perinnettä. Politiikan ja uskonnon sotkeminen aiheutti kipeitä ja perinteellemme vieraita ratkaisuja. Näistä ratkaisuista ei ole käyty vieläkään perusteellista ja selkiinnyttävää keskustelua ortodoksisen kirkon sisällä. Moni tuon ajan ratkaisu tuntuu tämän päivän silmin katsottuna ~~käsittämättömiltä~~.		Tullakseen hyväksytyiksi suomalaisina, ortodoksien oli mentävä tavalla tai toisella mukaan kansallistamiseen ja suomalaistamiseen. Samalla tuolle uhripöydälle jouduttiin valitettavasti laittamaan paljon aitoa ja alkuperäistä, omaa ortodoksisuutta, ortodoksisia tapoja ja perinnettä. Politiikan ja uskonnon sotkeminen aiheutti kipeitä ja perinteellemme vieraita ratkaisuja. Näistä ratkaisuista ei ole käyty vieläkään perusteellista ja selkiinnyttävää keskustelua ortodoksisen kirkon sisällä. Moni tuon ajan ratkaisu tuntuu tämän päivän silmin katsottuna käsittämättömältä.

	Virolainen [[Herman Aav]] vihittiin vuonna 1923 piispaksi Konstantinopolissa ja samana vuonna [[ekumeeninen patriarkka]] antoi ns. [[Tomos]]-asiakirjan, jolla Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta liitettiin Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen heinäkuussa 1923 ja arkkipiispa Serafimin vastustama piispa Herman aloitti virkatehtävänsä Karjalan piispana.		Virolainen [[Herman Aav]] vihittiin vuonna 1923 piispaksi Konstantinopolissa ja samana vuonna [[ekumeeninen patriarkka]] antoi ns. [[Tomos]]-asiakirjan, jolla Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta liitettiin Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen heinäkuussa 1923 ja arkkipiispa Serafimin vastustama piispa Herman aloitti virkatehtävänsä Karjalan piispana.

	Luottamuspulan ja kirkollisten muutosten jälkeen ajauduttiin tilanteeseen, jossa venäläisestä arkkipiispasta oli päästävä jollain tavalla eroon. Pitkälle valmistellun erottamisen sijasta arkkipiispa ~~Serafin~~ laitettiin vuoden 1924 alusta alkaen lakkautuspalkalle ja sijoitettiin [[Konevitsan luostari]]in. Tämän siirron arkkipiispa koki karkotuksena, hän itse olisi halunnut muuttaa [[Laatokan Valamon luostari\|Valamoon]].		Luottamuspulan ja kirkollisten muutosten jälkeen ajauduttiin tilanteeseen, jossa venäläisestä arkkipiispasta oli päästävä jollain tavalla eroon. Pitkälle valmistellun erottamisen sijasta arkkipiispa Serafim laitettiin vuoden 1924 alusta alkaen lakkautuspalkalle ja sijoitettiin [[Konevitsan luostari]]in. Tämän siirron arkkipiispa koki karkotuksena, hän itse olisi halunnut muuttaa [[Laatokan Valamon luostari\|Valamoon]].

	Monenlaisten suomalaisten ortodoksien ja Etsivän Keskuspoliisin tekemien nöyryytyksien, juonittelujen ja epämiellyttävien, päivänvaloa kestämättömien toimien jälkeen arkkipiispa Serafim anoi lupaa poistua maasta. Siihen ei alkuun suostuttu. Vasta vuonna 1926 hän sai luvan poistua ja samalla lopetettiin kaikki hänelle tapahtuva palkanmaksu (''lakkautuspalkka'').		Monenlaisten suomalaisten ortodoksien ja Etsivän Keskuspoliisin tekemien nöyryytyksien, juonittelujen ja epämiellyttävien, päivänvaloa kestämättömien toimien jälkeen arkkipiispa Serafim anoi lupaa poistua maasta. Siihen ei alkuun suostuttu. Vasta vuonna 1926 hän sai luvan poistua ja samalla lopetettiin kaikki hänelle tapahtuva palkanmaksu (''lakkautuspalkka'').

Hannu: Ak: Uusi sivu: == Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 == '''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään Aleksander Ioannovitsh Lukjanov'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonp...

2008-07-17T15:08:58Z

Ak: Uusi sivu: == Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 == '''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään Aleksander Ioannovitsh Lukjanov'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonp...

Uusi sivu

== Arkkipiispa Serafim vv. 1921 - 1923 ==

'''Arkkipiispa Serafim''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Ioannovitsh Lukjanov]]'') syntyi elokuun 23. päivänä 1879 Saratovissa talonpoikaisperheeseen.

Pappisseminaarin ja Kazanin hengellisen akatemian opiskelujen jälkeen hänet vihittiin 23-vuotiaana vuonna 1902 [[Munkki|munkiksi]] ja [[munkkidiakoni]]ksi ja seuraavana vuonna [[Pappismunkki|pappismunkiksi]]. [[Teologian kanditaatti|Teologian kandidaatiksi]] hän valmistui vuonna 1904 ja hän sai heti määräyksen mennä Ufan hengellisen seminaarin opettajaksi.

Tämän jälkeen nuori pappismunkki eteni kirkollisella urallaan tarkastajaksi, [[Arkkimandriitta|arkkimandriitaksi]] ja pian sen jälkeen ensin Taurian sitten vuonna 1911 Saratovin hengellisen seminaarin rehtoriksi.

Suomessa Serafim toimi [[piispa]]na ensiksi vuosina 1914 - 1917 Sortavalan piispana, sitten vuosina 1918 – 1920 [[Suomen hiippakunta|Suomen hiippakunnan]] piispana ja vihdoin vuosina 1921 – 1923 Suomen autonomisen kirkkokunnan [[arkkipiispa]]na. [[Suomen ortodoksinen kirkko]]han sai vallankumouksen melskeissä ensiksi [[autonomia]]n [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti|Venäjän kirkolta]] ja pian sen jälkeen hakeutui oma-aloitteisesti [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti|ekumeenisen patriarkaatin]] alaisuuteen (''[[jurisdiktio]]on'') vuonna 1923. Arkkipiispa Serafin oli samalla viimeinen venäläinen arkkipiispamme, joka siis toimi kirkkomme johdossa jonkin aikaa maamme itsenäistymisen jälkeenkin.

Arkkipiispa Serafimin kirjallinen tuotanto on laajaa ja monipuolista. Useissa kirjoituksissaan hän pohti kirkon ja valtion suhdetta, missä hän mm. määritteli kirkon Jumalan kaupungiksi maan päällä ja Jumalan tahdon mukaisesti elävien uskovien yhteisöksi.

Työssään Suomessa ensin piispana sitten arkkipiispana Serafim kohtasi alkavan kansallisuusaatteen nousun, kielikysymykset, kalenterikiistan ja tietysti mutkikkaan koulukysymyksen.

Serafim kiinnitti huomiota suomalaisen ortodoksisen [[papisto]]n omaksumiin ''’luterilaisiin käytäntöihin’'' erilaisissa kirkollisissa toimituksissa, mm. [[kaste]]essa. Serafim koettiin silti kiihkeänä venäläistäjänä ja aloitekyvyttömänä, Suomen oloja ymmärtämättömänä, venäläisiä suosivana ja Suomelle vaarallisena henkilönä.

Suomen ja Venäjän rajan sulkeutuminen vuonna 1918 Suomen itsenäistyessä aloitti muutoksien vyöryn myös Suomen ortodoksisessa kirkossa. Arkkipiispa oli harkitsemattomasti muutama vuosi aiemmin siirtänyt Suomen ortodoksisen kirkon varat Venäjän valtiopankkiin, missä ne vallankumouksen pyörteissä ''”katosivat”''. Vallankumouksen jälkeen Suomen hallitus lisäksi takavarikoi mm. sotilaskirkkoja ja seurakuntien omaisuutta ''”sotasaaliina”'' Suomen valtiolle.

Tullakseen hyväksytyiksi suomalaisina, ortodoksien oli mentävä tavalla tai toisella mukaan kansallistamiseen ja suomalaistamiseen. Samalla tuolle uhripöydälle jouduttiin valitettavasti laittamaan paljon aitoa ja alkuperäistä, omaa ortodoksisuutta, ortodoksisia tapoja ja perinnettä. Politiikan ja uskonnon sotkeminen aiheutti kipeitä ja perinteellemme vieraita ratkaisuja. Näistä ratkaisuista ei ole käyty vieläkään perusteellista ja selkiinnyttävää keskustelua ortodoksisen kirkon sisällä. Moni tuon ajan ratkaisu tuntuu tämän päivän silmin katsottuna käsittämättömiltä.

Virolainen [[Herman Aav]] vihittiin vuonna 1923 piispaksi Konstantinopolissa ja samana vuonna [[ekumeeninen patriarkka]] antoi ns. [[Tomos]]-asiakirjan, jolla Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta liitettiin Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen heinäkuussa 1923 ja arkkipiispa Serafimin vastustama piispa Herman aloitti virkatehtävänsä Karjalan piispana.

Luottamuspulan ja kirkollisten muutosten jälkeen ajauduttiin tilanteeseen, jossa venäläisestä arkkipiispasta oli päästävä jollain tavalla eroon. Pitkälle valmistellun erottamisen sijasta arkkipiispa Serafin laitettiin vuoden 1924 alusta alkaen lakkautuspalkalle ja sijoitettiin [[Konevitsan luostari]]in. Tämän siirron arkkipiispa koki karkotuksena, hän itse olisi halunnut muuttaa [[Laatokan Valamon luostari|Valamoon]].

Monenlaisten suomalaisten ortodoksien ja Etsivän Keskuspoliisin tekemien nöyryytyksien, juonittelujen ja epämiellyttävien, päivänvaloa kestämättömien toimien jälkeen arkkipiispa Serafim anoi lupaa poistua maasta. Siihen ei alkuun suostuttu. Vasta vuonna 1926 hän sai luvan poistua ja samalla lopetettiin kaikki hänelle tapahtuva palkanmaksu (''lakkautuspalkka'').

Arkkipiispa Serafim toimi aluksi ns. Venäjän rajojen ulkopuolella toimivan Venäjän ortodoksisen kirkon palveluksessa Lontoon emigranttien piispana ja sitten samoissa tehtävissä Pariisissa. Hänet nimitettiin Venäjän pakolaiskirkon [[Metropoliitta|metropoliitaksi]] vuonna 1937. Myöhemmin hän toimi vielä Moskovan patriarkaatin Länsi-Euroopan [[eksarkki]]na, josta tehtävästä hän erosi vuonna 1949 ja siirtyi vuonna 1954 takaisin kotimaahansa, silloiseen Neuvostoliittoon.

Arkkipiispa Serafim kuoli luostarissa nykyisen Moldovan alueella (''silloisessa Moldoviassa eli Moldovian sosialistisessa neuvostotasavallassa'') vuonna 1959 79-vuotiaana.

<center>
{{Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispat}}

[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]]
[[Luokka:Arkkipiispat]]
[[Luokka:Suomen arkkipiispat]]
[[Luokka:Piispat]]
[[Luokka:Suomen piispat]]