Palestiinalaisen kaanonin historia - Muutoshistoria

Hannu (25. toukokuuta 2009 kello 17.41)

2009-05-25T17:41:28Z

← Vanhempi versio		Versio 25. toukokuuta 2009 kello 17.41
Rivi 1:		Rivi 1:
	<center><small>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys\|Sisällysluettelo]]</small></center>		<center><small>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys\|Sisällysluettelo]]</small></center>
	'''TT Hannu Pöyhönen''': ~~4. Palestiinalaisen kaanonin historia~~		'''TT Hannu Pöyhönen''':
			== 4. ==
	----
			Palestiinalaisen kaanonin historia

	Juutalainen traditio yhdistää Pyhien Kirjoitustensa kokoelman, meidän [[VT\|Vanhan testamenttimme]], kiinteästi ensimmäiseksi kirjanoppineeksi nimittämäänsä Esraan. Kaikkein vanhimman juutalaisen perimätiedon mukaan, joka tavataan ns. ''Neljännessä Esran kirjassa'', juutalaisten suuresti kunnioittama Esra tallensi heidän Pyhät Kirjoituksensa Jumalalta saadun välittömän ilmestyksen perusteella. Tämä teos, jota aikamme [[Eksegetiikka\|eksegeetit]] pitävät yleisesti vasta 1. kristillisen vuosisadan loppupuolella syntyneenä ''pseudepigrafina'' eli ''väärää tekijänimeä kantavana kirjana'', kertoo Babylonian pakkosiirtolaisuuteen joutuneen Esran suuresti surreen sitä, etteivät hänen maanmiehensä hänen sukupolvensa jälkeen voisi enää koskaan tutkia omia Pyhiä Kirjoituksiaan, koskapa ne kaikki olivat tuhoutuneet Jerusalemin hävityksen (''587'') yhteydessä 30 vuotta sitten. Nautittuaan näkymättömän käden hänelle ojentamasta maljasta tulista nestettä Esra sai kuitenkin Jumalan laupeudesta vastaanottaa näyssä uudet kirjat tuhoutuneiden tilalle. Niiden kirjalliseen muotoon saattamisesta vastasivat viisi hänen sanelunsa perusteella toimivaa kirjuria, jotka työskentelivät yhteensä 40 päivän ajan. Näin tuon tradition mukaan siis saivat syntynsä edellä luetellut 24 Pyhää Kirjaa, mutta niiden lisäksi myös 70 ''“apokryfia”'', jotka tosin on tarkoitettu vain viisaiden tutkittavaksi.		Juutalainen traditio yhdistää Pyhien Kirjoitustensa kokoelman, meidän [[VT\|Vanhan testamenttimme]], kiinteästi ensimmäiseksi kirjanoppineeksi nimittämäänsä Esraan. Kaikkein vanhimman juutalaisen perimätiedon mukaan, joka tavataan ns. ''Neljännessä Esran kirjassa'', juutalaisten suuresti kunnioittama Esra tallensi heidän Pyhät Kirjoituksensa Jumalalta saadun välittömän ilmestyksen perusteella. Tämä teos, jota aikamme [[Eksegetiikka\|eksegeetit]] pitävät yleisesti vasta 1. kristillisen vuosisadan loppupuolella syntyneenä ''pseudepigrafina'' eli ''väärää tekijänimeä kantavana kirjana'', kertoo Babylonian pakkosiirtolaisuuteen joutuneen Esran suuresti surreen sitä, etteivät hänen maanmiehensä hänen sukupolvensa jälkeen voisi enää koskaan tutkia omia Pyhiä Kirjoituksiaan, koskapa ne kaikki olivat tuhoutuneet Jerusalemin hävityksen (''587'') yhteydessä 30 vuotta sitten. Nautittuaan näkymättömän käden hänelle ojentamasta maljasta tulista nestettä Esra sai kuitenkin Jumalan laupeudesta vastaanottaa näyssä uudet kirjat tuhoutuneiden tilalle. Niiden kirjalliseen muotoon saattamisesta vastasivat viisi hänen sanelunsa perusteella toimivaa kirjuria, jotka työskentelivät yhteensä 40 päivän ajan. Näin tuon tradition mukaan siis saivat syntynsä edellä luetellut 24 Pyhää Kirjaa, mutta niiden lisäksi myös 70 ''“apokryfia”'', jotka tosin on tarkoitettu vain viisaiden tutkittavaksi.

Hannu (25. toukokuuta 2009 kello 14.45)

2009-05-25T14:45:39Z

← Vanhempi versio		Versio 25. toukokuuta 2009 kello 14.45
Rivi 6:		Rivi 6:
	Toinen, huomattavasti myöhäisempi juutalainen traditio, joka liittää Esran juutalaisten Pyhien Kirjojen kokoelman syntyyn, juontaa juurensa vuonna 1275 kuolleeseen ''David Kimchi’''in, mutta sen teki laajalti tunnetuksi vasta saksalainen ''Elias Levita'' vuonna 1538 julkaisemansa teoksen (''Massoreth ha Massoreth'') esipuheessa. Kyseisten henkilöiden käsityksen mukaan heprealaisen Vanhan testamentin kaanon olisi Esran ja hänen kanssaan työskentelevien juutalaisten ''“Suuren synagogan miesten”'' yhteisten ponnistusten aikaansaannosta. Esran ja näiden Suuren synagogan miesten panos Pyhien Kirjojen kaanonin valmistumisessa olisi ollut siihen sisältyvien kirjojen yhteen kokoaminen ja niiden jaottelu kolmeen sisällölliseen osaan eli '''Lakiin''', '''Profeettoihin''' ja '''Kirjoituksiin'''.		Toinen, huomattavasti myöhäisempi juutalainen traditio, joka liittää Esran juutalaisten Pyhien Kirjojen kokoelman syntyyn, juontaa juurensa vuonna 1275 kuolleeseen ''David Kimchi’''in, mutta sen teki laajalti tunnetuksi vasta saksalainen ''Elias Levita'' vuonna 1538 julkaisemansa teoksen (''Massoreth ha Massoreth'') esipuheessa. Kyseisten henkilöiden käsityksen mukaan heprealaisen Vanhan testamentin kaanon olisi Esran ja hänen kanssaan työskentelevien juutalaisten ''“Suuren synagogan miesten”'' yhteisten ponnistusten aikaansaannosta. Esran ja näiden Suuren synagogan miesten panos Pyhien Kirjojen kaanonin valmistumisessa olisi ollut siihen sisältyvien kirjojen yhteen kokoaminen ja niiden jaottelu kolmeen sisällölliseen osaan eli '''Lakiin''', '''Profeettoihin''' ja '''Kirjoituksiin'''.

	On mielenkiintoista, että nämä molemmat traditiot ovat vaikuttaneet voimakkaasti ei ainoastaan juutalaisten, vaan myös kristittyjen parissa. Ensimmäisen, legendamaisen perimätiedon mainitsevat kunnioittavassa sävyssä jo monet toisen vuosisadan kirkolliset kirjoittajat, kuten [[~~Irineos~~ Lyonilainen]], [[Tertullianus]], [[Klemens Aleksandrialainen]] ja [[Origenes]]. Apokryfiseen 4. Esran kirjaan sisältyvän tradition voimaa kuvaa se, että se jatkoi vaikutustaan Kirkossa aina keskiajalle asti. Uuden ajan alkaessa koittivat kuitenkin uudet tuulet, ja 4. Esran kirjan mukaisen perinteen oli väistyttävä myöhäisemmän, karsitun ja rationaalisen tradition tieltä, joka saavutti suosiota nimenomaan sivistyneistön keskuudessa. Sen omaksuivat erityisesti protestanttieksegeetit, jotka kehittelivät sitä edelleen niin, että se säilytti elinvoimansa aina 1800-luvun loppupuolelle asti.		On mielenkiintoista, että nämä molemmat traditiot ovat vaikuttaneet voimakkaasti ei ainoastaan juutalaisten, vaan myös kristittyjen parissa. Ensimmäisen, legendamaisen perimätiedon mainitsevat kunnioittavassa sävyssä jo monet toisen vuosisadan kirkolliset kirjoittajat, kuten [[Ireneos Lyonilainen]], [[Tertullianus]], [[Klemens Aleksandrialainen]] ja [[Origenes]]. Apokryfiseen 4. Esran kirjaan sisältyvän tradition voimaa kuvaa se, että se jatkoi vaikutustaan Kirkossa aina keskiajalle asti. Uuden ajan alkaessa koittivat kuitenkin uudet tuulet, ja 4. Esran kirjan mukaisen perinteen oli väistyttävä myöhäisemmän, karsitun ja rationaalisen tradition tieltä, joka saavutti suosiota nimenomaan sivistyneistön keskuudessa. Sen omaksuivat erityisesti protestanttieksegeetit, jotka kehittelivät sitä edelleen niin, että se säilytti elinvoimansa aina 1800-luvun loppupuolelle asti.

	----		----

Hannu (25. toukokuuta 2009 kello 14.43)

2009-05-25T14:43:58Z

← Vanhempi versio		Versio 25. toukokuuta 2009 kello 14.43
Rivi 2:		Rivi 2:
	'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia		'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia
	----		----
	Juutalainen traditio yhdistää Pyhien Kirjoitustensa kokoelman, meidän [[VT\|Vanhan testamenttimme]], kiinteästi ensimmäiseksi kirjanoppineeksi nimittämäänsä Esraan. Kaikkein vanhimman juutalaisen perimätiedon mukaan, joka tavataan ns. Neljännessä Esran kirjassa, juutalaisten suuresti kunnioittama Esra tallensi heidän Pyhät Kirjoituksensa Jumalalta saadun välittömän ilmestyksen perusteella. Tämä teos, jota aikamme eksegeetit pitävät yleisesti vasta 1. kristillisen vuosisadan loppupuolella syntyneenä pseudepigrafina eli väärää tekijänimeä kantavana kirjana, kertoo Babylonian pakkosiirtolaisuuteen joutuneen Esran suuresti surreen sitä, etteivät hänen maanmiehensä hänen sukupolvensa jälkeen voisi enää koskaan tutkia omia Pyhiä Kirjoituksiaan, koskapa ne kaikki olivat tuhoutuneet Jerusalemin hävityksen (587) yhteydessä 30 vuotta sitten. Nautittuaan näkymättömän käden hänelle ojentamasta maljasta tulista nestettä Esra sai kuitenkin Jumalan laupeudesta vastaanottaa näyssä uudet kirjat tuhoutuneiden tilalle. Niiden kirjalliseen muotoon saattamisesta vastasivat viisi hänen sanelunsa perusteella toimivaa kirjuria, jotka työskentelivät yhteensä 40 päivän ajan. Näin tuon tradition mukaan siis saivat syntynsä edellä luetellut 24 Pyhää Kirjaa, mutta niiden lisäksi myös 70 “apokryfia”, jotka tosin on tarkoitettu vain viisaiden tutkittavaksi.		Juutalainen traditio yhdistää Pyhien Kirjoitustensa kokoelman, meidän [[VT\|Vanhan testamenttimme]], kiinteästi ensimmäiseksi kirjanoppineeksi nimittämäänsä Esraan. Kaikkein vanhimman juutalaisen perimätiedon mukaan, joka tavataan ns. ''Neljännessä Esran kirjassa'', juutalaisten suuresti kunnioittama Esra tallensi heidän Pyhät Kirjoituksensa Jumalalta saadun välittömän ilmestyksen perusteella. Tämä teos, jota aikamme [[Eksegetiikka\|eksegeetit]] pitävät yleisesti vasta 1. kristillisen vuosisadan loppupuolella syntyneenä ''pseudepigrafina'' eli ''väärää tekijänimeä kantavana kirjana'', kertoo Babylonian pakkosiirtolaisuuteen joutuneen Esran suuresti surreen sitä, etteivät hänen maanmiehensä hänen sukupolvensa jälkeen voisi enää koskaan tutkia omia Pyhiä Kirjoituksiaan, koskapa ne kaikki olivat tuhoutuneet Jerusalemin hävityksen (''587'') yhteydessä 30 vuotta sitten. Nautittuaan näkymättömän käden hänelle ojentamasta maljasta tulista nestettä Esra sai kuitenkin Jumalan laupeudesta vastaanottaa näyssä uudet kirjat tuhoutuneiden tilalle. Niiden kirjalliseen muotoon saattamisesta vastasivat viisi hänen sanelunsa perusteella toimivaa kirjuria, jotka työskentelivät yhteensä 40 päivän ajan. Näin tuon tradition mukaan siis saivat syntynsä edellä luetellut 24 Pyhää Kirjaa, mutta niiden lisäksi myös 70 ''“apokryfia”'', jotka tosin on tarkoitettu vain viisaiden tutkittavaksi.

	Toinen, huomattavasti myöhäisempi juutalainen traditio, joka liittää Esran juutalaisten Pyhien Kirjojen kokoelman syntyyn, juontaa juurensa vuonna 1275 kuolleeseen David ~~Kimchi’in~~, mutta sen teki laajalti tunnetuksi vasta saksalainen Elias Levita vuonna 1538 julkaisemansa teoksen (Massoreth ha Massoreth) esipuheessa. Kyseisten henkilöiden käsityksen mukaan heprealaisen Vanhan testamentin kaanon olisi Esran ja hänen kanssaan työskentelevien juutalaisten “Suuren synagogan miesten” yhteisten ponnistusten aikaansaannosta. Esran ja näiden Suuren synagogan miesten panos Pyhien Kirjojen kaanonin valmistumisessa olisi ollut siihen sisältyvien kirjojen yhteen kokoaminen ja niiden jaottelu kolmeen sisällölliseen osaan eli Lakiin, Profeettoihin ja Kirjoituksiin.		Toinen, huomattavasti myöhäisempi juutalainen traditio, joka liittää Esran juutalaisten Pyhien Kirjojen kokoelman syntyyn, juontaa juurensa vuonna 1275 kuolleeseen ''David Kimchi’''in, mutta sen teki laajalti tunnetuksi vasta saksalainen ''Elias Levita'' vuonna 1538 julkaisemansa teoksen (''Massoreth ha Massoreth'') esipuheessa. Kyseisten henkilöiden käsityksen mukaan heprealaisen Vanhan testamentin kaanon olisi Esran ja hänen kanssaan työskentelevien juutalaisten ''“Suuren synagogan miesten”'' yhteisten ponnistusten aikaansaannosta. Esran ja näiden Suuren synagogan miesten panos Pyhien Kirjojen kaanonin valmistumisessa olisi ollut siihen sisältyvien kirjojen yhteen kokoaminen ja niiden jaottelu kolmeen sisällölliseen osaan eli '''Lakiin''', '''Profeettoihin''' ja '''Kirjoituksiin'''.

	On mielenkiintoista, että nämä molemmat traditiot ovat vaikuttaneet voimakkaasti ei ainoastaan juutalaisten, vaan myös kristittyjen parissa. Ensimmäisen, legendamaisen perimätiedon mainitsevat kunnioittavassa sävyssä jo monet toisen vuosisadan kirkolliset kirjoittajat, kuten Irineos Lyonilainen, Tertullianus, Klemens Aleksandrialainen ja Origenes. Apokryfiseen 4. Esran kirjaan sisältyvän tradition voimaa kuvaa se, että se jatkoi vaikutustaan Kirkossa aina keskiajalle asti. Uuden ajan alkaessa koittivat kuitenkin uudet tuulet, ja 4. Esran kirjan mukaisen perinteen oli väistyttävä myöhäisemmän, karsitun ja rationaalisen tradition tieltä, joka saavutti suosiota nimenomaan sivistyneistön keskuudessa. Sen omaksuivat erityisesti protestanttieksegeetit, jotka kehittelivät sitä edelleen niin, että se säilytti elinvoimansa aina 1800-luvun loppupuolelle asti.		On mielenkiintoista, että nämä molemmat traditiot ovat vaikuttaneet voimakkaasti ei ainoastaan juutalaisten, vaan myös kristittyjen parissa. Ensimmäisen, legendamaisen perimätiedon mainitsevat kunnioittavassa sävyssä jo monet toisen vuosisadan kirkolliset kirjoittajat, kuten [[Irineos Lyonilainen]], [[Tertullianus]], [[Klemens Aleksandrialainen]] ja [[Origenes]]. Apokryfiseen 4. Esran kirjaan sisältyvän tradition voimaa kuvaa se, että se jatkoi vaikutustaan Kirkossa aina keskiajalle asti. Uuden ajan alkaessa koittivat kuitenkin uudet tuulet, ja 4. Esran kirjan mukaisen perinteen oli väistyttävä myöhäisemmän, karsitun ja rationaalisen tradition tieltä, joka saavutti suosiota nimenomaan sivistyneistön keskuudessa. Sen omaksuivat erityisesti protestanttieksegeetit, jotka kehittelivät sitä edelleen niin, että se säilytti elinvoimansa aina 1800-luvun loppupuolelle asti.

	----		----

Hannu (25. toukokuuta 2009 kello 14.39)

2009-05-25T14:39:02Z

← Vanhempi versio		Versio 25. toukokuuta 2009 kello 14.39
Rivi 2:		Rivi 2:
	'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia		'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia
	----		----
			Juutalainen traditio yhdistää Pyhien Kirjoitustensa kokoelman, meidän [[VT\|Vanhan testamenttimme]], kiinteästi ensimmäiseksi kirjanoppineeksi nimittämäänsä Esraan. Kaikkein vanhimman juutalaisen perimätiedon mukaan, joka tavataan ns. Neljännessä Esran kirjassa, juutalaisten suuresti kunnioittama Esra tallensi heidän Pyhät Kirjoituksensa Jumalalta saadun välittömän ilmestyksen perusteella. Tämä teos, jota aikamme eksegeetit pitävät yleisesti vasta 1. kristillisen vuosisadan loppupuolella syntyneenä pseudepigrafina eli väärää tekijänimeä kantavana kirjana, kertoo Babylonian pakkosiirtolaisuuteen joutuneen Esran suuresti surreen sitä, etteivät hänen maanmiehensä hänen sukupolvensa jälkeen voisi enää koskaan tutkia omia Pyhiä Kirjoituksiaan, koskapa ne kaikki olivat tuhoutuneet Jerusalemin hävityksen (587) yhteydessä 30 vuotta sitten. Nautittuaan näkymättömän käden hänelle ojentamasta maljasta tulista nestettä Esra sai kuitenkin Jumalan laupeudesta vastaanottaa näyssä uudet kirjat tuhoutuneiden tilalle. Niiden kirjalliseen muotoon saattamisesta vastasivat viisi hänen sanelunsa perusteella toimivaa kirjuria, jotka työskentelivät yhteensä 40 päivän ajan. Näin tuon tradition mukaan siis saivat syntynsä edellä luetellut 24 Pyhää Kirjaa, mutta niiden lisäksi myös 70 “apokryfia”, jotka tosin on tarkoitettu vain viisaiden tutkittavaksi.
	Teksti julkaistaan tässä tiistaina 26.5.2009.

			Toinen, huomattavasti myöhäisempi juutalainen traditio, joka liittää Esran juutalaisten Pyhien Kirjojen kokoelman syntyyn, juontaa juurensa vuonna 1275 kuolleeseen David Kimchi’in, mutta sen teki laajalti tunnetuksi vasta saksalainen Elias Levita vuonna 1538 julkaisemansa teoksen (Massoreth ha Massoreth) esipuheessa. Kyseisten henkilöiden käsityksen mukaan heprealaisen Vanhan testamentin kaanon olisi Esran ja hänen kanssaan työskentelevien juutalaisten “Suuren synagogan miesten” yhteisten ponnistusten aikaansaannosta. Esran ja näiden Suuren synagogan miesten panos Pyhien Kirjojen kaanonin valmistumisessa olisi ollut siihen sisältyvien kirjojen yhteen kokoaminen ja niiden jaottelu kolmeen sisällölliseen osaan eli Lakiin, Profeettoihin ja Kirjoituksiin.

			On mielenkiintoista, että nämä molemmat traditiot ovat vaikuttaneet voimakkaasti ei ainoastaan juutalaisten, vaan myös kristittyjen parissa. Ensimmäisen, legendamaisen perimätiedon mainitsevat kunnioittavassa sävyssä jo monet toisen vuosisadan kirkolliset kirjoittajat, kuten Irineos Lyonilainen, Tertullianus, Klemens Aleksandrialainen ja Origenes. Apokryfiseen 4. Esran kirjaan sisältyvän tradition voimaa kuvaa se, että se jatkoi vaikutustaan Kirkossa aina keskiajalle asti. Uuden ajan alkaessa koittivat kuitenkin uudet tuulet, ja 4. Esran kirjan mukaisen perinteen oli väistyttävä myöhäisemmän, karsitun ja rationaalisen tradition tieltä, joka saavutti suosiota nimenomaan sivistyneistön keskuudessa. Sen omaksuivat erityisesti protestanttieksegeetit, jotka kehittelivät sitä edelleen niin, että se säilytti elinvoimansa aina 1800-luvun loppupuolelle asti.

	----		----

Hannu (25. toukokuuta 2009 kello 04.57)

2009-05-25T04:57:07Z

← Vanhempi versio		Versio 25. toukokuuta 2009 kello 04.57
Rivi 2:		Rivi 2:
	'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia		'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia
	----		----
	Teksti julkaistaan tässä tiistaina 2.6.2009.		Teksti julkaistaan tässä tiistaina 26.5.2009.

	----		----

Hannu (24. toukokuuta 2009 kello 08.55)

2009-05-24T08:55:48Z

← Vanhempi versio		Versio 24. toukokuuta 2009 kello 08.55
Rivi 2:		Rivi 2:
	'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia		'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia
	----		----
			Teksti julkaistaan tässä tiistaina 2.6.2009.


	----		----

Hannu (24. toukokuuta 2009 kello 08.48)

2009-05-24T08:48:24Z

← Vanhempi versio		Versio 24. toukokuuta 2009 kello 08.48
Rivi 5:		Rivi 5:

	----		----
	<- edellinen osa: [[~~"Kaanon"~~\|Osa 3. “Suomalainen” Vanhan testamentin kaanon]] ~ seuraava osa: [[Palestiinalaisen kaanonin historia - Laki (Tôrâ)]] ->		<- edellinen osa: [[“Suomalainen” Vanhan testamentin kaanon\|Osa 3. “Suomalainen” Vanhan testamentin kaanon]] ~ seuraava osa: [[Palestiinalaisen kaanonin historia - Laki (Tôrâ)]] ->
	----		----
	© [[Hannu Pöyhönen]]		© [[Hannu Pöyhönen]]

Hannu: Ak: Uusi sivu: Sisällysluettelo '''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia ---- ---- <- edellin...

2009-05-24T08:42:03Z

Ak: Uusi sivu: <center>Sisällysluettelo</center> '''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia ---- ---- <- edellin...

Uusi sivu

<center>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys|Sisällysluettelo]]</center>
'''TT Hannu Pöyhönen''': 4. Palestiinalaisen kaanonin historia
----

----
<- edellinen osa: [["Kaanon"|Osa 3. “Suomalainen” Vanhan testamentin kaanon]] ~ seuraava osa: [[Palestiinalaisen kaanonin historia - Laki (Tôrâ)]] ->
----
© [[Hannu Pöyhönen]]
<center>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys|Sisällysluettelo]]</center>

[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Vanha testamentti]]