Hannu: /* Kuoleman tunnustus */

2009-04-11T21:46:23Z

Kuoleman tunnustus

← Vanhempi versio		Versio 11. huhtikuuta 2009 kello 21.46
Rivi 210:		Rivi 210:

	----		----
	Katso: -> [[Syyrialaisten mystikkojen opetuksia ~~Pääsiäiselle~~]] ~~(julkaistaan sunnuntaina)~~		Katso: -> [[Opetuksia pääsiäisenä\|Syyrialaisten mystikkojen opetuksia '''Pääsiäisenä''']]

	[[Luokka:Pyhien isien kirjoituksia]]		[[Luokka:Pyhien isien kirjoituksia]]

Hannu: Ak: Uusi sivu: '''Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Suurena lauantaina''' (© koonnut ja syyriasta kääntänyt: munkki Serafim) [[K...

2009-04-10T16:56:33Z

Ak: Uusi sivu: '''Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Suurena lauantaina''' (© koonnut ja syyriasta kääntänyt: munkki Serafim) [[K...

Uusi sivu

'''[[Syyrialaisten mystikkojen opetuksia]] [[Suuri lauantai|Suurena lauantaina]]'''

(© koonnut ja syyriasta kääntänyt: [[Serafim (munkki)|munkki Serafim]])
[[Kuva:Kristuksen_ylosnouseminen01.jpg|thumb|300 px|<center>''Suurimpana saaliinasi kanna pois Aadam, jossa kaikki kuolleet ovat kätkettyinä.'' romanialainen ikoni, (kuva © Petja Pyykkönen)</center>]]
----
== Toinen Aadam astuu alas tuonelaan ==

:: Hän tuli ruumiiseen,
:: ja asettui kuoleman eteen,
:: mutta kuolleenakin elämä pysyi Hänessä,
:: salaisesti kätkettynä.
:: Ja kuolema nieli kuolleen,
:: joka oli täynnä elämää;
:: niin kuin tavallista suupalaa
:: kuolema ryhtyi nielemään,
:: vaan elämä alkoi pulputa,
:: tukehduttaa kuolemaa.
:: Kuolema alkoi syödä Häntä niin kuin ihmistä,
:: mutta niellessään se huomasi maistavansa,
::että siinä oli Jumala.

:: '''[[Jakob Sarugilainen]]'''

== Kuoleman laulu kuolleelle Messiaalle ==
[[Kuva:Kristuksen_hautaus02.jpg|thumb|300 px|<center>Kristuksen hautaaminen. (kuva © Pyykkönen)</center>]]
: Jos olet Jumala, näytä mahtisi,
: jos ihminen, koettele meidän mahtiamme.
: Jos tahdot Aadamin, niin väisty,
: sillä hän on täällä vankina velkansa tähden.
: Eivät kerubit, eivät serafit voi saada häntä vapaaksi,
: ei heillä ole kuolevaista, joka antaisi itsensä Aadamin tähden.
: Kuka voisi avata tuonelan suun,
: sukeltaa alas ja tuoda hänet ylös,
: ilman että tuonela nielisi ja pitäisi hänet ikuisesti?

:: Minä kukistin kaikki viisaat,
:: minulla on heidät kasattuina tuonelan kolkkiin.
:: Tule, astu tänne, Joosefin poika, katso kauhuja:
:: jättiläisten jäseniä, Simsonin rujoa ruhoa,
:: julman Goljatin luurankoa,
:: Ogia, jättiläisten jälkeläistä,
:: joka teki rautavuoteen leposijakseen.
:: Minä korjasin hänet siitä ja heitin hänet alas,
:: tasoitin setripuut tuonelan porteilta.

: Minä olen yksin kaikki kukistanut,
: ja nyt Ainokainen pyrkii kukistamaan minut!
: Olen vienyt pois profeetat, papit ja sankarit,
: kukistanut kuninkaat seurueineen, jättiläiset joukkoineen,
: hurskaat hienoine tekoineen.
: Ja kokonaisia jokia täynnä ruumiita
: olen syössyt tuonelaan, joka pysyy janoisena,
: vaikka kaataisin sisään kuinka paljon tahansa.
: Olipa ihminen lähellä tai kaukana,
: lopussa hän seisoo tuonelan portilla.

:: Olen torjunut rikkaiden hopeat,
:: heidän lahjansa eivät ole minua miellyttäneet.
:: Orjien herrat eivät ole onnistuneet minua viettelemään
:: ottamaan orjaa heidän sijastaan,
:: köyhää rikkaan asemesta, vanhusta lapsen sijaan.
:: Viisaat voivat kesyttää villieläimiä,
:: mutta heidän kesyt sanansa eivät astu sisään minun korvistani.
:: Kutsukoon jokainen minua pyyntöjen vihaajaksi,
:: mutta minä teen vain sen, mihin minut on määrätty.

: Kuka tämä on? Kenen poika?
: Mistä heimosta on tämä, joka on minut kukistanut?
: Sukutaulujen kirjat ovat minulla tässä,
: olen ottanut vaivakseni lukea kaikki nimet Aadamista alkaen,
: eikä yksikään kuoleva minua pakene,
: suku suvulta ne on kirjoitettu muistiin.
: Sinun tähtesi, Jeesus, olen ottanut tämän laskemisen urakan,
: näyttääkseni sinulle, että minun käsistäni ei pakene yksikään.

:: On kaksi miestä, sitä en voi kieltää,
:: joiden nimet puuttuvat minulta tuonelassa.
:: Henok ja Elia eivät tulleet luokseni,
:: etsin heitä koko luomakunnan seasta,
:: astuin jopa sinne, missä Joona kävi,
:: hapuilin, mutta heitä ei ollut siellä.
:: Ajattelin että ehkä he ovat päässeet karkuun ja astuneet paratiisiin,
:: mutta peljättävä kerubi oli siellä vartiopaikallaan.
:: Jaakob näki portaat, ehkä he nousivat taivaaseen sellaisia pitkin.

: Kuka laskisi meren hiekan
: ja hukkaisi vain kaksi jyvää?
: Tässä sadonkorjuussa, jossa monet sairaudet
: uurastavat päivästä toiseen kuin viljaleikkurit,
: minä yksin kannan kimput ja sidon ne kiinni.
: Lyhdynkokoajat jättävät kimppuja kiireissään,
: viininpoimijat unohtavat kokonaisia terttuja,
: mutta minulta on kadonnut vain kaksi pientä kortta
: siinä suuressa sadonkorjuussa,
: jonka olen yksin koonnut aittoihini.

:: Minä, minä, sanoo kuolema,
:: olen saanut kaikenlaiset saaliit merellä ja maalla.
:: Taivaan kotkat tulevat tyköni,
:: syvyyden käärmeet, matelijat, linnut ja pedot,
:: vanhat, nuoret ja imeväiset.
:: Eivätkö nämä jo vakuuta sinua, Marian poika:
:: minun valtani kattaa kaiken.
:: Kuinka sinun ristisi kukistaisi minut?
:: Puun kauttahan minä alussa voitin ja otin vallan.

: Paljon enemmänkin tahtoisin sanoa,
: eivät minulta ole sanat loppuneet,
: mutta sanoja ei tarvita, jos teot rinnalla julistavat.
: Minä en lupaa lapsenmielisille salattuja asioita,
: niin kuin sinä olet saarnannut ylösnousemusta.
: Milloin, minä kysyn, milloin?
: Jos olet niin mahtava, anna nyt merkkisi,
: niin kaukaista lupaustasi voidaan uskoakin.

:: Kuolema lopetti pilkkapuheensa,
:: kun Herramme ääni puhkesi jylisemään tuonelassa kuin ukkosmyrsky,
:: se repi auki hautoja yhden toisensa jälkeen.
:: Hirmuiset kivut valtasivat kuoleman tuonelassa,
:: siellä missä valoa ei ole koskaan nähty,
:: säteet loistivat enkeleistä, jotka tulivat hakemaan kuolleita
:: kohtaamaan Kuolleen, joka oli tuonut elämän kaikille.
:: Kuolema väistyi syrjään, ja häpeä peitti elävät,
:: nämä luulivat kukistaneensa Hänet,
:: joka antaa kaikille elämän.

: '''[[Efraim Syyrialainen|Efraim]]''': Carmina Nisibena, 36:2-14)

== Toisen Aadamin vastaus Saatanalle: Nouskoot tuonelan portit! ==
[[Kuva:Kristuksen_ylosnouseminen02.jpg|thumb|300 px|<center>”Nouskoot tuonelan portit edessäni astuakseni sisään, johtaakseni Aadamin vangit ulos”, romanialainen ikoni. (kuva © Petja Pyykkönen)</center>]]
: Katso, minä vien pois tuomion ja näytän,
: että kuolema ei vääjäämättä hallitse.
: Katso, minä astun alas tuonelan syvyyteen niin kuin mereen,
: tyynenä julistan voittoni kunniaa.
: Katso, minä täytän salaisuuksien kuvajaiset,
: joita vanhurskaat ovat piirtäneet.
: Minä palkitsen Joonan,
: joka minun tähteni maistoi kuolemaa.
: Todellisesti minä toteutan tuon alas astumisen,
: näytän kuinka hän astui alas ja nousi,
: voittoani salaisesti julistaen.
: Salatusti kala nieli Joonan,
: hän kuoli vaikka ei kuollut.
: Niin, todellisesti minut nielee kuolema,
: mutta se ei voi turmella minua.

:: Nouskoot tuonelan portit edessäni astuakseni sisään,
:: johtaakseni Aadamin vangit ulos Vahvan luota.
:: Astun alas uuden liiton veressäni,
:: vapautan vangit, jotka kuolema on sulkenut tuonelan kuiluun.
:: Verelläni kirjoitan ja sinetöin ihmisen lunastuksen,
:: ja kuolema on todistajani, joka vahvistaa liittoni.
:: Puun kärkeen minä kirjoitan sen oman olemukseni verellä,
:: ja revin hävinneiden kahleet, niiden jotka syntiä rakastivat.

: Kaiken eläväksitekijä laskeutui alas,
: hän sukelsi tuonelan kuolonmereen,
: levitti elämän voiman kuolon vesiin.
: Niin tuhannet kuolleet alkoivat liikahdella kohdatakseen elämän.
: Hiljaisuuden väreilyillä Valtias kutsui pohjatonta kuolemaa,
: jonka valtasi kauhu kuolleille ilmestyneen uuden hyvityksen tähden.

:: Anna minulle Aadamin lapset,
:: jotka paha on sinun haltuusi uskonut.
:: Kyllin kauan olet raskaalla ikeelläsi
::vapauden lapsia orjuuttanut!

: '''[[Narsai]]'''

== Kuoleman tunnustus ==

: Kuolema näki tuonelassa enkeleitä,
: kuolemattomia kuolleiden paikalla.
: Hän sanoi:
: – Onnettomuus on kohdannut kotiani,
: kahden tähden minua kidutetaan:
: kuolleiden, jotka ovat jättäneet tuonelan,
: enkeleiden, jotka eivät voi kuolla,
: mutta ovat silti astuneet sisään.
: Yksi istui Hänen haudassaan pään viereen,
: ja toinen, tämän toveri, jalkopäähän.
: Anon ja pyydän Häntä ottamaan vankinsa,
: palaamaan valtakuntaansa.

:: Älä syytä minua, armollinen Jeesus,
:: älä sanoista, jotka olen puhunut,
:: älä ylpeydestä edessäsi.
:: Sillä kuka nähdessään ristisi,
:: ei uskoisi, että olet todellinen ihminen?
:: Kuka nähdessään voimasi,
:: ei tunnustaisi, että olet Jumala?
:: Näistä kahdesta voimannäytöstä
:: olen oppinut tunnustamaan sinut ihmiseksi ja Jumalaksi.
:: Koska kuolleilla ei ole katumusta tuonelassa,
:: nouse takaisin elävien pariin, Herra, julistamaan katumusta.

: Kuningas Jeesus, ota vastaan anomukseni,
: ja pyyntöni tähden ota vankisi.
: Suurimpana saaliinasi kanna pois Aadam,
: jossa kaikki kuolleet ovat kätkettyinä,
: niin kuin Aadamia vastaanottaessani
: häneen oli kätketty kaikki elävät.
: Ensimmäisenä vankina luovutan sinulle Aadamin ruumiin,
: nouse nyt ja hallitse kaikkia,
: ja kun kuulen pasuunasi äänen,
: omin käsin tuon kuolleet eteesi
: sinun tulemuksessasi.

: '''[[Efraim Syyrialainen|Efraim]]''': Carmina Nisibena, 36:15-17)

----
Katso: -> [[Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Pääsiäiselle]] (julkaistaan sunnuntaina)

[[Luokka:Pyhien isien kirjoituksia]]
[[Luokka:Syyrialaisten mystikkojen opetuksia]]
[[Luokka:Pääsiäinen]]

Opetuksia Suurena lauantaina - Muutoshistoria

Hannu: /* Kuoleman tunnustus */

Hannu: Ak: Uusi sivu: '''Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Suurena lauantaina''' (© koonnut ja syyriasta kääntänyt: munkki Serafim) [[K...