Mikael I Kerularios - Muutoshistoria

Petja (22. lokakuuta 2011 kello 12.12)

2011-10-22T12:12:24Z

← Vanhempi versio		Versio 22. lokakuuta 2011 kello 12.12
Rivi 25:		Rivi 25:
	[[Luokka:Konstantinopoli]]		[[Luokka:Konstantinopoli]]
	[[Luokka:Patriarkat]]		[[Luokka:Patriarkat]]
			[[Luokka:Ekumeeniset patriarkat]][[Luokka:Henkilöt]]

Hannu (21. lokakuuta 2010 kello 06.57)

2010-10-21T06:57:41Z

← Vanhempi versio		Versio 21. lokakuuta 2010 kello 06.57
Rivi 1:		Rivi 1:
			[[Kuva:Mikael_kerularios_wik.jpg\|thumb\|300 px\|<center>Patriarkka Mikael Kerularios kuvattuna istumassa piispanistuimellaan seuranaan kaksi pappismiestä.<br>Kuva on John Skylitzesin kronikasta.<br><small>(''Kuva: Wikipedia'''')</small></center>]]
	[[Patriarkka]] '''Mikael I Kerularios''' (kreikaksi: ''Μιχαὴλ Α´ Κηρουλάριος'') toimi [[Konstantinopoli]]n [[Ekumeeninen patriarkka\|ekumeenisena patriarkkana]] vuosina 1043-1059. Ennen patriarkaksi valintaansa Mikael oli [[munkki]].		[[Patriarkka]] '''Mikael I Kerularios''' (kreikaksi: ''Μιχαὴλ Α´ Κηρουλάριος'') toimi [[Konstantinopoli]]n [[Ekumeeninen patriarkka\|ekumeenisena patriarkkana]] vuosina 1043-1059. Ennen patriarkaksi valintaansa Mikael oli [[munkki]].

Hannu (20. lokakuuta 2010 kello 16.33)

2010-10-20T16:33:07Z

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2010 kello 16.33
Rivi 9:		Rivi 9:
	Vuonna 1053 alkanut tapahtumasarja tuli vaikuttamaan vielä pitkälle. Silloin patriarkka Mikael Kerularios vaati Konstantinopolissa toimivia läntisiä kirkkoja omaksumaan itäiset tavat. Heidän kieltäytyessä Mikael sulki latinalaiset kirkot Konstantinopolissa ja kielsi siellä happamattoman leivän käytön ehtoollisessa, joka oli lännen kirkon perinteen mukainen.		Vuonna 1053 alkanut tapahtumasarja tuli vaikuttamaan vielä pitkälle. Silloin patriarkka Mikael Kerularios vaati Konstantinopolissa toimivia läntisiä kirkkoja omaksumaan itäiset tavat. Heidän kieltäytyessä Mikael sulki latinalaiset kirkot Konstantinopolissa ja kielsi siellä happamattoman leivän käytön ehtoollisessa, joka oli lännen kirkon perinteen mukainen.

	Ohridin (~~kreikaksi/~~makedoniaksi: ''Охрид'') piispa syytti kirjeessä länttä [[harhaoppi]]suudesta, johon Humbert vastasi listaamalla 90 idän harhaoppia. Vaikka Mikael kävi kuumana, ilmeisesti keisari ja Tranin piispa sai hänet rauhoittumaan. Paavi ja Humbert taas halusivat ratkaista asian ja Humbert lähti neuvottelemaan asiaa delegaation kanssa Konstantinopoliin huhtikuussa 1054. Heidän vastaanottonsa ei ollut kuitenkaan heidän toivomansa mukainen ja he ryntäsivät ulos palatsista vihaisina, jättäen Mikaelin vielä vihaisemmaksi. He jättivät Mikaelille paavin kirjelmän, jonka sinettiä oli peukaloitu. Delegaatio oli kääntänyt kirjeestä aikaisemman jyrkemmän version kreikaksi ja asettaneet sen julkisesti nähtäville.		Ohridin (makedoniaksi: ''Охрид'') piispa syytti kirjeessä länttä [[harhaoppi]]suudesta, johon Humbert vastasi listaamalla 90 idän harhaoppia. Vaikka Mikael kävi kuumana, ilmeisesti keisari ja Tranin piispa sai hänet rauhoittumaan. Paavi ja Humbert taas halusivat ratkaista asian ja Humbert lähti neuvottelemaan asiaa delegaation kanssa Konstantinopoliin huhtikuussa 1054. Heidän vastaanottonsa ei ollut kuitenkaan heidän toivomansa mukainen ja he ryntäsivät ulos palatsista vihaisina, jättäen Mikaelin vielä vihaisemmaksi. He jättivät Mikaelille paavin kirjelmän, jonka sinettiä oli peukaloitu. Delegaatio oli kääntänyt kirjeestä aikaisemman jyrkemmän version kreikaksi ja asettaneet sen julkisesti nähtäville.

	Näiden tapahtumien seurauksena patriarkka ei suostunut tunnustamaan delegaatiota. Paavi Leon kuoltua 19. huhtikuuta delegaatiolla ei enää ollut juridista oikeutta paavin edustamiseen. Turhautuneena heihin osoitetusta käytöksestä, Humbert marssi 16. heinäkuuta [[Hagia Sofia]]n kirkkoon kesken jumalanpalveluksen ja vei [[alttari]]lle kirjelmän, jossa hän syytti patriarkka Mikael Kerulariosta harhaopeista, muun muassa [[Areiolaisuus\|areiolaisuudesta]], [[donatismi]]sta ja [[Manikealaisuus\|manikealaisuudesta]] ja julisti hänet [[panna]]an. Kerularios ei tunnustanut kirjelmää, koska Humbertilla ei ollut oikeudellista asemaa julistaa sitä. Idän synodi julisti delegaation [[anateema]]an, mutta ei hyökännyt [[paavi]]a vastaan.		Näiden tapahtumien seurauksena patriarkka ei suostunut tunnustamaan delegaatiota. Paavi Leon kuoltua 19. huhtikuuta delegaatiolla ei enää ollut juridista oikeutta paavin edustamiseen. Turhautuneena heihin osoitetusta käytöksestä, Humbert marssi 16. heinäkuuta [[Hagia Sofia]]n kirkkoon kesken jumalanpalveluksen ja vei [[alttari]]lle kirjelmän, jossa hän syytti patriarkka Mikael Kerulariosta harhaopeista, muun muassa [[Areiolaisuus\|areiolaisuudesta]], [[donatismi]]sta ja [[Manikealaisuus\|manikealaisuudesta]] ja julisti hänet [[panna]]an. Kerularios ei tunnustanut kirjelmää, koska Humbertilla ei ollut oikeudellista asemaa julistaa sitä. Idän synodi julisti delegaation [[anateema]]an, mutta ei hyökännyt [[paavi]]a vastaan.

Hannu: /* Katso myös */

2010-10-20T16:31:01Z

Katso myös

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2010 kello 16.31
Rivi 18:		Rivi 18:
	* [[Suuri skisma]]		* [[Suuri skisma]]
	* [[Fotioksen skisma]]		* [[Fotioksen skisma]]
	* [[Humbertus (kardinaali)\|Kardinaali Humbertus}}		* [[Humbertus (kardinaali)\|Kardinaali Humbertus]]

	[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]] & [[:Käyttäjä:Petja\|Petja Pyykkönen]]		[[:Käyttäjä:Hannu\|HAP]] & [[:Käyttäjä:Petja\|Petja Pyykkönen]]

Hannu (20. lokakuuta 2010 kello 16.30)

2010-10-20T16:30:26Z

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2010 kello 16.30
Rivi 1:		Rivi 1:
	[[Patriarkka]] '''Mikael I Kerularios''' (kreikaksi: ''Μιχαὴλ Α´ Κηρουλάριος'') toimi [[Konstantinopoli]]n [[Ekumeeninen patriarkka\|ekumeenisena patriarkkana]] vuosina 1043-1059. Ennen patriarkaksi valintaansa Mikael oli [[munkki]].		[[Patriarkka]] '''Mikael I Kerularios''' (kreikaksi: ''Μιχαὴλ Α´ Κηρουλάριος'') toimi [[Konstantinopoli]]n [[Ekumeeninen patriarkka\|ekumeenisena patriarkkana]] vuosina 1043-1059. Ennen patriarkaksi valintaansa Mikael oli [[munkki]].

	[[Seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous\|Seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen]] jälkeen idän (Konstantinopoli) ja lännen (Rooma) teologisessa ajattelussa alkoi pian selkeitä eroja. Lisäksi poliittinen kehitys Rooman valtakunnassa johti erilaisiin näkemyksiin mm. [[paavi]]n (Rooman patriarkaatin piispan) asemasta. Valtakunnan keskus oli siirtynyt Roomasta Konstantinopoliin. Lopulta jännitteet olivat niin suuret, että paavin lähettämä legaatti kardinaali [[~~Humberus~~ (kardinaali)\|Humbertus]] ja Konstantinopolin patriarkka Mikael Kerularios julistivat toisensa kirkonkiroukseen vuonna 1054 eli [[anateema]]an (ort.) ja pannaan (room.-kat.). Kiroukset olivat voimassa vuoteen 1965 asti, jolloin paavi Paavali VI ja patriarkka Athenagoras I yhteispäätöksellä kumosivat ne. Seitsemännen kirkolliskokouksen jälkeiselle ajalle sijottuu myös ensimmäinen suurempi [[skisma]], [[Fotioksen skisma]], joka jo enteili kirkon jakaantumista.		[[Seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous\|Seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen]] jälkeen idän (Konstantinopoli) ja lännen (Rooma) teologisessa ajattelussa alkoi pian selkeitä eroja. Lisäksi poliittinen kehitys Rooman valtakunnassa johti erilaisiin näkemyksiin mm. [[paavi]]n (Rooman patriarkaatin piispan) asemasta. Valtakunnan keskus oli siirtynyt Roomasta Konstantinopoliin. Lopulta jännitteet olivat niin suuret, että paavin lähettämä legaatti kardinaali [[Humbertus (kardinaali)\|Humbertus]] ja Konstantinopolin patriarkka Mikael Kerularios julistivat toisensa kirkonkiroukseen vuonna 1054 eli [[anateema]]an (ort.) ja pannaan (room.-kat.). Kiroukset olivat voimassa vuoteen 1965 asti, jolloin paavi Paavali VI ja patriarkka Athenagoras I yhteispäätöksellä kumosivat ne. Seitsemännen kirkolliskokouksen jälkeiselle ajalle sijottuu myös ensimmäinen suurempi [[skisma]], [[Fotioksen skisma]], joka jo enteili kirkon jakaantumista.

	Kirkkojen välit olivat Fotioksen skisman jälkeen 200 vuoden ajan kohtalaiset, kunnes ne taas kiristyivät 1040-luvulla. Mikael Kerularios, joka oli aiemmin toiminut hovin edustajana ja sittemmin pakotettu munkkiuteen poliittisista syistä, valittiin vuonna 1043 keisarin toimesta Konstantinopolin patriarkaksi. Mikael oli asenteissaan jyrkkä. Samaan aikaan Rooman paavina oli Leo IX ja hänen edustajanaan myös jyrkkämielinen kardinaali Humbert.		Kirkkojen välit olivat Fotioksen skisman jälkeen 200 vuoden ajan kohtalaiset, kunnes ne taas kiristyivät 1040-luvulla. Mikael Kerularios, joka oli aiemmin toiminut hovin edustajana ja sittemmin pakotettu munkkiuteen poliittisista syistä, valittiin vuonna 1043 keisarin toimesta Konstantinopolin patriarkaksi. Mikael oli asenteissaan jyrkkä. Samaan aikaan Rooman paavina oli Leo IX ja hänen edustajanaan myös jyrkkämielinen kardinaali Humbert.

Hannu (20. lokakuuta 2010 kello 16.29)

2010-10-20T16:29:57Z

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2010 kello 16.29
Rivi 9:		Rivi 9:
	Vuonna 1053 alkanut tapahtumasarja tuli vaikuttamaan vielä pitkälle. Silloin patriarkka Mikael Kerularios vaati Konstantinopolissa toimivia läntisiä kirkkoja omaksumaan itäiset tavat. Heidän kieltäytyessä Mikael sulki latinalaiset kirkot Konstantinopolissa ja kielsi siellä happamattoman leivän käytön ehtoollisessa, joka oli lännen kirkon perinteen mukainen.		Vuonna 1053 alkanut tapahtumasarja tuli vaikuttamaan vielä pitkälle. Silloin patriarkka Mikael Kerularios vaati Konstantinopolissa toimivia läntisiä kirkkoja omaksumaan itäiset tavat. Heidän kieltäytyessä Mikael sulki latinalaiset kirkot Konstantinopolissa ja kielsi siellä happamattoman leivän käytön ehtoollisessa, joka oli lännen kirkon perinteen mukainen.

	~~Ochridan~~ piispa syytti kirjeessä länttä [[harhaoppi]]suudesta, johon Humbert vastasi listaamalla 90 idän harhaoppia. Vaikka Mikael kävi kuumana, ilmeisesti keisari ja Tranin piispa sai hänet rauhoittumaan. Paavi ja Humbert taas halusivat ratkaista asian ja Humbert lähti neuvottelemaan asiaa delegaation kanssa Konstantinopoliin huhtikuussa 1054. Heidän vastaanottonsa ei ollut kuitenkaan heidän toivomansa mukainen ja he ryntäsivät ulos palatsista vihaisina, jättäen Mikaelin vielä vihaisemmaksi. He jättivät Mikaelille paavin kirjelmän, jonka sinettiä oli peukaloitu. Delegaatio oli kääntänyt kirjeestä aikaisemman jyrkemmän version kreikaksi ja asettaneet sen julkisesti nähtäville.		Ohridin (kreikaksi/makedoniaksi: ''Охрид'') piispa syytti kirjeessä länttä [[harhaoppi]]suudesta, johon Humbert vastasi listaamalla 90 idän harhaoppia. Vaikka Mikael kävi kuumana, ilmeisesti keisari ja Tranin piispa sai hänet rauhoittumaan. Paavi ja Humbert taas halusivat ratkaista asian ja Humbert lähti neuvottelemaan asiaa delegaation kanssa Konstantinopoliin huhtikuussa 1054. Heidän vastaanottonsa ei ollut kuitenkaan heidän toivomansa mukainen ja he ryntäsivät ulos palatsista vihaisina, jättäen Mikaelin vielä vihaisemmaksi. He jättivät Mikaelille paavin kirjelmän, jonka sinettiä oli peukaloitu. Delegaatio oli kääntänyt kirjeestä aikaisemman jyrkemmän version kreikaksi ja asettaneet sen julkisesti nähtäville.

	Näiden tapahtumien seurauksena patriarkka ei suostunut tunnustamaan delegaatiota. Paavi Leon kuoltua 19. huhtikuuta delegaatiolla ei enää ollut juridista oikeutta paavin edustamiseen. Turhautuneena heihin osoitetusta käytöksestä, Humbert marssi 16. heinäkuuta [[Hagia Sofia]]n kirkkoon kesken jumalanpalveluksen ja vei [[alttari]]lle kirjelmän, jossa hän syytti patriarkka Mikael Kerulariosta harhaopeista, muun muassa [[Areiolaisuus\|areiolaisuudesta]], [[donatismi]]sta ja [[Manikealaisuus\|manikealaisuudesta]] ja julisti hänet [[panna]]an. Kerularios ei tunnustanut kirjelmää, koska Humbertilla ei ollut oikeudellista asemaa julistaa sitä. Idän synodi julisti delegaation [[anateema]]an, mutta ei hyökännyt [[paavi]]a vastaan.		Näiden tapahtumien seurauksena patriarkka ei suostunut tunnustamaan delegaatiota. Paavi Leon kuoltua 19. huhtikuuta delegaatiolla ei enää ollut juridista oikeutta paavin edustamiseen. Turhautuneena heihin osoitetusta käytöksestä, Humbert marssi 16. heinäkuuta [[Hagia Sofia]]n kirkkoon kesken jumalanpalveluksen ja vei [[alttari]]lle kirjelmän, jossa hän syytti patriarkka Mikael Kerulariosta harhaopeista, muun muassa [[Areiolaisuus\|areiolaisuudesta]], [[donatismi]]sta ja [[Manikealaisuus\|manikealaisuudesta]] ja julisti hänet [[panna]]an. Kerularios ei tunnustanut kirjelmää, koska Humbertilla ei ollut oikeudellista asemaa julistaa sitä. Idän synodi julisti delegaation [[anateema]]an, mutta ei hyökännyt [[paavi]]a vastaan.

Hannu (20. lokakuuta 2010 kello 16.26)

2010-10-20T16:26:42Z

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
 [[Patriarkka]] '''Mikael I Kerularios''' (kreikaksi: ''Μιχαὴλ Α´ Κηρουλάριος'') toimi [[Konstantinopoli]]n [[Ekumeeninen patriarkka|ekumeenisena patriarkkana]] vuosina 1043-1059. Ennen patriarkaksi valintaansa Mikael oli [[munkki]].
 [[Luokka:Konstantinopoli]]
 [[Luokka:Patriarkat]]

Hannu: Ak: Uusi sivu: Patriarkka '''Mikael I Kerularios''' (kreikaksi: ''Μιχαὴλ Α´ Κηρουλάριος'') toimi Konstantinopolin ekumeenisena patriarkkana vuo...

2010-10-20T10:50:15Z

Ak: Uusi sivu: Patriarkka '''Mikael I Kerularios''' (kreikaksi: ''Μιχαὴλ Α´ Κηρουλάριος'') toimi Konstantinopolin ekumeenisena patriarkkana vuo...

Uusi sivu

[[Patriarkka]] '''Mikael I Kerularios''' (kreikaksi: ''Μιχαὴλ Α´ Κηρουλάριος'') toimi [[Konstantinopoli]]n [[Ekumeeninen patriarkka|ekumeenisena patriarkkana]] vuosina 1043-1059. Ennen patriarkaksi valintaansa Mikael oli [[munkki]].

{{tynkä}}
[[Luokka:Konstantinopoli]]
[[Luokka:Patriarkat]]