Dimitrin suovattu (opetuspuhe) - Muutoshistoria

Petja (8. tammikuuta 2012 kello 18.12)

2012-01-08T18:12:33Z

← Vanhempi versio		Versio 8. tammikuuta 2012 kello 18.12
Rivi 29:		Rivi 29:
	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]
	[[Luokka:Opetuspuheet/Juhlat]]		[[Luokka:Opetuspuheet/Juhlat]]
			[[Luokka:Kuolema]]

Mikko (20. lokakuuta 2011 kello 12.01)

2011-10-20T12:01:44Z

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2011 kello 12.01
Rivi 18:		Rivi 18:
	'''isä [[Mitro Repo]]'''		'''isä [[Mitro Repo]]'''

	Katso myös:		== Katso myös ==
			* [[Sergei_Radonežilainen]], kappale: Dimitrin lauantai

	* [[Parastaasi]] (isä Mitro Repo)		* [[Parastaasi]] (isä [[Mitro Repo]])
	* [[Vainajien muistelu\|Panihida ja parastaasi / vainajien muistelu]]		* [[Vainajien muistelu\|Panihida ja parastaasi / vainajien muistelu]]
	* [[Koliva]] eli [[muisteluvehnä]]		* [[Koliva]] eli [[muisteluvehnä]]

Hannu (22. lokakuuta 2009 kello 06.48)

2009-10-22T06:48:14Z

← Vanhempi versio		Versio 22. lokakuuta 2009 kello 06.48
Rivi 1:		Rivi 1:
	(''lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai'')		(''lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai'')
		⚫	[[Kuva:Hautaristi_mar.jpg\|thumb\|300 px\|<center>Hautaristi Valamosta.<br><small>(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)</small></center>]]Aina uudestaan ja uudestaan saan palautetta suurelta yleisöltä siitä, kuinka kaunis [[Ortodoksinen kirkko\|ortodoksinen]] [[Hautaus\|hautaustoimitus]] onkaan. Se koetaan yli kirkkokuntien ja jopa eri uskontojen rajojen niin lohduttavaksi ja intiimiksi. Monen uuden ortodoksin taival kohti kirkkomme helmaa on kulkenut rakkaan ortodoksivanhempansa tai omaisensa hautaustoimituksessa saadusta uskon kipinästä. Ei olekaan ihme, että eräät toisetkin kirkot ovat omaksuneet tiettyjä piirteitä omaan hautauskäytäntöönsä ortodoksisesta perinteestä. Lepattavat [[Tuohus\|tuohuksen]] liekit saattoväen käsissä ei ole enää outo näky [[Luterilainen kirkko\|luterilaisissakaan]] hautajaisissa.

⚫	Aina uudestaan ja uudestaan saan palautetta suurelta yleisöltä siitä, kuinka kaunis [[Ortodoksinen kirkko\|ortodoksinen]] [[Hautaus\|hautaustoimitus]] onkaan. Se koetaan yli kirkkokuntien ja jopa eri uskontojen rajojen niin lohduttavaksi ja intiimiksi. Monen uuden ortodoksin taival kohti kirkkomme helmaa on kulkenut rakkaan ortodoksivanhempansa tai omaisensa hautaustoimituksessa saadusta uskon kipinästä. Ei olekaan ihme, että eräät toisetkin kirkot ovat omaksuneet tiettyjä piirteitä omaan hautauskäytäntöönsä ortodoksisesta perinteestä. Lepattavat [[Tuohus\|tuohuksen]] liekit saattoväen käsissä ei ole enää outo näky [[Luterilainen kirkko\|luterilaisissakaan]] hautajaisissa.

	Suuren vaikutuksen ortodoksisuudesta kiinnostuville on tehnyt myös se rakkaus ja intensiteetti, jolla meillä on tapana muistaa edesmenneitä vainajiamme vielä hautajaisten jälkeenkin. Joskus joku on erehtynyt kritisoimaan kirkkoamme siitä, että se näyttää muistavan edesmenneitä vainajia enemmän kuin eläviä ja heidän huoliaan. Kirkon logiikka on kuitenkin toinen. Kun uskon perusta on usko iankaikkiseen elämään, kirkko muistaa ja kantaa huolta vainajia muistaessaankin elämän mielestä ja salaisuudesta. Kristuksessa kun elävät kaikki, niin kuolleet kuin elävät!		Suuren vaikutuksen ortodoksisuudesta kiinnostuville on tehnyt myös se rakkaus ja intensiteetti, jolla meillä on tapana muistaa edesmenneitä vainajiamme vielä hautajaisten jälkeenkin. Joskus joku on erehtynyt kritisoimaan kirkkoamme siitä, että se näyttää muistavan edesmenneitä vainajia enemmän kuin eläviä ja heidän huoliaan. Kirkon logiikka on kuitenkin toinen. Kun uskon perusta on usko iankaikkiseen elämään, kirkko muistaa ja kantaa huolta vainajia muistaessaankin elämän mielestä ja salaisuudesta. Kristuksessa kun elävät kaikki, niin kuolleet kuin elävät!

Hannu (22. lokakuuta 2009 kello 06.44)

2009-10-22T06:44:09Z

← Vanhempi versio		Versio 22. lokakuuta 2009 kello 06.44
Rivi 9:		Rivi 9:
	Ortodokseilla on tapana muistaa edesmenneitä omaisiaan ainakin kolmantena ja neljäntenäkymmenentenä päivänä kuoleman jälkeen ja edelleen aina kuolinpäivänä vuosittain. Vainajien yksityisten [[Muistopäivä\|muistopäivien]] ohella kirkolla on myös yleisiä [[Vainajien muistelu\|vainajien muistelupäiviä]]. Vanhan perinteen mukaan kirkko valmistautuu suurimpien juhliensa viettämiseen aina ensin muistamalla kaikkia edesmenneitä. Näin tapahtuu niin ennen [[Suuri paasto\|suuren paaston]] alkua, ennen [[Pääsiäinen\|Pääsiäistä]], ja jälleen samoin ennen [[Helluntai]]ta. Näille suuria juhlia edeltäville muistopäiville on annettu paljon puhuva nimi: [[sielujen lauantai]]t.		Ortodokseilla on tapana muistaa edesmenneitä omaisiaan ainakin kolmantena ja neljäntenäkymmenentenä päivänä kuoleman jälkeen ja edelleen aina kuolinpäivänä vuosittain. Vainajien yksityisten [[Muistopäivä\|muistopäivien]] ohella kirkolla on myös yleisiä [[Vainajien muistelu\|vainajien muistelupäiviä]]. Vanhan perinteen mukaan kirkko valmistautuu suurimpien juhliensa viettämiseen aina ensin muistamalla kaikkia edesmenneitä. Näin tapahtuu niin ennen [[Suuri paasto\|suuren paaston]] alkua, ennen [[Pääsiäinen\|Pääsiäistä]], ja jälleen samoin ennen [[Helluntai]]ta. Näille suuria juhlia edeltäville muistopäiville on annettu paljon puhuva nimi: [[sielujen lauantai]]t.

	Myös syyskaudelle sijoittuu yksi sielujen lauantai. Lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai on omistettu kaikkien uskossa ja iankaikkisen elämän toivossa nukkuneitten ortodoksikristittyjen muistolle. Tämän vainajien muistopäivän erityinen otsikko on Dimitrin lauantai, karjalaisittain paremmin tunnettuna Dimitrin suovattu (< ven. subbota). Nimensä se on saanut siksi, koska sitä vietetään juuri ennen [[suurmarttyyri]] Demetrioksen muistopäivää, joka on lokakuun 26. päivä.		Myös syyskaudelle sijoittuu yksi sielujen lauantai. Lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai on omistettu kaikkien uskossa ja iankaikkisen elämän toivossa nukkuneitten ortodoksikristittyjen muistolle. Tämän vainajien muistopäivän erityinen otsikko on '''Dimitrin lauantai''', karjalaisittain paremmin tunnettuna ''Dimitrin suovattu'' (< ven. subbota). Nimensä se on saanut siksi, koska sitä vietetään juuri ennen [[suurmarttyyri]] [[Demetrios Mirhanvuodattaja\|Demetrioksen]] muistopäivää, joka on lokakuun 26. päivä.

	Dimitrin lauantai on slaavilais-venäläinen lisä ortodoksiseen vainajien muistoperinteeseen. Vainajien muistelupäivä juontaa juurensa ruhtinas Dimitri Donskoin ajoilta. Vuonna 1380 käydyn Kulikovan taistelun jälkeen tuona lauantaina alettiin muistella taistelussa kaatuneita sotilaita. Sittemmin muistelun kohteeksi tulivat myös kaikki muut edesmenneet. Näin Demetrioksen päivää edeltäneestä lauantaista tuli uusi yleinen vainajien muistelupäivä niin venäläiseen kuin karjalaiseen uskon perinteeseen.		Dimitrin lauantai on slaavilais-venäläinen lisä ortodoksiseen vainajien muistoperinteeseen. Vainajien muistelupäivä juontaa juurensa ruhtinas Dimitri Donskoin ajoilta. Vuonna 1380 käydyn Kulikovan taistelun jälkeen tuona lauantaina alettiin muistella taistelussa kaatuneita sotilaita. Sittemmin muistelun kohteeksi tulivat myös kaikki muut edesmenneet. Näin Demetrioksen päivää edeltäneestä lauantaista tuli uusi yleinen vainajien muistelupäivä niin venäläiseen kuin karjalaiseen uskon perinteeseen.

	Dimitrin suovattu sopii hyvin kirkon liturgiseen rytmiin. Se toimii ikään kuin [[joulupaasto]]a ja ~~joulujuhlaa~~ edeltävänä vainajien muistona. Lokakuun loppuun mennessä kirkon jouluun valmistautuminen on jo muutenkin selvästi havaittavissa.		Dimitrin suovattu sopii hyvin kirkon liturgiseen rytmiin. Se toimii ikään kuin [[joulupaasto]]a ja [[joulu]]juhlaa edeltävänä vainajien muistona. Lokakuun loppuun mennessä kirkon jouluun valmistautuminen on jo muutenkin selvästi havaittavissa.

	Erityisen rakas Dimitrin suovattu oli myös vanhemmilleni. Minulla tuore kaunis muisto siitä, kuinka olin äitini kanssa mukana Dimitrin lauantain liturgiassa hautausmaalla, jonka isäni toimitti muutama päivä ennen kuolemaansa. Tuona kuulaana ja aurinkoisena lauantaipäivänä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Vein vanhempani merenrantakahvilaan muistoaterialle ja puhuimme edesmenneistä rakkaistamme. Vuoden 2005 Dimitrin suovattuna sytytin tuohuksen rakkaan äitini muistolle tarkalleen neljäkymmentä päivää hänen kuolemansa jälkeen. Näin siirtyy ihana uskon perinne polvesta polveen ja matka jatkuu.		Erityisen rakas Dimitrin suovattu oli myös vanhemmilleni. Minulla tuore kaunis muisto siitä, kuinka olin äitini kanssa mukana Dimitrin lauantain liturgiassa hautausmaalla, jonka isäni toimitti muutama päivä ennen kuolemaansa. Tuona kuulaana ja aurinkoisena lauantaipäivänä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Vein vanhempani merenrantakahvilaan muistoaterialle ja puhuimme edesmenneistä rakkaistamme. Vuoden 2005 Dimitrin suovattuna sytytin tuohuksen rakkaan äitini muistolle tarkalleen neljäkymmentä päivää hänen kuolemansa jälkeen. Näin siirtyy ihana uskon perinne polvesta polveen ja matka jatkuu.
Rivi 22:		Rivi 22:

	* [[Parastaasi]] (isä Mitro Repo)		* [[Parastaasi]] (isä Mitro Repo)
	* [[Panihida]] ja parastaasi / vainajien muistelu		* [[Vainajien muistelu\|Panihida ja parastaasi / vainajien muistelu]]
	* [[Koliva]] eli [[muisteluvehnä]]		* [[Koliva]] eli [[muisteluvehnä]]

	Artikkeli on julkaistu [[Ortodoksiviesti]]n numerossa 8/2005. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.		<small>''Artikkeli on julkaistu [[Ortodoksiviesti]]n numerossa 8/2005. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.''</small>

	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]
	[[Luokka:Opetuspuheet/~~Henkilöt~~]]		[[Luokka:Opetuspuheet/Juhlat]]

Hannu (22. lokakuuta 2009 kello 06.39)

2009-10-22T06:39:02Z

← Vanhempi versio		Versio 22. lokakuuta 2009 kello 06.39
Rivi 1:		Rivi 1:
	(lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai)		(''lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai'')

	Aina uudestaan ja uudestaan saan palautetta suurelta yleisöltä siitä, kuinka kaunis ortodoksinen [[Hautaus\|hautaustoimitus]] onkaan. Se koetaan yli kirkkokuntien ja jopa eri uskontojen rajojen niin lohduttavaksi ja intiimiksi. Monen uuden ortodoksin taival kohti kirkkomme helmaa on kulkenut rakkaan ortodoksivanhempansa tai omaisensa hautaustoimituksessa saadusta uskon kipinästä. Ei olekaan ihme, että eräät toisetkin kirkot ovat omaksuneet tiettyjä piirteitä omaan hautauskäytäntöönsä ortodoksisesta perinteestä. Lepattavat tuohuksen liekit saattoväen käsissä ei ole enää outo näky luterilaisissakaan hautajaisissa.		Aina uudestaan ja uudestaan saan palautetta suurelta yleisöltä siitä, kuinka kaunis [[Ortodoksinen kirkko\|ortodoksinen]] [[Hautaus\|hautaustoimitus]] onkaan. Se koetaan yli kirkkokuntien ja jopa eri uskontojen rajojen niin lohduttavaksi ja intiimiksi. Monen uuden ortodoksin taival kohti kirkkomme helmaa on kulkenut rakkaan ortodoksivanhempansa tai omaisensa hautaustoimituksessa saadusta uskon kipinästä. Ei olekaan ihme, että eräät toisetkin kirkot ovat omaksuneet tiettyjä piirteitä omaan hautauskäytäntöönsä ortodoksisesta perinteestä. Lepattavat [[Tuohus\|tuohuksen]] liekit saattoväen käsissä ei ole enää outo näky [[Luterilainen kirkko\|luterilaisissakaan]] hautajaisissa.

	Suuren vaikutuksen ortodoksisuudesta kiinnostuville on tehnyt myös se rakkaus ja intensiteetti, jolla meillä on tapana muistaa edesmenneitä vainajiamme vielä hautajaisten jälkeenkin. Joskus joku on erehtynyt kritisoimaan kirkkoamme siitä, että se näyttää muistavan edesmenneitä vainajia enemmän kuin eläviä ja heidän huoliaan. Kirkon logiikka on kuitenkin toinen. Kun uskon perusta on usko iankaikkiseen elämään, kirkko muistaa ja kantaa huolta vainajia muistaessaankin elämän mielestä ja salaisuudesta. Kristuksessa kun elävät kaikki, niin kuolleet kuin elävät!		Suuren vaikutuksen ortodoksisuudesta kiinnostuville on tehnyt myös se rakkaus ja intensiteetti, jolla meillä on tapana muistaa edesmenneitä vainajiamme vielä hautajaisten jälkeenkin. Joskus joku on erehtynyt kritisoimaan kirkkoamme siitä, että se näyttää muistavan edesmenneitä vainajia enemmän kuin eläviä ja heidän huoliaan. Kirkon logiikka on kuitenkin toinen. Kun uskon perusta on usko iankaikkiseen elämään, kirkko muistaa ja kantaa huolta vainajia muistaessaankin elämän mielestä ja salaisuudesta. Kristuksessa kun elävät kaikki, niin kuolleet kuin elävät!

	Kirkko muistelee vainajiaan niin yksityisesti kuin yleisestikin. Ortodoksisen rukouskirjan ohjeiden mukaan meidän jokapäiväisiin rukouksiin tulee kuulua esirukoukset niin elävien kuin kuolleiden puolesta. Kirkon päivittäiseen jumalanpalveluskiertoon liittyy säännönmukaisesti edesmenneitten vainajien muistaminen useaan otteeseen niin hartauden ~~ekteniassa~~ kuin erityisessä vainajien ~~ekteniassa~~. Päivittäin toimitettavassa kirkon [[mysteerio]]ssa, [[liturgia]]n [[eukaristia]]ssa mainitaan aina myös uskossa nukkuneet rakkaat omaisemme, joiden toivotaan näkevän Herran kasvojen valkeuden.		Kirkko muistelee vainajiaan niin yksityisesti kuin yleisestikin. Ortodoksisen rukouskirjan ohjeiden mukaan meidän jokapäiväisiin rukouksiin tulee kuulua esirukoukset niin elävien kuin kuolleiden puolesta. Kirkon päivittäiseen jumalanpalveluskiertoon liittyy säännönmukaisesti edesmenneitten vainajien muistaminen useaan otteeseen niin [[hartauden ektenia]]ssa kuin erityisessä [[vainajien ektenia]]ssa. Päivittäin toimitettavassa kirkon [[mysteerio]]ssa, [[liturgia]]n [[eukaristia]]ssa mainitaan aina myös uskossa nukkuneet rakkaat omaisemme, joiden toivotaan näkevän Herran kasvojen valkeuden.

	Ortodokseilla on tapana muistaa edesmenneitä omaisiaan ainakin kolmantena ja neljäntenäkymmenentenä päivänä kuoleman jälkeen ja edelleen aina kuolinpäivänä vuosittain. Vainajien yksityisten [[Muistopäivä\|muistopäivien]] ohella kirkolla on myös yleisiä [[Vainajien muistelu\|vainajien muistelupäiviä]]. Vanhan perinteen mukaan kirkko valmistautuu suurimpien juhliensa viettämiseen aina ensin muistamalla kaikkia edesmenneitä. Näin tapahtuu niin ennen [[Suuri paasto\|suuren paaston]] alkua, ennen [[Pääsiäinen\|Pääsiäistä]], ja jälleen samoin ennen [[Helluntai]]ta. Näille suuria juhlia edeltäville muistopäiville on annettu paljon puhuva nimi: sielujen ~~lauantait~~.		Ortodokseilla on tapana muistaa edesmenneitä omaisiaan ainakin kolmantena ja neljäntenäkymmenentenä päivänä kuoleman jälkeen ja edelleen aina kuolinpäivänä vuosittain. Vainajien yksityisten [[Muistopäivä\|muistopäivien]] ohella kirkolla on myös yleisiä [[Vainajien muistelu\|vainajien muistelupäiviä]]. Vanhan perinteen mukaan kirkko valmistautuu suurimpien juhliensa viettämiseen aina ensin muistamalla kaikkia edesmenneitä. Näin tapahtuu niin ennen [[Suuri paasto\|suuren paaston]] alkua, ennen [[Pääsiäinen\|Pääsiäistä]], ja jälleen samoin ennen [[Helluntai]]ta. Näille suuria juhlia edeltäville muistopäiville on annettu paljon puhuva nimi: [[sielujen lauantai]]t.

	Myös syyskaudelle sijoittuu yksi sielujen lauantai. Lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai on omistettu kaikkien uskossa ja iankaikkisen elämän toivossa nukkuneitten ortodoksikristittyjen muistolle. Tämän vainajien muistopäivän erityinen otsikko on Dimitrin lauantai, karjalaisittain paremmin tunnettuna Dimitrin suovattu (< ven. subbota). Nimensä se on saanut siksi, koska sitä vietetään juuri ennen [[suurmarttyyri]] Demetrioksen muistopäivää, joka on lokakuun 26. päivä.		Myös syyskaudelle sijoittuu yksi sielujen lauantai. Lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai on omistettu kaikkien uskossa ja iankaikkisen elämän toivossa nukkuneitten ortodoksikristittyjen muistolle. Tämän vainajien muistopäivän erityinen otsikko on Dimitrin lauantai, karjalaisittain paremmin tunnettuna Dimitrin suovattu (< ven. subbota). Nimensä se on saanut siksi, koska sitä vietetään juuri ennen [[suurmarttyyri]] Demetrioksen muistopäivää, joka on lokakuun 26. päivä.

Petja (14. toukokuuta 2009 kello 12.37)

2009-05-14T12:37:06Z

← Vanhempi versio		Versio 14. toukokuuta 2009 kello 12.37
Rivi 28:		Rivi 28:

	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]
			[[Luokka:Opetuspuheet/Henkilöt]]

Hannu (10. tammikuuta 2009 kello 10.04)

2009-01-10T10:04:00Z

← Vanhempi versio		Versio 10. tammikuuta 2009 kello 10.04
Rivi 17:		Rivi 17:
	Erityisen rakas Dimitrin suovattu oli myös vanhemmilleni. Minulla tuore kaunis muisto siitä, kuinka olin äitini kanssa mukana Dimitrin lauantain liturgiassa hautausmaalla, jonka isäni toimitti muutama päivä ennen kuolemaansa. Tuona kuulaana ja aurinkoisena lauantaipäivänä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Vein vanhempani merenrantakahvilaan muistoaterialle ja puhuimme edesmenneistä rakkaistamme. Vuoden 2005 Dimitrin suovattuna sytytin tuohuksen rakkaan äitini muistolle tarkalleen neljäkymmentä päivää hänen kuolemansa jälkeen. Näin siirtyy ihana uskon perinne polvesta polveen ja matka jatkuu.		Erityisen rakas Dimitrin suovattu oli myös vanhemmilleni. Minulla tuore kaunis muisto siitä, kuinka olin äitini kanssa mukana Dimitrin lauantain liturgiassa hautausmaalla, jonka isäni toimitti muutama päivä ennen kuolemaansa. Tuona kuulaana ja aurinkoisena lauantaipäivänä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Vein vanhempani merenrantakahvilaan muistoaterialle ja puhuimme edesmenneistä rakkaistamme. Vuoden 2005 Dimitrin suovattuna sytytin tuohuksen rakkaan äitini muistolle tarkalleen neljäkymmentä päivää hänen kuolemansa jälkeen. Näin siirtyy ihana uskon perinne polvesta polveen ja matka jatkuu.

	'''isä Mitro Repo'''		'''isä [[Mitro Repo]]'''

	Katso myös:		Katso myös:

	* [[Parastaasi]] (isä Mitro Repo)		* [[Parastaasi]] (isä Mitro Repo)
	* [[Panihida]] ja parastaasi / vainajien muistelu		* [[Panihida]] ja parastaasi / vainajien muistelu
	* [[Koliva]] eli [[muisteluvehnä]]		* [[Koliva]] eli [[muisteluvehnä]]

	Artikkeli on julkaistu [[Ortodoksiviesti]]n numerossa 8/2005. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.		Artikkeli on julkaistu [[Ortodoksiviesti]]n numerossa 8/2005. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.

X4 (28. marraskuuta 2008 kello 11.54)

2008-11-28T11:54:16Z

← Vanhempi versio		Versio 28. marraskuuta 2008 kello 11.54
Rivi 7:		Rivi 7:
	Kirkko muistelee vainajiaan niin yksityisesti kuin yleisestikin. Ortodoksisen rukouskirjan ohjeiden mukaan meidän jokapäiväisiin rukouksiin tulee kuulua esirukoukset niin elävien kuin kuolleiden puolesta. Kirkon päivittäiseen jumalanpalveluskiertoon liittyy säännönmukaisesti edesmenneitten vainajien muistaminen useaan otteeseen niin hartauden ekteniassa kuin erityisessä vainajien ekteniassa. Päivittäin toimitettavassa kirkon [[mysteerio]]ssa, [[liturgia]]n [[eukaristia]]ssa mainitaan aina myös uskossa nukkuneet rakkaat omaisemme, joiden toivotaan näkevän Herran kasvojen valkeuden.		Kirkko muistelee vainajiaan niin yksityisesti kuin yleisestikin. Ortodoksisen rukouskirjan ohjeiden mukaan meidän jokapäiväisiin rukouksiin tulee kuulua esirukoukset niin elävien kuin kuolleiden puolesta. Kirkon päivittäiseen jumalanpalveluskiertoon liittyy säännönmukaisesti edesmenneitten vainajien muistaminen useaan otteeseen niin hartauden ekteniassa kuin erityisessä vainajien ekteniassa. Päivittäin toimitettavassa kirkon [[mysteerio]]ssa, [[liturgia]]n [[eukaristia]]ssa mainitaan aina myös uskossa nukkuneet rakkaat omaisemme, joiden toivotaan näkevän Herran kasvojen valkeuden.

	Ortodokseilla on tapana muistaa edesmenneitä omaisiaan ainakin kolmantena ja neljäntenäkymmenentenä päivänä kuoleman jälkeen ja edelleen aina kuolinpäivänä vuosittain. Vainajien yksityisten [[Muistopäivä\|muistopäivien]] ohella kirkolla on myös yleisiä [[Vainajien ~~muistelupäivä~~\|vainajien muistelupäiviä]]. Vanhan perinteen mukaan kirkko valmistautuu suurimpien juhliensa viettämiseen aina ensin muistamalla kaikkia edesmenneitä. Näin tapahtuu niin ennen [[Suuri paasto\|suuren paaston]] alkua, ennen [[Pääsiäinen\|Pääsiäistä]], ja jälleen samoin ennen [[Helluntai]]ta. Näille suuria juhlia edeltäville muistopäiville on annettu paljon puhuva nimi: sielujen lauantait.		Ortodokseilla on tapana muistaa edesmenneitä omaisiaan ainakin kolmantena ja neljäntenäkymmenentenä päivänä kuoleman jälkeen ja edelleen aina kuolinpäivänä vuosittain. Vainajien yksityisten [[Muistopäivä\|muistopäivien]] ohella kirkolla on myös yleisiä [[Vainajien muistelu\|vainajien muistelupäiviä]]. Vanhan perinteen mukaan kirkko valmistautuu suurimpien juhliensa viettämiseen aina ensin muistamalla kaikkia edesmenneitä. Näin tapahtuu niin ennen [[Suuri paasto\|suuren paaston]] alkua, ennen [[Pääsiäinen\|Pääsiäistä]], ja jälleen samoin ennen [[Helluntai]]ta. Näille suuria juhlia edeltäville muistopäiville on annettu paljon puhuva nimi: sielujen lauantait.

	Myös syyskaudelle sijoittuu yksi sielujen lauantai. Lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai on omistettu kaikkien uskossa ja iankaikkisen elämän toivossa nukkuneitten ortodoksikristittyjen muistolle. Tämän vainajien muistopäivän erityinen otsikko on Dimitrin lauantai, karjalaisittain paremmin tunnettuna Dimitrin suovattu (< ven. subbota). Nimensä se on saanut siksi, koska sitä vietetään juuri ennen [[suurmarttyyri]] Demetrioksen muistopäivää, joka on lokakuun 26. päivä.		Myös syyskaudelle sijoittuu yksi sielujen lauantai. Lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai on omistettu kaikkien uskossa ja iankaikkisen elämän toivossa nukkuneitten ortodoksikristittyjen muistolle. Tämän vainajien muistopäivän erityinen otsikko on Dimitrin lauantai, karjalaisittain paremmin tunnettuna Dimitrin suovattu (< ven. subbota). Nimensä se on saanut siksi, koska sitä vietetään juuri ennen [[suurmarttyyri]] Demetrioksen muistopäivää, joka on lokakuun 26. päivä.

X4 (28. marraskuuta 2008 kello 11.52)

2008-11-28T11:52:52Z

← Vanhempi versio		Versio 28. marraskuuta 2008 kello 11.52
Rivi 1:		Rivi 1:
	(lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai)		(lokakuun 26. päivää edeltävä lauantai)

	Aina uudestaan ja uudestaan saan palautetta suurelta yleisöltä siitä, kuinka kaunis ortodoksinen [[hautaustoimitus]] onkaan. Se koetaan yli kirkkokuntien ja jopa eri uskontojen rajojen niin lohduttavaksi ja intiimiksi. Monen uuden ortodoksin taival kohti kirkkomme helmaa on kulkenut rakkaan ortodoksivanhempansa tai omaisensa hautaustoimituksessa saadusta uskon kipinästä. Ei olekaan ihme, että eräät toisetkin kirkot ovat omaksuneet tiettyjä piirteitä omaan hautauskäytäntöönsä ortodoksisesta perinteestä. Lepattavat tuohuksen liekit saattoväen käsissä ei ole enää outo näky luterilaisissakaan hautajaisissa.		Aina uudestaan ja uudestaan saan palautetta suurelta yleisöltä siitä, kuinka kaunis ortodoksinen [[Hautaus\|hautaustoimitus]] onkaan. Se koetaan yli kirkkokuntien ja jopa eri uskontojen rajojen niin lohduttavaksi ja intiimiksi. Monen uuden ortodoksin taival kohti kirkkomme helmaa on kulkenut rakkaan ortodoksivanhempansa tai omaisensa hautaustoimituksessa saadusta uskon kipinästä. Ei olekaan ihme, että eräät toisetkin kirkot ovat omaksuneet tiettyjä piirteitä omaan hautauskäytäntöönsä ortodoksisesta perinteestä. Lepattavat tuohuksen liekit saattoväen käsissä ei ole enää outo näky luterilaisissakaan hautajaisissa.

	Suuren vaikutuksen ortodoksisuudesta kiinnostuville on tehnyt myös se rakkaus ja intensiteetti, jolla meillä on tapana muistaa edesmenneitä vainajiamme vielä hautajaisten jälkeenkin. Joskus joku on erehtynyt kritisoimaan kirkkoamme siitä, että se näyttää muistavan edesmenneitä vainajia enemmän kuin eläviä ja heidän huoliaan. Kirkon logiikka on kuitenkin toinen. Kun uskon perusta on usko iankaikkiseen elämään, kirkko muistaa ja kantaa huolta vainajia muistaessaankin elämän mielestä ja salaisuudesta. Kristuksessa kun elävät kaikki, niin kuolleet kuin elävät!		Suuren vaikutuksen ortodoksisuudesta kiinnostuville on tehnyt myös se rakkaus ja intensiteetti, jolla meillä on tapana muistaa edesmenneitä vainajiamme vielä hautajaisten jälkeenkin. Joskus joku on erehtynyt kritisoimaan kirkkoamme siitä, että se näyttää muistavan edesmenneitä vainajia enemmän kuin eläviä ja heidän huoliaan. Kirkon logiikka on kuitenkin toinen. Kun uskon perusta on usko iankaikkiseen elämään, kirkko muistaa ja kantaa huolta vainajia muistaessaankin elämän mielestä ja salaisuudesta. Kristuksessa kun elävät kaikki, niin kuolleet kuin elävät!

X4 (28. marraskuuta 2008 kello 08.18)

2008-11-28T08:18:40Z

← Vanhempi versio		Versio 28. marraskuuta 2008 kello 08.18
Rivi 26:		Rivi 26:

	Artikkeli on julkaistu [[Ortodoksiviesti]]n numerossa 8/2005. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.		Artikkeli on julkaistu [[Ortodoksiviesti]]n numerossa 8/2005. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.

			[[Luokka:Opetuspuheet]]