Antifoni - Muutoshistoria

Mikko (19. lokakuuta 2011 kello 08.03)

2011-10-19T08:03:12Z

← Vanhempi versio		Versio 19. lokakuuta 2011 kello 08.03
Rivi 1:		Rivi 1:
			[[Kuva:Ignatios_antiokialainen.jpg\|thumb\|250px\|right\|<center>Pyhä [[Ignatios Antiokialainen]]<br>Monastère de la Théotokos et de Saint Martin, Ranska<br><small>''Kuva © Pyykkönen''</small></center>]]
	'''Antifoni''' (kreikaksi: ''αντίφωνον, antifonon – toisen äänen sijasta, vastaääni,'' venäjäksi: ''антифон'') on alkuaan nimitys, jota käytettiin kahden kuoron tai kuoron ja solistin vuorolaulannasta.		'''Antifoni''' (kreikaksi: ''αντίφωνον, antifonon – toisen äänen sijasta, vastaääni,'' venäjäksi: ''антифон'') on alkuaan nimitys, jota käytettiin kahden kuoron tai kuoron ja solistin vuorolaulannasta.

	Sana antifoni esiintyy jo varhaiskristillisissä kreikan- ja latinankielisissä kirjoituksissa. Usein se näyttää tarkoittavan samaa kuin antifonisesti laulettu psalmi tai hymni, joten on pidetty selvänä, että sävelmätyyppi periytyy vuorokuoroisen laulun vastaussäkeestä.		Sana antifoni esiintyy jo varhaiskristillisissä kreikan- ja latinankielisissä kirjoituksissa. Usein se näyttää tarkoittavan samaa kuin antifonisesti laulettu [[psalmi]] tai [[hymni]], joten on pidetty selvänä, että sävelmätyyppi periytyy vuorokuoroisen laulun vastaussäkeestä.

	Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden.		Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden.
Rivi 22:		Rivi 23:

	Juhlien liturgioissa lauletaan juhlien omia antifoneja.		Juhlien liturgioissa lauletaan juhlien omia antifoneja.

	{{liturgia_vaaka}}		{{liturgia_vaaka}}
	[[Luokka:Kirkkomusiikki]]		[[Luokka:Kirkkomusiikki]]

Hannu (14. joulukuuta 2008 kello 12.00)

2008-12-14T12:00:20Z

← Vanhempi versio		Versio 14. joulukuuta 2008 kello 12.00
Rivi 22:		Rivi 22:

	Juhlien liturgioissa lauletaan juhlien omia antifoneja.		Juhlien liturgioissa lauletaan juhlien omia antifoneja.
			{{liturgia_vaaka}}

	[[Luokka:Kirkkomusiikki]]		[[Luokka:Kirkkomusiikki]]

X11 (18. marraskuuta 2008 kello 18.09)

2008-11-18T18:09:59Z

← Vanhempi versio		Versio 18. marraskuuta 2008 kello 18.09
Rivi 5:		Rivi 5:
	Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden.		Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden.

	Antifoninen laulutapa lienee tullut käyttöön Syyrian Antiokiassa noin vuonna 350. Eräiden arvelujen mukaan laulutavan toi kristilliseen käyttöön jo 1. – 2. vuosisatojen vaihteessa elänyt [[Ignatios ~~Jumalankantaja~~]]. Kirkon läntiseen osaan, ensiksi Milanoon sen toi pyhä [[Ambrosius Milanolainen]].		Antifoninen laulutapa lienee tullut käyttöön Syyrian Antiokiassa noin vuonna 350. Eräiden arvelujen mukaan laulutavan toi kristilliseen käyttöön jo 1. – 2. vuosisatojen vaihteessa elänyt [[Ignatios Antiokialainen]]. Kirkon läntiseen osaan, ensiksi Milanoon sen toi pyhä [[Ambrosius Milanolainen]].

	Nykyään antifoneja ei lauleta [[Ortodoksinen kirkko\|ortodoksisessa kirkossa]] antifonisesti eli kahdelta [[kliirossi]]lta, [[solea]]n molemmin puolin olevilta kuoron laulupaikoilta. Antifoneiksi nimitetään [[liturgia]]n ja [[vigilia]]n alussa ennen [[Pieni saatto\|pientä saattoa]] [[Ektenia\|ektenioiden]] välissä laulettavia veisuja.		Nykyään antifoneja ei lauleta [[Ortodoksinen kirkko\|ortodoksisessa kirkossa]] antifonisesti eli kahdelta [[kliirossi]]lta, [[solea]]n molemmin puolin olevilta kuoron laulupaikoilta. Antifoneiksi nimitetään [[liturgia]]n ja [[vigilia]]n alussa ennen [[Pieni saatto\|pientä saattoa]] [[Ektenia\|ektenioiden]] välissä laulettavia veisuja.

Hannu: Ak: Uusi sivu: '''Antifoni''' (kreikaksi: ''αντίφωνον, antifonon – toisen äänen sijasta, vastaääni,'' venäjäksi: ''антифон'') on alkuaan nimitys, jota käytettiin kahden kuor...

2008-09-14T11:22:37Z

Ak: Uusi sivu: '''Antifoni''' (kreikaksi: ''αντίφωνον, antifonon – toisen äänen sijasta, vastaääni,'' venäjäksi: ''антифон'') on alkuaan nimitys, jota käytettiin kahden kuor...

Uusi sivu

'''Antifoni''' (kreikaksi: ''αντίφωνον, antifonon – toisen äänen sijasta, vastaääni,'' venäjäksi: ''антифон'') on alkuaan nimitys, jota käytettiin kahden kuoron tai kuoron ja solistin vuorolaulannasta.

Sana antifoni esiintyy jo varhaiskristillisissä kreikan- ja latinankielisissä kirjoituksissa. Usein se näyttää tarkoittavan samaa kuin antifonisesti laulettu psalmi tai hymni, joten on pidetty selvänä, että sävelmätyyppi periytyy vuorokuoroisen laulun vastaussäkeestä.

Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden.

Antifoninen laulutapa lienee tullut käyttöön Syyrian Antiokiassa noin vuonna 350. Eräiden arvelujen mukaan laulutavan toi kristilliseen käyttöön jo 1. – 2. vuosisatojen vaihteessa elänyt [[Ignatios Jumalankantaja]]. Kirkon läntiseen osaan, ensiksi Milanoon sen toi pyhä [[Ambrosius Milanolainen]].

Nykyään antifoneja ei lauleta [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisessa kirkossa]] antifonisesti eli kahdelta [[kliirossi]]lta, [[solea]]n molemmin puolin olevilta kuoron laulupaikoilta. Antifoneiksi nimitetään [[liturgia]]n ja [[vigilia]]n alussa ennen [[Pieni saatto|pientä saattoa]] [[Ektenia|ektenioiden]] välissä laulettavia veisuja.

== Arkipäivien liturgioissa antifoneina ovat:==

# Psalmin 92 jakeista muodostettu ''”Hyvä on Herraa kiittää …”''
# Psalmiin 93 pohjautuva ''”Herra on Kuningas …”'', jota seuraa ''”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. [[Ainokainen Poika|Jumalan ainokainen, kuolematon Poika ja Sana …]]”''
# Psalmin 95 jakeiden mukainen ''”Tulkaa kohottakaamme ilohuuto Herralle …”''

== Sunnuntaipäivien liturgioissa antifoneina ovat: ==

# Psalmin 103 mukaan ''”Kiitä, sieluni Herraa …”''
# Psalmiin 146 pohjautuva ''”Ylistä, minun sieluni Herraa …”'', jota seuraa ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. [[Ainokainen Poika|Jumalan ainokainen, kuolematon Poika ja Sana …]]”''
# Kolmas antifoni muodostuu Matteuksen evankeliumin 5 luvun jakeista 3-12 lainatuista [[Autuuden lauseet|autuuden lauseista]].

Juhlien liturgioissa lauletaan juhlien omia antifoneja.

[[Luokka:Kirkkomusiikki]]