Afrahat Persialainen Viisas - Muutoshistoria

Hannu: siirsi sivun ”Afrahat Persialainen” uudelle nimelle ”Afrahat Persialainen Viisas”

2013-01-28T15:05:17Z

siirsi sivun ”Afrahat Persialainen” uudelle nimelle ”Afrahat Persialainen Viisas”

← Vanhempi versio	Versio 28. tammikuuta 2013 kello 15.05
(ei mitään eroa)

Petja (26. toukokuuta 2011 kello 08.11)

2011-05-26T08:11:36Z

← Vanhempi versio		Versio 26. toukokuuta 2011 kello 08.11
Rivi 92:		Rivi 92:
	* [[Keskity hyödylliseen]]		* [[Keskity hyödylliseen]]

	[[Luokka:~~Pyhät~~]]		[[Luokka:Henkilöt]]
	[[Luokka:Syyrialaiset ~~pyhät~~]]		[[Luokka:Syyrialaiset henkilöt]]

Hannu: /* Kirjan sisältö */

2009-11-02T09:11:46Z

Kirjan sisältö

← Vanhempi versio		Versio 2. marraskuuta 2009 kello 09.11
Rivi 52:		Rivi 52:
	22. kuolemaa ja viimeisiä aikoja		22. kuolemaa ja viimeisiä aikoja

	Vuonna 345 Afrahat kirjoitti vielä ystävänsä sitkeiden pyyntöjen vuoksi viimeisen luvun teokseensa. Luvun otsikko lainattiin Jesajan kirjasta ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes.+65%3A1&rnd=1256980127834 Jes.65:8]) sen syyriankielisestä tekstimuodosta. Tämä viimeinen luku on opetus:		Vuonna 345 Afrahat kirjoitti vielä ystävänsä sitkeiden pyyntöjen vuoksi viimeisen luvun teokseensa. Luvun otsikko lainattiin Jesajan kirjasta ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes.+65%3A1&rnd=1256980127834 Jes.65:8]) sen syyriankielisestä tekstimuodosta. Tämä viimeinen luku on opetus: 23. marjoista

	23. marjoista

	Kirja koostuu 23 tekstistä, jotka ovat (suluissa ovat Martikaisen ja Koivulan käännökset heidän kirjastaan):		Kirja koostuu 23 tekstistä, jotka ovat (suluissa ovat Martikaisen ja Koivulan käännökset heidän kirjastaan):

Hannu (31. lokakuuta 2009 kello 21.02)

2009-10-31T21:02:18Z

← Vanhempi versio		Versio 31. lokakuuta 2009 kello 21.02
Rivi 1:		Rivi 1:
	[[Kuva:Uskon_monet_varit.jpg\|thumb\|300 px\|<center>[[Uskon monet värit\|Afrahat Persialaisen ~~Viisan~~<br>kirjoittaman kirjan kansi]]</center>]]		[[Kuva:Uskon_monet_varit.jpg\|thumb\|300 px\|<center>[[Uskon monet värit\|Afrahat Persialaisen Viisaan<br>kirjoittaman kirjan kansi]]</center>]]
	'''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi: ''hakkîmâ p̄ārsāyā''), joka kertoo siitäkin, että häntä arvostetaan yhtenä suurista syyrialaisista alkukirkon kirjoittajista. Afrahat oli siis syyrialainen [[askeetti]] ja erittäin tunnettu kirjailija Persiassa 300-luvulla, ennen kuin teologiset skismat alkoivat. Siksi häntä voi hyvällä syyllä nimittää myös koko kristikunnan yhteiseksi opettajaksi.		'''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi: ''hakkîmâ p̄ārsāyā''), joka kertoo siitäkin, että häntä arvostetaan yhtenä suurista syyrialaisista alkukirkon kirjoittajista. Afrahat oli siis syyrialainen [[askeetti]] ja erittäin tunnettu kirjailija Persiassa 300-luvulla, ennen kuin teologiset skismat alkoivat. Siksi häntä voi hyvällä syyllä nimittää myös koko kristikunnan yhteiseksi opettajaksi.

Hannu (31. lokakuuta 2009 kello 21.01)

2009-10-31T21:01:18Z

← Vanhempi versio		Versio 31. lokakuuta 2009 kello 21.01
Rivi 1:		Rivi 1:
			[[Kuva:Uskon_monet_varit.jpg\|thumb\|300 px\|<center>[[Uskon monet värit\|Afrahat Persialaisen Viisan<br>kirjoittaman kirjan kansi]]</center>]]
	'''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi: ''hakkîmâ p̄ārsāyā''), joka kertoo siitäkin, että häntä arvostetaan yhtenä suurista syyrialaisista alkukirkon kirjoittajista. Afrahat oli siis syyrialainen [[askeetti]] ja erittäin tunnettu kirjailija Persiassa 300-luvulla, ennen kuin teologiset skismat alkoivat. Siksi häntä voi hyvällä syyllä nimittää myös koko kristikunnan yhteiseksi opettajaksi.		'''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi: ''hakkîmâ p̄ārsāyā''), joka kertoo siitäkin, että häntä arvostetaan yhtenä suurista syyrialaisista alkukirkon kirjoittajista. Afrahat oli siis syyrialainen [[askeetti]] ja erittäin tunnettu kirjailija Persiassa 300-luvulla, ennen kuin teologiset skismat alkoivat. Siksi häntä voi hyvällä syyllä nimittää myös koko kristikunnan yhteiseksi opettajaksi.

Hannu (31. lokakuuta 2009 kello 14.38)

2009-10-31T14:38:47Z

← Vanhempi versio		Versio 31. lokakuuta 2009 kello 14.38
Rivi 1:		Rivi 1:
	'''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi: ''hakkîmâ p̄ārsāyā''), joka kertoo siitäkin, että häntä arvostetaan yhtenä suurista syyrialaisista alkukirkon kirjoittajista. Afrahat oli siis syyrialainen [[askeetti]] ja erittäin tunnettu kirjailija Persiassa 300-luvulla, ennen kuin teologiset skismat alkoivat. Siksi häntä voi hyvällä syyllä nimittää myös koko kristikunnan yhteiseksi opettajaksi.		'''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi: ''hakkîmâ p̄ārsāyā''), joka kertoo siitäkin, että häntä arvostetaan yhtenä suurista syyrialaisista alkukirkon kirjoittajista. Afrahat oli siis syyrialainen [[askeetti]] ja erittäin tunnettu kirjailija Persiassa 300-luvulla, ennen kuin teologiset skismat alkoivat. Siksi häntä voi hyvällä syyllä nimittää myös koko kristikunnan yhteiseksi opettajaksi.

			== Persialainen Viisas ==

	Afrahat kääntyi [[Kristitty\|kristityksi]] Persian kristinuskon vastaisen kuninkaan Shāpūr II:n (309-379) valta-aikana ja hän todennäköisesti johti jossain vaiheessa lähellä Mosulia (nykyisessä Pohjois-Irakissa) sijainnutta Pyhän Matteuksen (Mar Mattai) luostaria. Myöhemmin hänestä mahdollisesti tuli [[piispa]], jolloin hänen nimensä vaihtui Jaakobiksi. Tämän vuoksi hänet sekoitetaan joskus erheellisesti piispa Jaakob Nisibisiläiseen.		Afrahat kääntyi [[Kristitty\|kristityksi]] Persian kristinuskon vastaisen kuninkaan Shāpūr II:n (309-379) valta-aikana ja hän todennäköisesti johti jossain vaiheessa lähellä Mosulia (nykyisessä Pohjois-Irakissa) sijainnutta Pyhän Matteuksen (Mar Mattai) luostaria. Myöhemmin hänestä mahdollisesti tuli [[piispa]], jolloin hänen nimensä vaihtui Jaakobiksi. Tämän vuoksi hänet sekoitetaan joskus erheellisesti piispa Jaakob Nisibisiläiseen.

	Nimellä ''”Persialainen Viisas”'' häntä kutsuvat jotkut luostariasukkaat muun muassa vuosien 336 ja 345 syyrialaisen [[Raamattu\|Raamatun]] kommentaarissa (joista on säilynyt 23 tekstiä kirjoituskokoelmassa ''”Osoituksia”''). Tekstit tunnetaan virheellisesti hänen ”opetuspuheinaan”, vaikka ne tarkastelevat kristinuskoa pääasiassa teologisesti, askeettisesti ja kurinpidollisesti, toisinaan jopa jyrkän poleemisesti. Yhdeksän tutkielmaa [[Juutalaisuus\|juutalaisista]], joita Mesopotamiassa oli paljon ja joilla oli siellä omia koulujakin, ovat Afrahatin erityisen teräviä, kärkkäitä, [[Apologetiikka\|apologisia]] kirjoituksia juutalaisia vastaan. Ne käsittelevät pääsiäistä, ympärileikkausta, paastosääntöjä, Israelin syrjäyttämistä valittuna kansana ja kristinuskoon kääntyneiden pakanain valintaa uudeksi valituksi kansaksi sekä Jeesuksen jumalallista asemaa Poikana. Afrahatin mukaan Jumala on hyljännyt Israelin, koska Israel on hyljännyt [[Messias\|Messiaan]]. Teosta nimitetään ”Osoituksiksi”, koska jokainen teksti alkaa sanalla osoitus (syyriaksi: ''tahwîṯâ'', suomeksi: ''osoittaminen, selitys, selonteko, toteennäyttäminen, todistelu, esimerkki, tutkielma''). Jouko Martikainen ja Veijo Koivula käyttävät kääntämässään teoksessa ''[[Uskon monet värit]]'' muotoa ''opetus, opetuksia''.		Nimellä ''”Persialainen Viisas”'' häntä kutsuvat jotkut luostariasukkaat muun muassa vuosien 336 ja 345 syyrialaisen [[Raamattu\|Raamatun]] kommentaarissa (joista on säilynyt 23 tekstiä kirjoituskokoelmassa ''”Osoituksia”''). Tekstit tunnetaan virheellisesti hänen ”opetuspuheinaan”, vaikka ne tarkastelevat kristinuskoa pääasiassa teologisesti, askeettisesti ja kurinpidollisesti, toisinaan jopa jyrkän poleemisesti. Yhdeksän tutkielmaa [[Juutalaisuus\|juutalaisista]], joita Mesopotamiassa oli paljon ja joilla oli siellä omia koulujakin, ovat Afrahatin erityisen teräviä, kärkkäitä, [[Apologetiikka\|apologisia]] kirjoituksia juutalaisia vastaan. Ne käsittelevät pääsiäistä, ympärileikkausta, paastosääntöjä, Israelin syrjäyttämistä valittuna kansana ja kristinuskoon kääntyneiden pakanain valintaa uudeksi valituksi kansaksi sekä Jeesuksen jumalallista asemaa Poikana. Afrahatin mukaan Jumala on hyljännyt Israelin, koska Israel on hyljännyt [[Messias\|Messiaan]]. Teosta nimitetään ”Osoituksiksi”, koska jokainen teksti alkaa sanalla osoitus (syyriaksi: ''tahwîṯâ'', suomeksi: ''osoittaminen, selitys, selonteko, toteennäyttäminen, todistelu, esimerkki, tutkielma''). Jouko Martikainen ja Veijo Koivula käyttävät kääntämässään teoksessa ''[[Uskon monet värit]]'' muotoa ''opetus, opetuksia''.

			== Alkukirkon traditota ==

	Afrahatin kirjoituksille on tunnusomaista, että niistä henkii eräänlainen alkuperäinen raamatullinen teologinen traditio, johon eivät vielä ole vaikuttaneet myöhemmät opilliset ristiriidat ja kielelliset monimutkaisuudet [[Pyhä Kolminaisuus\|kolminaisuudesta]] (''Jumalan luonteesta'') ja [[kristologia]]sta (''Kristuksen luonteesta''), joita alkoi ilmetä vuoden 325 [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen]] jälkeen. Eristettynä kreikkalais-roomalaisista henkisistä virtauksista kirkon maailmassa oli mahdollista saada aikaan tällaisia ”opetuspuheiden” kaltaisia manifesteja, joissa oli mukana alkuperäistä, primitiivistä ja minimalistista, varhaista assyyrialaista juutalais-kristillisyyttä.		Afrahatin kirjoituksille on tunnusomaista, että niistä henkii eräänlainen alkuperäinen raamatullinen teologinen traditio, johon eivät vielä ole vaikuttaneet myöhemmät opilliset ristiriidat ja kielelliset monimutkaisuudet [[Pyhä Kolminaisuus\|kolminaisuudesta]] (''Jumalan luonteesta'') ja [[kristologia]]sta (''Kristuksen luonteesta''), joita alkoi ilmetä vuoden 325 [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen]] jälkeen. Eristettynä kreikkalais-roomalaisista henkisistä virtauksista kirkon maailmassa oli mahdollista saada aikaan tällaisia ”opetuspuheiden” kaltaisia manifesteja, joissa oli mukana alkuperäistä, primitiivistä ja minimalistista, varhaista assyyrialaista juutalais-kristillisyyttä.
Rivi 11:		Rivi 15:
	Ydinsanoma on yksinkertainen eikä ollenkaan systemaattinen, mutta silti selkeä:		Ydinsanoma on yksinkertainen eikä ollenkaan systemaattinen, mutta silti selkeä:
	:: ''”Jumalan seurakunnan” usko on uskoa Jumalaan, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, antanut lain Moosekselle, lähettänyt Messiaan maailmalle ja Henkensä apostoleille. Kun näihin lisätään vielä kasteen mysteeri ja kuolleiden ylösnousemus, siinä ovat kaikki ydinasiat.''		:: ''”Jumalan seurakunnan” usko on uskoa Jumalaan, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, antanut lain Moosekselle, lähettänyt Messiaan maailmalle ja Henkensä apostoleille. Kun näihin lisätään vielä kasteen mysteeri ja kuolleiden ylösnousemus, siinä ovat kaikki ydinasiat.''

			== Asketismista ja avioliitosta ==

	Afrahat ennakoi opetuksillaan myös tulevaa valtionkirkkoa ja luostarilaitoksen nousua kohtuuttoman suureen merkitykseen. Afrahatilla oli nykykatsannon mukaan melko omituinen opetus muun muassa avioliitosta. Hänen mukaansa naimisiin sai mennä periaatteessa vain ennen [[kaste]]tta ja lapsetkin piti tehdä silloin, sillä kaste vaati ihmiseltä Afrahatin opetuksen mukaan elämäntapojen täydellistä puhdistautumista jo ennen kastamista. Siihen kuului sitoutuminen neitseellisyyteen ja [[selibaatti]], seksuaalinen pidättyväisyys. Mikäli ihminen oli solminut avioliiton ja otti kasteen, hänen piti noudattaa näitä ohjeita Afrahatin mukaan avioliitossakin. Tällaiset radikaalit opetukset ennakoivat ratkaisuja, joita kirkkoon sitten myöhempinä aikoina tuli luostarilaitoksen korostuneen aseman ja luostarielämän ihannoimisen myötä. Nykyisin tuon opetuksen seuraukset näkyvät esimerkiksi ortodoksisen piispan naimattomuusvaatimuksissa ja papin avioliittosäännöissä.		Afrahat ennakoi opetuksillaan myös tulevaa valtionkirkkoa ja luostarilaitoksen nousua kohtuuttoman suureen merkitykseen. Afrahatilla oli nykykatsannon mukaan melko omituinen opetus muun muassa avioliitosta. Hänen mukaansa naimisiin sai mennä periaatteessa vain ennen [[kaste]]tta ja lapsetkin piti tehdä silloin, sillä kaste vaati ihmiseltä Afrahatin opetuksen mukaan elämäntapojen täydellistä puhdistautumista jo ennen kastamista. Siihen kuului sitoutuminen neitseellisyyteen ja [[selibaatti]], seksuaalinen pidättyväisyys. Mikäli ihminen oli solminut avioliiton ja otti kasteen, hänen piti noudattaa näitä ohjeita Afrahatin mukaan avioliitossakin. Tällaiset radikaalit opetukset ennakoivat ratkaisuja, joita kirkkoon sitten myöhempinä aikoina tuli luostarilaitoksen korostuneen aseman ja luostarielämän ihannoimisen myötä. Nykyisin tuon opetuksen seuraukset näkyvät esimerkiksi ortodoksisen piispan naimattomuusvaatimuksissa ja papin avioliittosäännöissä.

	Afrahatin teosta ''”Osoituksia”'' (''Opetuksia / Demonstrations'') käännettiin jo varhain monille kielille, armeniaksi jo vuonna 1756 (tosin väärällä nimellä Jaakob Nisibisiläisenä ja vain 19 tekstiä), georgiaksi ja Etiopiassa käytetyksi geeziksi. Sen lisäksi siitä käännettiin osia arabiaksi, mutta ne merkittiin virheellisesti [[Efraim Syyrialainen\|Efraim Syyrialaisen]] kirjoittamiksi.		Afrahatin teosta ''”Osoituksia”'' (''Opetuksia / Demonstrations'') käännettiin jo varhain monille kielille, armeniaksi jo vuonna 1756 (tosin väärällä nimellä Jaakob Nisibisiläisenä ja vain 19 tekstiä), georgiaksi ja Etiopiassa käytetyksi geeziksi. Sen lisäksi siitä käännettiin osia arabiaksi, mutta ne merkittiin virheellisesti [[Efraim Syyrialainen\|Efraim Syyrialaisen]] kirjoittamiksi.

			== Kirjan sisältö ==

	Kymmenen ensimmäistä lukua käsittelee askeettiyhteisön uskonharjoituksen perusongelmia ja ne kirjoitettu noin vuosina 336-337 jKr.:		Kymmenen ensimmäistä lukua käsittelee askeettiyhteisön uskonharjoituksen perusongelmia ja ne kirjoitettu noin vuosina 336-337 jKr.:

Hannu: /* Kirjallisuutta */

2009-10-31T14:36:23Z

Kirjallisuutta

← Vanhempi versio		Versio 31. lokakuuta 2009 kello 14.36
Rivi 81:		Rivi 81:
	== Kirjallisuutta ==		== Kirjallisuutta ==
	* Afrahat Persialainen Viisas: [[Uskon monet värit]], 2008, Kirjapaja, ISBN 951 6076130		* Afrahat Persialainen Viisas: [[Uskon monet värit]], 2008, Kirjapaja, ISBN 951 6076130

			== Afrahatin tekstejä Ortodoksi.netissä ==
			* [[Keskity hyödylliseen]]

	[[Luokka:Pyhät]]		[[Luokka:Pyhät]]

Hannu (31. lokakuuta 2009 kello 09.09)

2009-10-31T09:09:33Z

← Vanhempi versio		Versio 31. lokakuuta 2009 kello 09.09
Rivi 43:		Rivi 43:
	22. kuolemaa ja viimeisiä aikoja		22. kuolemaa ja viimeisiä aikoja

	Vuonna 345 Afrahat kirjoitti vielä ystävänsä sitkeiden pyyntöjen vuoksi viimeisen luvun teokseensa. Luvun otsikko lainattiin Jesajan kirjasta (Jes.65:8) sen syyriankielisestä tekstimuodosta. Tämä viimeinen luku on opetus:		Vuonna 345 Afrahat kirjoitti vielä ystävänsä sitkeiden pyyntöjen vuoksi viimeisen luvun teokseensa. Luvun otsikko lainattiin Jesajan kirjasta ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes.+65%3A1&rnd=1256980127834 Jes.65:8]) sen syyriankielisestä tekstimuodosta. Tämä viimeinen luku on opetus:

	23. marjoista		23. marjoista

Hannu: Ak: Uusi sivu: '''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi...

2009-10-31T08:58:39Z

Ak: Uusi sivu: '''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi...

Uusi sivu

'''Afrahat Persialaisen''' ( syyriaksi: ''Ap̄rahat'', kreikaksi: ''Ἀφραάτης / Afraates'', n. 270 – 345) nimen perään lisätään usein ''Persialainen Viisas'' (syyriaksi: ''hakkîmâ p̄ārsāyā''), joka kertoo siitäkin, että häntä arvostetaan yhtenä suurista syyrialaisista alkukirkon kirjoittajista. Afrahat oli siis syyrialainen [[askeetti]] ja erittäin tunnettu kirjailija Persiassa 300-luvulla, ennen kuin teologiset skismat alkoivat. Siksi häntä voi hyvällä syyllä nimittää myös koko kristikunnan yhteiseksi opettajaksi.

Afrahat kääntyi [[Kristitty|kristityksi]] Persian kristinuskon vastaisen kuninkaan Shāpūr II:n (309-379) valta-aikana ja hän todennäköisesti johti jossain vaiheessa lähellä Mosulia (nykyisessä Pohjois-Irakissa) sijainnutta Pyhän Matteuksen (Mar Mattai) luostaria. Myöhemmin hänestä mahdollisesti tuli [[piispa]], jolloin hänen nimensä vaihtui Jaakobiksi. Tämän vuoksi hänet sekoitetaan joskus erheellisesti piispa Jaakob Nisibisiläiseen.

Nimellä ''”Persialainen Viisas”'' häntä kutsuvat jotkut luostariasukkaat muun muassa vuosien 336 ja 345 syyrialaisen [[Raamattu|Raamatun]] kommentaarissa (joista on säilynyt 23 tekstiä kirjoituskokoelmassa ''”Osoituksia”''). Tekstit tunnetaan virheellisesti hänen ”opetuspuheinaan”, vaikka ne tarkastelevat kristinuskoa pääasiassa teologisesti, askeettisesti ja kurinpidollisesti, toisinaan jopa jyrkän poleemisesti. Yhdeksän tutkielmaa [[Juutalaisuus|juutalaisista]], joita Mesopotamiassa oli paljon ja joilla oli siellä omia koulujakin, ovat Afrahatin erityisen teräviä, kärkkäitä, [[Apologetiikka|apologisia]] kirjoituksia juutalaisia vastaan. Ne käsittelevät pääsiäistä, ympärileikkausta, paastosääntöjä, Israelin syrjäyttämistä valittuna kansana ja kristinuskoon kääntyneiden pakanain valintaa uudeksi valituksi kansaksi sekä Jeesuksen jumalallista asemaa Poikana. Afrahatin mukaan Jumala on hyljännyt Israelin, koska Israel on hyljännyt [[Messias|Messiaan]]. Teosta nimitetään ”Osoituksiksi”, koska jokainen teksti alkaa sanalla osoitus (syyriaksi: ''tahwîṯâ'', suomeksi: ''osoittaminen, selitys, selonteko, toteennäyttäminen, todistelu, esimerkki, tutkielma''). Jouko Martikainen ja Veijo Koivula käyttävät kääntämässään teoksessa ''[[Uskon monet värit]]'' muotoa ''opetus, opetuksia''.

Afrahatin kirjoituksille on tunnusomaista, että niistä henkii eräänlainen alkuperäinen raamatullinen teologinen traditio, johon eivät vielä ole vaikuttaneet myöhemmät opilliset ristiriidat ja kielelliset monimutkaisuudet [[Pyhä Kolminaisuus|kolminaisuudesta]] (''Jumalan luonteesta'') ja [[kristologia]]sta (''Kristuksen luonteesta''), joita alkoi ilmetä vuoden 325 [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous|Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen]] jälkeen. Eristettynä kreikkalais-roomalaisista henkisistä virtauksista kirkon maailmassa oli mahdollista saada aikaan tällaisia ”opetuspuheiden” kaltaisia manifesteja, joissa oli mukana alkuperäistä, primitiivistä ja minimalistista, varhaista assyyrialaista juutalais-kristillisyyttä.

Afrahat julistaa, että [[Isä (Jumala)|Jumala]] on yksi, [[Messias]] on yksi ja [[Pyhä Henki|Henki]] on yksi; usko on yksi ja kaste on yksi.
:: ''”Jos sanomme enemmän, erehdymme; jos sanomme vähemmän, jäämme avuttomiksi.”''
Ydinsanoma on yksinkertainen eikä ollenkaan systemaattinen, mutta silti selkeä:
:: ''”Jumalan seurakunnan” usko on uskoa Jumalaan, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, antanut lain Moosekselle, lähettänyt Messiaan maailmalle ja Henkensä apostoleille. Kun näihin lisätään vielä kasteen mysteeri ja kuolleiden ylösnousemus, siinä ovat kaikki ydinasiat.''

Afrahat ennakoi opetuksillaan myös tulevaa valtionkirkkoa ja luostarilaitoksen nousua kohtuuttoman suureen merkitykseen. Afrahatilla oli nykykatsannon mukaan melko omituinen opetus muun muassa avioliitosta. Hänen mukaansa naimisiin sai mennä periaatteessa vain ennen [[kaste]]tta ja lapsetkin piti tehdä silloin, sillä kaste vaati ihmiseltä Afrahatin opetuksen mukaan elämäntapojen täydellistä puhdistautumista jo ennen kastamista. Siihen kuului sitoutuminen neitseellisyyteen ja [[selibaatti]], seksuaalinen pidättyväisyys. Mikäli ihminen oli solminut avioliiton ja otti kasteen, hänen piti noudattaa näitä ohjeita Afrahatin mukaan avioliitossakin. Tällaiset radikaalit opetukset ennakoivat ratkaisuja, joita kirkkoon sitten myöhempinä aikoina tuli luostarilaitoksen korostuneen aseman ja luostarielämän ihannoimisen myötä. Nykyisin tuon opetuksen seuraukset näkyvät esimerkiksi ortodoksisen piispan naimattomuusvaatimuksissa ja papin avioliittosäännöissä.

Afrahatin teosta ''”Osoituksia”'' (''Opetuksia / Demonstrations'') käännettiin jo varhain monille kielille, armeniaksi jo vuonna 1756 (tosin väärällä nimellä Jaakob Nisibisiläisenä ja vain 19 tekstiä), georgiaksi ja Etiopiassa käytetyksi geeziksi. Sen lisäksi siitä käännettiin osia arabiaksi, mutta ne merkittiin virheellisesti [[Efraim Syyrialainen|Efraim Syyrialaisen]] kirjoittamiksi.

Kymmenen ensimmäistä lukua käsittelee askeettiyhteisön uskonharjoituksen perusongelmia ja ne kirjoitettu noin vuosina 336-337 jKr.:
1. uskoa
2. rakkautta
3. paastoa
4. rukousta
5. sotia
6. liiton lapsia
7. parannuksentekijöitä
8. kuolleiden herättämistä
9. nöyryyttä
10. paimenia

Seuraavat kaksitoista lukua on kirjoitettu noin vuosina 343-344 jKr. ja ne käsittelevät opillista välien selvittelyä juutalaisten viisaiden kanssa ja kristinuskon puolustamista näitä vastaan. Ne käsittelevät:

11. ympärileikkausta
12. pääsiäistä
13. sapattia
14. kehotusta (aihe poikkeaa muista)
15. ruokien erottelua
16. kansojen tulemista Israelin kansan sijaan
17. Messiasta, joka on Jumalan poika
18. neitseyttä ja pyhyyttä
19. juutalaisten väitettä, että heidät on määrätty koottaviksi
20. köyhistä huolehtimista
21. kristittyjen vainoamista
22. kuolemaa ja viimeisiä aikoja

Vuonna 345 Afrahat kirjoitti vielä ystävänsä sitkeiden pyyntöjen vuoksi viimeisen luvun teokseensa. Luvun otsikko lainattiin Jesajan kirjasta (Jes.65:8) sen syyriankielisestä tekstimuodosta. Tämä viimeinen luku on opetus:

23. marjoista

Kirja koostuu 23 tekstistä, jotka ovat (suluissa ovat Martikaisen ja Koivulan käännökset heidän kirjastaan):

# Osoitus uskosta (Uskosta)
# Osoitus hyväntekeväisyydestä (Rakkaudesta)
# Osoitus paastosta (Paastosta)
# Osoitus rukouksesta (Rukouksesta)
# Osoitus sodista (Sodista)
# Osoitus liiton jäsenyydestä [munkkeudesta] (Liiton lapsista)
# Osoitus katumuksesta (Parannuksen tekijöistä)
# Osoitus ylösnousemuksesta (Kuolleiden herättämisestä)
# Osoitus nöyryydestä (Nöyryydestä)
# Osoitus pappeudesta (Paimenista)
# Osoitus ympärileikkauksesta (Ympärileikkauksesta)
# Osoitus pääsiäisestä (Pääsiäisestä)
# Osoitus sapatista (Sapatista)
# Osoitus saarnaamisesta (Kehoituksesta)
# Osoitus joittenkin ruokien erottelemisesta (Ruokien erottelemisesta)
# Osoitus pakanoiden kutsumisesta (Kansoista kansan sijaan)
# Osoitus Jeesuksesta Messiaasta (Messiaasta, Jumalan Pojasta)
# Osoitus neitsyydestä (Neitsyydestä ja pyhyydestä)
# Osoitus Israelin hajoamisesta (Juutalaisia vastaan, jotka sanovat, että heidät on määrätty koottaviksi)
# Osoitus almujen antamisesta (Köyhistä huolehtimisesta)
# Osoitus vainoamisesta (Vainosta)
# Osoitus kuolemasta ja viimeisistä päivistä (Kuolemasta ja viimeisistä ajoista)
# Osoitus rypäleistä [viittaus vertaukseen] (Marjoista)

Syyrian ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Afrahatia vuosittain huhtikuun 7. päivänä.

[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]]

(lähde [[Serafim (munkki)|munkki Serafimin]] kirja ''”[[Paratiisi on idässä]]”'')

== Kirjallisuutta ==
* Afrahat Persialainen Viisas: [[Uskon monet värit]], 2008, Kirjapaja, ISBN 951 6076130

[[Luokka:Pyhät]]
[[Luokka:Syyrialaiset pyhät]]