Lähdekoodi sivulle Ortodoksiksi tuleminen

<!--== Ortodoksiksi tuleminen ==

Ortodoksisen kirkon elämä jatkaa ja toteuttaa Jeesuksen Kristuksen pelastustyötä maailmassa. Kristuksen ja Hänen kirkkonsa erottamaton yhteys tulee esiin Raamatun kuvakielessä: Kristus on Pää ja kirkko Hänen ruumiinsa; Kristus on Ylkä ja kirkko Hänen morsiamensa. Näillä kuvilla ilmaistaan syvä todellisuus, jossa kirkkoa ei ole olemassa Kristuksesta irrallisena, vaan se elää Hänessä ja Hän kirkossaan.<br>
<br>
Herra ja Vapahtaja, jonka ensimmäiset opetuslapset Galileassa tunsivat, rakastivat ja seurasivat lähes kaksituhatta vuotta sitten, on sama Herra ja Vapahtaja, joka tunnetaan, jota rakastetaan ja seurataan ortodoksisessa kirkossa tänään. Kuten Kristus ilmoitti Pyhän Kolminaisuuden, niin kirkko jatkaa Kolminaisuuden ilmoittamista ja Jumalan ylistämistä jumalanpalveluselämässään. Kuten Kristus sovitti ihmiskunnan Isän kanssa, niin kirkko jatkaa tätä sovituksen työtä sanoin ja teoin ajassa ja paikassa. Ja kuten Kristus toi näkyväksi todellisen inhimillisen elämän kutsumuksen, niin kirkko on se hengellinen todellisuus, jossa Jumalan kuva ja kaltaisuus ihmisessä voi kasvaa ja kypsyä.<br>
<br>
Ortodoksinen kristitty liitetään Kristukseen pyhässä kasteessa ja häntä ravitaan Kristuksella jokaisessa pyhässä ehtoollisessa. Ortodoksinen kirkko uskoo ja tunnustaa, että Pyhä Henki vaikuttaa kirkossa ja kirkon kautta, tekee Kristuksesta meidän Herramme ja vie Hänen pelastustyönsä täyttymykseen.<br>
<br>
Ortodoksinen kirkko ei ymmärrä itseään vain inhimillisenä organisaationa. Raamatulliset kuvaukset kirkosta Kristuksen ruumiina ja Pyhän Hengen temppelinä osoittavat, ettei kirkkoa voi pitää vain yhtenä uskonnollisena instituutiona muiden joukossa, kulttuuriperinnettä vaalivana yhteisönä tai sosiaalista työtä tekevänä järjestönä. Kirkolla on toki näkyvä ja inhimillinen puolensa, ja se kantaa jäsentensä heikkouksia ja syntejä. Ortodoksinen kirkko tunnustaa kuitenkin, että tämän inhimillisen todellisuuden lisäksi kirkolla on myös jumalallinen ulottuvuus. Kreikan sana ekklesia tarkoittaa Jumalan koolle kutsumaa yhteisöä. Tässä merkityksessä kirkko on ainutlaatuinen kohtaamispaikka Jumalan ja Hänen kansansa välillä.

=== Henkilökohtainen kokemus ===

Ortodoksista uskoa ei voi täysin ymmärtää eikä omaksua vain ulkopuolisena tarkkailijana. Kirkon ulkopuolelta katsottuna ortodoksisuus voi näyttäytyä lähinnä perinteisenä, rituaalisena tai kulttuurisidonnaisena kirkkona. Vasta kirkon sisällä avautuu kokemus ortodoksisuudesta elävänä uskona ja jumalallisen elämän lahjana, joka annetaan ja eletään yhteisessä rukouksessa, sakramenteissa ja seurakuntaelämässä.

=== Ortodoksiksi tuleminen Suomessa ===

Suomen ortodoksinen kirkko on osa yhtä, pyhää, katolista ja apostolista kirkkoa. Sen kutsumus on yleismaailmallinen. Ortodoksinen kirkko ei sido jäsenyyttään etniseen taustaan, äidinkieleen tai kulttuuriin, vaikka se arvostaakin perinteitä ja historiaa. Suomen ortodoksisen kirkon elämässä kohtaavat karjalainen perintö, suomalainen kulttuuri ja yhä useammin myös ihmisten erilaiset taustat ja elämänpolut. Kirkkoa yhdistää yhteinen usko, rukous ja rakkaus Kristuksessa.<br>
<br>
Jos harkitset liittymistä ortodoksiseen kirkkoon, ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä paikkakuntasi ortodoksiseen pappiin ja tutustua seurakuntaan. Seurakunta ei ole vain hallinnollinen yksikkö, vaan hengellinen perhe, jossa eletään uskoa yhdessä. On tärkeää, että koet seurakunnan paikaksi, jossa voit kasvaa rukouksessa, oppia kirkon elämästä ja löytää oman paikkasi palvella toisia.<br>
<br>
Suomen ortodoksisessa kirkossa kirkkoon liittymiseen kuuluu yleensä opetusjakso, jonka aikana tutustutaan ortodoksiseen uskoon, jumalanpalveluselämään ja kirkon hengelliseen perinteeseen. Opetuksen kesto ja sisältö vaihtelevat sen mukaan, millainen tausta ja aiempi kristillinen kokemus tulijalla on. Opetus ei ole pelkkää tiedon välittämistä, vaan kutsu elää ja kasvaa kirkon elämässä.<br>
<br>
Opetusjakson jälkeen seuraa kirkkoon vastaanottamisen toimitus. Ei-kristillisestä taustasta tuleva kastetaan ja mirhavoidellaan. Toisesta kristillisestä kirkosta tuleva voidaan liittää ortodoksiseen kirkkoon mirhavoitelun kautta, jos kaste on toimitettu kristillisen kirkon kastekäytännön mukaisesti. Pyhän ehtoollisen vastaanottaminen on aina kirkollisen yhteyden täyteys ja näkyvä merkki Kristukseen ja Hänen kirkkoonsa liitetystä elämästä.

=== Sitoutuminen Kristukseen ===

Ortodoksiseksi kristityksi tuleminen on ennen kaikkea sitoutumista Kristukseen. Tämä sitoutuminen eletään ja ilmaistaan kirkon elämässä. Liturgiassa rukoilemme: ”Antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen, Jumalamme, haltuun.” Ennen ehtoollista sanomme: ”Sinun haltuusi, ihmisrakas Valtias, me annamme koko elämämme ja toivomme.”<br>
<br>
Jokaisella ihmisellä on oma kutsumuksensa ja lahjansa, jotka Pyhä Henki antaa. Siksi sitoutuminen Kristukseen saa erilaisia muotoja eri ihmisten elämässä. Ortodoksinen kirkko kuitenkin opettaa, että kristillinen elämä rakentuu aina rukouksen, jumalanpalveluksen ja lähimmäisenrakkauden varaan. Osallistuminen pyhään liturgiaan, henkilökohtainen rukouselämä ja säännöllinen ehtoollisyhteys ovat ortodoksisen kristityn elämän keskiössä.<br>
<br>
Ortodoksinen usko ei erottele Jumalan rakastamista ja lähimmäisen rakastamista toisistaan. Ne kuuluvat yhteen ja edellyttävät toisiaan. Tämä ilmaistaan jumalallisessa liturgiassa sanoilla: ”Rakastakaamme toinen toistamme, että yksimielisesti tunnustaisimme Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, olemukseltaan yhden ja jakamattoman Kolminaisuuden.”<br>
<br>
Vaikka jumalanpalveluselämä on ortodoksisen kirkon sydän, se ei irrota kristittyä arjesta. Päinvastoin, ehtoolliseen osallistuminen kutsuu jokaista elämään Kristuksen todistajana maailmassa, omassa arjessaan, työssään ja ihmissuhteissaan. Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen tekee meistä Kristuksen kantajia maailmassa, joka tarvitsee Hänen valonsa, rauhansa ja rakkautensa.<br>
<br>


[[Luokka:Opetuspuheet]]-->