Lähdekoodi sivulle Kaksi viikkoa Jumalanäidin kanssa

== Kaksi viikkoa Jumalanäidin kanssa – Jumalanäidin paasto Suomessa ja muualla ortodoksisessa maailmassa ==
[[Kuva:Lintula_02_ja_hautakuva_hap.jpg|thumb|500 px|center|<center>Jumalanäidin hautakuva<br><small>(kuva &copy; Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]

''[[Jumalansynnyttäjän paasto]]'', jota Suomessa kutsutaan tavallisesti ''Jumalanäidin paastoksi'', on lyhyt mutta hengellisesti tiivis valmistautumisaika. Se alkaa Suomen ortodoksisessa kirkossa elokuun ensimmäisenä päivänä ja päättyy 14. elokuuta. Seuraavana päivänä vietetään Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa.<br>
<br>
Ortodoksi.netin artikkeli korostaa paaston yhteyttä Jumalansynnyttäjän asemaan kirkon elämässä. Maria on Kristuksen äiti ja ihmiskunnan esirukoilija, jonka kuuliaisuus, nöyryys ja luottamus Jumalaan ovat kristitylle esikuvia. Paaston tarkoituksena ei siten ole ainoastaan valmistautua muistelemaan hänen maallisen elämänsä päättymistä. Se kutsuu kulkemaan hänen kanssaan rukouksen ja hiljentymisen tietä.

=== Kirkkovuoden viimeinen pidempi paasto ===

Jumalanäidin paasto on kirkkovuoden viimeinen useita päiviä kestävä paastoaika. [[Kirkkovuosi]] päättyy elokuun lopussa, minkä jälkeen uusi kirkkovuosi alkaa 1. syyskuuta. Paasto johtaa kohti juhlaa, jossa suru ja ilo liittyvät toisiinsa: kirkko muistelee Jumalansynnyttäjän kuolemaa mutta samalla hänen siirtymistään Poikansa luo.<br>
<br>
Juhlan vietto alkoi Jerusalemissa jo varhaiskirkon aikana ja vahvistui 400-luvulla, kun Getsemaneen rakennettiin kirkko Jumalansynnyttäjän hautapaikaksi kunnioitetun paikan yhteyteen. Paaston pituus ei kuitenkaan ollut alkuvaiheessa kaikkialla sama. Joillakin alueilla paastottiin vain muutamia päiviä, kun taas Jerusalemissa valmistautumisaika oli pidempi. Nykyinen elokuun alusta kuolonuneen nukkumisen juhlaan ulottuva käytäntö vakiintui keskiajalla. Konstantinopolissa vuonna 1166 pidetty kirkollinen kokous vahvisti paaston alkavaksi 1. elokuuta ja jatkuvaksi juhlan alkuun saakka.<br>
<br>
Paastoa on joskus kutsuttu ''pieneksi suureksi paastoksi'' tai ''kesän suureksi paastoksi''. Nimityksillä tarkoitetaan sitä, että vaikka paasto kestää vain kaksi viikkoa, sen ruokasäännöt ja hengellinen vakavuus muistuttavat monin tavoin pääsiäistä edeltävää suurta paastoa.

=== Sama paasto, eri päivämäärät ===

Suomessa, Kreikassa ja Romaniassa Jumalanäidin paastoa vietetään tavallisen kalenterin mukaan 1.–14. elokuuta. Myös Ukrainan ortodoksinen kirkko eli metropoliitta '''Epifanin johtama''' [[Autokefalia|autokefalinen kirkko]] noudattaa nykyisin tätä ajoitusta.<br>
<br>
Ukrainan käytäntö osoittaa hyvin, kuinka kalenteriratkaisu voi muuttaa paaston maallisia päivämääriä muuttamatta sen kirkollista sisältöä. Vielä vuonna 2019 Ukrainan ortodoksisen kirkon omassa tiedotteessa paaston ajaksi ilmoitettiin 14.–27. elokuuta. Kirkon siirryttyä syyskuussa 2023 uudistettuun juliaaniseen kalenteriin [[Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen|Kuolonuneen nukkumisen juhlaa]] alettiin viettää 15. elokuuta. Vuonna 2025 metropoliitta Epifani toimitti juhlan vigilian Kiovassa 14. elokuuta ja liturgian seuraavana päivänä.<br>
<br>
Venäjän ortodoksisessa kirkossa paastoa vietetään edelleen vanhan [[Juliaaninen kalenteri|juliaanisen kalenterin]] mukaan. Kirkolliset päivämäärät ovat sielläkin 1.–14. elokuuta, mutta nykyisessä yhteiskunnallisessa kalenterissa ne vastaavat ajanjaksoa 14.–27. elokuuta. Kuolonuneen nukkumisen juhlaa vietetään tämän vuoksi 28. elokuuta.<br>
<br>
Kyse ei siis ole kahdesta erilaisesta paastosta. Kalenterit poikkeavat toisistaan, mutta paaston kesto, tarkoitus ja paikka kirkkovuodessa ovat samat.

=== Ruokapaasto on yhteinen, mutta käytännöt vaihtelevat ===

Suomen ortodoksisen kirkon ohjeen mukaan Jumalanäidin paaston aikana vältetään lihaa, kalaa, maitotuotteita ja kananmunia. Perinteisen paastosäännön mukaan arkipäivisin vältetään myös öljyä. [[Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen|Kristuksen kirkastumisen juhlana]] 6. elokuuta kala on kuitenkin sallittu.<br>
<br>
Sama perussääntö tunnetaan kaikkialla ortodoksisessa kirkossa. Amerikan ortodoksisessa kirkossa (OCA) viiniä ja öljyä käytetään Jumalanäidin paastossa tavallisesti vain lauantaisin ja sunnuntaisin sekä eräinä erityisinä juhlapäivinä. Kreikkalaisessa käytännössä kala sallitaan Kristuksen kirkastumisen juhlana, samoin viini ja öljy viikonloppuisin.<br>
<br>
Romanialaisissa ohjeissa paastosääntö kuvataan vielä yksityiskohtaisemmin. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin perinteinen sääntö edellyttää paastoamista yhdeksänteen hetkeen eli noin kello kolmeen iltapäivällä, minkä jälkeen nautitaan yksinkertaista kuivaa ruokaa. Tiistaisin ja torstaisin voidaan syödä keitettyjä kasviksia ilman öljyä. Lauantaisin ja sunnuntaisin sallitaan öljy ja viini, ja Kristuksen kirkastumisen juhlana myös kala. Romanian kirkon kuvauksen mukaan paasto on ruokasäännöltään hieman kevyempi kuin suuri paasto mutta ankarampi kuin joulu- ja apostolien paasto.<br>
<br>
Suomalaisessa opetuksessa ei tavallisesti keskitytä yhtä tarkasti aterioiden kellonaikoihin tai ruoan valmistustapoihin. Sen sijaan korostetaan, että ''ruokapaasto on hengellisen paaston apuväline''. Suomen kirkon mukaan paaston tarkoituksena on arvioida oman elämän suuntaa sekä kasvaa rakkaudessa, nöyryydessä ja kärsivällisyydessä. Tässä suhteessa Jumalanäidin paasto ei eroa suuresta paastosta.<br>
<br>
Paastosääntöä ei myöskään ole tarkoitettu sairaiden, iäkkäiden, lasten tai raskaana olevien vahingoittamiseksi. Ihmisen terveydentila ja elämäntilanne on otettava huomioon, tarvittaessa papin tai muun hengellisen ohjaajan kanssa keskustellen. Paasto ei ole ruokavaliosuoritus eikä itsensä kiusaamista, vaan vapaaehtoinen luopuminen, jonka pitäisi vapauttaa aikaa ja voimia rukoukseen, lähimmäisen auttamiseen ja oman elämän korjaamiseen.

=== Kreikassa paasto kuuluu ja näkyy paraklesiksina ===

Kreikkalaisessa kirkollisessa elämässä Jumalanäidin paasto erottuu ennen kaikkea [[Paraklesis_(kirja)|paraklesispalvelusten]] vuoksi. Paraklesis on Jumalansynnyttäjälle osoitettu ''anomuskanoni'', jossa pyydetään hänen esirukouksiaan sairauksissa, murheissa, vaaroissa ja muissa elämän vaikeuksissa.<br>
<br>
Kreikkalaisissa seurakunnissa ''pieni'' ja ''suuri paraklesis'' lauletaan paaston arki-iltoina vuorotellen. Palvelus kokoaa seurakuntalaiset Jumalansynnyttäjän ikonin eteen, ja rukouksiin voidaan liittää elävien ihmisten nimiä. Paraklesiksesta muodostuu näin koko paaston läpi kulkeva rukouksellinen selkäranka. Kreikan lisäksi käytäntö on vahva Konstantinopolin ekumeenisessa patriarkaatissa sekä kreikkalaisissa seurakunnissa eri puolilla maailmaa.<br>
<br>
Kreikassa elokuun ensimmäistä puoliskoa kutsutaan usein nimellä ''Dekapentavgoustos'' (Δεκαπενταύγουστος), ”viisitoista elokuun päivää”. Kirkollisen elämän kannalta kyseessä ei ole vain yksittäisen juhlapäivän odotus, vaan kokonainen Jumalansynnyttäjälle omistettu rukouskausi.

=== Romaniassa paraklesis kuuluu jokapäiväiseen rukouselämään ===

Myös Romanian ortodoksisessa kirkossa paraklesiksella on keskeinen paikka. Romanian patriarkaalisessa katedraalissa sitä toimitetaan paaston aikana päivittäin yleensä ehtoopalveluksen jälkeen. Romanian patriarkka '''Daniel''' on kuvannut paraklesista lohdutuksen ja vahvistuksen rukoukseksi erityisesti sairaille, ahdistetuille ja erilaisissa vaikeuksissa eläville ihmisille.<br>
<br>
Romanian kirkko suosittelee paraklesiksen lukemista myös kotona. Paasto näyttäytyykin siellä vahvasti Jumalansynnyttäjälle osoitetun yhteisen ja henkilökohtaisen rukouksen aikana. Kirkkojen palvelusohjelmat, kirkolliset tiedotusvälineet ja hengellinen kirjallisuus nostavat paaston näkyvästi esille.<br>
<br>
Romanialainen käytäntö muistuttaa kreikkalaista perinnettä, mutta siihen liittyy myös paikallisia pyhiinvaelluksia, luostarijuhlia ja Jumalanäidin ihmeitätekevien ikonien kunnioittamista. Paasto koetaan laajasti koko kirkkokansan yhteisenä valmistautumisena.

=== Venäjällä paasto yhdistää kirkastumisen ja kuolonuneen nukkumisen ===

Venäläisessä kirkollisessa perinteessä paastosta käytetään nimitystä ''Uspenski post'' (Успенский пост) eli kuolonuneen nukkumisen paasto. Paaston ajatellaan kulkevan kahden suuren juhlan välisessä maisemassa: sen keskelle sijoittuu Kristuksen kirkastuminen ja sen päätepisteenä on Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen.<br>
<br>
Kristuksen kirkastumisen juhlana, jota Venäjän kirkossa vietetään nykyisen kalenterin mukaan 19. elokuuta, paastosääntöä kevennetään sallimalla kala. Samalla siunataan uuden sadon hedelmiä. Venäläisessä kansanperinteessä erityisesti omenat ovat saaneet näkyvän aseman, mutta kirkollisesti kyse on kaikkien uudishedelmien ja Jumalan lahjoittaman sadon siunaamisesta.<br>
<br>
Venäläiseen juhlakäytäntöön liittyy monissa katedraaleissa ja luostareissa myös Jumalansynnyttäjän hautauspalvelus. Palveluksessa keskelle kirkkoa tuodaan kukin koristeltu Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumista kuvaava käärinliina / hautaikoni eli ''plaštšanitsa'' (Плащаница). Sen ympärillä lauletaan hautausveisujen kaltaisia ylistyslauselmia, ja joissakin paikoissa käärinliina kannetaan ristisaatossa kirkon ympäri. Palvelus on saanut vaikutteita suuren lauantain Kristuksen hautauspalveluksesta ja Jerusalemin Getsemanen perinteestä.<br>
<br>
Tämä antaa kuolonuneen nukkumisen juhlan vietolle Venäjällä ja monissa slaavilaisissa luostareissa erityisen näyttävän ja samalla hartaan liturgisen muodon.

=== Ukrainassa kalenterimuutos näkyy paaston vietossa ===

Ukrainalainen ortodoksinen perinne on historiallisesti ollut lähellä slaavilaista, erityisesti kiovalaista ja venäläistä jumalanpalvelusperinnettä. Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlaan liittyy muun muassa kukilla koristellun plaštšanitsan tuominen keskelle kirkkoa.<br>
<br>
Ukrainan ortodoksisen kirkon vuonna 2025 toimittamassa juhlavigiliassa kuolonuneen nukkumista kuvaava käärinliina tuotiin Kiovan Pyhän Mikaelin kultakupoliseen katedraaliin ennen polyeleota. Käytäntö on siis säilynyt, vaikka kirkko on vaihtanut kalenteria ja viettää juhlaa nykyisin 15. elokuuta.<br>
<br>
Ukrainan esimerkki muistuttaa, ettei kalenteriuudistus automaattisesti muuta jumalanpalvelusperinnettä. Vanha slaavilainen liturginen perintö voi jatkua uudistetun kalenterin yhteydessä.

=== Suomen käytäntö yhdistää eri perinteitä ===

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti|Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin]] yhteyteen ja noudattaa kiinteiden juhlien osalta samaa kalenteria kuin Kreikan ja Romanian kirkot. Jumalanäidin paasto on siksi 1.–14. elokuuta ja kuolonuneen nukkumisen juhla 15. elokuuta.<br>
<br>
Jumalanpalvelusperinteessämme näkyvät kuitenkin myös slaavilaiset ja karjalaiset vaikutteet. Tämä käy ilmi jo Helsingin ''Uspenskin katedraalin'' slaavilaisperäisestä nimestä. Sana ''uspenie'' tarkoittaa kuolonuneen nukkumista. Uspenskin katedraalin praasniekka 15. elokuuta on Suomen näkyvimpiä Jumalansynnyttäjän juhlia.<br>
<br>
Kreikkalaisessa maailmassa paaston jokailtaiset paraklesikset kuuluvat tavalliseen seurakuntaelämään. Suomessa paraklesista toimitetaan seurakunnissa ja luostareissa, mutta palvelusten määrä vaihtelee paikallisesti. Suomalainen pieni paraklesis on kuitenkin saatavilla myös äänitteenä, joten sitä voidaan kuunnella tai rukoilla kotona. Suomen ortodoksisen kirkon mukaan pieni ja suuri paraklesis lauletaan kreikkalaisessa perinteessä vuorotellen, ja luostareissa paraklesis toimitetaan päivittäin.<br>
<br>
Suomessa paaston keskellä vietettävään Kristuksen kirkastumisen juhlaan liittyy uuden sadon siunaaminen. Kirkkoon voidaan tuoda oman puutarhan vihanneksia, marjoja, omenoita tai muita ensimmäisiä satotuotteita pyhitetyllä vedellä vihmottaviksi. Välimeren maiden viinirypäleet ja slaavilaisen perinteen omenat saavat näin rinnalleen suomalaisen loppukesän sadon.<br>
<br>
Suomalaisessa käytännössä paasto vaikuttaa myös kirkollisiin toimituksiin. Avioliittoon vihkimisiä ei toimiteta Jumalanäidin paaston aikana. Näin paasto ei jää vain yksityiseksi ruokavalioksi, vaan se näkyy kirkon yhteisessä elämänrytmissä.

=== Paikalliset tavat palvelevat samaa päämäärää ===

Kreikassa paaston tunnusomainen ääni on iltaisin laulettava paraklesis. Romaniassa sama rukous täyttää kirkot ja kodit, ja paastosäännöt esitetään usein hyvinkin yksityiskohtaisesti. Venäjällä paasto sijoittuu vanhan kalenterin vuoksi myöhempään elokuuhun, ja kuolonuneen nukkumisen juhlaan liittyvä hautauspalvelus on saanut näkyvän aseman. Ukrainassa slaavilainen jumalanpalvelusperinne jatkuu uuden kalenterin yhteydessä.<br>
<br>
Suomen käytäntö on näihin verrattuna hillitympi ja paikallisesti vaihtelevampi. Sen perustana ovat silti samat paastosäännöt, samat juhlat ja sama rukous Jumalansynnyttäjän puoleen. Suomalainen lisä paaston maisemaan on pohjoisen luonnon loppukesä: metsien marjat, puutarhojen sato, lyhenevät illat ja vähitellen lähestyvä syksy.<br>
<br>
Paaston tarkoituksena ei ole jäljitellä jonkin toisen maan ulkoisia tapoja. Kreikkalainen paraklesis, romanialainen pyhiinvaellus, venäläinen plaštšanitsa ja suomalainen uudishedelmien siunaaminen ovat paikallisia ilmauksia samasta uskosta.<br>
<br>
Kaikkialla paasto kutsuu vähentämään tarpeetonta, lisäämään rukousta, tekemään hyvää ja valmistautumaan kohtaamaan Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlan sanoma: kuolema ei ole viimeinen sana, sillä Kristuksessa se muuttuu siirtymiseksi kuolemasta elämään.<br>
---<br>
'''Ortodoksi.net'''
<br>
[[Luokka:Artikkelit]]