Lähdekoodi sivulle Auttamista ilman vastapalvelusta

<h2>Auttamista ilman vastapalvelusta – mitä palkattaparantajat opettavat meille?</h2>
[[Kuva:Panteleimon_parantaja01.jpg|thumb|500|center|<center>Suurmarttyyri ja parantaja Panteleimon<br>Foto &copy; Ortodoksi.net</center>]]
<p>''Sairastuminen muuttaa usein myös ihmisen suhdetta toisiin. Se, joka on tottunut pärjäämään omillaan ja auttamaan muita, saattaakin tarvita apua peseytymiseen, kaupassa käymiseen tai lääkärin vastaanotolle pääsemiseen. Avun pyytäminen voi tuntua vaikealta, mutta joskus vielä vaikeampaa on ottaa sitä vastaan ajattelematta, miten kaiken voisi joskus korvata. Silloin erityisen arvokkaaksi käy ihminen, jonka lähellä ei tarvitse tuntea olevansa velkaa.''</p>

<p>''Marraskuun ensimmäisenä päivänä ortodoksinen kirkko muistaa pyhiä palkattaparantajia Kosmasta ja Damianosta. Heidän muistopäivänsä kutsuu pohtimaan, millaista on apu, jonka lähtökohtana on toisen ihmisen tarve ja jonka vastineeksi ei odoteta rahaa, vastapalvelusta eikä edes kiitosta.''</p>

<h3>Lahjaksi saatu taito toisten hyväksi</h3>

<p>Kirkon perinteen mukaan '''Kosmas ja Damianos''' olivat Vähässä-Aasiassa eläneitä veljeksiä ja lääkäreitä, jotka hoitivat sairaita ottamatta työstään maksua. Tästä tulee heidän nimityksensä <i>palkattaparantajat</i>. Heidän muistossaan yhdistyvät parantamisen taito, usko Jumalaan ja halu käyttää saatuja lahjoja kärsivien ihmisten hyväksi. Kirkon kalenterissa muistetaan myös kahta muuta samannimistä pyhien paria: Kosmas ja Damianos Roomalaisia heinäkuussa ja Kosmas ja Damianos Arabialaisia lokakuussa.</p>

<p>Nimitys saattaa nykyajan lukijasta kuulostaa vieraalta. Sen ydin avautuu kuitenkin helposti: apua tarvitsevan ihmisen varallisuus tai mahdollisuus maksaa takaisin ei saanut ratkaista sitä, autetaanko häntä. Sairas oli arvokas ihmisenä, ja hänen kärsimyksensä oli riittävä syy pysähtyä hänen luokseen.</p>

<p>Pyhien esimerkki tuo eteemme kysymyksen myös omista taidoistamme. Yksi osaa hoitaa, toinen korjata, kolmas kuunnella tai selvittää vaikeaselkoisia lomakkeita. Jollakulla on aikaa, toisella auto, kolmannella kyky huomata, milloin tavallisesti puhelias naapuri on muuttunut hiljaiseksi. Kaikki nämä voivat olla lahjoja, joista tulee toiselle ihmiselle konkreettista apua.</p>

<h3>Tiede ja hoitamisen taito ovat arvokkaita</h3>

<p>Palkattaparantajien muistoon liittyy myös kirkon arvostus lääketiedettä kohtaan. Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi päätti heinäkuussa 2021 perustaa pyhien palkattaparantajien sekä apostoli ja evankelista Luukkaan yhteisen vuosittaisen muistopäivän kunnioittamaan tieteen ihmiskunnan hyväksi tekemää työtä. Juhla sijoittuu lokakuun 17. ja 18. päivää lähimmäksi osuvaan sunnuntaihin. Vuonna 2026 sitä vietettiin 18. lokakuuta, jolloin oli myös apostoli Luukkaan oma muistopäivä. Luukas tunnetaan kirkon perinteessä lääkärinä.</p>

<p>Lokakuinen yhteinen juhla ja marraskuun alun Kosmaksen ja Damianoksen muistopäivä valaisevat samaa asiaa eri suunnista. Ihmisen hoitaminen on arvokasta, ja siihen tarvitaan sekä osaamista että halua tehdä hyvää. Lääketieteen tutkimus, sairauksien ehkäiseminen ja hoito kuuluvat tähän ihmiskuntaa palvelevaan työhön. Rukous sairaan puolesta voi kulkea luontevasti rinnakkain hoidon ja hoitohenkilökunnan työtä kohtaan tunnetun kiitollisuuden kanssa.</p>

<p>Palkattaparantajien esimerkistä ei silti pidä tehdä vaatimusta, että hoitotyön ammattilaisten tulisi selviytyä kutsumuksella ja vähällä toimeentulolla. Kohtuullinen palkka, riittävä henkilöstö ja mahdollisuus tehdä työ hyvin kuuluvat myös lähimmäisen kunnioittamiseen. Pyyteettömyys kertoo siitä, miten ihminen suhtautuu toiseen ihmiseen. Se voi näkyä yhtä hyvin palkkatyössä kuin vapaaehtoisessa auttamisessa.</p>

<h3>Rinnalla myös silloin, kun sairaus pitkittyy</h3>

<p>Sairauden alkuvaiheessa yhteydenottoja saattaa tulla paljon. Voinnista kysellään, apua tarjotaan ja toipumista toivotetaan. Viikkojen ja kuukausien kuluessa muiden arki jatkuu, vaikka sairastuneen elämä ei olisi vielä palannut ennalleen. Juuri silloin tavallinen yhteydenotto voi saada suuren merkityksen: joku muistaa edelleen.</p>

<p>Auttaminen ei aina vaadi suurta tekoa. Se voi olla lämmin ateria, kyyti tutkimuksiin, yhteinen kävely toisen jaksamisen mukaan tai rauhallinen hetki ilman kiirettä. Joskus auttaa eniten se, ettei sairastuneen tarvitse vakuuttaa olevansa reipas tai kertoa vointinsa kohentuneen. Hän saa olla väsynyt, huolissaan ja kyllästynytkin ilman pelkoa siitä, että käy toiselle liian raskaaksi.</p>

<p>Rinnalla kulkemiseen kuuluu myös toisen tahdon kunnioittaminen. Hyvä tarkoitus ei anna oikeutta päättää sairastuneen puolesta, millaista apua hänen pitäisi ottaa vastaan tai miten hänen tulisi sairauteensa suhtautua. Kysymys ”mikä auttaisi sinua tänään?” voi avata enemmän kuin valmis neuvo. Auttaja ei tunne kaikkea toisen elämästä, vaikka tuntisi tämän hyvin.</p>

<h3>Myös auttajasta on pidettävä huolta</h3>

<p>Omaishoidossa lähimmäisenrakkaus saa hyvin konkreettisen muodon. Siihen voi kuulua katkonaisia öitä, toistuvia arjen tehtäviä, huolta ja jatkuvaa varuillaanoloa. Rakkaus ja uupumus voivat olla läsnä samanaikaisesti. Väsymys ei tee välittämisestä vähäisempää eikä avun tarvitsemisesta epäonnistumista.</p>

<p>Palkattaparantajien muistopäivä kutsuukin katsomaan myös niitä, jotka hoitavat muita. Kuka kysyy heidän vointiaan? Kuka järjestää mahdollisuuden lepoon tai ottaa edes pienen osan vastuusta? Kiitoksen rinnalle tarvitaan käytännön tukea, sillä kauniit sanat eivät yksin anna kenellekään ehjää yöunta tai vapaata iltapäivää.</p>

<p>Seurakunnassa tällainen huolenpito voi alkaa siitä, että jonkun tilanne huomataan ja hänen kanssaan sovitaan toteuttamiskelpoisesta avusta. Yksi lupaus, joka pidetään, merkitsee enemmän kuin monta yleistä vakuutusta siitä, että apua saa aina pyytää. Kaikkein väsyneimmällä ei välttämättä ole voimia ryhtyä oman apunsa järjestäjäksi.</p>

<h3>Tarvitseeko hyvä teko yleisön?</h3>

<p>Kiitos tekee hyvää, eikä sen iloitsemisessa ole mitään väärää. Auttajakin kaipaa kokemusta siitä, että hänen vaivannäkönsä huomataan. Pyyteettömyys joutuu kuitenkin koetukselle silloin, kun kiitosta ei tulekaan. Sairas saattaa olla liian uupunut, muistisairas ei ehkä muista saamaansa apua, ja vaikeassa elämäntilanteessa oleva voi ilmaista hätäänsä tavalla, joka tuntuu auttajasta torjuvalta.</p>

<p>Hyvän teon arvo ei katoa näissä tilanteissa. Apu on voinut olla välttämätöntä, vaikka sen saaja ei pystyisi osoittamaan sitä auttajan toivomalla tavalla. Toisen kiitollisuudesta ei pitäisi tulla ehtoa sille, että hänestä pidetään huolta.</p>

<p>Myös auttamisesta kertomisella on paikkansa. Sen avulla voidaan kerätä lahjoituksia, löytää vapaaehtoisia ja rohkaista muitakin toimimaan. Samalla on syytä kysyä, kenen tarpeita kertominen palvelee. Avun vastaanottamisen ei pitäisi edellyttää suostumista valokuvaan, oman hädän avaamista julkisesti tai auttajan hyvyyden todistamista. Ihmisellä on oikeus saada apua ja säilyttää yksityisyytensä.</p>

<h3>Apua ilman velkakirjaa</h3>

<p>Kosmaksen ja Damianoksen muistopäivänä voi pysähtyä miettimään yhtä ihmistä, jonka arkea olisi mahdollista helpottaa. Hän saattaa olla lähellä: sairastava ystävä, omaistaan hoitava naapuri tai seurakuntalainen, joka ei ole pitkään aikaan päässyt kirkkoon. Yhteydenoton ei tarvitse olla juhlallinen, eikä avun suurenmoista. Olennaista on, että se vastaa todelliseen tarpeeseen ja että annettuun lupaukseen voi luottaa.</p>

<p>Avun vastaanottajalle ehkä vapauttavin kokemus on tämä: hänen ei tarvitse ansaita huolenpitoa hyödyllisyydellään eikä maksaa sitä myöhemmin takaisin. Hän saa olla ihminen, joka tarvitsee toista ihmistä. Palkattaparantajien esimerkki kutsuu rakentamaan juuri tällaista luottamusta – sellaista, jossa hyvän teon mukana ei ojenneta näkymätöntä velkakirjaa.</p>
<br>
'''Ortodoksi.net'''<br>
1.11.2026
<hr>

<p><i>Artikkelin syntyyn ovat vaikuttaneet vahvasti myös yhden Ortodoksi.netin ylläpitäjän omat kokemukset melko äkillisestä joutumisesta vaativaan leikkaukseen ja siitä selviytymisestä. Hoitohenkilökunnan osaaminen, läheisten ja muiden ihmisten apu sekä luottamus Jumalaan ovat antaneet tässä tekstissä käsitellyille asioille henkilökohtaisen merkityksen.</i></p>

<h2>Lähteet ja tausta-aineisto</h2>

* Ortodoksi.net: [[Palkattaparantaja|Palkattaparantaja]].
* Ortodoksi.net: [[Kosmas ja Damianos Vähäaasialaiset|Kosmas ja Damianos Vähäaasialaiset]].
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/pyha-apostoli-luukas-ja-kaikki-pyhat-palkattaparantajat-18-10/ Pyhä apostoli Luukas ja kaikki pyhät palkattaparantajat 18.10].
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/poytakirjat/piispainkokouksen-liturgista-elamaa-koskevat-paatokset/ Piispainkokouksen liturgista elämää koskevat päätökset], kohta vuosittaisesta palkattaparantajien ja evankelista Luukas Lääkärin yhteisestä juhlasta.

<h2>Palkattaparantajien muistopäiviä</h2>

<p>Ortodoksi.netissä voi tutustua muun muassa seuraaviin pyhiin palkattaparantajiin. Muistopäivät on järjestetty kalenterivuoden mukaiseen järjestykseen.</p>

* <b>31.1.</b> – [[Kyyros_ja_Johannes_Palkattaparantajat|Kyyros ja Johannes Palkattaparantajat]]. Heitä muistetaan myös 28.6.
* <b>1.2.</b> – [[Tryfon_Lampsakoslainen|Tryfon Lampsakoslainen]]
* <b>27.6.</b> – [[Sampson_Vieraanvarainen|Sampson Vieraanvarainen]].
* <b>1.7.</b> – [[Kosmas_ja_Damianos_Roomalaiset|Kosmas ja Damianos Roomalaiset]].
* <b>26.7.</b> – [[Hermolaos_Nikomedialainen|Hermolaos Nikomedialainen]].
* <b>27.7.</b> – [[Panteleimon_Parantaja|Panteleimon Parantaja]].
* <b>12.8.</b> – [[Fotios_ja_Aniketos_Nikomedialaiset|Fotios ja Aniketos Nikomedialaiset]].
* <b>11.10.</b> – [[Zinais_ja_Filonilli_Tarsoslainen|Zinais ja Filonilli Tarsoslainen]].
* <b>17.10.</b> – [[Kosmas_ja_Damianos_Arabialaiset|Kosmas ja Damianos Arabialaiset]].
* <b>1.11.</b> – [[Kosmas_ja_Damianos_V%C3%A4h%C3%A4aasialaiset|Kosmas ja Damianos Vähäaasialaiset]].

[[Luokka:Artikkelit]]