Ortodoksi.net - Tuoreet muutokset [fi]

Katso, Ylkä tulee keskellä yötä

Hannu — Tue, 07 Apr 2026 06:40:31 GMT

Hannu siirsi sivun Katso, Ylkä tulee keskellä yötä uudelle nimelle Katso, Ylkä tulee puoliyössä

Uusi sivu

== ”Katso, Ylkä tulee puoliyössä” – Suuren viikon veisu kutsuu ihmistä hereilläoloon ==

[[Suuri viikko|Suuren viikon]] alun pysäyttävimpien ja syvimpien veisujen joukkoon kuuluu tropari: ''”Katso, Ylkä tulee puoliyössä.”'' Se on monille ortodokseille tuttu ennen kaikkea tunnelmastaan: siinä on hiljaisuutta, odotusta, vakavuutta ja samalla jotakin hyvin lohdullista. Veisu ei kuitenkaan ole vain kaunis runollinen ilmaus, vaan kirkon hengellinen kutsu valvomiseen, katumukseen ja sisäiseen hereilläoloon. 
 
Tämä [[tropari]] lauletaan ensimmäisen kerran [[palmusunnuntai]]n iltana toimitettavassa [[Suuri maanantai|Suuren maanantain]] aamupalveluksessa. Sen jälkeen se kuuluu myös [[Suuri tiistai|Suuren tiistain]] ja [[Suuri keskiviikko|Suuren keskiviikon]] [[Aamupalvelus|aamupalveluksiin]]. Näin se johdattaa uskovia Suuren viikon ensimmäisten päivien läpi ja asettaa niiden hengellisen sävyn. Kirkko muistuttaa heti viikon alussa, ettei Kristuksen kohtaamiseen voi valmistautua välinpitämättömästi eikä hengellisessä unessa. 
 
Veisun ''Ylkä'' on Kristus itse. Kirkon elämässä Kristusta kutsutaan Yljäksi, sillä hän on kirkon Ylkä ja myös jokaisen ihmisen sielun Ylkä. Tämä kieli nousee evankeliumista ja kirkon traditiosta. Se ei puhu ulkoisesta muodosta, vaan kaikkein syvimmästä yhteydestä Kristuksen ja hänen kansansa välillä. Kun kirkko laulaa Yljän tulemisesta, se puhuu Herran läsnäolosta, hänen tulemisestaan kunniassa ja myös siitä, että hän tulee ihmisen elämään usein odottamatta. 
 
Ilmaus ”puoliyössä” on erityisen merkityksellinen. Yö viittaa hengelliseen pimeyteen, ihmisen heikkouteen ja siihen, ettei ihminen useinkaan ole valmis silloin, kun hänen pitäisi olla valmis. Yö kuvaa myös sitä, että Herran tuleminen tapahtuu hetkellä, jota ei voi ennakoida eikä hallita. Evankeliumin sanoma on tässä hyvin selvä: ihminen ei tiedä päivää eikä hetkeä. Siksi hänen tulee valvoa. 
 
Juuri tästä syystä veisu liittyy läheisesti vertaukseen kymmenestä neitsyestä. Viisaat neitsyet olivat varautuneet Yljän tuloon, mutta tyhmät eivät olleet. Ero ei ollut siinä, että toiset olisivat kuulleet kutsun ja toiset eivät, vaan siinä, että toiset olivat valmistautuneet, toiset taas lykkäsivät ja laiminlöivät. Suuren viikon alussa kirkko asettaa tämän vertauksen eteemme, jotta jokainen kysyisi itseltään, palaako omassa sydämessäni uskon ja rukouksen lamppu. 
 
Kirkkoisät ovat nähneet tässä veisussa ennen kaikkea kutsun hengelliseen valveillaoloon. Sen sanoma ei ole tarkoitettu pelotteluksi, vaan ravistelevaksi muistutukseksi. Ihminen tottuu helposti ajattelemaan, että parannuksen voi tehdä myöhemmin, että rukouksen voi aloittaa toisena päivänä ja että sydämen puhdistamista voi siirtää tulevaisuuteen. Suuri viikko rikkoo tämän harhan. Se muistuttaa, että pelastuksen aika ei ole joskus myöhemmin, vaan nyt. 
 
Siksi veisu koskettaa niin syvästi. Se tuo esiin jotakin olennaista ihmisen hengellisestä elämästä: suurin vaara ei aina ole avoin pahuus, vaan turtumus. Sydän voi vähitellen kylmetä, rukous jäädä pois, anteeksianto viivästyä ja omat synnit alkaa näyttää vähäpätöisiltä. Ulkoisesti elämä voi jatkua tavalliseen tapaan, mutta sisäisesti ihminen voi nukahtaa. Juuri tähän uneen tropari puhuu. 
 
Silti veisun ydin ei ole synkkä. Kristusta ei odoteta vain tuomarina, vaan Ylkänä. Tämä on ratkaisevaa. Kirkko ei opeta, että ihminen eläisi jatkuvassa ahdistuksessa, vaan että hän eläisi rakkauden, toivon ja vastuun hengessä. Kristuksen tuleminen ei ole vain uhka niille, jotka nukkuvat, vaan ilo niille, jotka odottavat häntä. Siksi Suuren viikon palveluksissa vakavuus ja rakkaus kulkevat rinnakkain. Niissä on katumusta, mutta myös toivoa. Niissä on kyyneliä, mutta myös valoa. 
 
Käytännössä veisun kutsu on hyvin konkreettinen. Se kehottaa ihmistä tutkimaan sydäntään. Kannanko kaunaa? Olenko välinpitämätön rukouksessa? Elänkö niin kuin aikaa olisi rajattomasti? Osaanko pyytää anteeksi, osasinko antaa anteeksi? Olenko pitänyt sieluni lampussa öljyä, vai onko sisäinen elämä päässyt kuivumaan? Suuri viikko ei pyydä ihmiseltä mahdottomia, mutta se pyytää häntä heräämään totuuteen. 
 
Tässä mielessä tropari ''”Katso, Ylkä tulee puoliyössä”'' on yksi koko kirkkovuoden voimakkaimmista hengellisistä kutsuista. Se ei jätä kuulijaansa etäälle, vaan tuo evankeliumin sanoman aivan lähelle. Kristus tulee maailman loppuessa, mutta hän tulee myös jokaisen ihmisen elämän ratkaiseviin hetkiin. Hän tulee koettelemuksissa, surussa, kuoleman läheisyydessä, omassatunnossa, rukouksessa ja pyhissä palveluksissa. Kysymys ei ole vain siitä, milloin hän tulee, vaan siitä, millaisena hän löytää meidät. 
 
Suuren viikon ensimmäisinä päivinä kirkko siis ei ainoastaan muistuta tulevista kärsimyksistä, vaan kutsuu jokaista myös sisäiseen valmistautumiseen. Yljän odottaminen tarkoittaa sydämen puhdistamista, mielen valvomista ja elämää, jossa katumus ei ole hetkellinen tunne vaan todellinen suunnanmuutos. Se merkitsee paluuta rukoukseen, anteeksiantoon ja Jumalan tahdon etsimiseen. 
 
Ehkä juuri siksi tämä veisu pysäyttää vuodesta toiseen. Sen sanoma on vanha, mutta koskaan se ei ole vanhentunut. Jokainen ihminen tuntee kiusauksen siirtää olennaisin myöhemmäksi. Jokainen tuntee myös sen, miten helposti sielu nukahtaa. Mutta juuri siihen yöhön Kristus tulee. Hän tulee valona, joka ei ainoastaan paljasta pimeyttä, vaan myös hajottaa sen. 
 
Suuri viikko kysyy jokaiselta hiljaisen mutta vakavan kysymyksen: olemmeko valmiit? Onko lampuissamme öljyä? Elämmekö niin, että voisimme kohdata Herran rauhassa? 
 
Kirkon vastaus ei ole monimutkainen. Nyt on aika herätä. 
 
(''Lähde: Vima Orthodoxias'')
[[Luokka:Opetuspuheet]]

Katso, Ylkä tulee keskellä yötä

Hannu — Tue, 07 Apr 2026 06:37:52 GMT

Ak: Uusi sivu: == ”Katso, Ylkä tulee puoliyössä” – Suuren viikon veisu kutsuu ihmistä hereilläoloon == Suuren viikon alun pysäyttävimpien ja syvimpien veisujen joukkoon kuuluu tropari: ''”Katso, Ylkä tulee puoliyössä.”'' Se on monille ortodokseille tuttu ennen kaikkea tunnelmastaan: siinä on hiljaisuutta, odotusta, vakavuutta ja samalla jotakin hyvin lohdullista. Veisu ei kuitenkaan ole vain kaunis runollinen ilmaus, vaan kirkon hengellinen kutsu valvo...

Uusi sivu

Iran historian saatossa

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 18:36:48 GMT

← Vanhempi versio		Versio 6. huhtikuuta 2026 kello 18.36
Rivi 2:		Rivi 2:

	=== Muinainen Persia ja ensimmäiset valtakunnat ===		=== Muinainen Persia ja ensimmäiset valtakunnat ===
			[[Kuva:Cyrus_the_Great_of_Persia-wikimedia-commons-DiegoColle-ccby4-b.jpg\|thumb\|400 px\|<center>teksti<br><small>(kuva: Kyyros Suuri, ''Pasargadaen Siivekäs nero'' -reliefiin perustuva taideteos. Kuva: Diego Colle, Wikimedia Commons, CC BY 4.0)</small></center>]]

	Iranin historia alkaa paljon ennen [[islam]]ia ja paljon ennen nykyistä valtiota. Jo [https://fi.wikipedia.org/wiki/Elam elamilaiset] rakensivat Iranin lounaisosiin varhaisen korkeakulttuurin, jonka tunnetuin keskus oli Susa. Heidän jälkeensä Persian maailman varsinainen suuri nousu alkoi, kun [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyros_Suuri '''Kyyros Suuri'''] perusti [https://fi.wikipedia.org/wiki/Akhaimenidit Akhaimenidien] valtakunnan 500-luvulla eKr. Tästä alkoi vaihe, jossa Persia nousi yhdeksi muinaisen maailman ratkaisevista suurvalloista.<br>		Iranin historia alkaa paljon ennen [[islam]]ia ja paljon ennen nykyistä valtiota. Jo [https://fi.wikipedia.org/wiki/Elam elamilaiset] rakensivat Iranin lounaisosiin varhaisen korkeakulttuurin, jonka tunnetuin keskus oli Susa. Heidän jälkeensä Persian maailman varsinainen suuri nousu alkoi, kun [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyros_Suuri '''Kyyros Suuri'''] perusti [https://fi.wikipedia.org/wiki/Akhaimenidit Akhaimenidien] valtakunnan 500-luvulla eKr. Tästä alkoi vaihe, jossa Persia nousi yhdeksi muinaisen maailman ratkaisevista suurvalloista.<br>
	<br>		<br>

Tiedosto:Cyrus the Great of Persia-wikimedia-commons-DiegoColle-ccby4-b.jpg

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 18:36:33 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Cyrus the Great of Persia-wikimedia-commons-DiegoColle-ccby4-b.jpg Kyyros Suuri, ''Pasargadaen Siivekäs nero'' -reliefiin perustuva taideteos. Kuva: Diego Colle, Wikimedia Commons, CC BY 4.0 Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Kyyros Suuri, ''Pasargadaen Siivekäs nero'' -reliefiin perustuva taideteos.
Kuva: Diego Colle, Wikimedia Commons, CC BY 4.0

[[Luokka:Kuvat]]

Iran historian saatossa

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 18:32:06 GMT

Ak: Uusi sivu: == Iranin pitkä muisti – imperiumien, uskontojen ja murrosten maa == === Muinainen Persia ja ensimmäiset valtakunnat === Iranin historia alkaa paljon ennen islamia ja paljon ennen nykyistä valtiota. Jo [https://fi.wikipedia.org/wiki/Elam elamilaiset] rakensivat Iranin lounaisosiin varhaisen korkeakulttuurin, jonka tunnetuin keskus oli Susa. Heidän jälkeensä Persian maailman varsinainen suuri nousu alkoi, kun [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyros_Suuri '''Kyyros...

Uusi sivu

== Iranin pitkä muisti – imperiumien, uskontojen ja murrosten maa ==

=== Muinainen Persia ja ensimmäiset valtakunnat ===

Iranin historia alkaa paljon ennen [[islam]]ia ja paljon ennen nykyistä valtiota. Jo [https://fi.wikipedia.org/wiki/Elam elamilaiset] rakensivat Iranin lounaisosiin varhaisen korkeakulttuurin, jonka tunnetuin keskus oli Susa. Heidän jälkeensä Persian maailman varsinainen suuri nousu alkoi, kun [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyros_Suuri '''Kyyros Suuri'''] perusti [https://fi.wikipedia.org/wiki/Akhaimenidit Akhaimenidien] valtakunnan 500-luvulla eKr. Tästä alkoi vaihe, jossa Persia nousi yhdeksi muinaisen maailman ratkaisevista suurvalloista. 
 
Kyyroksen ja hänen seuraajiensa aikana Persia laajeni valtavaksi imperiumiksi. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Dareios_I '''Dareios I''':n] kaudella siitä tuli aikansa suurin valtakunta, jonka hallinto, tieverkosto ja verotusjärjestelmä jättivät pysyvän jäljen maailmanhistoriaan. Akhaimenidien valtakunta murtui vasta, kun [https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Suuri '''Aleksanteri Suuri'''] kukisti sen 300-luvun lopulla eKr. Kreikkalainen vaikutus kasvoi tämän jälkeen vahvaksi, mutta Persia ei hävinnyt historian näyttämöltä.

=== Kreikkalaisten jälkeen Persia säilyi ===

Aleksanterin valloitukset ja hänen seuraajiensa valta muuttivat Iranin poliittista ympäristöä, mutta paikallinen kulttuuri ei kadonnut. Kreikkalaisen vaikutuksen jälkeen [https://fi.wikipedia.org/wiki/Parthia ''parthialaiset''] nousivat Rooman tärkeimmäksi vastustajaksi idässä. Heidän valtansa nojasi myös kauppareitteihin, jotka yhdistivät Lähi-idän, Keski-Aasian ja kauemmat alueet toisiinsa. 
 
Parthialaisten jälkeen valtaan nousivat [https://fi.wikipedia.org/wiki/Sassanidit ''sassanidit''] vuonna 224 jKr. He rakensivat vahvan ja keskitetyn Persian valtion, jossa [https://fi.wikipedia.org/wiki/Zarathustralaisuus ''zarathustralaisuus''] oli valtionuskonto. Sassanidien Persia oli samalla [[Bysantti|Bysantin]] tärkein kilpailija idässä. Tässä rajamaailmassa Persia kosketti jatkuvasti myös kristillistä maailmaa, sillä se eli vuosisatojen ajan Rooman ja myöhemmin Bysantin rinnalla, välillä sodassa, välillä rauhanneuvotteluissa.

=== Kristinusko tuli Iraniin varhain ===

Kristinusko ei ole Iranissa myöhäinen tai täysin ulkopuolinen ilmiö, vaan sen juuret ulottuvat varhaisiin vuosisatoihin. Iranin alueelle syntyi kristillisiä yhteisöjä jo varhain, ja esiin kasvoi vanhaa itäistä kristillisyyttä, joka eli Persian valtakunnan oloissa omalla tavallaan. Tämä kristillisyys ei ollut samaa kuin Bysantin kirkollinen maailma, mutta se oli silti osa apostolisen ajan jälkeistä itäistä kristillistä perintöä. Encyclopaedia Iranican mukaan kristillisyys oli läsnä Persiassa jo ennen islamilaista valloitusta, ja myöhemmin kristityt jäivät muslimivallan oloissa suojelluksi mutta alisteiseksi vähemmistöksi. 
 
Ortodoksisuus sivusi Irania erityisesti Bysantin kautta. Kun Persia ja Bysantti kohtasivat sotien, diplomaattisten suhteiden ja rajaseutujen väestöliikkeiden kautta, myös ortodoksinen maailma oli jatkuvasti Persian historian taustalla. Myöhemmillä vuosisadoilla Iranin alueella eli lisäksi armenialaisia ja muita itäisiä kristittyjä yhteisöjä, joiden läsnäolo muistuttaa siitä, ettei Iranin historia ole vain islamin historiaa, vaan myös vanhojen kristillisten traditioiden historiaa.

=== Islamin tulo muutti kaiken, mutta ei hävittänyt Persiaa ===

600-luvulla muslimiarabien valloitukset mursivat sassanidien valtakunnan. Islam muutti Iranin uskonnollisen ja poliittisen suunnan perusteellisesti, mutta Persian oma identiteetti ei kadonnut. Päinvastoin persialainen kieli, hallintoperinne ja oppineisuus sulautuivat uuteen islamilaiseen maailmaan ja vaikuttivat siihen syvästi. Iran ei siis kadottanut itseään, vaan omaksui uuden uskonnon omalla historiallisella tavallaan. 
 
Myöhemmillä vuosisadoilla Iranin alue joutui uusien vallanpitäjien alle. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Seld%C5%BEukit ''Seldžukit''] vahvistivat turkkilaista vaikutusta, ja 1200-luvulla mongolivalloitukset toivat mittaamatonta tuhoa. Siitä huolimatta Persian kulttuurinen jatkuvuus säilyi. Vallanpitäjät vaihtuivat, mutta kieli, muistiperintö ja käsitys omasta sivistyksellisestä erityisyydestä eivät murtuneet.

=== Safavidit loivat nyky-Iranin uskonnollisen rungon ===

Ratkaiseva käänne tuli 1500-luvun alussa. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Safavidit ''Safavidit''] nousivat valtaan vuonna 1501 ja tekivät [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksitoista%C5%A1iialaisuus ''kaksitoista-imaami-šiialaisuudesta''] Iranin valtionuskonnon. Tällä päätöksellä oli valtava merkitys: se erotti Iranin pysyvästi monista [https://fi.wikipedia.org/wiki/Sunnalaisuus ''sunnalaisista''] naapureistaan ja loi perustan sellaiselle uskonnolliselle identiteetille, joka näkyy maan historiassa yhä tänään. Britannica korostaa, että juuri kaksitoistaimaamišiialaisuuden nostaminen valtionuskonnoksi oli keskeinen tekijä yhtenäisen iranilaisen kansallisen tietoisuuden muodostumisessa. 
 
Safavidien aikana Isfahanista tuli Persian loistava kulttuurinen ja taloudellinen keskus. Tähän aikakauteen liittyy myös tärkeä kristillinen sivujuonne: šaahi [https://fi.wikipedia.org/wiki/Abbas_I '''Abbas I'''] siirrätti 1600-luvun alussa tuhansia armenialaisia kristittyjä kotiseuduiltaan ja asutti heitä etenkin Isfahanin ympäristöön. Näin syntyi Uusi Julfa, josta tuli tunnettu armenialaiskristillinen yhteisö ja merkittävä kaupan sekä kulttuurin keskus. Tämä on yksi näkyvimmistä kohdista, joissa kristinusko liittyy kiinteästi Iranin uuden ajan historiaan.

=== Suurvaltojen paineessa kohti uutta aikaa ===

1700-luvun lopulta lähtien Iran joutui yhä selvemmin suurvaltojen puristukseen. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Qajar-dynastia ''Qajar-kaudella''] Venäjän ja Britannian vaikutus kasvoi voimakkaasti, ja maa joutui tasapainoilemaan ulkoisen paineen, sisäisen heikkouden ja uudistustarpeen välillä. Samalla Iran alkoi siirtyä kohti modernin ajan poliittisia kamppailuja. 
 
1900-luvun alussa perustuslaillinen vallankumous toi mukanaan uudenlaisen poliittisen ajattelun. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Reza_Shah_Pahlavi '''Reza Shah Pahlavi'''] nousi valtaan vuonna 1925 ja käynnisti laajan modernisaatio-ohjelman. Vuonna 1935 hänen hallintonsa pyysi, että ulkovallat käyttäisivät maasta nimeä Iran aiemman Persia-nimityksen sijasta. Nimi Iran ei ollut uusi, mutta sen virallistaminen kansainvälisessä käytössä oli merkittävä symbolinen askel modernin valtion rakentamisessa.

=== Vallankumous, sota ja nykyinen Iran ===

Vuoden 1953 vallankaappaus jäi modernin Iranin historiaan syvänä haavana. Pääministeri [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mohammad_Mossadeq '''Mohammad Mossadeq'''] oli kansallistanut Iranin öljyn, mutta Yhdysvaltain ja Britannian tukema vallankaappaus syrjäytti hänet. Tämän jälkeen [https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0aahi ''šaahin''] valta vahvistui, mutta samalla kasvoivat myös epäluulo ulkovaltoja kohtaan ja tyytymättömyys maan sisäiseen kehitykseen. 
 
Vuonna 1979 islamilainen vallankumous kaatoi monarkian ja perusti islamilaisen tasavallan. Uusi järjestelmä antoi uskonnolliselle johdolle ratkaisevan aseman valtion elämässä. Pian tämän jälkeen Iran ajautui veriseen sotaan Irakia vastaan vuosina 1980–1988. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajatollah Ajatollah] [https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruhollah_Khomeini '''Ruhollah Khomeinin'''] kuoleman jälkeen vuonna 1989 [https://fi.wikipedia.org/wiki/Ali_Khamenei '''Ali Khamenei'''] nousi ylimmäksi johtajaksi, ja sen jälkeen Iranin politiikkaa ovat leimanneet vallankumouksen perintö, alueellinen valtapolitiikka, jännitteet lännen kanssa ja ydinohjelmaa koskevat kiistat.

=== Vanha sivilisaatio elää edelleen ===

Irania ei voi ymmärtää vain tämän päivän uutisotsikoiden kautta. Se on paljon enemmän kuin nykyinen valtio tai viime vuosikymmenten kriisit. Iran on muinainen sivilisaatio, joka on kantanut läpi vuosituhansien imperiumien nousut ja tuhot, uskonnolliset murrokset ja poliittiset vallankumoukset. Sen maaperään ovat jättäneet jälkensä elamilaiset, akhaimenidit, parthialaiset, sassanidit, islam, safavidit ja modernin ajan vallankumoukset. 
 
Samaan tarinaan kuuluu myös kristinusko. Se tuli Iranin alueelle varhain, eli siellä vanhoina vuosisatoina ja jätti jälkensä erityisesti itäisiin kristillisiin yhteisöihin sekä armenialaisten historiaan. Ortodoksinen maailma puolestaan sivusi Persiaa etenkin Bysantin ja itäisten kristillisten yhteyksien kautta. Siksi Iranin historia ei ole vain kertomus valtiosta tai vallasta, vaan myös kertomus siitä, kuinka eri uskonnot, kulttuurit ja sivilisaatiot ovat kohdanneet toisensa samalla maaperällä. 
 
'''Ortodoksi.net''' 
huhtikuussa 2026
<hr>
=== Lähteet ===
* Encyclopaedia Iranica: CHRISTIANITY (Kristinusko)
* Encyclopaedia Iranica: CHRISTIANITY viii. Christian Missions in Persia (Kristinusko VIII. Kristilliset lähetystyöt Persiassa)
* Encyclopaedia Britannica: Safavid dynasty (Safavidien dynastia)
* Encyclopaedia Britannica: Iran (Iran)
* Greek Reporter: From Cyrus to Khamenei: The incredible history of Iran (Kyyroksesta Khameneihin: Iranin uskomaton historia)

[[Luokka:Artikkelit]]

Alttari, ikonostaasi ja sen ovet

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 17:00:36 GMT

← Vanhempi versio		Versio 6. huhtikuuta 2026 kello 17.00
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Kuninkaan ovet – ikonostaasin salaperäisimmät ovet ==		== Kuninkaan ovet – ikonostaasin salaperäisimmät ovet ==
			[[Kuva:Valtimon_kuninkaanovi_b_hap.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Valtimon kirkon kuninkaanovi<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / HAP)</small></center>]]

	Ortodoksisessa kirkossa on monia kirkollisia esineitä ja paikkoja, joiden nimet herättävät uteliaisuutta. Osa nimistä on vieraskielisiä ja kuulostaa arvoituksellisilta, mutta joskus myös aivan tutut sanat voivat herättää kysymyksiä. Yksi tällainen nimitys on '''kuninkaan ovet'''. Mitkä nämä ovet oikein ovat, ja miksi niitä kutsutaan kuninkaan oviksi? Entä mitä ovat [[ikonostaasi]]n kaksi muuta ovea – ja kuka niistä saa kulkea?		Ortodoksisessa kirkossa on monia kirkollisia esineitä ja paikkoja, joiden nimet herättävät uteliaisuutta. Osa nimistä on vieraskielisiä ja kuulostaa arvoituksellisilta, mutta joskus myös aivan tutut sanat voivat herättää kysymyksiä. Yksi tällainen nimitys on '''kuninkaan ovet'''. Mitkä nämä ovet oikein ovat, ja miksi niitä kutsutaan kuninkaan oviksi? Entä mitä ovat [[ikonostaasi]]n kaksi muuta ovea – ja kuka niistä saa kulkea?

Rivi 20:		Rivi 20:

	=== Kuka saa kulkea ovista? ===		=== Kuka saa kulkea ovista? ===
			[[Kuva:Suo4b_pyhaportti_hap.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Suonenjoen kirkon kuninkaanovi<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / HAP)</small></center>]]

	Kuninkaan ovien käyttöön liittyy selvä kirkollinen järjestys. Niistä ei kulje kuka tahansa. Tavallisesti niiden kautta kulkevat papit ja diakonit liturgian aikana ja silloinkin vain tietyissä kohdissa palvelusta.<br>		Kuninkaan ovien käyttöön liittyy selvä kirkollinen järjestys. Niistä ei kulje kuka tahansa. Tavallisesti niiden kautta kulkevat papit ja diakonit liturgian aikana ja silloinkin vain tietyissä kohdissa palvelusta.<br>
	<br>		<br>

Tiedosto:Suo4b pyhaportti hap.jpg

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 16:59:56 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Suo4b pyhaportti hap.jpg Suonenjoen kirkon kuninkaanovi (kuva: Ortodoksi.net / HAP) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Suonenjoen kirkon kuninkaanovi
(kuva: Ortodoksi.net / HAP)

[[Luokka:Kuvat]]

Tiedosto:Valtimon kuninkaanovi b hap.jpg

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 16:59:04 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Valtimon kuninkaanovi b hap.jpg Valtimon kirkon kuninkaanovi (kuva: Ortodoksi.net / HAP) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Valtimon kirkon kuninkaanovi
(kuva: Ortodoksi.net / HAP)

[[Luokka:Kuvat]]

Etusivu

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 10:45:56 GMT

← Vanhempi versio		Versio 6. huhtikuuta 2026 kello 10.45
Rivi 10:		Rivi 10:
	* '''[[Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita]]''' <- siirry alavalikkoon		* '''[[Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita]]''' <- siirry alavalikkoon
	* '''[[Muiden hierarkkien puheita]]''' <- siirry alavalikkoon		* '''[[Muiden hierarkkien puheita]]''' <- siirry alavalikkoon
	* '''[[Suuren paaston artikkeleja]]''' <- siirry alavalikkoon, jossa artikkelit 1-12.

	* Ortodoksisia uutisia:		* Ortodoksisia uutisia:
	** '''[[Kirkon keuhkot keräävät voimaa]]''' - uusi luostari Viroon - (28.11.2025)		** '''[[Kirkon keuhkot keräävät voimaa]]''' - uusi luostari Viroon - (28.11.2025)
	* Ajankohtaista:		* Ajankohtaista:
			** '''[[Pyhäkkö, muisti ja rukous]]''' - (26.3.2026)
	** '''[[Kristus ei ole Platonin varjo]]''' - Voiko ajattelu johdattaa totuuteen? .(31.3.2026) <span style="color:red">('''VL''')</span>		** '''[[Kristus ei ole Platonin varjo]]''' - Voiko ajattelu johdattaa totuuteen? .(31.3.2026) <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** '''[[Paastoon valmistautuminen]]''' - Miten paastoon voi ja pitäisi valmistautua ja miten paastota? - (18.2.2026)
	** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026)
	** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026)
	** Suuri paasto 15: [[Suuri paasto15\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026)
	** Suuri paasto 16: [[Suuri paasto16\|'''”Minä olen Joosef”: sovinto ja paaston kirkastuva sydän''']] - (10.3.2026)
	** Suuri paasto 17: [[Suuri paasto17\|'''Egyptin leipä ja taivaan leipä: nälkä, kaitselmus ja paaston syvenevä kaipaus''']] - (12.3.2026)
	** '''[[Uskonnollinen lukutaito vai abstrakti etiikka?]]''' - keskustelua oman uskonnon opetuksesta - (5.2.2026)		** '''[[Uskonnollinen lukutaito vai abstrakti etiikka?]]''' - keskustelua oman uskonnon opetuksesta - (5.2.2026)
	** '''[[Köyhän lesken hiljainen pyhyys]]''' - (22.1.2026)		** '''[[Köyhän lesken hiljainen pyhyys]]''' - (22.1.2026)

Suuri skisma jakoi kristikunnan itään ja länteen

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 06:07:31 GMT

← Vanhempi versio		Versio 6. huhtikuuta 2026 kello 06.07
Rivi 60:		Rivi 60:
	* The Orthodox Church in America: The Great Schism (Suuri skisma)		* The Orthodox Church in America: The Great Schism (Suuri skisma)

			[[Luokka:Kirkkohistoria]]
	[[Luokka:Artikkelit]]		[[Luokka:Artikkelit]]

Suuri skisma jakoi kristikunnan itään ja länteen

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 06:04:25 GMT

Ak: Uusi sivu: == Suuri skisma jakoi kristikunnan itään ja länteen == Vuoden 1054 suuri skisma kuuluu kristinuskon historian merkittävimpiin ja surullisimpiin käännekohtiin. Se ei syntynyt yhden päivän aikana eikä yhden kiistan seurauksena, vaan pitkän kehityksen tuloksena. Idän ja lännen kristityillä oli ollut erimielisyyksiä jo varhaisista vuosisadoista lähtien. Taustalla olivat sekä teologiset kysymykset että kulttuuriset, kielelliset ja kirkollishallinnolliset erot...

Uusi sivu

== Suuri skisma jakoi kristikunnan itään ja länteen ==

Vuoden 1054 [[suuri skisma]] kuuluu kristinuskon historian merkittävimpiin ja surullisimpiin käännekohtiin. Se ei syntynyt yhden päivän aikana eikä yhden kiistan seurauksena, vaan pitkän kehityksen tuloksena. Idän ja lännen kristityillä oli ollut erimielisyyksiä jo varhaisista vuosisadoista lähtien. Taustalla olivat sekä teologiset kysymykset että kulttuuriset, kielelliset ja kirkollishallinnolliset erot. 
 
Keskeisiksi kiistakohdiksi nousivat erityisesti kysymys Rooman piispan asemasta koko kirkossa sekä niin sanottu ''[[Filioque]]''-lisäys uskontunnustukseen. Lisäksi eroja oli liturgisissa tavoissa, kurikäytännöissä ja kirkollisessa elämässä. Nämä erot eivät vielä itsessään tehneet ykseyttä mahdottomaksi, mutta ne loivat vähitellen pohjan syvemmälle jakautumiselle.

=== Rooma ja Konstantinopoli kahden maailman keskuksina ===

Roomalla oli kristikunnassa alusta lähtien poikkeuksellinen asema. Se oli valtakunnan vanha pääkaupunki, ja lisäksi siihen liittyivät apostolit [[Pietari Apostoli|'''Pietari''']] ja [[Paavali Apostoli|'''Paavali''']], joiden katsottiin kärsineen siellä marttyyrikuoleman. Tämän vuoksi Rooman kirkkoa kunnioitettiin laajalti. Idän kirkot tunnustivat Rooman piispalle erityisen arvon, mutta eivät yleensä hyväksyneet ajatusta siitä, että hänellä olisi rajaton oikeudellinen valta koko kirkkoon. 
 
Kun [[Konstantinopoli]]sta tuli Rooman valtakunnan uusi keskus, myös sen kirkollinen merkitys kasvoi. Vähitellen idässä vahvistui käsitys, että uuden pääkaupungin piispa oli asemaltaan erittäin merkittävä koko kristikunnassa. Näin Rooman ja Konstantinopolin välinen suhde muuttui yhä herkemmäksi kysymykseksi, jossa kohtasivat sekä kirkollinen perinne että keisarikunnan poliittinen todellisuus.

=== Varhaiset erimielisyydet eivät vielä rikkoneet yhteyttä ===

Jo varhaisina vuosisatoina esiintyi kiistoja, jotka osoittivat, ettei idän ja lännen välinen suhde ollut ongelmaton. Esimerkiksi [[Pääsiäisen ajankohdan määräytyminen|pääsiäisen vieton ajankohdasta]] oli erilaisia käytäntöjä. Roomassa pyrittiin ajoittain vahvistamaan omaa näkemystä koko kirkolle, mutta kaikkia ratkaisuja ei hyväksytty yksimielisesti. Silti nämä varhaiset kiistat eivät vielä johtaneet pysyvään eroon. 
 
Myös 400- ja 800-luvuilla syntyi tilapäisiä katkoja Rooman ja Konstantinopolin väliseen yhteyteen. Ne kuitenkin saatiin vielä korjattua. Tämä osoittaa, ettei vuoden 1054 tapahtumaa voi ymmärtää yksittäisenä äkillisenä repeämänä, vaan pitkän jännityksen huipentumana.

=== Uskontunnustus ja Filioque-kysymys ===

Yksi tunnetuimmista teologisista kiistoista liittyi [[Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus|''Nikean–Konstantinopolin uskontunnustukseen'']]. Läntisessä kirkossa siihen lisättiin sana ''[[Filioque]]'', ''”ja Pojasta”'', jolloin [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] sanottiin lähtevän Isästä ja Pojasta. Idän kirkossa tätä pidettiin vakavana ongelmana sekä sisällön että menettelyn kannalta. Ortodoksit katsoivat, ettei yhteisesti hyväksyttyä uskontunnustusta voitu muuttaa yksipuolisesti. 
 
Filioque ei kuitenkaan ollut ainoa syy suureen skismaan. Sen rinnalla vaikuttivat monet muutkin tekijät: Rooman piispan vallan laajuus, liturgiset erot, erilaiset hengelliset painotukset sekä vuosisatojen mittaan vahvistunut epäluulo idän ja lännen välillä.

=== Kielen ja kulttuurin ero syvensi kuilua ===

Lännessä kirkon hallitseva kieli oli latina, idässä kreikka. Kun kaksikielisyys väheni varsinkin Länsi-Rooman valtakunnan romahdettua, yhteinen ymmärrys heikkeni. Samalla myös teologiset käsitteet, liturgiset tavat ja kirkollinen ajattelu alkoivat kehittyä osittain eri suuntiin. 
 
Rooman poliittinen merkitys väheni, kun taas Konstantinopoli oli keisarikunnan elävä keskus. Tämäkin vaikutti siihen, että idän ja lännen kirkollinen elämä etääntyi toisistaan. Yhteys ei katkennut kerralla, mutta yhteinen kieli, yhteinen kulttuurinen tausta ja osin myös yhteinen ajattelutapa murenivat vuosisatojen aikana.

=== Vuoden 1054 tapahtumat ===

[[Skisma]]n perinteiseksi merkkivuodeksi on jäänyt 1054. Tällöin Konstantinopolin patriarkka '''[[Mikael I Kerularios]]''' ja [[paavi]]n lähettiläät ajautuivat vakavaan konfliktiin. Taustalla olivat kiistat lännen käytännöistä, paavin vallasta ja kirkollisesta järjestyksestä. Tilanne kärjistyi, kun paavin legaatit asettivat [[Hagia Sofia]]n alttarille patriarkkaa vastaan suunnatun [[ekskommunikaatio]]kirjan 16. heinäkuuta 1054. Pian tämän jälkeen patriarkka puolestaan langetti kirkonkirouksen legaatteihin. 
 
On tärkeää huomata, että nämä ekskommunikaatiot eivät alun perin kohdistuneet koko itäiseen ja läntiseen kristikuntaan, vaan tiettyihin kirkonmiehiin ja heidän kannattajiinsa. Juuri tästä syystä monet historioitsijat korostavat, ettei vuoden 1054 tapahtuma vielä siinä hetkessä merkinnyt täydellistä ja lopullista katkoa kaikkien kristittyjen välillä. Siitä tuli kuitenkin vedenjakaja, jonka merkitys kasvoi myöhempinä vuosisatoina.

=== Skisman seuraukset näkyivät vähitellen ===

Vaikka vuoden 1054 tapahtumat olivat vakavia, tavalliset kristityt eivät kaikkialla heti kokeneet elävänsä lopullisesti erkaantuneissa kirkoissa. Yhteyksiä säilyi vielä jonkin aikaa, ja muodollinenkin todellisuus oli monin kohdin monimutkaisempi kuin myöhempi historiankirjoitus antaa ymmärtää. 
 
Ratkaisevasti idän epäluottamusta länteen syvensi kuitenkin [[neljäs ristiretki]] ja [[Konstantinopolin hävitys 1204|Konstantinopolin ryöstö vuonna 1204]]. Läntiset ristiretkeläiset ja venetsialaiset kauppiaat häpäisivät kaupungin pyhiä paikkoja, ryöstivät kirkkoja ja aiheuttivat haavan, joka jäi ortodoksisen maailman muistiin vuosisadoiksi. Tätä pidetään laajalti yhtenä niistä tapahtumista, jotka tekivät jakautumisesta käytännössä lähes peruuttamattoman.

=== Ykseyttä yritettiin palauttaa ===

Skisman jälkeen tehtiin useita yrityksiä yhteyden palauttamiseksi. Lyonin toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 1274 ja [[Ferrara-Firenzen unionikokous|Ferraran–Firenzen kirkolliskokouksessa]] vuosina 1438–1439 pyrittiin löytämään ratkaisu, joka yhdistäisi idän ja lännen uudelleen. Sopimuksia kyllä syntyi, mutta ne eivät saaneet pysyvää vastaanottoa ortodoksisessa kirkossa. Erityisesti Rooman piispan vallan ja Filioque-kysymyksen kaltaiset aiheet jäivät esteiksi. 
 
Myöhemminkin ykseyden tiellä on ollut vaikeita opillisia kysymyksiä. Niihin kuuluu myös roomalaiskatolisessa kirkossa vuonna 1870 vahvistettu oppi paavin erehtymättömyydestä, jota ortodoksinen kirkko ei hyväksy.

=== Vuoden 1965 yhteinen julistus ===

Vaikka skisma ei ole poistunut, 1900-luvulla nähtiin merkittäviä lähentymisen eleitä. Paavi [https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavali_VI '''Paavali VI'''] ja Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka [[Athenagoras I Konstantinopolin patriarkka|'''Athenagoras''']] antoivat 7. joulukuuta [[Vatikaanin toinen kirkolliskokous ja kristikunnan ykseys (vihkonen)|1965 yhteisen julistuksen]], jossa vuoden 1054 molemminpuoliset kirkonkiroukset poistettiin historiallisesta muistista ja kirkon elämästä. Tämä ei palauttanut täyttä ehtoollisyhteyttä, mutta se oli merkittävä askel kohti vuoropuhelua ja sovintoa. 
 
Suuri skisma kuuluu yhä kristikunnan kipeisiin historiallisiin haavoihin. Sen synty muistuttaa siitä, että kirkon hajaannus ei yleensä johdu vain yhdestä opillisesta kysymyksestä, vaan myös vallasta, historiasta, kielestä, kulttuurista ja ihmisten kyvyttömyydestä säilyttää yhteys ristiriitojen keskellä.

=== Lähteet ===

* Greek Reporter: [https://greekreporter.com/2026/04/05/great-schism-split-christianity/ The Great Schism: The Split That Divided Christianity] (Suuri skisma: jako, joka jakoi kristikunnan)
* Vatican: [https://www.christianunity.va/content/unitacristiani/en/dialoghi/sezione-orientale/chiese-ortodosse-di-tradizione-bizantina/relazioni-bilaterali/patriarcato-ecumenico/dichiarazioni-comuni/testo-in-inglese4.html Common Declaration of Pope Paul VI and the Ecumenical Patriarch Athenagoras I] (Paavi Paavali VI:n ja ekumeenisen patriarkka Athenagoras I:n yhteinen julistus)
* Encyclopaedia Britannica: Great Schism (Suuri skisma)
* The Orthodox Church in America: The Great Schism (Suuri skisma)

[[Luokka:Artikkelit]]

Paavi

Hannu — Mon, 06 Apr 2026 05:59:57 GMT

Rooman paavit

← Vanhempi versio		Versio 6. huhtikuuta 2026 kello 05.59
Rivi 278:		Rivi 278:
	* Johannes Paavali II (1978-2005)		* Johannes Paavali II (1978-2005)
	* Benedictus XVI (2005-2013)		* Benedictus XVI (2005-2013)
	* Franciscus I (2013-)		* Franciscus I (2013-2025)
			* Leo XIV (2025 - )

	[[Luokka:Arvonimet]]		[[Luokka:Arvonimet]]

Andreaksen suakkunat, osa 1

Hannu — Sat, 04 Apr 2026 14:48:12 GMT

Kristus ei ole Platonin varjo

Hannu — Tue, 31 Mar 2026 12:20:55 GMT

← Vanhempi versio		Versio 31. maaliskuuta 2026 kello 12.20
Rivi 34:		Rivi 34:

	=== Filosofia välineenä, ei perustana ===		=== Filosofia välineenä, ei perustana ===
			[[Kuva:Iasi_platon_hap.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Platonin kuva kirkon ulkoseinässä Iasissa<br><small>(kuva © Ortodoksi.net)</small></center>]]

	Tästä syystä on harhaanjohtavaa sanoa, että Platon olisi selittänyt [[Pyhä Kolminaisuus\|Kolminaisuuden]] tai että kreikkalainen filosofia olisi luonut kirkon opin. Oikeammin voidaan sanoa, että kirkko käytti aikansa ajattelun välineitä ilmaistakseen tarkasti sen uskon, jonka se oli vastaanottanut.<br>		Tästä syystä on harhaanjohtavaa sanoa, että Platon olisi selittänyt [[Pyhä Kolminaisuus\|Kolminaisuuden]] tai että kreikkalainen filosofia olisi luonut kirkon opin. Oikeammin voidaan sanoa, että kirkko käytti aikansa ajattelun välineitä ilmaistakseen tarkasti sen uskon, jonka se oli vastaanottanut.<br>
	<br>		<br>

Tiedosto:Iasi platon hap.jpg

Hannu — Tue, 31 Mar 2026 12:19:49 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Iasi platon hap.jpg Platonin kuva kirkon ulkoseinässä Iasissa (kuva © Ortodoksi.net) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Platonin kuva kirkon ulkoseinässä Iasissa
(kuva © Ortodoksi.net)

[[Luokka:Kuvat]]

Etusivu

Hannu — Tue, 31 Mar 2026 12:15:16 GMT

Ortodoksi.netissä äskettäin

Kristus ei ole Platonin varjo

Hannu — Tue, 31 Mar 2026 12:08:33 GMT

Ak: Uusi sivu: == Kristus ei ole Platonin varjo == Jokin aika sitten Ortodoksi.netin somesivuilla käsiteltiin kreikkalaisten filosofien kuvia ja muun muassa niiden käyttöä romanialaisten kirkkojen ulkoseinissä. Samalla pohdittiin myös sitä, miten luontevana tällaista kuvastoa voidaan pitää kirkollisessa ympäristössä. Kysymys ei ole vähäpätöinen eikä vain kuvataiteeseen liittyvä. Sen taustalla on laajempi teema: mikä on antiikin filosofian suhde kristinuskoon ja mikä me...

Uusi sivu

== Kristus ei ole Platonin varjo ==

Jokin aika sitten Ortodoksi.netin somesivuilla käsiteltiin kreikkalaisten filosofien kuvia ja muun muassa niiden käyttöä romanialaisten kirkkojen ulkoseinissä. Samalla pohdittiin myös sitä, miten luontevana tällaista kuvastoa voidaan pitää kirkollisessa ympäristössä. Kysymys ei ole vähäpätöinen eikä vain kuvataiteeseen liittyvä. Sen taustalla on laajempi teema: mikä on antiikin filosofian suhde kristinuskoon ja mikä merkitys sillä on ollut kirkon ajattelun historiassa? 
 
Suomessa elää yhä ajatus, että kristinusko ja antiikin filosofia kuuluvat eri maailmoihin. Toinen olisi ilmoitusta, toinen järkeä tai ainakin järkeilyä. Toinen kirkkoa, toinen Akatemiaa. Todellisuudessa varhaisten kristittyjen maailma oli paljon lähempänä kreikkalaista ajattelua kuin helposti muistamme. Siksi kysymys '''Platonista''' ei ole vain historiallinen yksityiskohta. Se pakottaa kysymään, miten ortodoksinen kirkko on aina kohdannut ympäröivän kulttuurin: torjumalla sen, omaksumalla sen vai puhdistamalla sen.

=== Kirkon usko ei syntynyt Akatemiassa ===

Tässä kohden on oltava tarkka. Kristinusko ei ole Platonin jatke, eikä evankeliumi ole kreikkalaisen filosofian uskonnollinen versio. Kirkko ei saanut uskoaan Ateenasta vaan Jerusalemista, apostoleilta ja viime kädessä itse Herralta Jeesukselta Kristukselta. 
 {{varilaatikko
|teksti = ''Akatemia'' viittaa alun perin Platonin Ateenassa noin 300-luvulla eKr. perustamaan filosofikouluun. Se sai nimensä ''Akademos''-nimisestä lehdosta, jossa opetusta annettiin. 
 
Laajemmassa merkityksessä sanaa käytetään kuvaamaan antiikin kreikkalaista filosofista ajatteluperinnettä, erityisesti Platonin ja hänen seuraajiensa opetusta. Kun tekstissä puhutaan ”Akatemiasta”, sillä viitataan tähän filosofiseen maailmaan – ei nykyajan oppilaitoksiin.
|otsikko = Akatemia – mitä sillä tarkoitetaan? }}
Samalla on kuitenkin totta, että kun kirkko alkoi puolustaa uskoaan kreikkalais-roomalaisessa maailmassa, se joutui puhumaan kielellä, jota ympäröivä maailma ymmärsi. Juuri siinä tehtävässä antiikin filosofinen sanasto osoittautui hyödylliseksi. Varhaiset kristityt eivät toimineet tyhjiössä, vaan kulttuurissa, jossa kreikkalainen ajattelu vaikutti voimakkaasti siihen, miten todellisuutta, ihmistä, sielua, hyveitä ja jumaluutta koskevia kysymyksiä ylipäätään jäsennettiin. 
 
Tästä syystä on ymmärrettävää, että monet tutkijat puhuvat platonismin vaikutuksesta kristillisen teologian muotoutumiseen. Tällainen puhe vaatii kuitenkin tarkkuutta. Vaikutus ei tarkoita alkuperää. Se, että kirkko käytti aikansa käsitteitä, ei tarkoita, että kirkon usko olisi syntynyt filosofiasta.

=== Mikä Platonin ajattelussa puhutteli? ===

Platonin ajattelussa kiehtoi erityisesti se, ettei näkyvä todellisuus ollut kaiken mitta. Ajatus ajallisen maailman takana olevasta pysyvästä ja näkyvää todellisemmaksi ymmärretystä todellisuudesta loi henkisen maiseman, jossa myös kristillinen puhe ikuisuudesta, totuudesta ja Jumalan todellisuudesta tuli ymmärrettäväksi. 
 
Tämä ei silti merkitse, että Platonin filosofia ja kristillinen usko olisivat sama asia eri sanoin. Platonin käsitys korkeimmasta hyvästä, sielusta tai maailman järjestyksestä ei ole sama kuin kirkon usko elävään Jumalaan, joka luo maailman tyhjästä, puhuu profeettojen kautta ja tulee ihmiseksi pelastaakseen maailman. 
 
Silti antiikin filosofia saattoi herättää kysymyksiä, joihin kristillinen ilmoitus antoi lopullisen vastauksen. Filosofia saattoi valmistaa mieltä etsimään totuutta, mutta se ei itse voinut antaa ihmiselle pelastusta. Se saattoi viitata valoon, mutta se ei ollut itse valo.

=== Nikea ei puolustanut Platonia vaan apostolista uskoa ===

Varhaisen kirkon kannalta ratkaisevaa ei ollut ensisijaisesti filosofinen kiinnostus vaan kysymys siitä, kuka Kristus on. Kun [[areiolaisuus]] alkoi opettaa, että Poika on luotu eikä iankaikkinen samalla tavoin kuin Isä, kirkko ei voinut tyytyä epämääräisiin ilmauksiin. Oli löydettävä sellainen ilmaisu, joka turvaisi apostolisen uskon ytimen. 
 
[[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous]] Nikeassa vuonna 325 puolusti sitä, että Poika ei ole korkein luotu olento vaan tosi ''Jumala tosi Jumalasta''. Tätä varten käyttöön vakiintui sana ''homoousios'' (ὁμοούσιος), joka ilmaisee Isän ja Pojan olevan samaa olemusta. Sana ei esiinny tällä tavoin suoraan Pyhässä Raamatussa, mutta kirkko käytti sitä suojatakseen raamatullista uskoa väärältä tulkinnalta. 
 
Tässä näkyy hyvin se, miten ortodoksinen kirkko on historiassa toiminut. Se on voinut ottaa käyttöön käsitteitä ympäröivästä kulttuurista, mutta se ei ole alistunut niiden valtaan. Filosofinen kieli saattoi olla hyödyllinen väline, mutta kirkon uskon sisältö ei tullut filosofiasta vaan ilmoituksesta.

=== Filosofia välineenä, ei perustana ===

Tästä syystä on harhaanjohtavaa sanoa, että Platon olisi selittänyt [[Pyhä Kolminaisuus|Kolminaisuuden]] tai että kreikkalainen filosofia olisi luonut kirkon opin. Oikeammin voidaan sanoa, että kirkko käytti aikansa ajattelun välineitä ilmaistakseen tarkasti sen uskon, jonka se oli vastaanottanut. 
 
Tämä on tärkeä muistutus myös suomalaisessa kontekstissa. Meilläkin etsitään usein vastakkainasettelua uskon ja ajattelun välille. Toiset pelkäävät, että teologinen täsmällisyys kuivattaa hengellisen elämän. Toiset taas suhtautuvat hengelliseen perinteeseen kuin se olisi älyllisen tarkastelun vastakohta. Ortodoksinen kirkko on kulkenut toista tietä. Se on tunnustanut, että ihminen ajattelee, kyselee, erottelee ja etsii sanoja. Mutta samalla se on pitänyt kiinni siitä, ettei Jumalan salaisuus koskaan tyhjene käsitteisiin. 
 
Juuri siksi kirkko voi suhtautua myös antiikin ajatteluun ilman pelkoa. Se voi tunnistaa siinä aavistuksia, kysymyksiä ja kaipuuta. Mutta se ei pysähdy niihin. Kaikki, mikä filosofiassa on totta, saa täyttymyksensä vasta Kristuksessa.

=== Ei idea hyvästä vaan lihaksi tullut Sana ===

Ehkä juuri tässä Platonin ja kristinuskon kohtaamisen pysyvä opetus on. Ihmisen järki voi valmistaa tietä, mutta se ei voi pelastaa. Filosofia voi herättää ikävän kohti totuutta, mutta se ei voi antaa ihmiselle elämää. Se voi viitata kohti hyvää, mutta se ei voi itse lahjoittaa yhteyttä Jumalaan. 
 
Kirkon vastaus ei siksi ole Platon vaan Kristus. Ei idea hyvästä vaan Hyvä itse lihaksi tulleena. Ei pelkkä nousu ajatusten maailmaan, vaan Jumalan laskeutuminen meidän maailmaamme. Siinä hetkessä Ateenan kysymykset eivät katoa, mutta ne saavat vastauksen, jota Akatemia ei voinut itse synnyttää. 
 
Siksi ortodoksinen kirkko voi lukea antiikkia kunnioituksella mutta myös raittiisti. Se voi nähdä siellä ihmismielen parhaimmillaan etsimässä totuutta. Samalla se tunnustaa, että totuus ei lopulta ole ajatusrakennelma vaan persoona. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

=== Mistä tämä teksti sai alkunsa? ===

Tämän kirjoittaja löysi sattumalta asiaa käsittelevän kirjoituksen kreikkalaiselta nettisivustolta ja päätti tutkia aihetta lähemmin. Lopputuloksena syntyi edellä oleva teksti, jossa aihetta on pyritty tarkastelemaan suomalaisessa ja ortodoksisessa kontekstissa, historiallista tarkkuutta unohtamatta. 
 
'''Ortodoksi.net''' 
maaliskuussa 2026

=== Lähteet ===

* Greek Reporter: Did Plato Foretell the Fate of Jesus Christ?

* Greek Reporter: How Plato’s Philosophy Helped Shape Christianity and the Holy Trinity

* Encyclopaedia Britannica: Homoousios

* Internet Encyclopedia of Philosophy: Plato’s Timaeus

* Cambridge University Press Blog: Christianity & Platonism: How One of the World’s Most Important Religions Was Shaped by One of Its Most Influential Philosophies

[[Luokka:Artikkelit]]

Jyväskylän ortodoksinen seurakunta

Hannu — Tue, 31 Mar 2026 06:26:29 GMT

← Vanhempi versio		Versio 31. maaliskuuta 2026 kello 06.26
(2 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 3:		Rivi 3:
	\| osoite=Rajakatu 39, 40200 Jyväskylä		\| osoite=Rajakatu 39, 40200 Jyväskylä
	\| toiminta-alue=Jyväskylän seutu (21 kuntaa)		\| toiminta-alue=Jyväskylän seutu (21 kuntaa)
	\| kirkkoherra=~~rovasti~~ ~~[[Timo Mäkirinta]]~~		\| kirkkoherra=Kaarlo Saarento
	\| pääkirkko=Jyväskylän Kristuksen ylösnousemisen kirkko		\| pääkirkko=Jyväskylän Kristuksen ylösnousemisen kirkko
	\| muut=Karstula, Lievestuore, Saarijärvi, Suolahti, Viitasaari, Äänekoski, Pyhäkangas		\| muut=Karstula, Lievestuore, Saarijärvi, Suolahti, Viitasaari, Äänekoski, Pyhäkangas
	\| keskuspaikka=Jyväskylä		\| keskuspaikka=Jyväskylä
	\| jäsenmäärä=2396 (v. 2010)		\| jäsenmäärä=2396 (v. 2010)
	\| toinen=isä ~~Kaarlo~~ ~~Saarento~~		\| toinen=isä Joonas Ratilainen
	\| papit=Unto Päivinen, Pekka Tuppurainen, Risto Käyhkö		\| papit=Unto Päivinen, Pekka Tuppurainen, Risto Käyhkö, Timo Mäkirinta
	\| kanttori=Marja-Leena Kugler (1.),<br>~~Jooa~~ ~~Sotejeff-Wilson~~ (2.)		\| kanttori=Marja-Leena Kugler (1.),<br>Valeria Ratilainen (2.)
	\| kotisivu=https://www2.ort.fi/jyvaskyla		\| kotisivu=https://www2.ort.fi/jyvaskyla
	\| facebook=[http://www.facebook.com/pages/Jyväskylän-ortodoksinen-seurakunta/124810434280544 on]		\| facebook=[http://www.facebook.com/pages/Jyväskylän-ortodoksinen-seurakunta/124810434280544 on]
Rivi 59:		Rivi 59:
	* Heikki Makkonen 1979-1991 (virkavapaalla 88-91, sijaisena Arto Leskinen)		* Heikki Makkonen 1979-1991 (virkavapaalla 88-91, sijaisena Arto Leskinen)
	* Arto Leskinen 1991-2007		* Arto Leskinen 1991-2007
			* Timo Mäkirinta 2007 - 2021
	* Timo Mäkirinta vuodesta 2007 -> (kts. [http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/uutiset/2008/06/01/isa-bogdan-rautalammin-kirkkoherraksi/ uutinen])
			* Kaarlo Saarento vuodesta 2021

	'''Seurakunnassa II pappeina ovat toimineet seuraavat henkilöt:'''		'''Seurakunnassa II pappeina ovat toimineet seuraavat henkilöt:'''
Rivi 67:		Rivi 68:
	* Jarmo Makkonen 1994-1995		* Jarmo Makkonen 1994-1995
	* Matti Wallgren 2004-2006		* Matti Wallgren 2004-2006
	* Aleksander Roszczenko ~~vuodesta~~ 2006 - 2015		* Aleksander Roszczenko 2006 - 2015
	* Kaarlo Saarento 2015 ->		* Kaarlo Saarento 2015 - 2021
			* Joonas Ratilainen x alkaen

	'''Seurakunnan kanttoreina ovat toimineet seuraavat henkilöt:'''		'''Seurakunnan kanttoreina ovat toimineet seuraavat henkilöt:'''
Rivi 79:		Rivi 81:
	* Petri Nykänen 1998-2001		* Petri Nykänen 1998-2001
	* Marja-Leena Kugler vuodesta 2001->		* Marja-Leena Kugler vuodesta 2001->
	* Jooa Sotejeff-Wilson 2015 ->		* Jooa Sotejeff-Wilson 2015 -?
			* Valeria Ratilainen 2022 (?) alkaen

	== Seurakunnan luottamuselimet ==		== Seurakunnan luottamuselimet ==

Pyhät eri ammattien suojelijoina

Hannu — Mon, 30 Mar 2026 19:32:42 GMT

Ak: Uusi sivu: == Pyhät eri ammattien suojelijoina suomalaisessa ortodoksisessa perinteessä == Ortodoksisessa kirkossa on vanha ja elävä perinne, jonka mukaan pyhät eivät kuulu vain menneisyyteen. He ovat Kristuksessa eläviä esirukoilijoita, joiden puoleen käännytään myös työn, kutsumuksen ja arkisen vastuun keskellä. Siksi eri ammattien, tehtävien ja elämäntilanteiden yhteydessä on vuosisatojen ajan opittu muistamaan tiettyjä pyhiä erityisellä lämmöllä. Kreikk...

Uusi sivu

== Pyhät eri ammattien suojelijoina suomalaisessa ortodoksisessa perinteessä ==

Ortodoksisessa kirkossa on vanha ja elävä perinne, jonka mukaan [[pyhä]]t eivät kuulu vain menneisyyteen. He ovat Kristuksessa eläviä esirukoilijoita, joiden puoleen käännytään myös työn, kutsumuksen ja arkisen vastuun keskellä. Siksi eri ammattien, tehtävien ja elämäntilanteiden yhteydessä on vuosisatojen ajan opittu muistamaan tiettyjä pyhiä erityisellä lämmöllä. Kreikkalaisessa perinteessä tästä on muodostunut hyvinkin tarkka tapa puhua pyhistä eri ammattien suojelijoina. 
 
Ajatus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pyhät jakautuisivat mekaanisesti eri ammattiryhmille. Olennaisempaa on kirkon kokemus siitä, että jokin pyhä tulee läheiseksi tietyssä elämäntilanteessa tai tehtävässä. Lääkärit ovat luonnostaan turvautuneet pyhiin [[Palkattaparantaja|palkattaparantajiin]], opettajat Kolmeen pyhään esipaimeneen, merenkulkijat pyhään [[Nikolaos Ihmeidentekijä|'''Nikolaokseen''']] ja viljelijät pyhään [[Tryfon Lampsakoslainen|'''Tryfoniin''']]. Näin kirkon rukouselämä on vähitellen liittänyt pyhien muiston ihmisten jokapäiväiseen työhön. 
 
Suomalaisessa ortodoksisessa kontekstissa tätä aihetta on kuitenkin tarpeen avartaa. Meillä ei ole vielä suurta joukkoa sellaisia aivan omia, kansallisesti suomalaisia pyhiä, joihin voisi viitata samalla tavalla kuin monissa vanhoissa ortodoksisissa maissa. Siksi suomalaisen ortodoksin hengellinen muisti ei rajoitu nykyisen Suomen valtiorajoihin, vaan ulottuu luontevasti Karjalaan, sekä Suomen että Venäjän Karjalaan, ja erityisen vahvasti [[Laatokan Valamon luostari|Laatokan Valamon]] perintöön. Juuri sieltä on kasvanut suuri osa siitä hengellisestä maailmasta, joka on muovannut myös Suomen ortodoksista kirkkoa. 
 
Tästä syystä pyhistä eri ammattien suojelijoina puhuttaessa suomalainen näkökulma on yhtä aikaa yleisortodoksinen ja paikallinen. Yhtäältä elämme koko ortodoksisen kirkon yhteisessä perinteessä. Toisaalta pyhät tulevat meille läheisiksi myös oman kirkollisen historiamme kautta: Karjalan kylissä, luostareissa, pyhäköissä, evakkotiellä ja [[Heinäveden Valamon luostari|Heinäveden Valamossa]] jatkuneessa kilvoituksessa. Kaikki nämä muodostavat saman hengellisen maaperän, vaikka kaikkia siihen kuuluvia pyhiä ei voidakaan kansallisessa mielessä kutsua suomalaisiksi. 
 
Tässä valossa on luontevaa nostaa esiin pyhä marttyyri ja tunnustaja '''[[Johannes Sonkajanrantalainen]]'''. Hänet muistetaan 8. maaliskuuta, ja hänet liitettiin pyhien joukkoon vuonna 2019. '''Johannes Karhapää''' toimi uskonnonopettajana, [[katekeetta]]na ja kirkollisena vaikuttajana. Hänen elämässään opettajan työ ei ollut vain tiedon välittämistä, vaan myös kansan hengellistä tukemista, ortodoksisen identiteetin vahvistamista ja uskollisuutta kirkolle vaikeina aikoina. Siksi juuri hänen muistonsa puhuttelee erityisellä tavalla opettajia, kasvattajia ja kaikkia niitä, joiden tehtävänä on kantaa vastuuta toisten hengellisestä ja inhimillisestä kasvusta. 
 
Yhtä tärkeä suomalais-karjalaisen ortodoksisuuden todistaja on pyhittäjä '''[[Johannes Valamolainen]]'''. Hän syntyi Tverissä, mutta hänen kilvoituksensa liittyi kiinteästi Laatokan Valamoon, [[Petsamon luostari|Petsamoon]] ja myöhemmin Heinäveden Valamoon. Hän kuoli Heinäveden Valamossa 5. kesäkuuta 1958, ja hänen muistopäiväänsä vietetään 5. kesäkuuta. Hänen elämänsä osoittaa hyvin, kuinka suomalaisen ortodoksisuuden ominta perintöä ei voi ymmärtää ilman Valamon maailmaa, jossa vanha karjalainen, venäläinen ja sittemmin suomalainen kirkollinen kokemus punoutuvat yhteen. 
 
Kun siis puhutaan eri ammattien pyhistä, suomalaisessa tekstissä ei riitä vain ulkomaisten luetteloiden toistaminen. Tärkeämpää on nähdä, kuinka sama perinne on elänyt myös täällä, meidän omassa hengellisessä historiassamme. Opettaja voi pyytää esirukouksia Kolmelta pyhältä esipaimenelta, mutta hän voi samalla tuntea erityistä läheisyyttä pyhään Johannes Sonkajanrantalaiseen. Luostarikutsumuksen, sielunhoidon ja ohjaajavanhuuden yhteydessä katse voi kääntyä pyhittäjä Johannes Valamolaiseen. Näin yleinen ortodoksinen perinne ja suomalais-karjalainen kokemus eivät kilpaile keskenään, vaan täydentävät toisiaan. 
 
Lopulta kysymys ei ole vain siitä, kenet pyhistä liitetään mihinkin ammattiin. Olennaisempaa on se, että kirkko näkee jokaisessa rehellisessä työssä mahdollisuuden pyhittymiseen. Työ ei ole vain toimeentuloa, vaan myös palvelua, vastuuta ja uhrausta lähimmäisen hyväksi. Siksi pyhät eri ammattien yhteydessä muistuttavat, että myös tavallinen työpäivä voi muuttua rukoukseksi, uskollisuudeksi ja tieksi kohti Jumalaa.

=== Esimerkkejä kreikkalaisessa perinteessä tunnetuista ammattien suojeluspyhistä ===

* Lääkäreiden ja hoitotyön suojelijana muistetaan erityisesti pyhä suurmarttyyri ja parantaja [[Panteleimon Parantaja|'''Panteleimon''']], 27.7.
* Opettajien, opiskelijoiden ja kirkollisen sivistyksen suojelijoina muistetaan Kolmea pyhää esipaimenta, [[Basileios Suuri|'''Basileios Suurta''']], '''[[Gregorios Teologi]]a''' ja '''[[Johannes Krysostomos]]ta''', 30.1.
* Merenkulkijoiden, matkustajien ja satamien suojelijana tunnetaan pyhä [[Nikolaos Ihmeidentekijä|'''Nikolaos''']], 6.12.
* Viljelijöiden, puutarhurien ja puutarhojen suojelijana tunnetaan pyhä marttyyri [[Tryfon Lampsakoslainen|'''Tryfon''']], 1.2.
* Autoilijoiden, kuljettajien ja matkalla olevien suojelijana muistetaan pyhä [[Kristoforos Lyykialainen|'''Kristoforos''']], 9.5.
* Hammaslääkäreiden ja suun sairauksien yhteydessä muistetaan pyhä hieromarttyyri [[Antipas Pergamonilainen|'''Antipas''']], 11.4.
* Ikonimaalarien, taiteilijoiden sekä myös lääkärien suojelijana muistetaan pyhä apostoli ja evankelista [[Luukas Evankelista|'''Luukas''']], 18.10.
* Puuseppien, kirvesmiesten ja käsityöläisten yhteydessä muistetaan vanhurskas [[Joosef Kihlaaja|'''Joosef''']], Jumalansynnyttäjän kihlattu, jota muistellaan joulun jälkeisenä aikana, tavallisesti 26.12. tai sitä seuraavana sunnuntaina.
* Paimenien ja karjanhoitoon liittyvän työn yhteydessä muistetaan pyhä [[Spyridon Trimythusin piispa|'''Spiridon Trimythuslainen''']], 12.12.
* Oppineisuuden, filosofian ja opiskelun yhteydessä muistetaan pyhä suurmarttyyri '''[[Katariina Aleksandrialainen]]''', 25.11.

=== Lähdeviitteet ===

* Vima Orthodoxias: [https://www.vimaorthodoxias.gr/agioi-prostates/agioi-prostates/ Agioi Prostates]
* Ortodoksinen kulttuurikeskus: [https://ortodoksinenkulttuurikeskus.fi/fi/ortodoksinen-kirkkovuosi/johannes-sonkajanrantalainen Johannes Sonkajanrantalainen]
* Valamon luostari: [https://valamo.fi/luostari/pyhittaja-johannes-valamolainen Pyhittäjä Johannes Valamolainen]
* Helsingin ortodoksinen seurakunta: Pyhittäjä Johannes Valamolaisen muistopäivä
* Aamun Koitto: Pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen kanonisoinnin vuosijuhlaa vietetään heinäkuussa
* Helsingin ortodoksinen seurakunta: Marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen muistopäivä
* Greek Orthodox Archdiocese of America: [https://www.goarch.org/chapel/saints Feast of the Great Martyr and Healer Saint Panteleimon]
* Greek Orthodox Archdiocese of America: [https://www.goarch.org/-/feast-of-the-three-holy-fathers-great-hierarchs-and-ecumenical-teachers-basil-the-great-gregory-the-theologian-and-john-chrysostom Feast of the Three Holy Fathers, Great Hierarchs and Ecumenical Teachers]
* Greek Orthodox Archdiocese of America: [https://www.goarch.org/-/stnicholas Feast of our Father Among the Saints, Nicholas, the Wonderworker and Archbishop of Myra]
* Greek Orthodox Archdiocese of America: Tryphon the Martyr
* Greek Orthodox Archdiocese of America: Christopher the Martyr of Lycea
* Greek Orthodox Archdiocese of America: Hieromartyr Antipas, Bishop of Pergamum
* Greek Orthodox Archdiocese of America: Feast of the Holy Apostle and Evangelist Luke
* Greek Orthodox Archdiocese of America: Sunday after Nativity
* Greek Orthodox Archdiocese of America: https://www.goarch.org/chapel/saints Spyridon the Wonderworker of Trymithous]
* Greek Orthodox Archdiocese of America: [https://www.goarch.org/-/feast-of-the-holy-great-martyr-and-most-wise-katherine-of-alexandria Feast of the Holy Great Martyr and Most Wise Katherine of Alexandria]

[[Luokka:Pyhät]]

Bysantista Karjalaan

Hannu — Mon, 30 Mar 2026 08:34:15 GMT

Ak: Uusi sivu: == Bysantista Karjalaan – kuinka ortodoksinen kristinusko muovasi Itä- ja Pohjois-Eurooppaa == Kun tarkastellaan sitä, miten ortodoksinen kristinusko levisi Bysantin valtakunnasta Itä-Eurooppaan, ei ole kyse vain uskonnonhistoriasta. Kyse on koko Euroopan henkisen, kulttuurisen ja poliittisen kartan muuttumisesta. Konstantinopolista lähtenyt kirkollinen ja sivistyksellinen vaikutus ulottui vuosisatojen kuluessa Balkanilta Kiovaan, Bulgariasta Serbiaan...

Uusi sivu

== Bysantista Karjalaan – kuinka ortodoksinen kristinusko muovasi Itä- ja Pohjois-Eurooppaa ==

Kun tarkastellaan sitä, miten ortodoksinen kristinusko levisi [[BYsantti|Bysantin valtakunnasta]] Itä-Eurooppaan, ei ole kyse vain uskonnonhistoriasta. Kyse on koko Euroopan henkisen, kulttuurisen ja poliittisen kartan muuttumisesta. [[Konstantinopoli]]sta lähtenyt kirkollinen ja sivistyksellinen vaikutus ulottui vuosisatojen kuluessa Balkanilta Kiovaan, Bulgariasta Serbiaan ja lopulta myös Karjalaan ja Suomeen asti. Tämä historiallinen jatkumo ei päättynyt Bysantin kukistumiseen, vaan se jatkui ottomaanien vallan, keisarikuntien, maailmansotien, kommunismin ja nykyajan geopoliittisten jännitteiden läpi.

=== Konstantinopoli lähetti uskon, mutta myös kulttuurin ===

Bysantin valtakunta oli keskiajalla paljon enemmän kuin alueellinen suurvalta. Se oli kristillisen sivistyksen keskus, jossa kirkollinen elämä, teologia, liturgia, taide, hallinto ja kirjallinen kulttuuri muodostivat kokonaisuuden, jonka vaikutus ulottui laajalle valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Kun Konstantinopoli suuntasi katseensa pohjoiseen ja itään, se ei vienyt mukanaan ainoastaan uskoa Kristukseen, vaan myös bysanttilaisen maailman tavan ymmärtää yhteiskuntaa, oppia, pyhää kuvaa ja rukouksen kieltä. 
 
Tässä mielessä kristinuskon leviäminen Itä-Eurooppaan ei ollut pelkkä uskonnollinen laajeneminen, vaan samalla kulttuurinen murros. Uusille kansoille avautui yhteys kirjalliseen traditioon, kirkolliseen opetukseen, ikonitaiteeseen, kirkkorakentamiseen ja hengelliseen elämään, joka oli ehtinyt kypsyä vuosisatojen ajan Välimeren itäisessä kristikunnassa. Bysantin vaikutus näkyi myöhemmin sekä kirkollisessa järjestyksessä että siinä, millaisiksi monet Itä-Euroopan kansojen omat identiteetit alkoivat rakentua.

=== Kyrillos, Methodios ja slaavilaisen kristikunnan synty ===

Tämän historian tunnetuimpiin hahmoihin kuuluvat pyhät '''[[Kyrillos ja Methodios]]''', Thessalonikista lähtöisin olleet veljekset, joiden työstä tuli ratkaiseva käännekohta koko slaavilaiselle maailmalle. Heidät lähetettiin 800-luvulla Suur-Moraviaan, kun ruhtinas '''Rastislav''' pyysi Konstantinopolilta opettajia, jotka voisivat julistaa kristillistä opetusta kansan omalla kielellä. Tämä oli merkittävä hetki: kristinusko ei ollut enää vain hallitsijoiden uskonto, vaan se tuli kansojen omaksi. 
 
Veljesten työn syvin merkitys oli siinä, että he loivat perustan ''slaavinkieliselle'' kirkolliselle kulttuurille. Heidän työnsä mahdollisti sen, että liturgia, pyhät tekstit ja hengellinen opetus voitiin välittää kansalle ymmärrettävällä kielellä. Näin ortodoksinen usko juurtui syvästi kansojen omaan elämään eikä jäänyt vieraaksi tuontiperinteeksi.

=== Bulgaria, Kiova ja uuden maailman rakentuminen ===

Bulgarian kääntyminen kristinuskoon oli ratkaiseva askel ortodoksisen maailman laajenemisessa. Siellä syntyi malli, jossa kirkon elämä ja kieli yhdistyivät kansalliseen kulttuuriin. Tämä vaikutti laajasti muihin slaavilaisiin kansoihin. 
 
Vuonna 988 tapahtunut ''Kiovan Rusin'' kääntyminen kristinuskoon oli puolestaan yksi historian merkittävimmistä hengellisistä ja kulttuurisista murroksista. Ruhtinas [[Vladimir Kiovalainen|'''Vladimirin''']] kaste ja hänen liittonsa Bysantin kanssa loivat perustan itäslaavilaisen maailman kristilliselle identiteetille. Tästä syntyi pitkä kirkollinen ja kulttuurinen yhteys Konstantinopoliin, jonka vaikutukset tuntuvat edelleen.

=== Tie pohjoiseen: kristinuskon tulo Suomeen, Karjalaan ja pohjoiseen Eurooppaan ===

Usein tämä historia kerrotaan ennen kaikkea Balkanin ja Venäjän kautta, mutta sama hengellinen virta ulottui vähitellen myös pohjoiseen. Tässä yhteydessä on perusteltua puhua ''kristinuskon tulosta Suomen alueelle'' laajemmin, ei ainoastaan ortodoksisuuden saapumisesta. Läntinen kristillisyys vahvistui Ruotsin yhteydessä, mutta jo sitä ennen ja sen rinnalla idästä tullut ortodoksinen perinne oli merkittävä osa Suomen ja erityisesti Karjalan hengellistä historiaa. 
 
Karjala muodostui vuosisatojen aikana rajamaaksi, jossa idän kristillinen perinne ja pohjoisen paikalliset kulttuurit kohtasivat. Juuri tämän alueen kautta ortodoksinen kristinusko juurtui siihen historialliseen todellisuuteen, josta myös Suomen ortodoksinen perinne kasvoi. [[Valamon luostari]] ja karjalainen luostarielämä eivät olleet vain paikallisia ilmiöitä, vaan ne kantoivat mukanaan laajempaa bysanttilaista hengellistä perintöä. 
 
Siksi kristinuskon historia Suomessa ei ole yksinomaan läntinen kertomus. Siihen kuuluu olennaisena osana myös Novgorodin ja Karjalan kautta välittynyt ortodoksinen [[traditio]], joka liittää Suomen osaksi laajempaa Itä-Euroopan kristillistä maailmaa. 
 
Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu [[Autonomia|autonomisena]] kirkkona [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti|''Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin'']] alaisuuteen vuodesta 1923 lähtien. Tämä muistuttaa siitä, että Suomen ortodoksisuus on osa samaa historiallista jatkumoa, joka sai alkunsa Bysantista.

=== Sodat, rajat ja uskon koettelemukset ===

Kristinuskon leviäminen ei ollut suoraviivainen kehityskulku. Sodat, valtataistelut ja imperiumien romahtaminen muovasivat ortodoksisen maailman historiaa jatkuvasti. [[Neljäs ristiretki Konstantinopolia vastaan|Konstantinopolin kukistuminen vuonna 1453]] ei päättänyt ortodoksista traditiota, mutta se muutti sen aseman ratkaisevasti. 
 
Ottomaanien aikana ortodoksinen kirkko säilyi monille kansoille identiteetin, kielen ja muistin kantajana. Vaikka poliittinen valta puuttui, kirkko piti yllä hengellistä ja kulttuurista jatkuvuutta. 
 
Myös pohjoisessa tämä historia näkyy. Karjalan ja Suomen ortodoksinen elämä koki suuria muutoksia erityisesti toisen maailmansodan seurauksena. Luostarit siirtyivät, yhteisöt hajosivat ja ihmiset joutuivat rakentamaan elämäänsä uudelleen. Silti traditio säilyi.

=== Venäjä, Neuvostoliitto ja kirkon vaikea vuosisata ===

1900-luku toi mukanaan uudenlaisen koettelemuksen. Venäjän vallankumous ja Neuvostoliiton synty johtivat laajoihin kirkon vainoihin. Kirkollinen elämä pyrittiin tukahduttamaan, ja uskonto työnnettiin yhteiskunnan marginaaliin. 
 
Sama ilmiö kosketti myös muita Itä- ja Keski-Euroopan maita. Kommunistiset hallinnot rajoittivat kirkon toimintaa, mutta eivät kyenneet hävittämään uskoa. Hengellinen elämä säilyi usein hiljaisena, perheiden ja luostarien ylläpitämänä. 
 
Kommunismin romahdus toi mukanaan uuden vapauden, mutta myös uusia haasteita. Kirkot nousivat jälleen näkyviksi toimijoiksi, mutta niiden oli samalla löydettävä paikkansa muuttuneessa yhteiskunnassa.

=== Keski-Euroopan ortodoksinen maailma muutoksessa ===

Keski-Euroopassa ortodoksiset yhteisöt joutuivat rakentamaan identiteettiään uudelleen kommunismin jälkeen. Historialliset juuret olivat olemassa, mutta jatkuvuus oli monin paikoin katkennut. 
 
Nykytilanne on monimuotoinen. Ortodoksinen perinne on saanut uutta näkyvyyttä, mutta samalla sitä haastavat maallistuminen, muuttoliike ja poliittiset jännitteet. Tämä tekee ortodoksisesta maailmasta samanaikaisesti perinteisen ja voimakkaasti muuttuvan.

=== Nyky-Venäjä ja historian kiistanalainen perintö ===

Nyky-Venäjä on keskeinen osa ortodoksisen maailman nykytilaa. Se kantaa mukanaan suurta historiallista perintöä, mutta samalla sen poliittinen kehitys on herättänyt kysymyksiä kirkon ja valtion suhteesta. 
 
Tämä näkyy laajemmin koko ortodoksisessa maailmassa. Historian perintö ei ole vain menneisyyttä, vaan se vaikuttaa myös nykyisiin jännitteisiin ja keskusteluihin kirkon roolista yhteiskunnassa.

=== Yhä jatkuva kertomus ===

Ortodoksisen kristinuskon leviäminen Bysantista Itä- ja Pohjois-Eurooppaan ei ole päättynyt historiaan. Se elää edelleen kirkon elämässä, kulttuurissa ja kansojen identiteetissä. 
 
Karjalan ja Suomen osuus tässä kertomuksessa muistuttaa siitä, että ortodoksisuus ei ole vain etelän tai idän perintöä. Se on myös osa pohjoista Eurooppaa. Samalla se kertoo, että usko on säilynyt monien koettelemusten läpi – sotien, vainojen ja muutosten keskellä. 
 
Bysantista liikkeelle lähtenyt kristillinen perintö ei ainoastaan levinnyt uusiin maihin. Se loi yhteyden, joka kantaa yhä tänään.

=== Lähteet ===

* Encyclopædia Britannica: Eastern Orthodoxy (Itäinen ortodoksisuus)
* Encyclopædia Britannica: Eastern Orthodoxy – Byzantine, Schism, Reformation (Itäinen ortodoksisuus – Bysantti, skisma ja reformaatio)
* Encyclopædia Britannica: Saints Cyril and Methodius (Pyhät Kyrillos ja Methodios)
* Encyclopædia Britannica: Fall of Constantinople (Konstantinopolin kukistuminen)
* Suomen ortodoksinen kirkko: Suomen ortodoksinen kirkko

''' Ortodoksi.net''' 
huhtikuussa 2026

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhäkkö, muisti ja rukous

Hannu — Thu, 26 Mar 2026 06:46:46 GMT

← Vanhempi versio		Versio 26. maaliskuuta 2026 kello 06.46
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Pyhäkkö, muisti ja rukous ==		== Pyhäkkö, muisti ja rukous ==
	<!--
⚫	=== Miksi kirkon tiloilla on väliä? ===

		⚫	=== Miksi kirkon tiloilla on väliä? ===
			[[Kuva:Pyhän_Kolminaisuuden_kirkko,_Helsinki.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkko<br><small>(kuva: Wikipedia/Tomisti)</small></center>]]
	Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon palveluselämän palaaminen takaisin omaan pyhäkköönsä tarjoaa kauniin tilaisuuden pysähtyä yhden olennaisen kysymyksen äärelle: miksi kirkon tiloilla on niin suuri merkitys? Kun kirkko avautuu jälleen remontin jälkeen, kyse ei ole vain siitä, että palvelukset voidaan taas toimittaa tutussa rakennuksessa. Samalla avautuu jotakin syvempää. Rukous palaa paikkaan, joka on kantanut sitä kauan ennen meitä ja joka, Jumalan armosta, kantaa sitä myös meidän jälkeemme.<br>		Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon palveluselämän palaaminen takaisin omaan pyhäkköönsä tarjoaa kauniin tilaisuuden pysähtyä yhden olennaisen kysymyksen äärelle: miksi kirkon tiloilla on niin suuri merkitys? Kun kirkko avautuu jälleen remontin jälkeen, kyse ei ole vain siitä, että palvelukset voidaan taas toimittaa tutussa rakennuksessa. Samalla avautuu jotakin syvempää. Rukous palaa paikkaan, joka on kantanut sitä kauan ennen meitä ja joka, Jumalan armosta, kantaa sitä myös meidän jälkeemme.<br>
	<br>		<br>
Rivi 22:		Rivi 22:

	=== Mikkelin kirkko ja evakkouden pitkä muisti ===		=== Mikkelin kirkko ja evakkouden pitkä muisti ===
			[[Kuva:Mikkelin_kirkko_c_280824_hap.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Mikkelin Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko<br><small>(kuva: Ortodoksi.net/HAP)</small></center>]]

	Toisenlaisen, mutta yhtä puhuttelevan näkökulman antaa Mikkelin Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko. Se on 1950-luvulla rakennettu jälleenrakennusajan pyhäkkö, joka rakennettiin evakkoon joutuneelle seurakunnalle, ihmisille, joilta sota oli vienyt kodin, oman kirkon ja tutun hengellisen maiseman. Molemmat jäivät sodan seurauksena rajan taakse. Seurakunta joutui rakentamaan uudelleen paitsi elämänsä myös näkyvän hengellisen keskuksensa.<br>		Toisenlaisen, mutta yhtä puhuttelevan näkökulman antaa Mikkelin Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko. Se on 1950-luvulla rakennettu jälleenrakennusajan pyhäkkö, joka rakennettiin evakkoon joutuneelle seurakunnalle, ihmisille, joilta sota oli vienyt kodin, oman kirkon ja tutun hengellisen maiseman. Molemmat jäivät sodan seurauksena rajan taakse. Seurakunta joutui rakentamaan uudelleen paitsi elämänsä myös näkyvän hengellisen keskuksensa.<br>
Rivi 36:		Rivi 37:

	=== Kuvien opetuspuhe ===		=== Kuvien opetuspuhe ===
			[[Kuva:7-8_mli171225b_hap.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Sinämaalaus Mikkelin kirkosta<br><small>(kuva: Ortodoksi.net/HAP)</small></center>]]

	Juuri tässä tulee esiin toinen tärkeä näkökulma: ortodoksinen kirkkoympäristö ei ole vain esteettinen, vaan opettava. Ikonit, seinämaalaukset ja kattokuvastot eivät ole kirkon koristetta sanan maallisessa merkityksessä. Ne ovat kirkon näkyvää opetuspuhetta. Niiden kautta pyhät tulevat seurakunnan keskelle, pelastushistorian tapahtumat avautuvat rukouksen osaksi ja usko saa muodon, jota voidaan katsoa.<br>		Juuri tässä tulee esiin toinen tärkeä näkökulma: ortodoksinen kirkkoympäristö ei ole vain esteettinen, vaan opettava. Ikonit, seinämaalaukset ja kattokuvastot eivät ole kirkon koristetta sanan maallisessa merkityksessä. Ne ovat kirkon näkyvää opetuspuhetta. Niiden kautta pyhät tulevat seurakunnan keskelle, pelastushistorian tapahtumat avautuvat rukouksen osaksi ja usko saa muodon, jota voidaan katsoa.<br>
	<br>		<br>
Rivi 68:		Rivi 69:

	[[Luokka:Artikkelit]]		[[Luokka:Artikkelit]]
	-->

Tiedosto:7-8 mli171225b hap.jpg

Hannu — Thu, 26 Mar 2026 06:45:34 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:7-8 mli171225b hap.jpg Sinämaalaus Mikkelin kirkosta (kuva: Ortodoksi.net/HAP) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Sinämaalaus Mikkelin kirkosta
(kuva: Ortodoksi.net/HAP)

[[Luokka:Kuvat]]

Tiedosto:Mikkelin kirkko c 280824 hap.jpg

Hannu — Thu, 26 Mar 2026 06:38:12 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Mikkelin kirkko c 280824 hap.jpg Mikkelin Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko (kuva: Ortodoksi.net/HAP) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Mikkelin Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko
(kuva: Ortodoksi.net/HAP)

[[Luokka:Kuvat]]

Tiedosto:Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Helsinki.jpg

Hannu — Thu, 26 Mar 2026 06:36:35 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Helsinki.jpg Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkko (kuva: Wikipedia/Tomisti) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkko
(kuva: Wikipedia/Tomisti)

[[Luokka:Kuvat]]

Andreaksen suakkunat, osa 1

Hannu — Wed, 25 Mar 2026 17:05:30 GMT

← Vanhempi versio		Versio 25. maaliskuuta 2026 kello 17.05
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1:		Rivi 1:
	''Eräs ylläpitäjistämme kohtasi hiljattain vanhan tutun, '''Andreaksen''', sillä nimellä hän itse toivoo tulevansa näissä yhteyksissä kutsutuksi. Kohtaaminen ei jäänyt vain lämpimäksi jälleennäkemiseksi, vaan avasi jotakin enemmän. Keskustelujen myötä kävi selväksi, että Andreas kantaa mukanaan runsaasti sellaisia muistoja, kokemuksia ja havaintoja, joita olisi hyvä saada talteen myös muiden luettavaksi. Niin häneltä pyydettiin tarinoita hänen elämästään, matkoistaan, kohtaamisistaan ja niistä hetkistä, jotka ovat vuosien varrella jättäneet sydämeen pysyvän jäljen. Näitä kertomuksia saamme lukea silloin tällöin, aina kun kohtaamme Andreaksen ja kun hänen muistonsa alkavat jälleen avautua puheeksi. Osa tarinoista syntyy keskustelun lomassa, osa jää ensin muistiinpanoihin tai nauhoituksiin, kunnes ne löytävät oikean hetkensä. Niissä kuuluu eletty elämä, ortodoksinen usko, matkan ja muistamisen hiljainen viisaus sekä vaeltajan ääni, joka ei pyri korostamaan itseään, vaan kertomaan siitä, mikä on ollut totta, mikä on koskettanut sydäntä ja mikä on jäänyt kantamaan vuosienkin jälkeen.''		''Eräs ylläpitäjistämme kohtasi hiljattain vanhan tutun, '''Andreaksen''', sillä nimellä hän itse toivoo tulevansa näissä yhteyksissä kutsutuksi. Kohtaaminen ei jäänyt vain lämpimäksi jälleennäkemiseksi, vaan avasi jotakin enemmän. Keskustelujen myötä kävi selväksi, että Andreas kantaa mukanaan runsaasti sellaisia muistoja, kokemuksia ja havaintoja, joita olisi hyvä saada talteen myös muiden luettavaksi. Niin häneltä pyydettiin tarinoita hänen elämästään, matkoistaan, kohtaamisistaan ja niistä hetkistä, jotka ovat vuosien varrella jättäneet sydämeen pysyvän jäljen. Näitä kertomuksia saamme lukea silloin tällöin, aina kun kohtaamme Andreaksen ja kun hänen muistonsa alkavat jälleen avautua puheeksi. Osa tarinoista syntyy keskustelun lomassa, osa jää ensin muistiinpanoihin tai nauhoituksiin, kunnes ne löytävät oikean hetkensä. Niissä kuuluu eletty elämä, ortodoksinen usko, matkan ja muistamisen hiljainen viisaus sekä vaeltajan ääni, joka ei pyri korostamaan itseään, vaan kertomaan siitä, mikä on ollut totta, mikä on koskettanut sydäntä ja mikä on jäänyt kantamaan vuosienkin jälkeen.''
	<hr>		<hr>
			Eräänä iltapäivänä istuimme Andreaksen kanssa kahvilassa pitkän tauon jälkeen. Ulkona ihmiset kulkivat kiireisinä ohi, kupit kilisivät hiljaa ja keskustelu lähti liikkeelle tavallisista kuulumisista. Vähitellen puhe siirtyi kuitenkin niihin hetkiin, jotka eivät unohdu, vaan jäävät ihmisen sisimpään kantamaan vuosiksi.<br>
			<br>
			Andreas vaikeni hetkeksi, katsoi ikkunasta ulos ja sanoi muistavansa erään luostarin pihan Kreikassa. Siellä hän oli saanut opetuksen, joka ei ollut unohtunut koskaan. Niin hän alkoi kertoa.

	== Luostarin pihalla saatu opetus ==		== Luostarin pihalla saatu opetus ==
Rivi 28:		Rivi 31:
	''Karjalainen sana suakkuna tarkoittaa tarinaa. Andreaksen suakkunat on sarja kertomuksia, joissa avautuvat vaeltajan muistot, kohtaamiset ja hengellisen elämän varrella saadut opetukset.''		''Karjalainen sana suakkuna tarkoittaa tarinaa. Andreaksen suakkunat on sarja kertomuksia, joissa avautuvat vaeltajan muistot, kohtaamiset ja hengellisen elämän varrella saadut opetukset.''

	[[Luokka: ~~Andraksen~~ suakkunat]]		[[Luokka: Andreaksen suakkunat]]

Andreaksen suakkunat, osa 4

Hannu — Wed, 25 Mar 2026 16:55:56 GMT

Ak: Uusi sivu: <!--== Elämän risteyksessä == Ylläpitäjä istui kerran kahvilla paikallisessa kahvilassa ja oli silmin nähden innostunut. Hän oli löytänyt japanilaisen kuvan ja ajatuksen ikigaista ja tahtoi heti näyttää sen Andreakselle. Hän levitti kuvan pöydälle, kumartui sen ylle ja alkoi selittää, kuinka siinä kuvattiin sitä, mitä ihminen rakastaa, missä hän on hyvä, mitä maailma tarvitsee ja mistä hänelle maksetaan. <center>Kuva:Igikai_260317.jpg|thumb|...

Uusi sivu

Tiedosto:Ortodoksinen ikigai on hap.png

Hannu — Wed, 25 Mar 2026 16:52:56 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Ortodoksinen ikigai on hap.png Ortodoksinen igikai (kuva: Ortodoksi.net) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Ortodoksinen igikai
(kuva: Ortodoksi.net)

[[Luokka:Kuvat]]

Tiedosto:Igikai 260317.jpg

Hannu — Wed, 25 Mar 2026 16:46:57 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Igikai 260317.jpg Igikai (kuva: Ortodoksi.net) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Igikai
(kuva: Ortodoksi.net)

[[Luokka:Kuvat]]

Ortodoksinen Raamattu - onko sellainen olemassa

Hannu — Wed, 25 Mar 2026 08:51:30 GMT

← Vanhempi versio		Versio 25. maaliskuuta 2026 kello 08.51
Rivi 103:		Rivi 103:
	Raamattu on kirkolle ennen kaikkea todistus Jumalan pelastavasta toiminnasta maailmassa. Kristuksessa Jumalan sana tuli lihaksi, ja juuri tähän todellisuuteen koko Raamattu viittaa.<br>		Raamattu on kirkolle ennen kaikkea todistus Jumalan pelastavasta toiminnasta maailmassa. Kristuksessa Jumalan sana tuli lihaksi, ja juuri tähän todellisuuteen koko Raamattu viittaa.<br>
	<br>		<br>
	'''Ortodoksi.net'''		Tekstin toimittanut: '''Ortodoksi.net'''

	[[Luokka:Raamattu]]		[[Luokka:Raamattu]]

Kokkeilu 1

Hannu — Sun, 22 Mar 2026 14:01:24 GMT

Hannu poisti sivun Kokkeilu 1 sisältö oli: ”<!DOCTYPE html> <html lang="fi"> <head> <meta charset="UTF-8"> <title>Ikonitesti</title> <style> body { font-family: Arial; text-align: center; margin-top: 40px; } img { max-width: 300px; height: auto; margin-bottom: 20px; border-radius: 8px; } button { display: block; margin: 8px auto; padding: 10px; width: 260px; } </style> </head> <body> <h1>🎨 Ikonitesti</h1>...”, ja ainoa muokkaaja oli ”Hannu” (keskustelu)

Nuorisotyö vuoden 2026 teemana

Hannu — Thu, 19 Mar 2026 13:56:24 GMT

← Vanhempi versio		Versio 19. maaliskuuta 2026 kello 13.56
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Nuorisotyö vuoden teemana, mutta onko kirkko valmis nuoriin? ==		== Nuorisotyö vuoden teemana, mutta onko kirkko valmis nuoriin? ==

	<!--
	Alle 29-vuotiaiden osuus Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistä on yli kolmannes kokonaisjäsenistöstä. Siksi nuorisotyö ei ole kirkossa mikään sivukysymys. Se ei ole pieni työala muiden joukossa, eikä se ole seurakuntaelämän lisämauste. Jos näin suuri osa kirkosta on nuoria, kysymys nuorisotyöstä on kysymys kirkon omasta hengellisestä todellisuudesta. Juuri siksi on merkittävää, että vuoden 2026 teemaksi on nostettu nuorisotyö. Mutta juuri siksi on myös lupa kysyä heti, jo nyt: näkyykö tämä teema kirkon elämässä oikeina tekoina vai vasta sanamuotoina?<br>		Alle 29-vuotiaiden osuus Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistä on ''yli kolmannes'' kokonaisjäsenistöstä. Siksi nuorisotyö ei ole kirkossa mikään sivukysymys. Se ei ole pieni työala muiden joukossa, eikä se ole seurakuntaelämän lisämauste. Jos näin suuri osa kirkosta on nuoria, kysymys nuorisotyöstä on kysymys kirkon omasta hengellisestä todellisuudesta. Juuri siksi on merkittävää, että vuoden 2026 teemaksi on nostettu nuorisotyö. Mutta juuri siksi on myös lupa kysyä heti, jo nyt: näkyykö tämä teema kirkon elämässä oikeina tekoina vai vasta sanamuotoina?<br>
	<br>		<br>
	Tässä kohden on tehtävä yksi ero, jota ei pidä hämärtää. Kyse on kirkon nuorisotyöstä, siis seurakuntien nuorisotyöstä. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, mitä kirkon lähellä toimiva järjestö tekee, kuinka hyvin se tavoittaa nuoria tai kuinka modernisti se osaa viestiä. Järjestöllä voi olla tärkeä tehtävä, ja joissakin asioissa se on kenties kyennyt uudistumaan nopeammin kuin seurakunnat. Mutta juuri siksi varsinainen kysymys kohdistuu seurakuntiin. Ovatko ne itse ottaneet nuorisotyön omakseen, vai ovatko ne liian usein tyytyneet katsomaan sivusta, kun muualla on tehty se, mitä niiden olisi pitänyt tehdä itse?		Tässä kohden on tehtävä yksi ero, jota ei pidä hämärtää. Kyse on kirkon nuorisotyöstä, siis seurakuntien nuorisotyöstä. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, mitä kirkon lähellä toimiva järjestö tekee, kuinka hyvin se tavoittaa nuoria tai kuinka modernisti se osaa viestiä. Järjestöllä voi olla tärkeä tehtävä, ja joissakin asioissa se on kenties kyennyt uudistumaan nopeammin kuin seurakunnat. Mutta juuri siksi varsinainen kysymys kohdistuu seurakuntiin. Ovatko ne itse ottaneet nuorisotyön omakseen, vai ovatko ne liian usein tyytyneet katsomaan sivusta, kun muualla on tehty se, mitä niiden olisi pitänyt tehdä itse?
Rivi 23:		Rivi 23:
	=== Nuorille järjestettyä toimintaa vai nuorten kanssa rakennettua kirkollista elämää? ===		=== Nuorille järjestettyä toimintaa vai nuorten kanssa rakennettua kirkollista elämää? ===

	Tämä on koko aiheen kovin kysymys. Rakennetaanko kirkossa nuorille järjestettyä toimintaa vai nuorten kanssa rakennettua kirkollista elämää?<br>		Tämä on koko aiheen kovin kysymys. Rakennetaanko kirkossa ''nuorille'' järjestettyä toimintaa vai ''nuorten kanssa'' rakennettua kirkollista elämää?<br>
	<br>		<br>
	Ero ei ole pieni. Nuorille järjestetty toiminta voi olla kuinka vilkasta, huolellista ja hyväntahtoista tahansa, mutta silti se voi mennä täysin ohi olennaisesta. Silloin nuori jää toiminnan kohteeksi. Hänelle järjestetään jotakin, hänet kutsutaan osallistumaan, hänelle tarjotaan sisältöä. Mutta hän ei silti välttämättä löydä paikkaa kirkossa. Hän käy, osallistuu, ehkä jopa viihtyy, mutta ei juurru.<br>		Ero ei ole pieni. Nuorille järjestetty toiminta voi olla kuinka vilkasta, huolellista ja hyväntahtoista tahansa, mutta silti se voi mennä täysin ohi olennaisesta. Silloin nuori jää toiminnan kohteeksi. Hänelle järjestetään jotakin, hänet kutsutaan osallistumaan, hänelle tarjotaan sisältöä. Mutta hän ei silti välttämättä löydä paikkaa kirkossa. Hän käy, osallistuu, ehkä jopa viihtyy, mutta ei juurru.<br>
Rivi 62:		Rivi 62:
	maaliskuussa 2026<br>		maaliskuussa 2026<br>

	[[Luokka:~~Nuorisotyö~~]]		[[Luokka:Artikkelit]]
	-->

Suuren paaston artikkeleja

Hannu — Thu, 19 Mar 2026 13:02:32 GMT

Muiden hierarkkien puheita

Hannu — Thu, 19 Mar 2026 13:00:20 GMT

← Vanhempi versio		Versio 19. maaliskuuta 2026 kello 13.00
Rivi 1:		Rivi 1:
	'''TÄMÄ ON ORTODOKSI.NET SIVUSTON [[Etusivu\|ETUSIVUN]] ALAVALIKKO'''		'''TÄMÄ ON ORTODOKSI.NET SIVUSTON [[Etusivu\|ETUSIVUN]] ALAVALIKKO'''
	<hr>		<hr>
	** Metropoliitta Emmanuel: '''[[Jurisdiktiomuutosten kirkollinen ja kanoninen merkitys]]''' - (24.2.026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Metropoliitta Emmanuel: '''[[Jurisdiktiomuutosten kirkollinen ja kanoninen merkitys]]''' - (24.2.026)
	** Metropoliitta Epifani: '''[[Vain Jumala voi antaa todellisen täyteyden]]''' - (11.12.2025)		** Metropoliitta Epifani: '''[[Vain Jumala voi antaa todellisen täyteyden]]''' - (11.12.2025)
	** Melitenen piispa Maximos: '''[[Varjo, josta tuli valo]]''' - (7.12.2025)		** Melitenen piispa Maximos: '''[[Varjo, josta tuli valo]]''' - (7.12.2025)

Etusivu

Hannu — Thu, 19 Mar 2026 12:58:45 GMT

Suuri paasto19

Hannu — Wed, 18 Mar 2026 14:57:49 GMT

← Vanhempi versio		Versio 18. maaliskuuta 2026 kello 14.57
Rivi 3:		Rivi 3:
	=== Profeetan ääni paaston keskellä ===		=== Profeetan ääni paaston keskellä ===

	Ensimmäisen Mooseksen kirjan päätettyä suuren kertomuksensa kirkko ei jätä meitä tyhjän päälle. Suuren paaston ehtoopalveluksissa jatkuu ~~profeetta~~ Jesajan kirja, joka on kulkenut rinnallamme koko paaston ajan. Nyt sen sanat alkavat kuulua yhä painavammin ja henkilökohtaisemmin.		Ensimmäisen Mooseksen kirjan päätettyä suuren kertomuksensa kirkko ei jätä meitä tyhjän päälle. [[Suuri paasto\|Suuren paaston]] ehtoopalveluksissa jatkuu [[Jesajan kirja]], joka on kulkenut rinnallamme koko paaston ajan. Nyt sen sanat alkavat kuulua yhä painavammin ja henkilökohtaisemmin.<br>
			<br>

	Jesaja ei puhu vain historiasta. Hän puhuu paastosta.		[[Jesaja Profeetta\|profeetta '''Jesaja''']] ei puhu vain historiasta. Hän puhuu paastosta.<blockquote>
	”Tällainenko on paasto, jota minä tahdon, sellainenko päivä, jolloin ihminen kurittaa itseään…?”		''”Tällainenko on paasto, jota minä tahdon, sellainenko päivä, jolloin ihminen kurittaa itseään…?”''<br>
	(Jes. 58:5, KR92)		(Jes.58:5,KR92)</blockquote>

	=== Sydämen paasto ===		=== Sydämen paasto ===

	Profeetan kysymys leikkaa suoraan paastoavan sydämeen. On mahdollista pidättäytyä ruoasta ja silti pysyä kovana. On mahdollista noudattaa sääntöä ja silti olla muuttumatta. Jesaja paljastaa, että todellinen paasto ei ole ulkonainen suoritus, vaan sydämen murtuminen Jumalan edessä.		Profeetan kysymys leikkaa suoraan paastoavan sydämeen. On mahdollista pidättäytyä ruoasta ja silti pysyä kovana. On mahdollista noudattaa sääntöä ja silti olla muuttumatta. Jesaja paljastaa, että todellinen paasto ei ole ulkonainen suoritus, vaan sydämen murtuminen Jumalan edessä.<br>
			<br>

	Viidennen viikon keskivaiheilla kirkko asettaa eteemme tämän vakavan peilin. Paaston alku saattoi olla innostunut. Kilvoitus on ehkä saanut muotonsa. Mutta nyt kysytään: onko sydän pehmennyt? Onko laupeus kasvanut?		Viidennen viikon keskivaiheilla kirkko asettaa eteemme tämän vakavan peilin. Paaston alku saattoi olla innostunut. Kilvoitus on ehkä saanut muotonsa. Mutta nyt kysytään: onko sydän pehmennyt? Onko laupeus kasvanut?

	=== Laupeus paaston hedelmänä ===		=== Laupeus paaston hedelmänä ===

	Jesaja jatkaa:		Jesaja jatkaa:<blockquote>
	”Eikö tämä ole paasto, jota minä toivon: että vapautat syyttömästi vangitut, irrotat ikeen köydet… murrat leipää nälkäiselle?”		''”Eikö tämä ole paasto, jota minä toivon: että vapautat syyttömästi vangitut, irrotat ikeen köydet… murrat leipää nälkäiselle?”''<br>
	(Jes. 58:6–7, KR92)		(Jes. 58:6–7, KR92)</blockquote>

⚫	Paasto ei siis käännä katsetta vain sisäänpäin, vaan myös ulospäin. Se, joka on nähnyt oman köyhyytensä Jumalan edessä, oppii näkemään toisen puutteen. Paaston hedelmä on laupeus.

		⚫	Paasto ei siis käännä katsetta vain sisäänpäin, vaan myös ulospäin. Se, joka on nähnyt oman köyhyytensä Jumalan edessä, oppii näkemään toisen puutteen. Paaston hedelmä on laupeus.<br>
			<br>
	Tässä kohtaa paaston hengellinen kaari syvenee. Luomisen kaipuu, Aabrahamin lähtö, Jaakobin kamppailu ja Joosefin sovinto ovat johdattaneet meidät tähän: sydämeen, joka ei enää elä itselleen. Jesajan paasto on liikkeessä oleva paasto. Se murtaa itsekeskeisyyden.		Tässä kohtaa paaston hengellinen kaari syvenee. Luomisen kaipuu, Aabrahamin lähtö, Jaakobin kamppailu ja Joosefin sovinto ovat johdattaneet meidät tähän: sydämeen, joka ei enää elä itselleen. Jesajan paasto on liikkeessä oleva paasto. Se murtaa itsekeskeisyyden.

	=== Valo alkaa sarastaa ===		=== Valo alkaa sarastaa ===

	Profeetta antaa myös lupauksen:		Profeetta antaa myös lupauksen:<blockquote>
	”Silloin sinun valosi puhkeaa kuin aamurusko.”		''”Silloin sinun valosi puhkeaa kuin aamurusko.”''<br>
	(Jes. 58:8, KR92)		(Jes. 58:8, KR92)</blockquote>

⚫	Tämä on viidennen viikon sanoma. Paaston valo ei ole vielä pääsiäisen kirkkaus, mutta se alkaa jo sarastaa. Kun sydän murtuu, valo pääsee sisään. Kun ihminen luopuu kovuudesta, Jumalan kirkkaus saa tilaa.

⚫	Jesajan sanat valmistavat meitä Suuren viikon lähestymiseen. Paaston tarkoitus ei ole synkkyys, vaan puhdistuminen. Ei itsekidutus, vaan rakkauden vapautuminen.

⚫	Viidennen viikon keskellä kirkko siis pysäyttää meidät kysymään: millainen on minun paastoni? Onko se vain ruokasääntö, vai onko se muuttunut anteeksiannoksi, laupeudeksi ja oikeamielisyydeksi?

		⚫	Tämä on viidennen viikon sanoma. Paaston valo ei ole vielä pääsiäisen kirkkaus, mutta se alkaa jo sarastaa. Kun sydän murtuu, valo pääsee sisään. Kun ihminen luopuu kovuudesta, Jumalan kirkkaus saa tilaa.<br>
			<br>
		⚫	Jesajan sanat valmistavat meitä Suuren viikon lähestymiseen. Paaston tarkoitus ei ole synkkyys, vaan puhdistuminen. Ei itsekidutus, vaan rakkauden vapautuminen.<br>
			<br>
		⚫	Viidennen viikon keskellä kirkko siis pysäyttää meidät kysymään: millainen on minun paastoni? Onko se vain ruokasääntö, vai onko se muuttunut anteeksiannoksi, laupeudeksi ja oikeamielisyydeksi?<br>
			<br>
	Jos sydän alkaa murtua, paasto on täyttämässä tehtävänsä. Ja silloin jo kaukaa alkaa kajastaa se valo, jota kohti koko suuri paastonaika on kulkenut.		Jos sydän alkaa murtua, paasto on täyttämässä tehtävänsä. Ja silloin jo kaukaa alkaa kajastaa se valo, jota kohti koko suuri paastonaika on kulkenut.
	---		---
	Aleksanteri		Aleksanteri
	---		---<br>
	(Kuva: The Met Collection, The Prophet Isaiah, from "Prophets and Sibyls", public domain)		(''Kuva: The Met Collection, The Prophet Isaiah, from "Prophets and Sibyls", public domain)<br>
			<br>---<br>
			<center>Kuuntele artikkeli YouTube-videolta.<br>
			<youtube>xxx</youtube>
			</center>
			[[Luokka:Raamattu]]
			[[Luokka:Vanha testamentti]]

Suuri paasto19

Hannu — Wed, 18 Mar 2026 14:52:33 GMT

Ak: Uusi sivu: == Jesajan paasto: sydämen murtuminen ja laupeuden tie == === Profeetan ääni paaston keskellä === Ensimmäisen Mooseksen kirjan päätettyä suuren kertomuksensa kirkko ei jätä meitä tyhjän päälle. Suuren paaston ehtoopalveluksissa jatkuu profeetta Jesajan kirja, joka on kulkenut rinnallamme koko paaston ajan. Nyt sen sanat alkavat kuulua yhä painavammin ja henkilökohtaisemmin. Jesaja ei puhu vain historiasta. Hän puhuu paastosta. ”Tällainenko on paasto, j...

Uusi sivu

== Jesajan paasto: sydämen murtuminen ja laupeuden tie ==

=== Profeetan ääni paaston keskellä ===

Ensimmäisen Mooseksen kirjan päätettyä suuren kertomuksensa kirkko ei jätä meitä tyhjän päälle. Suuren paaston ehtoopalveluksissa jatkuu profeetta Jesajan kirja, joka on kulkenut rinnallamme koko paaston ajan. Nyt sen sanat alkavat kuulua yhä painavammin ja henkilökohtaisemmin.

Jesaja ei puhu vain historiasta. Hän puhuu paastosta.
”Tällainenko on paasto, jota minä tahdon, sellainenko päivä, jolloin ihminen kurittaa itseään…?”
(Jes. 58:5, KR92)

=== Sydämen paasto ===

Profeetan kysymys leikkaa suoraan paastoavan sydämeen. On mahdollista pidättäytyä ruoasta ja silti pysyä kovana. On mahdollista noudattaa sääntöä ja silti olla muuttumatta. Jesaja paljastaa, että todellinen paasto ei ole ulkonainen suoritus, vaan sydämen murtuminen Jumalan edessä.

Viidennen viikon keskivaiheilla kirkko asettaa eteemme tämän vakavan peilin. Paaston alku saattoi olla innostunut. Kilvoitus on ehkä saanut muotonsa. Mutta nyt kysytään: onko sydän pehmennyt? Onko laupeus kasvanut?

=== Laupeus paaston hedelmänä ===

Jesaja jatkaa:
”Eikö tämä ole paasto, jota minä toivon: että vapautat syyttömästi vangitut, irrotat ikeen köydet… murrat leipää nälkäiselle?”
(Jes. 58:6–7, KR92)

Paasto ei siis käännä katsetta vain sisäänpäin, vaan myös ulospäin. Se, joka on nähnyt oman köyhyytensä Jumalan edessä, oppii näkemään toisen puutteen. Paaston hedelmä on laupeus.

Tässä kohtaa paaston hengellinen kaari syvenee. Luomisen kaipuu, Aabrahamin lähtö, Jaakobin kamppailu ja Joosefin sovinto ovat johdattaneet meidät tähän: sydämeen, joka ei enää elä itselleen. Jesajan paasto on liikkeessä oleva paasto. Se murtaa itsekeskeisyyden.

=== Valo alkaa sarastaa ===

Profeetta antaa myös lupauksen:
”Silloin sinun valosi puhkeaa kuin aamurusko.”
(Jes. 58:8, KR92)

Tämä on viidennen viikon sanoma. Paaston valo ei ole vielä pääsiäisen kirkkaus, mutta se alkaa jo sarastaa. Kun sydän murtuu, valo pääsee sisään. Kun ihminen luopuu kovuudesta, Jumalan kirkkaus saa tilaa.

Jesajan sanat valmistavat meitä Suuren viikon lähestymiseen. Paaston tarkoitus ei ole synkkyys, vaan puhdistuminen. Ei itsekidutus, vaan rakkauden vapautuminen.

Viidennen viikon keskellä kirkko siis pysäyttää meidät kysymään: millainen on minun paastoni? Onko se vain ruokasääntö, vai onko se muuttunut anteeksiannoksi, laupeudeksi ja oikeamielisyydeksi?

Jos sydän alkaa murtua, paasto on täyttämässä tehtävänsä. Ja silloin jo kaukaa alkaa kajastaa se valo, jota kohti koko suuri paastonaika on kulkenut.
---
Aleksanteri
---
(Kuva: The Met Collection, The Prophet Isaiah, from "Prophets and Sibyls", public domain)

Suuri paasto18

Hannu — Wed, 18 Mar 2026 14:49:38 GMT

Ak: Uusi sivu: == Jaakobin siunaus: lupaus tulevasta ja paaston toivon näköala == === Jaakobin siunaus ja messiaaninen lupaus === Suuren paaston ehtoopalveluksissa Ensimmäisen Mooseksen kirja päättyy '''Jaakobin''' viimeisiin päiviin. Patriarkka kutsuu poikansa luokseen ja lausuu heille siunauksen. Se ei ole vain isän jäähyväispuhe, vaan profeetallinen katse tulevaan. Paaston viidennen viikon alussa kirkko antaa meille tämän h...

Uusi sivu

== Jaakobin siunaus: lupaus tulevasta ja paaston toivon näköala ==

=== Jaakobin siunaus ja messiaaninen lupaus ===
[[Suuri paasto|Suuren paaston]] ehtoopalveluksissa Ensimmäisen Mooseksen kirja päättyy [[Jaakob Iisakin poika|'''Jaakobin''']] viimeisiin päiviin. Patriarkka kutsuu poikansa luokseen ja lausuu heille siunauksen. Se ei ole vain isän jäähyväispuhe, vaan profeetallinen katse tulevaan. 
 
Paaston viidennen viikon alussa kirkko antaa meille tämän hetken, koska paasto ei ole ainoastaan katumuksen ja kamppailun aikaa. Se on myös toivon aikaa. 
 
Jaakob lausuu Juudasta sanat, jotka kirkko on aina kuullut messiaanisina:<blockquote>
''”Valta ei siirry pois Juudalta, ei hallitsijan sauva hänen jalkojensa välistä, ennen kuin hän tulee, jonka se on.”'' 
(1. Moos. 49:10, KR92)</blockquote>

=== Historia kulkee kohti täyttymystä ===

Näin paaston [[VT|Vanhan testamentin]] lukeminen alkaa kirkastua kohti Kristusta. Luomisesta, lankeemuksesta, Aabrahamin kutsusta, Jaakobin kamppailusta ja Joosefin kärsimyksestä on kuljettu tähän hetkeen, jossa lupaus tiivistyy. Kaikki ei ole sattumaa. Historia ei ole hajanaista. Jumalan pelastussuunnitelma kulkee sukupolvien halki. 
 
Paaston hengessä tämä merkitsee jotakin syvää. Kun ihminen paastoaa, hän ei vain palaa menneisiin synteihin, vaan suuntautuu kohti tulevaa täyttymystä. Katumus ilman toivoa muuttuu epätoivoksi. Mutta kirkko ei jätä meitä siihen. 
 
Jaakobin siunaus avaa näköalan: Jumalan lupaus ei peruunnu.

=== Vanhurskaan toivo ja pääsiäisen valo ===

Sananlaskujen kirja, joka on paaston arkipäivinä kulkenut rinnallamme, muistuttaa:
<blockquote>
”Vanhurskaan toivo koituu iloksi.” 
(Sananl. 10:28, KR92)</blockquote>

Viidennen viikon alussa paaston tie alkaa jo aavistaa pääsiäisen valoa, vaikka Suuri viikko ei ole vielä alkanut. Jaakobin sanat kuolinvuoteella eivät ole surun sanoja, vaan lupauksen sanoja. Ne katsovat eteenpäin. 
 
Paaston kannalta tämä on ratkaisevaa. Me emme paastoa vain siksi, että tuntisimme oman heikkoutemme. Me paastoamme, koska odotamme Häntä, joka tulee. Paasto on odottavan sydämen tila. Se on sisäinen valmistautuminen siihen, että Jumalan lupaus täyttyy.

=== Odotus paaston hengellisenä ilmapiirinä ===

Ensimmäisen Mooseksen kirjan päättyessä kirkko ei sulje Vanhaa testamenttia. Se jättää sen avoimeksi odotukseen. Lupaus jää soimaan. Ja juuri tämä odotus on paaston hengellinen ilmapiiri. 
 
Viidennen paastoviikon alku muistuttaa meitä: Jumala, joka kutsui Aabrahamin, siunasi Jaakobin ja johdatti Joosefin Egyptiin, on sama Jumala, joka täyttää lupauksensa Kristuksessa. Paaston toivo ei ole epämääräinen tunne, vaan ankkuroitu Jumalan uskollisuuteen. 
 
Näin Vanhan testamentin lukeminen on kuljettanut meidät luomisesta lupaukseen. Seuraavaksi kirkko johdattaa meidät yhä lähemmäksi kärsimyksen ja kirkastumisen mysteeriä, jossa lupaus saa lopullisen täyttymyksensä. 
--- 
'''Aleksanteri''' 
--- 
(''Kuva: xxx [Public domain] xx'' [public domain]) 
 --- 
<center>Kuuntele artikkeli YouTube-videolta. 
<youtube>xxx</youtube>
</center>
[[Luokka:Raamattu]]
[[Luokka:Vanha testamentti]]

Etusivu

Hannu — Wed, 18 Mar 2026 14:38:20 GMT

Ortodoksi.netissä äskettäin

← Vanhempi versio		Versio 18. maaliskuuta 2026 kello 14.38
Rivi 18:		Rivi 18:
	** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 15: [[Suuri ~~paasto14~~\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 15: [[Suuri paasto15\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 16: [[Suuri ~~paasto14~~\|'''”Minä olen Joosef”: sovinto ja paaston kirkastuva sydän''']] - (10.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 16: [[Suuri paasto16\|'''”Minä olen Joosef”: sovinto ja paaston kirkastuva sydän''']] - (10.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 17: [[Suuri ~~paasto14~~\|'''Egyptin leipä ja taivaan leipä: nälkä, kaitselmus ja paaston syvenevä kaipaus''']] - (12.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 17: [[Suuri paasto17\|'''Egyptin leipä ja taivaan leipä: nälkä, kaitselmus ja paaston syvenevä kaipaus''']] - (12.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** '''[[Uskonnollinen lukutaito vai abstrakti etiikka?]]''' - keskustelua oman uskonnon opetuksesta - (5.2.2026)		** '''[[Uskonnollinen lukutaito vai abstrakti etiikka?]]''' - keskustelua oman uskonnon opetuksesta - (5.2.2026)
	** '''[[Köyhän lesken hiljainen pyhyys]]''' - (22.1.2026)		** '''[[Köyhän lesken hiljainen pyhyys]]''' - (22.1.2026)

Pyhäkkö, muisti ja rukous

Hannu — Wed, 18 Mar 2026 13:54:12 GMT

← Vanhempi versio		Versio 18. maaliskuuta 2026 kello 13.54
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Pyhäkkö, muisti ja rukous ==		== Pyhäkkö, muisti ja rukous ==
			<!--

	=== Miksi kirkon tiloilla on väliä? ===		=== Miksi kirkon tiloilla on väliä? ===

Rivi 68:		Rivi 68:

	[[Luokka:Artikkelit]]		[[Luokka:Artikkelit]]
			-->

Pyhäkkö, muisti ja rukous

Hannu — Wed, 18 Mar 2026 13:53:13 GMT

Ak: Uusi sivu: == Pyhäkkö, muisti ja rukous == === Miksi kirkon tiloilla on väliä? === Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon palveluselämän palaaminen takaisin omaan pyhäkköönsä tarjoaa kauniin tilaisuuden pysähtyä yhden olennaisen kysymyksen äärelle: miksi kirkon tiloilla on niin suuri merkitys? Kun kirkko avautuu jälleen remontin jälkeen, kyse ei ole vain siitä, että palvelukset voidaan taas toimittaa tutussa rakennuksessa. Samalla avautuu jotakin syvempää. Rukous...

Uusi sivu

== Pyhäkkö, muisti ja rukous ==

=== Miksi kirkon tiloilla on väliä? ===

Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon palveluselämän palaaminen takaisin omaan pyhäkköönsä tarjoaa kauniin tilaisuuden pysähtyä yhden olennaisen kysymyksen äärelle: miksi kirkon tiloilla on niin suuri merkitys? Kun kirkko avautuu jälleen remontin jälkeen, kyse ei ole vain siitä, että palvelukset voidaan taas toimittaa tutussa rakennuksessa. Samalla avautuu jotakin syvempää. Rukous palaa paikkaan, joka on kantanut sitä kauan ennen meitä ja joka, Jumalan armosta, kantaa sitä myös meidän jälkeemme. 
 
Ortodoksisessa kokemuksessa kirkko ei ole vain rakennus, johon kokoonnutaan. Se on rukouksen muistiin kyllästämä tila. Sen seinät, ikonit, lampukat, suitsutuksen tuoksu, veisujen kaiku ja kirkkovuoden rytmi muodostavat kokonaisuuden, joka alkaa vähitellen itsekin opettaa ihmistä. Pyhäkkö ei ole uskonelämän tausta, vaan yksi sen hiljaisista kasvattajista. Ihminen oppii rukoilemaan myös tilan kautta: seisomaan, kuuntelemaan, kumartamaan, hiljentymään ja katsomaan.

=== Kun rukous palaa tuttuun paikkaan ===

Siksi kirkkoon palaaminen tuntuu usein enemmän kuin käytännölliseltä muutokselta. Siinä on jotakin kodin löytämistä muistuttavaa. Kun tuttu pyhäkkö avautuu jälleen, palaa samalla jotakin yhteisestä hengellisestä muistista näkyviin. Sama tila on nähnyt juhlat ja paastot, kasteet ja panihidat, ilon ja surun, pääsiäisyön valon ja suuren viikon hiljaiset hetket. Rakennus ei muista mekaanisesti, mutta kirkollinen yhteisö muistaa sen kautta. 
 
Pyhäkköön astuva ihminen ei tule koskaan täysin tyhjään tilaan. Hän saapuu rukouksen jatkumoon. Hänen edellään ovat siinä seisoneet monet muut, lausuneet samat rukoukset, kuunnelleet saman evankeliumin, sytyttäneet kynttilän samassa toivossa ja samassa murheessa. Tämän vuoksi kirkolla on väliä. Se sitoo yhteen ajan, sukupolvet ja yhteisen hengellisen kokemuksen. 
 
Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan näe kirkossa koolla olevaa yhteisöä vain näkyvänä, maanpäällisenä seurakuntana. Palveluksissa kokoontuvat yhteen sekä rukoileva seurakunta että taivaallinen seurakunta. Pyhät eivät ole kirkon elämästä poissa olevia muistoja, vaan eläviä jäseniä Kristuksen ruumiissa. Siksi pyhäkkö ei yhdistä vain nyt eläviä ihmisiä toisiinsa, vaan liittää maanpäällisen kirkon taivaalliseen todellisuuteen. Tässä mielessä kirkon tila ei ole vain kokoontumisen paikka, vaan yhteyden paikka: siellä rukoillaan yhdessä enkelien, pyhien ja kaikkien niiden kanssa, jotka ovat kulkeneet uskon tietä ennen meitä.

=== Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkko muistojen ja yhteisön paikkana ===

Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkolla on oma erityinen paikkansa tässä muistissa. Vuonna 1827 vihitty pyhäkkö on kantanut rukousta lähes kahden vuosisadan ajan. Se ei ole vain historiallinen kirkko keskellä kaupunkia, vaan myös monille suomalaisvenäläisille ortodokseille oma kirkko, hengellisen elämän ja yhteisen identiteetin paikka. Se on ollut jo kauan täällä eläneiden, vähitellen suomalaistuneiden venäläisten kotikirkko, mutta samalla myös monille uudemmille tulijoille paikka, jossa oma kieli, rukousperinne ja kirkollinen muisti ovat voineet kohdata toisensa. 
 
Tällaisessa pyhäkössä rakennus ei ole koskaan vain rakennus. Siitä tulee yhteisön muistipaikka. Siellä säilyvät äänensävyt, tavat, rukouksen rytmi ja jokin sellainenkin, mitä on vaikea pukea sanoiksi. Ihminen tunnistaa toisinaan kuuluvansa johonkin vasta silloin, kun hän astuu paikkaan, jossa tuo kuuluminen on saanut näkyvän muodon. Kirkko voi juuri tällaisella tavalla vahvistaa myös yhteisöllistä identiteettiä: se ei sulje pois, vaan kokoaa. Se kantaa muistia ja auttaa uusia sukupolvia asettumaan osaksi sitä.

=== Mikkelin kirkko ja evakkouden pitkä muisti ===

Toisenlaisen, mutta yhtä puhuttelevan näkökulman antaa Mikkelin Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko. Se on 1950-luvulla rakennettu jälleenrakennusajan pyhäkkö, joka rakennettiin evakkoon joutuneelle seurakunnalle, ihmisille, joilta sota oli vienyt kodin, oman kirkon ja tutun hengellisen maiseman. Molemmat jäivät sodan seurauksena rajan taakse. Seurakunta joutui rakentamaan uudelleen paitsi elämänsä myös näkyvän hengellisen keskuksensa. 
 
Tässä on yksi ortodoksisen kirkon historian syvästi koskettavista juonteista Suomessa. Pyhäkkö ei ole vain paikka, jossa rukoillaan silloin kun kaikki on hyvin. Se rakennetaan ja säilytetään myös silloin, kun elämä on rikkoutunut. Juuri siksi Mikkelin kirkon taustassa on jotakin hyvin puhuttelevaa: se kertoo, että kirkko voi olla kodin merkki myös kodittomuuden jälkeen. Se voi olla pysyvyyden paikka niille, joiden elämässä moni muu pysyvä on kadonnut. 
 
Tällaisessa valossa pyhäkkö liittyy muistiin vielä yhdellä tavalla. Se ei kanna vain rukouksen iloa, vaan myös menetystä, jälleenrakentamisen kokemusta ja toivoa. Kirkko voi olla muistutus siitä, ettei Jumalan kansa lakkaa olemasta, vaikka se joutuisi lähtemään pois omilta sijoiltaan. Vaikka vanha kirkko jää rajan taakse, rukous ei jää sinne. Se kulkee ihmisten mukana ja etsii uuden paikan, jossa juurtua.

=== Kaunistuva kirkko opettaa katsomaan ===

Mikkelin kirkon kohdalla erityisen puhuttelevaksi tämän tekee vielä se, että sen seinä- ja kattomaalauksia on toteutettu kärsivällisesti jo vuosien ajan. Metropoliitta Arseni ja ikonomaalari Jyrki Pouta ovat tehneet työtä pitkään, ja vaikka loppu saattaa jo häämöttää, prosessi itsessään on jo muodostunut osaksi kirkon elämää. Kirkko ei ole vain valmis tila, vaan vähitellen avautuva hengellinen maailma. 
 
Tässä on jotakin hyvin ortodoksista. Pyhyys ei aina avaudu hetkessä, eikä kirkon kauneuskaan synny yhdellä kertaa. Se voi kasvaa hitaasti, kerros kerrokselta, pyhä pyhältä, kuva kuvalta. Samalla myös seurakunta oppii katsomaan uudella tavalla. Kun kirkkotila muuttuu, syvenee ja kaunistuu, se voi kutsua myös ihmisen sisäiseen muutokseen. Hän ei näe vain maalattuja pintoja, vaan vähitellen kokonaisen teologisen maailman.

=== Kuvien opetuspuhe ===

Juuri tässä tulee esiin toinen tärkeä näkökulma: ortodoksinen kirkkoympäristö ei ole vain esteettinen, vaan opettava. Ikonit, seinämaalaukset ja kattokuvastot eivät ole kirkon koristetta sanan maallisessa merkityksessä. Ne ovat kirkon näkyvää opetuspuhetta. Niiden kautta pyhät tulevat seurakunnan keskelle, pelastushistorian tapahtumat avautuvat rukouksen osaksi ja usko saa muodon, jota voidaan katsoa. 
 
Tässä mielessä ortodoksinen kirkko jatkaa hyvin vanhaa kristillistä perinnettä. Aikana, jolloin lukutaito oli heikko, kuvat opettivat. Ne eivät korvanneet julistettua sanaa, mutta ne tukivat sitä, kantoivat sitä ja avasivat sitä. Kristuksen elämä, juhlat, marttyyrien todistus, profeettojen ennustukset ja pyhittäjien kilvoitus tulivat näkyviksi kirkon seinillä. Kuvat muistuttivat siitä, että evankeliumi ei ole vain kuultu, vaan myös nähty todellisuus. 
 
Tämä sama pätee yhä. Kun ihminen seisoo kirkossa ja katsoo pyhiä kuvia, hän ei vain ihaile taidetta. Hän lukee kirkon uskoa silmillään. Hän oppii, ketkä pyhät ovat osa kirkon muistia, mitä juhlat merkitsevät ja millainen on pelastushistorian järjestys. Kuvallinen maailma ei ole lisä uskoon, vaan yksi sen kantajista.

=== Pyhäkkö kasvattaa koko ihmistä ===

Siksi muuttunut, kaunistunut ja ainutlaatuinen kirkkoympäristö voi inspiroida ja syventää ortodoksisuutta paljon enemmän kuin ensi näkemältä ajattelisi. Se ei vaikuta vain tunnelmaan, vaan koko hengelliseen hahmotuskykyyn. Ortodoksinen usko ei elä vain sanoissa ja ajatuksissa, vaan myös eleissä, tilassa, valossa, äänissä ja kuvissa. Ihminen tulee kirkkoon koko olemuksellaan, ja kirkko puhuttelee koko ihmistä. 
 
Pyhäkkö kasvattaa hitaasti. Se opettaa kärsivällisyyttä, hiljaisuutta ja läsnäoloa. Se muistuttaa, ettei kirkon elämä ole koskaan vain tämän hetken toimintaa, vaan osa paljon laajempaa jatkumoa. Kun tila on rakennettu, maalattu ja järjestetty kirkon uskon mukaisesti, se alkaa itsessään todistaa siitä, mitä kirkko uskoo.

=== Muistin, rukouksen ja identiteetin yhteinen tila ===

Kun Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon remontin valmistumista ja Mikkelin kirkon pitkää kuvallista muotoutumista katsoo rinnakkain, esiin nousee syvästi ortodoksinen totuus. Kirkon tila ei ole yhdentekevä. Se on rukouksen paikka, mutta myös muistin paikka. Se on yhteisön koti, mutta myös opettaja. Se kantaa menneitä sukupolvia, mutta puhuu myös tuleville. 
 
Helsingissä korostuu pyhäkön merkitys tietyn yhteisön muistina ja kotina. Mikkelissä puolestaan näkyy pyhäkön yhteys menetykseen, evakkouteen ja uuden elämän rakentumiseen sodan jälkeisessä Suomessa. Molemmat kertovat samasta asiasta: kirkko on enemmän kuin rakennus. Se on paikka, jossa usko saa näkyvän muodon ja jossa ihminen voi tunnistaa olevansa osa jotakin itseään suurempaa, vanhempaa ja kestävämpää.

=== Kun tila alkaa puhua ===

Ehkä juuri siksi kirkkoon palaaminen tai vähitellen avautuvan kirkkosalin katsominen voi koskettaa niin syvästi. Ihminen ei kohtaa vain kunnostettua tai kaunistettua rakennusta. Hän kohtaa pyhän tilan, joka kutsuu muistamaan, rukoilemaan ja kasvamaan osaksi kirkon yhteistä elämää. Sillä on väliä, missä rukoilemme, koska me muistamme paikkojen kautta. Sillä on väliä, miltä kirkko näyttää, koska me opimme myös näkemällä. Sillä on väliä, millaisen maailman pyhäkkö avaa eteemme, koska juuri siinä maailmassa ortodoksinen usko alkaa vähitellen tulla eletyksi. 
 
Ja ehkä vielä enemmän: pyhäkkö opettaa, ettei kirkko elä vain nykyhetkessä. Helsingin vuonna 1827 vihitty kirkko ja Mikkelin evakkoseurakunnalle rakennettu jälleenrakennusajan pyhäkkö todistavat kumpikin omalla tavallaan siitä, että kirkko kantaa aikaa. Se säilyttää rukouksen, muistin ja identiteetin silloinkin, kun sukupolvet vaihtuvat, kaupungit muuttuvat ja historia jättää jälkensä ihmisten elämään. 
 
Siksi kirkon tiloilla on väliä. Ne eivät ole vain seiniä, kattoja ja tuttuja kulkureittejä. Ne ovat paikkoja, joissa rukoileva seurakunta ja taivaallinen seurakunta kohtaavat, joissa yhteinen muisti saa näkyvän muodon ja joissa ihminen voi oppia yhä uudelleen katsomaan kohti Jumalaa. 
 
'''Ortodoksi.net''' 
maaliskuussa 2026 
 

[[Luokka:Artikkelit]]

Nuorisotyö vuoden 2026 teemana

Hannu — Wed, 18 Mar 2026 13:11:55 GMT

Näytä muutokset

Nuorisotyö vuoden 2026 teemana

Hannu — Wed, 18 Mar 2026 13:07:13 GMT

Ak: Uusi sivu: Nuorisotyö vuoden teemana, mutta onko kirkko valmis nuoriin? Alle 29-vuotiaiden osuus Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistä on yli kolmannes kokonaisjäsenistöstä. Siksi nuorisotyö ei ole kirkossa mikään sivukysymys. Se ei ole pieni työala muiden joukossa, eikä se ole seurakuntaelämän lisämauste. Jos näin suuri osa kirkosta on nuoria, kysymys nuorisotyöstä on kysymys kirkon omasta hengellisestä todellisuudesta. Juuri siksi on merkittävää, että vuoden 2026...

Uusi sivu

Nuorisotyö vuoden teemana, mutta onko kirkko valmis nuoriin?

Alle 29-vuotiaiden osuus Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistä on yli kolmannes kokonaisjäsenistöstä. Siksi nuorisotyö ei ole kirkossa mikään sivukysymys. Se ei ole pieni työala muiden joukossa, eikä se ole seurakuntaelämän lisämauste. Jos näin suuri osa kirkosta on nuoria, kysymys nuorisotyöstä on kysymys kirkon omasta hengellisestä todellisuudesta. Juuri siksi on merkittävää, että vuoden 2026 teemaksi on nostettu nuorisotyö. Mutta juuri siksi on myös lupa kysyä heti, jo nyt: näkyykö tämä teema kirkon elämässä oikeina tekoina vai vasta sanamuotoina?

Tässä kohden on tehtävä yksi ero, jota ei pidä hämärtää. Kyse on kirkon nuorisotyöstä, siis seurakuntien nuorisotyöstä. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, mitä kirkon lähellä toimiva järjestö tekee, kuinka hyvin se tavoittaa nuoria tai kuinka modernisti se osaa viestiä. Järjestöllä voi olla tärkeä tehtävä, ja joissakin asioissa se on kenties kyennyt uudistumaan nopeammin kuin seurakunnat. Mutta juuri siksi varsinainen kysymys kohdistuu seurakuntiin. Ovatko ne itse ottaneet nuorisotyön omakseen, vai ovatko ne liian usein tyytyneet katsomaan sivusta, kun muualla on tehty se, mitä niiden olisi pitänyt tehdä itse?

Kiinnostusta on, mutta osaako kirkko vastata siihen?

Tilausta tälle on enemmän kuin kirkossa ehkä vieläkään täysin ymmärretään. Yhä useampi nuori ja nuori aikuinen etsii jotakin pysyvää, rukoukseen kutsuvaa ja itseä suurempaa. Ortodoksisuus kiinnostaa monia juuri siksi, ettei se näyttäydy vain mielipiteenä, elämäntyylinä tai identiteettinä, jota voi sovitella oman mielen mukaan. Se kiinnostaa, koska siinä aavistetaan jotakin kokonaisempaa. Siinä nähdään liturgia, rukous, paasto, pyhyys, kauneus ja jatkuvuus. Siinä nähdään kirkollinen elämä, joka ei vaihdu joka tuulen mukana.

Juuri siksi kirkolla ei ole varaa suhtautua tähän kiinnostukseen passiivisesti. Ei riitä, että iloitaan siitä, että ortodoksisuus kiinnostaa. Ei riitä, että todetaan ajan ilmiöitä ja nyökytellään tyytyväisinä, että nuorissa näyttää olevan hengellistä etsintää. Kiinnostus ei kanna mihinkään, jos sitä ei osata ottaa vastaan. Jos kirkko huomaa, että sitä kohti katsotaan, mutta ei kykene vastaamaan tuohon katseeseen, kiinnostus valuu muualle, hajoaa verkkoon tai jää irralliseksi ihastukseksi.

Tässä on koko kysymyksen ydin. Nuorten kiinnostus ortodoksisuuteen ei ole kirkolle kohtelias huomionosoitus. Se on haaste. Se vaatii vastausta. Se pakottaa kysymään, onko seurakunnissa todella sellaista hengellistä elämää, johon nuori voi tulla sisään, vai onko kiinnostus suurempi kuin kirkon kyky ottaa sitä vastaan.

Verkko herättää, mutta kuka johdattaa kirkkoon?

Moni kohtaa ortodoksisuuden ensimmäisen kerran verkossa eikä seurakunnan keskellä. Ensikosketus voi tulla videosta, keskustelusta, kuvasta, katkelmasta tai jonkun yksityisen ihmisen tulkinnasta. Tämä on tämän ajan todellisuus. Sitä ei voi enää selittää pois eikä väheksyä.

Mutta juuri tässä on vaaransa. Verkko voi herättää kiinnostuksen, mutta se ei kanna ketään perille. Se voi avata oven, mutta se ei ole koti. Se voi synnyttää kysymyksiä, mutta se ei rakenna kirkollista elämää. Jos seurakunnat eivät kykene ottamaan vastaan sitä etsintää, joka alkaa verkossa, joku muu ottaa sen haltuunsa. Silloin tilan täyttävät ne, joilla on ehkä paljon näkyvyyttä mutta vähän kirkollista vastuuta, paljon tunnetta mutta vähän juurtumista, paljon sanoja mutta vähän elämää.

Siksi kirkon ei pitäisi vain havaita, että nuoret tulevat nyt eri reittejä kuin ennen. Sen pitäisi kysyä, mitä se tekee tämän vuoksi toisin. Missä ovat ne seurakunnat, jotka ymmärtävät, että nykyinen etsijä ei välttämättä osaa mitään valmiiksi, mutta voi silti kaivata pyhyyttä syvemmin kuin moni oletettu sisäpiiriläinen? Missä ovat ne paikat, joissa verkosta alkanut etsintä johdatetaan kärsivällisesti liturgiseen ja sakramentaaliseen elämään, eikä jätetä ihmistä yksin oman innostuksensa varaan?

Nuorille järjestettyä toimintaa vai nuorten kanssa rakennettua kirkollista elämää?

Tämä on koko aiheen kovin kysymys. Rakennetaanko kirkossa nuorille järjestettyä toimintaa vai nuorten kanssa rakennettua kirkollista elämää?

Ero ei ole pieni. Nuorille järjestetty toiminta voi olla kuinka vilkasta, huolellista ja hyväntahtoista tahansa, mutta silti se voi mennä täysin ohi olennaisesta. Silloin nuori jää toiminnan kohteeksi. Hänelle järjestetään jotakin, hänet kutsutaan osallistumaan, hänelle tarjotaan sisältöä. Mutta hän ei silti välttämättä löydä paikkaa kirkossa. Hän käy, osallistuu, ehkä jopa viihtyy, mutta ei juurru.

Nuorten kanssa rakennettu kirkollinen elämä on jotain aivan muuta. Siinä nuori ei ole kohderyhmä vaan jäsen. Ei hanke vaan ihminen. Ei tulevaisuuden lupaus vaan kirkon nykyisyyttä. Silloin kysymys ei ole vain siitä, millaisia tapahtumia järjestetään, vaan siitä, millaiseen elämään kutsutaan. Onko nuorella paikka rukouksessa, jumalanpalveluksessa, yhteydessä, vastuussa, palveluksessa, keskustelussa, hiljaisuudessa, kasvussa? Vai pidetäänkö hänet edelleen seurakuntaelämän liepeillä viihdytettävänä, aktivoitavana ja hallinnoitavana?

Tämä on se kohta, jossa monet kauniit puheet paljastuvat ontoiksi. Nuorista on helppo puhua lämpimästi. Nuoria on helppo kutsua tärkeiksi. Nuorista on helppo sanoa, että he ovat kirkon tulevaisuus. Paljon vaikeampaa on rakentaa seurakuntaelämää niin, että nuori todella voisi elää siinä nyt.

Näkyykö nuorisotyö seurakunnissa vai vain puheissa?

Jos nuorisotyö on vuoden teema, sen pitäisi jo näkyä seurakuntien hengellisessä todellisuudessa. Ei vain asiakirjoissa. Ei vain painotuksissa. Ei vain juhlapuheissa. Juuri tätä on lupa kysyä.

Onko seurakunnissa oikeasti pysähdytty pohtimaan, mitä kirkosta kiinnostunut nuori etsii? Onko ymmärretty, että hän ei välttämättä kaipaa ensimmäiseksi lisää ohjelmaa vaan enemmän totuutta, enemmän rukousta, enemmän johdatusta, enemmän todellista yhteyttä? Onko seurakunnissa halua rakentaa sellaista elämää, jossa kysyvä, hapuileva ja keskeneräinen nuori voisi tulla sisään ilman, että hänen pitäisi ensin tuntea oikeat termit, oikeat tavat ja oikeat ihmiset?

Vai tehdäänkö edelleen sellaista nuorisotyötä, jossa aikuisten oma käsitys tarpeellisesta toiminnasta peittää alleen sen, mitä nuoret itse oikeasti etsivät? Kysymys ei ole vain iästä, mutta kyllä se on myös vallasta. Kuka määrittelee, mitä nuorisotyö on? Kuka päättää, millainen toiminta on hyvää? Kuka käyttää ääntä? Kuka tulkitsee nuorten tarpeet? Jos vastaukset tulevat lähes kokonaan muualta kuin nuorten omasta kokemuksesta, ei ole syytä ihmetellä, jos toiminta jää ulkokohtaiseksi.

On myös kysyttävä, tehdäänkö nuorisotyötä joskus enemmän aikuisten mielenrauhan kuin nuorten hengellisen elämän vuoksi. Onko se tapa osoittaa, että jotakin tehdään? Onko se turvallinen puheenaihe aikana, jolloin olisi paljon vaikeampaa puhua seurakuntaelämän ohenemisesta, liturgisen kasvatuksen puutteista, yhteisöllisyyden heikkoudesta tai siitä, että kirkkoon tuleva etsijä ei aina löydä vastaanottavaa yhteisöä? Jos nuorisotyöstä tulee korvike sille, mitä koko seurakunnan pitäisi olla, silloin koko asetelma on väärä.

Nuori ei etsi viihdytystä vaan todellisuutta

Nuori ei etsi kirkosta ensisijaisesti toimintaa. Hän ei etsi ensisijaisesti tekemistä, tunnelmaa tai tapahtumien sarjaa. Hän etsii todellisuutta. Hän etsii paikkaa, jossa rukous on totta. Hän etsii yhteisöä, jossa saa olla keskeneräinen ilman että jää ulkopuolelle. Hän etsii kauneutta, joka ei ole koriste vaan ilmoitus jostakin pyhästä. Hän etsii vakavuutta, joka ei ole kylmää. Hän etsii johdatusta, joka ei ole kontrollia. Hän etsii kirkkoa, ei sen jäljitelmää.

Juuri tässä nuorisotyön todellinen mitta paljastuu. Kysymys ei ole ensimmäiseksi siitä, kuinka monta nuorta saadaan mukaan, vaan siitä, löytävätkö he jotain sellaista, minkä vuoksi kannattaa jäädä. Löytävätkö he rukouksen? Löytävätkö he jumalanpalveluselämän? Löytävätkö he hengellisen kodin? Löytävätkö he ihmisiä, jotka tuntevat heidät nimeltä ja jaksavat kulkea heidän kanssaan? Löytävätkö he paikan, jossa he voivat vähitellen kasvaa kirkon elämään sisälle?

Jos eivät löydä, silloin ongelma ei ratkea paremmalla markkinoinnilla, uudella teemalla tai uudella sanastolla. Silloin ongelma on syvemmällä.

Teemavuosi paljastaa paljon

Vuoden 2026 teema voi olla käännekohta, mutta yhtä hyvin se voi paljastaa tyhjyyden. Se voi osoittaa, että kirkko ymmärtää ajan merkit ja kykenee vastaamaan niihin. Tai se voi osoittaa, että kirkko osaa nimetä oikean aiheen mutta ei vielä uskalla tehdä siitä seurauksia.

Nuorisotyöstä voi tulla paljon enemmän kuin työmuoto, jos se pakottaa seurakunnat tutkimaan itseään. Onko niissä tilaa nuorille oikeasti? Onko niissä rukouksen syvyyttä? Onko niissä kykyä ottaa vastaan etsijöitä? Onko niissä halua antaa vastuuta ja aikaa? Onko niissä hengellistä todellisuutta, joka vetää puoleensa, vai pelkkiä oikeita sanoja?

Tästä syystä nuorisotyön teemavuotta ei pidä arvioida sen mukaan, kuinka paljon siitä puhutaan. Sitä on arvioitava sen mukaan, muuttaako se jotakin. Jos se ei muuta seurakuntien asennetta, käytäntöjä, hengellistä vakavuutta ja tapaa kohdata etsiviä nuoria, silloin se jää korulauseeksi. Ja korulauseita kirkossa on jo aivan riittävästi.

Todellinen kysymys ei siis ole, onko nuorisotyö tärkeää. Sen kaikki osaavat sanoa. Todellinen kysymys on, uskaltaako kirkko tehdä siitä niin tärkeää, että se näkyy seurakuntien todellisessa elämässä. Siinä mitataan tämän teemavuoden arvo. Ja siinä mitataan myös se, kuinka vakavasti kirkko lopulta ottaa omat nuorensa ja ne nuoret, jotka vasta etsivät tietään sen ovelle.

Etusivu

Hannu — Tue, 17 Mar 2026 08:06:12 GMT

← Vanhempi versio		Versio 17. maaliskuuta 2026 kello 08.06
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 6:		Rivi 6:
	== Ortodoksi.netissä äskettäin ==		== Ortodoksi.netissä äskettäin ==
	<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTY'''</span></span>		<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTY'''</span></span>
	* Viimeksi lisätyt: [[Suuri ~~paasto14~~\|'''1''']], [[Suuri ~~paasto13~~\|'''2''']] ja [[~~Suuren paaston alku~~ 12\|'''3''']]		* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''1''']], [[Suuri paasto16\|'''2''']] ja [[Suuri paasto15\|'''3''']]
	* '''[[Tekoäly ja ortodoksinen kirkko]]''' <- siirry alavalikkoon		* '''[[Tekoäly ja ortodoksinen kirkko]]''' <- siirry alavalikkoon
	* '''[[Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita]]''' <- siirry alavalikkoon		* '''[[Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita]]''' <- siirry alavalikkoon

← Vanhempi versio		Versio 18. maaliskuuta 2026 kello 14.38
Rivi 18:		Rivi 18:
	** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 15: [[Suuri ~~paasto14~~\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 15: [[Suuri paasto15\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 16: [[Suuri ~~paasto14~~\|'''”Minä olen Joosef”: sovinto ja paaston kirkastuva sydän''']] - (10.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 16: [[Suuri paasto16\|'''”Minä olen Joosef”: sovinto ja paaston kirkastuva sydän''']] - (10.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 17: [[Suuri ~~paasto14~~\|'''Egyptin leipä ja taivaan leipä: nälkä, kaitselmus ja paaston syvenevä kaipaus''']] - (12.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 17: [[Suuri paasto17\|'''Egyptin leipä ja taivaan leipä: nälkä, kaitselmus ja paaston syvenevä kaipaus''']] - (12.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** '''[[Uskonnollinen lukutaito vai abstrakti etiikka?]]''' - keskustelua oman uskonnon opetuksesta - (5.2.2026)		** '''[[Uskonnollinen lukutaito vai abstrakti etiikka?]]''' - keskustelua oman uskonnon opetuksesta - (5.2.2026)
	** '''[[Köyhän lesken hiljainen pyhyys]]''' - (22.1.2026)		** '''[[Köyhän lesken hiljainen pyhyys]]''' - (22.1.2026)

← Vanhempi versio		Versio 4. huhtikuuta 2026 kello 14.48
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1:		Rivi 1:
	''Eräs ylläpitäjistämme kohtasi ~~hiljattain~~ vanhan tutun, '''Andreaksen''', sillä nimellä hän itse toivoo tulevansa näissä yhteyksissä kutsutuksi. Kohtaaminen ei jäänyt vain lämpimäksi jälleennäkemiseksi, vaan avasi jotakin enemmän. Keskustelujen myötä kävi selväksi, että Andreas kantaa mukanaan runsaasti sellaisia muistoja, kokemuksia ja havaintoja, joita olisi hyvä saada talteen myös muiden luettavaksi. Niin häneltä pyydettiin tarinoita hänen elämästään, matkoistaan, kohtaamisistaan ja niistä hetkistä, jotka ovat vuosien varrella jättäneet sydämeen pysyvän jäljen. Näitä kertomuksia saamme lukea silloin tällöin, aina kun kohtaamme Andreaksen ja kun hänen muistonsa alkavat jälleen avautua puheeksi. Osa tarinoista syntyy keskustelun lomassa, osa jää ensin muistiinpanoihin tai nauhoituksiin, kunnes ne löytävät oikean hetkensä. Niissä kuuluu eletty elämä, ortodoksinen usko, matkan ja muistamisen hiljainen viisaus sekä vaeltajan ääni, joka ei pyri korostamaan itseään, vaan kertomaan siitä, mikä on ollut totta, mikä on koskettanut sydäntä ja mikä on jäänyt kantamaan vuosienkin jälkeen.''		''Eräs ylläpitäjistämme kohtasi tässä joitain aikoja sitten vanhan tutun, '''Andreaksen''', sillä nimellä hän itse toivoo tulevansa näissä yhteyksissä kutsutuksi. Kohtaaminen ei jäänyt vain lämpimäksi jälleennäkemiseksi, vaan avasi jotakin enemmän. Keskustelujen myötä kävi selväksi, että Andreas kantaa mukanaan runsaasti sellaisia muistoja, kokemuksia ja havaintoja, joita olisi hyvä saada talteen myös muiden luettavaksi. Niin häneltä pyydettiin tarinoita hänen elämästään, matkoistaan, kohtaamisistaan ja niistä hetkistä, jotka ovat vuosien varrella jättäneet sydämeen pysyvän jäljen. Näitä kertomuksia saamme lukea silloin tällöin, aina kun kohtaamme Andreaksen ja kun hänen muistonsa alkavat jälleen avautua puheeksi. Osa tarinoista syntyy keskustelun lomassa, osa jää ensin muistiinpanoihin tai nauhoituksiin, kunnes ne löytävät oikean hetkensä. Niissä kuuluu eletty elämä, ortodoksinen usko, matkan ja muistamisen hiljainen viisaus sekä vaeltajan ääni, joka ei pyri korostamaan itseään, vaan kertomaan siitä, mikä on ollut totta, mikä on koskettanut sydäntä ja mikä on jäänyt kantamaan vuosienkin jälkeen.''
	<hr>		<hr>
	Eräänä iltapäivänä istuimme Andreaksen kanssa kahvilassa pitkän tauon jälkeen. ~~Ulkona~~ ihmiset kulkivat kiireisinä ohi, kupit kilisivät hiljaa ja keskustelu lähti liikkeelle tavallisista kuulumisista. Vähitellen puhe siirtyi kuitenkin niihin hetkiin, jotka eivät unohdu, vaan jäävät ihmisen sisimpään kantamaan vuosiksi.<br>		Eräänä iltapäivänä istuimme Andreaksen kanssa kahvilassa pitkän tauon jälkeen. Ympärillä ihmiset kulkivat kiireisinä ohi, kupit kilisivät hiljaa ja keskustelu lähti liikkeelle tavallisista kuulumisista. Vähitellen puhe siirtyi kuitenkin niihin hetkiin, jotka eivät unohdu, vaan jäävät ihmisen sisimpään kantamaan vuosiksi.<br>
	<br>		<br>
	Andreas vaikeni hetkeksi, katsoi ~~ikkunasta~~ ~~ulos~~ ja sanoi muistavansa erään luostarin pihan Kreikassa. Siellä hän oli saanut opetuksen, joka ei ollut unohtunut koskaan. Niin hän alkoi kertoa.		Andreas vaikeni hetkeksi, katsoi kotvan aikaa jonnekin kaukaisuuteen ja sanoi muistavansa erään luostarin pihan Kreikassa. Siellä hän oli saanut opetuksen, joka ei ollut unohtunut koskaan. Niin hän alkoi kertoa.

	== Luostarin pihalla saatu opetus ==		== Luostarin pihalla saatu opetus ==
Rivi 9:		Rivi 9:
	Eräällä matkallaan Kreikassa Andreas kulki pitkin kapeaa vuoristotietä iltapäivän jo kääntyessä iltaan. Pitkän vaelluksen jälkeen hän päätti poiketa pieneen luostariin, jonka valkoiset muurit näkyivät oliivipuiden takaa rinteessä.<br>		Eräällä matkallaan Kreikassa Andreas kulki pitkin kapeaa vuoristotietä iltapäivän jo kääntyessä iltaan. Pitkän vaelluksen jälkeen hän päätti poiketa pieneen luostariin, jonka valkoiset muurit näkyivät oliivipuiden takaa rinteessä.<br>
	<br>		<br>
	Luostari oli vaatimaton ja hiljainen. Kun hän astui portista sisään, tuntui kuin maailma olisi jäänyt ulkopuolelle. Pihalla vallitsi rauha, tuuli liikutteli puiden oksia ja kauempaa kuului kirkonkellon hidas, tasainen ääni.<br>		Luostari oli vaatimaton ja hiljainen. Kun hän astui portista sisään, tuntui kuin maailma olisi jäänyt ulkopuolelle. Pihalla vallitsi rauha, tuuli liikutteli puiden oksia ja kauempaa kuului ajoittain kirkonkellon hidas, tasainen ääni.<br>
	<br>		<br>
	Kulkiessaan pihan poikki Andreas huomasi vanhan munkin istuvan penkillä kirkon seinustalla. Munkin asu kertoi, että hän kuului suuren skeeman munkkeihin, siis niihin, jotka ovat sitoutuneet luostarielämään erityisen syvästi ja ankarasti. ~~Hänen~~ kasvonsa olivat vuosien uurtelemat, mutta samalla rauhalliset ja lempeät. Hän oli selvästi iäkäs mies, joka oli elänyt pitkään luostarissa, mutta joka oli kokenut monenlaisia koettelemuksia jo ennen luostariin menoa, myös sotien aikaan. Kohtaaminen ei syntynyt järjestettynä tapaamisena, vaan aivan kuin sattumalta, hiljaisessa hetkessä, jossa kaksi kulkijaa pysähtyi saman pihan rauhaan.<br>		Kulkiessaan pihan poikki Andreas huomasi vanhan munkin istuvan penkillä kirkon seinustalla. Munkin asu kertoi, että hän kuului suuren skeeman munkkeihin, siis niihin, jotka ovat sitoutuneet luostarielämään erityisen syvästi ja ankarasti. Hänellö oli ortodoksisten munkkien tavoin pitkä parta ja hiukset, hänen kasvonsa olivat vuosien uurtelemat, mutta samalla rauhalliset ja lempeät. Hän oli selvästi iäkäs mies, joka oli elänyt pitkään luostarissa, mutta joka oli ehkä kokenut monenlaisia koettelemuksia jo ennen luostariin menoa, myös sotien aikaan. Kohtaaminen ei syntynyt järjestettynä tapaamisena, vaan aivan kuin sattumalta, hiljaisessa hetkessä, jossa kaksi kulkijaa pysähtyi saman pihan rauhaan.<br>
	<br>		<br>
	Aluksi vaihdettiin vain muutama varovainen sana, mutta pian kävi ilmi, että heille löytyi yhteinen kieli: saksa. Se tuntui melkein pieneltä ihmeeltä. Vieras maa ei ollutkaan enää aivan niin vieras, ja keskustelu alkoi avautua luontevasti. Andreas istui vanhan skeemamunkin viereen, ja vähitellen puhe kääntyi elämään, ihmisen heikkouteen ja siihen, kuinka helposti me ryhdymme arvioimaan toistemme virheitä.<br>		Aluksi vaihdettiin vain muutama varovainen sana kreikaksi, englanniksi, mutta pian kävi ilmi, että heille löytyi yhteinen kieli: saksa. Se tuntui melkein pieneltä ihmeeltä. Vieras maa ei ollutkaan enää aivan niin vieras, ja keskustelu alkoi avautua luontevasti. Andreas istui vanhan skeemamunkin viereen, ja vähitellen puhe kääntyi elämään, ihmisen heikkouteen ja siihen, kuinka helposti me ryhdymme arvioimaan toistemme virheitä.<br>
	<br>		<br>
	Andreas kertoi, kuinka maailmassa tuntuu usein siltä, että ihmiset tarkkailevat jatkuvasti toisiaan ja ovat valmiita arvostelemaan lähimmäistensä elämää. Vanha skeemamunkki kuunteli pitkään sanomatta mitään. Sitten hän totesi rauhallisesti, että kyseessä on vanha sairaus, joka asuu ihmisen sydämessä: ihminen näkee helposti toisen virheen, mutta ei huomaa omaansa.<br>		Andreas kertoi, kuinka maailmassa tuntuu usein siltä, että ihmiset tarkkailevat jatkuvasti toisiaan ja ovat valmiita arvostelemaan lähimmäistensä elämää. Vanha skeemamunkki kuunteli pitkään sanomatta mitään. Sitten hän totesi rauhallisesti, että kyseessä on vanha sairaus, joka asuu ihmisen sydämessä: ihminen näkee helposti toisen virheen, mutta ei huomaa omaansa.<br>
Rivi 23:		Rivi 23:
	Keskustelun ydin oli yksinkertainen, mutta hengellisesti syvä. Kun ihminen alkaa tutkia omaa sydäntään, hän ei enää etsi toisten virheitä samalla tavalla. Hän alkaa ymmärtää, kuinka heikko ihminen on ja kuinka paljon jokainen tarvitsee Jumalan armoa. Siinä missä tuomitseminen kovettaa sydämen, oman heikkouden tunnistaminen pehmentää sen. Silloin ihmisen sisimpään voi syntyä jotakin sellaista, mikä muistuttaa todellisesta kristillisestä elämästä: rukousta, myötätuntoa ja nöyryyttä.<br>		Keskustelun ydin oli yksinkertainen, mutta hengellisesti syvä. Kun ihminen alkaa tutkia omaa sydäntään, hän ei enää etsi toisten virheitä samalla tavalla. Hän alkaa ymmärtää, kuinka heikko ihminen on ja kuinka paljon jokainen tarvitsee Jumalan armoa. Siinä missä tuomitseminen kovettaa sydämen, oman heikkouden tunnistaminen pehmentää sen. Silloin ihmisen sisimpään voi syntyä jotakin sellaista, mikä muistuttaa todellisesta kristillisestä elämästä: rukousta, myötätuntoa ja nöyryyttä.<br>
	<br>		<br>
	Iltahämärä oli jo laskeutumassa luostarin pihalle, kun Andreas nousi lopulta lähteäkseen. Hän kiitti vanhaa skeemamunkkia tämän sanoista. Munkki vain hymyili hiljaa ja teki ristinmerkin.<br>		Iltahämärä oli jo laskeutumassa luostarin pihalle, kun Andreas nousi lopulta lähteäkseen. Hän kiitti vanhaa skeemamunkkia tämän sanoista. Munkki vain hymyili hiljaa ja teki ristinmerkin ja siunasi lähtijän.<br>
	<br>		<br>
	Vasta myöhemmin, palattuaan Suomeen, Andreas ymmärsi yhä syvemmin tuon kohtaamisen merkityksen. Hengellinen elämä ei ala toisten arvioimisesta, vaan siitä, että ihminen alkaa valvoa omaa sydäntään. Se alkaa siitä, että lakkaa kyselemästä ensimmäiseksi, mikä toisessa on vialla, ja alkaa kysyä, mitä omassa sydämessä vielä tarvitsee parannusta.<br>		Vasta myöhemmin, palattuaan Suomeen, Andreas ymmärsi yhä syvemmin tuon kohtaamisen merkityksen. Hengellinen elämä ei ala toisten arvioimisesta, vaan siitä, että ihminen alkaa valvoa omaa sydäntään. Se alkaa siitä, että lakkaa kyselemästä ensimmäiseksi, mikä toisessa on vialla, ja alkaa kysyä, mitä omassa sydämessä vielä tarvitsee parannusta.<br>
	<br>		<br>
	Juuri siksi tällaiset kertomukset jäävät elämään. Yksi kohtaaminen, muutama sana ja hiljainen luostarinpiha voivat avata ihmiselle enemmän kuin pitkät selitykset. Joskus opetuspuhe ei ala kirkon keskeltä eikä kirjan sivuilta, vaan matkalla, sattumalta, toisen ihmisen ~~äärellä~~. Silloin sana jää sydämeen ja alkaa vähitellen tehdä työtään.<br>		Juuri siksi tällaiset kertomukset jäävät elämään. Yksi kohtaaminen, muutama sana ja hiljainen luostarinpiha voivat avata ihmiselle enemmän kuin pitkät selitykset. Joskus opetuspuhe ei ala kirkon keskeltä eikä kirjan sivuilta, vaan matkalla, sattumalta, toisen ihmisen seurassa. Silloin sana jää sydämeen ja alkaa vähitellen tehdä työtään.<br>
	<hr>		<hr>
	''Karjalainen sana suakkuna tarkoittaa tarinaa. Andreaksen suakkunat on sarja kertomuksia, joissa avautuvat vaeltajan muistot, kohtaamiset ja hengellisen elämän varrella saadut opetukset.''		''Karjalainen sana suakkuna tarkoittaa tarinaa. Andreaksen suakkunat on sarja kertomuksia, joissa avautuvat vaeltajan muistot, kohtaamiset ja hengellisen elämän varrella saadut opetukset.''

← Vanhempi versio		Versio 31. maaliskuuta 2026 kello 12.15
Rivi 6:		Rivi 6:
	== Ortodoksi.netissä äskettäin ==		== Ortodoksi.netissä äskettäin ==
	<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTYJÄ'''</span></span>		<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTYJÄ'''</span></span>
	<!--* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''1''']], [[Suuri paasto16\|'''2''']] ja [[~~Suuri~~ ~~paasto15~~\|'''3''']]-->		<!--* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->
	* '''[[Tekoäly ja ortodoksinen kirkko]]''' <- siirry alavalikkoon		* '''[[Tekoäly ja ortodoksinen kirkko]]''' <- siirry alavalikkoon
	* '''[[Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita]]''' <- siirry alavalikkoon		* '''[[Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita]]''' <- siirry alavalikkoon
Rivi 15:		Rivi 15:
	** '''[[Kirkon keuhkot keräävät voimaa]]''' - uusi luostari Viroon - (28.11.2025)		** '''[[Kirkon keuhkot keräävät voimaa]]''' - uusi luostari Viroon - (28.11.2025)
	* Ajankohtaista:		* Ajankohtaista:
			** '''[[Kristus ei ole Platonin varjo]]''' - Voiko ajattelu johdattaa totuuteen? .(31.3.2026) <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** '''[[Paastoon valmistautuminen]]''' - Miten paastoon voi ja pitäisi valmistautua ja miten paastota? - (18.2.2026)		** '''[[Paastoon valmistautuminen]]''' - Miten paastoon voi ja pitäisi valmistautua ja miten paastota? - (18.2.2026)
	** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026)		** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026)
	** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026)
	** Suuri paasto 15: [[Suuri paasto15\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto 15: [[Suuri paasto15\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026)
	** Suuri paasto 16: [[Suuri paasto16\|'''”Minä olen Joosef”: sovinto ja paaston kirkastuva sydän''']] - (10.3.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto 16: [[Suuri paasto16\|'''”Minä olen Joosef”: sovinto ja paaston kirkastuva sydän''']] - (10.3.2026)
	** Suuri paasto 17: [[Suuri paasto17\|'''Egyptin leipä ja taivaan leipä: nälkä, kaitselmus ja paaston syvenevä kaipaus''']] - (12.3.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto 17: [[Suuri paasto17\|'''Egyptin leipä ja taivaan leipä: nälkä, kaitselmus ja paaston syvenevä kaipaus''']] - (12.3.2026)
	** '''[[Uskonnollinen lukutaito vai abstrakti etiikka?]]''' - keskustelua oman uskonnon opetuksesta - (5.2.2026)		** '''[[Uskonnollinen lukutaito vai abstrakti etiikka?]]''' - keskustelua oman uskonnon opetuksesta - (5.2.2026)
	** '''[[Köyhän lesken hiljainen pyhyys]]''' - (22.1.2026)		** '''[[Köyhän lesken hiljainen pyhyys]]''' - (22.1.2026)

← Vanhempi versio		Versio 19. maaliskuuta 2026 kello 13.02
Rivi 1:		Rivi 1:
	'''TÄMÄ ON ORTODOKSI.NET SIVUSTON [[Etusivu\|ETUSIVUN]] ALAVALIKKO'''		'''TÄMÄ ON ORTODOKSI.NET SIVUSTON [[Etusivu\|ETUSIVUN]] ALAVALIKKO'''
	<hr>		<hr>
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 1\|'''Miksi paaston alussa luetaan Raamatusta luomiskertomusta?''']] - (16.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 1\|'''Miksi paaston alussa luetaan Raamatusta luomiskertomusta?''']] - (16.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 2\|'''Toinen päivä – vedet ja taivaanvahvuus''']] - (17.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 2\|'''Toinen päivä – vedet ja taivaanvahvuus''']] - (17.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 3\|'''Kolmas päivä – maa nousee esiin ja kantaa hedelmää''']] - (18.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 3\|'''Kolmas päivä – maa nousee esiin ja kantaa hedelmää''']] - (18.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 4\|'''Neljäs päivä – valot taivaankannelle''']] - (19.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 4\|'''Neljäs päivä – valot taivaankannelle''']] - (19.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 5\|'''Viides päivä – elävät olennot vedessä ja ilmassa''']] - (20.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 5\|'''Viides päivä – elävät olennot vedessä ja ilmassa''']] - (20.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 6\|'''Kuudes päivä – ihminen Jumalan kuvaksi''']] - (21.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 6\|'''Kuudes päivä – ihminen Jumalan kuvaksi''']] - (21.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 7\|'''Seitsemäs päivä – Jumalan lepo''']] - (22.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 7\|'''Seitsemäs päivä – Jumalan lepo''']] - (22.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 8\|'''Kahdeksas päivä – uuden luomisen aamu''']] - (23.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 8\|'''Kahdeksas päivä – uuden luomisen aamu''']] - (23.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 9\|'''Paratiisin portilla – miksi paasto alkaa karkotuksesta?''']] - (24.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 9\|'''Paratiisin portilla – miksi paasto alkaa karkotuksesta?''']] - (24.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 10\|'''Mitä tarkoittaa, että paratiisin portti suljettiin?''']] - (25.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 10\|'''Mitä tarkoittaa, että paratiisin portti suljettiin?''']] - (25.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 11\|'''“Aadam istui paratiisia vastapäätä” – paaston hymnografian teologia''']] - (26.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 11\|'''“Aadam istui paratiisia vastapäätä” – paaston hymnografian teologia''']] - (26.2.2026)
	** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 12\|'''“Missä on minun paratiisini?”''']] - (27.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto: [[Suuren paaston alku 12\|'''“Missä on minun paratiisini?”''']] - (27.2.2026)

	[[Luokka:Suuri paasto]]		[[Luokka:Suuri paasto]]

← Vanhempi versio		Versio 19. maaliskuuta 2026 kello 12.58
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 5:		Rivi 5:

	== Ortodoksi.netissä äskettäin ==		== Ortodoksi.netissä äskettäin ==
	<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI ~~LISÄTTY~~'''</span></span>		<span style="font-size:x-small;"><span style="color:red">'''VL = VIIMEKSI LISÄTTYJÄ'''</span></span>
	* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''1''']], [[Suuri paasto16\|'''2''']] ja [[Suuri paasto15\|'''3''']]		<!--* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''1''']], [[Suuri paasto16\|'''2''']] ja [[Suuri paasto15\|'''3''']]-->
	* '''[[Tekoäly ja ortodoksinen kirkko]]''' <- siirry alavalikkoon		* '''[[Tekoäly ja ortodoksinen kirkko]]''' <- siirry alavalikkoon
	* '''[[Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita]]''' <- siirry alavalikkoon		* '''[[Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita]]''' <- siirry alavalikkoon
Rivi 15:		Rivi 15:
	** '''[[Kirkon keuhkot keräävät voimaa]]''' - uusi luostari Viroon - (28.11.2025)		** '''[[Kirkon keuhkot keräävät voimaa]]''' - uusi luostari Viroon - (28.11.2025)
	* Ajankohtaista:		* Ajankohtaista:
	** '''[[Paastoon valmistautuminen]]''' - Miten paastoon voi ja pitäisi valmistautua ja miten paastota? - (18.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** '''[[Paastoon valmistautuminen]]''' - Miten paastoon voi ja pitäisi valmistautua ja miten paastota? - (18.2.2026)
	** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026) ~~- <span style="color:red">('''VL''')</span>~~		** Suuri paasto 13: [[Suuri paasto13\|'''Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku''']] - (28.2.2026)
	** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 14: [[Suuri paasto14\|'''Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa''']] - (2.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>
	** Suuri paasto 15: [[Suuri paasto15\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>		** Suuri paasto 15: [[Suuri paasto15\|'''Joosef kaivossa: kateus, kärsimys ja paaston salattu hedelmä''']] - (8.3.2026) - <span style="color:red">('''VL''')</span>