Ortodoksi.net - Tuoreet muutokset [fi]

Etusivu

Hannu — Thu, 22 Oct 2026 10:19:04 GMT

← Vanhempi versio		Versio 22. lokakuuta 2026 kello 10.19
Rivi 8:		Rivi 8:
	* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->		* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->
	* Ajankohtaista:		* Ajankohtaista:
			** '''[[Kirkoilta odotetaan sovintoa]]''' – mitä se merkitsee ortodokseille? - (22.10.2026)
	** '''[[Rukous Kaikkeinpyhimmälle Jumalansynnyttäjälle hädän ja murheen aikana]]''' - (19.10.2026)		** '''[[Rukous Kaikkeinpyhimmälle Jumalansynnyttäjälle hädän ja murheen aikana]]''' - (19.10.2026)
	** '''[[Tervetuloa keskustelemaan]]''' - (17.10.2026)		** '''[[Tervetuloa keskustelemaan]]''' - (17.10.2026)

Kirkoilta odotetaan sovintoa

Hannu — Thu, 22 Oct 2026 10:16:48 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Kirkoilta odotetaan sovintoa – mitä se merkitsee ortodokseille?</h2> Suomalaiset odottavat kirkoilta nykyistä enemmän työtä vastakkainasettelun vähentämiseksi. Suomen Ekumeenisen Neuvoston tilaaman kyselyn mukaan 63 prosenttia suomalaisista uskoo, että kirkot ja kristilliset yhteisöt voisivat tehdä enemmän polarisaation eli yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja leiriytymisen lieventämiseksi. Samalla 70 prosenttia pitää vastakkainasettelua vakavana tai...

Uusi sivu

<h2>Kirkoilta odotetaan sovintoa – mitä se merkitsee ortodokseille?</h2>

Suomalaiset odottavat kirkoilta nykyistä enemmän työtä vastakkainasettelun vähentämiseksi. Suomen Ekumeenisen Neuvoston tilaaman kyselyn mukaan 63 prosenttia suomalaisista uskoo, että kirkot ja kristilliset yhteisöt voisivat tehdä enemmän polarisaation eli yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja leiriytymisen lieventämiseksi. Samalla 70 prosenttia pitää vastakkainasettelua vakavana tai erittäin vakavana ongelmana. Joka neljäs arvioi kirkkojen myös voimistaneen sitä.<br>
<br>
Taloustutkimuksen toteuttamaan kyselyyn vastasi 1 111 suomalaista 21.9.–1.10.2026. Käytettävissä olevissa uutistiedoissa ei esitetä Suomen ortodoksista kirkkoa koskevia erillisiä tuloksia. Vastauksia ei siksi voi tulkita suoraan arvioksi oman kirkkomme toiminnasta, mutta ne antavat aihetta pohtia myös ortodoksien vastuuta yhteisen keskustelukulttuurin rakentamisessa.

<h3>Yhteyden rakentaminen kuuluu myös meille</h3>

Suomen ortodoksinen kirkko on Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsen, ja neuvoston hallituksen puheenjohtajana toimii kaudella 2025–2027 arkkipiispa Elia. Yhteyden rakentaminen on kirkollemme siten myös konkreettinen yhteistyötehtävä. Neuvosto on muun muassa kouluttanut keskusteluohjaajia ja tarjonnut seurakunnille keskustelupohjia <i>Hyvin sanottu</i> -hankkeen yhteydessä.<br>
<br>
Ortodoksisissa seurakunnissa olisi hyvä kysyä, kuinka tämä tehtävä näkyy arjessa. Saako ihminen esittää vaikeita kysymyksiä, olla epävarma ja arvostella toimintatapoja ilman, että hänen uskonsa tai kuulumisensa yhteisöön asetetaan kyseenalaiseksi? Omasta vakaumuksesta kiinni pitäminen ja toisen kuunteleminen sopivat yhteen. Rakentava keskustelu tarvitsee myös valmiutta tunnustaa omat virheet.

<h3>Erimielisyydelle tilaa, halventamiselle rajat</h3>

Ortodoksi.netin kirjoituksessa <i>[[Tervetuloa keskustelemaan|Tervetuloa keskustelemaan yhteistä rauhaa kunnioittaen]]</i> käsitellään juuri tätä vastuuta. Sen lähtökohtana on, että kysymykset ja perustellut erimielisyydet kuuluvat keskusteluun. Toisen vakaumuksen halventaminen, painostaminen ja henkilöön käyvä puhe rikkovat yhteistä tilaa. Sama kunnioituksen vaatimus koskee ortodoksisia keskustelijoita ja ylläpitoa.<br>
<br>
Tämä on käyttökelpoinen lähtökohta laajemminkin kirkollisessa elämässä. Kirkon puolustaminen ei oikeuta loukkaamaan ihmistä, eikä jokainen kriittinen kysymys ole hyökkäys. Piispojen, papiston, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden esimerkillä on merkitystä, mutta keskustelun sävy syntyy myös jokaisen seurakuntalaisen valinnoista. Sosiaalisessa mediassa pieni harkintatauko ennen vastaamista voi olla hyvin käytännöllistä rauhantyötä.

<h3>Sovinto tarvitsee myös tekoja</h3>

Vastakkainasettelun lieventäminen liittyy siihenkin, ketkä pääsevät yhteisössä osallisiksi ja ketkä jäävät sivuun. Ortodoksi.netin artikkeli <i>[[Kuka huomaa, että joku puuttuu|Kuka huomaa, että joku puuttuu?]]</i> kysyy, huomaammeko yksinäisen kirkkokahveilla tai otammeko yhteyttä ihmiseen, joka ei enää pääse mukaan. Kirjoitus käsittelee myös sodan ja erilaisten kansallisten taustojen seurakuntiin tuomia jännitteitä: ihmistä on kohdattava hänen oman elämänsä perusteella, ja kärsineen kokemukselle on annettava tilaa.<br>
<br>
Samaa käytännön vastuuta avaa <i>[[Auttamista ilman vastapalvelusta]]</i>. Luottamus vahvistuu, kun apua saa ilman velvollisuutta maksaa sitä takaisin tai osoittaa auttajalle tämän odottamaa kiitollisuutta. Yhteinen auttamistyö muiden kristillisten yhteisöjen kanssa voisi samalla tarjota luontevia kohtaamisia yli totuttujen rajojen.<br>
<br>
Kyselyn herättämään odotukseen voi vastata aloittamalla läheltä: kuuntelemalla eri mieltä olevaa, kutsumalla sivuun jääneen mukaan ja pitämällä annetun avun lupauksen. Seurakunnassa rauhan pitäisi tuntua myös siinä, miten ihminen otetaan vastaan.<br>
<br>
'''Ortodoksi.net'''<br>
22.10.2026

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Yle Teksti-TV: [https://yle.fi/aihe/tekstitv?P=106 Suomalaisilla toive kirkoille], sivu 106, luettu 22.10.2026. Sivun sisältö vaihtuu.
* Suomen evankelis-luterilainen kirkko: [https://evl.fi/tiedote/kyselytutkimus-kirkoilla-olisi-potentiaalia-toimia-polarisaation-vastavoimana/ Kyselytutkimus: Kirkoilla olisi potentiaalia toimia polarisaation vastavoimana], 22.10.2026.
* Kirkko ja kaupunki: [https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kaksi-kolmesta-suomalaisesta-uskoo-etta-kirkot-voisivat-tehda-enemman-vastakkainasettelun-vahentamiseksi Kaksi kolmesta suomalaisesta uskoo, että kirkot voisivat tehdä enemmän vastakkainasettelun vähentämiseksi], 22.10.2026.
* Suomen Ekumeeninen Neuvosto: [https://ekumenia.fi/hyvin-sanottu-hanke-paattyi-mutta-tyo-polarisaation-ehkaisemiseksi-jatkuu/ Hyvin sanottu -hanke päättyi, mutta työ polarisaation ehkäisemiseksi jatkuu], 6.2.2026.
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/ylosnousemuksen-kirkko/ekumenia/ Ekumenia].
* Ortodoksi.net: [[Tervetuloa keskustelemaan|Tervetuloa keskustelemaan yhteistä rauhaa kunnioittaen]].
* Ortodoksi.net: [[Kuka huomaa, että joku puuttuu|Kuka huomaa, että joku puuttuu? Yksinäisyys haastaa myös Suomen ortodoksisen kirkon]].
* Ortodoksi.net: [[Auttamista ilman vastapalvelusta|Auttamista ilman vastapalvelusta – mitä palkattaparantajat opettavat meille?]].

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 1: Pyhän valitseminen

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 15:30:56 GMT

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2026 kello 15.30
(2 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1:		Rivi 1:
	~~<!--~~<h2>Pyhät rinnallamme 1: Pyhää ei tarvitse osata valita oikein</h2>		<h2>Pyhät rinnallamme 1: Pyhää ei tarvitse osata valita oikein</h2>
	[[Kuva:Deesis01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>''Deesis eli esirukousasetelma: Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä kääntyvät Kristuksen puoleen. Pyhien esirukoukset kuuluvat kirkon yhteiseen rukoukseen. Kuva: ©''<br><small>(''Kuva: © Ortodoksi.net'')</small></center>]]		[[Kuva:Deesis01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>''Deesis eli esirukousasetelma: Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä kääntyvät Kristuksen puoleen. Pyhien esirukoukset kuuluvat kirkon yhteiseen rukoukseen. Kuva: ©''<br><small>(''Kuva: © Ortodoksi.net'')</small></center>]]
	<p>Kun läheinen sairastuu, jokin asia huolestuttaa tai omat voimat tuntuvat vähäisiltä, moni pyytää toiselta ihmiseltä: ”Muistaisitko minua rukouksissasi?” Ortodoksisessa kirkossa saman pyynnön voi esittää myös pyhälle. Sen taustalla on luottamus siihen, ettei kuolema katkaise yhteyttä Kristuksessa. Pyhät kuuluvat samaan kirkkoon kanssamme, ja heiltä pyydetään esirukouksia aivan kuten täällä eläviltä lähimmäisiltä.</p>		<p>Kun läheinen sairastuu, jokin asia huolestuttaa tai omat voimat tuntuvat vähäisiltä, moni pyytää toiselta ihmiseltä: ”Muistaisitko minua rukouksissasi?” Ortodoksisessa kirkossa saman pyynnön voi esittää myös pyhälle. Sen taustalla on luottamus siihen, ettei kuolema katkaise yhteyttä Kristuksessa. Pyhät kuuluvat samaan kirkkoon kanssamme, ja heiltä pyydetään esirukouksia aivan kuten täällä eläviltä lähimmäisiltä.</p>
Rivi 30:		Rivi 30:
	<br>		<br>
	'''Ortodoksi.net'''<br>		'''Ortodoksi.net'''<br>
	2026		1.11.2026

	<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>		<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>
Rivi 38:		Rivi 38:
	* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/worship/the-daily-cycles-of-prayer/prayer The Orthodox Faith – Prayer]. Rukouksen perusteet sekä Jumalansynnyttäjän ja pyhien esirukoukset.		* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/worship/the-daily-cycles-of-prayer/prayer The Orthodox Faith – Prayer]. Rukouksen perusteet sekä Jumalansynnyttäjän ja pyhien esirukoukset.
	<hr>		<hr>
	~~'''~~Lue myös [[Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen"~~\|seuraava~~ ~~osa~~ ~~2]]~~.~~'''~~		Lue myös Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen". Julkaistaan 8.11.2026

	[[Luokka:Artikkelit]]		[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 9: Mitä pyhän kädessä on?

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 15:15:34 GMT

Ak: Uusi sivu: <!--<h2>Pyhät rinnallamme 9: Mitä pyhän ikonin kädessä on?</h2> 500px|thumb|center|<center>Suurmarttyyri ja parantaja [[Panteleimon Parantaja|Panteleimon <br>muistopäivä 27.7.<br><small>Ikoni 1200-luvulta,<br>Pyhän Katariinan luostari, Siinai<br>Kuva: Wikipedia</small></center>]] <p>Ikonin äärellä katse hakeutuu usein ensimmäiseksi kasvoihin. Seuraavaksi saattaa huomata kädessä olevan esineen: ristin, kirjan, pienen lippaan tai jo...

Uusi sivu

<!--<h2>Pyhät rinnallamme 9: Mitä pyhän ikonin kädessä on?</h2>
[[Kuva:Sm Panteleimon.jpg|500px|thumb|center|<center>Suurmarttyyri ja parantaja [[Panteleimon Parantaja|Panteleimon]] <br>muistopäivä 27.7.<br><small>Ikoni 1200-luvulta,<br>[[Pyhän Katariinan luostari]], Siinai<br>Kuva: Wikipedia</small></center>]]
<p>Ikonin äärellä katse hakeutuu usein ensimmäiseksi kasvoihin. Seuraavaksi saattaa huomata kädessä olevan esineen: ristin, kirjan, pienen lippaan tai jotakin, mikä näyttää rakennuksen pienoismallilta. Miksi juuri se on kuvassa? Onko kyse pyhän ammatista, hänen elämänsä tapahtumasta vai jostakin muusta?</p>

<p>Ikonin pienet yksityiskohdat voivat kertoa paljon. Niiden avulla tuodaan näkyviin pyhän elämäntyötä, opetusta ja suhdetta Kristukseen. Kaikkia merkityksiä ei tarvitse tuntea etukäteen. Yhdenkin yksityiskohdan huomaaminen voi avata tutusta kuvasta uuden puolen ja herättää halun tutustua siinä kuvattuun pyhään.</p>

<h3>Risti kertoo uskollisuudesta Kristukselle</h3>

<p>Moni marttyyri pitää ikonissa kädessään pientä ristiä. Se kertoo hänen todistuksestaan ja uskollisuudestaan Kristukselle myös vainon ja kuoleman edessä. Risti yhdistää pyhän kärsimyksen Kristuksen kärsimykseen ja voittoon kuolemasta.</p>

<p>Kädessä oleva risti ei siis tarkoita, että kyseinen pyhä olisi välttämättä kuollut ristiinnaulittuna. Marttyyrien elämänvaiheet ja kuolintavat ovat erilaisia, mutta sama risti voi kuvata heidän yhteistä uskoaan. Esine tiivistää jotakin olennaista, eikä sen tehtävänä ole kertoa kaikkia elämäkerran yksityiskohtia.</p>

<p>Risti ei myöskään yksin riitä pyhän tunnistamiseen. Sitä kuvataan muidenkin pyhien yhteydessä. Ikonin kokonaisuus, vaatetus ja ennen kaikkea nimikirjoitus auttavat selvittämään, kuka kuvassa on.</p>

<h3>Kirja ja kirjakäärö kutsuvat kuuntelemaan</h3>

<p>Evankelistalla tai pyhällä piispalla voi olla kädessään evankeliumikirja. Se kertoo ilosanoman julistamisesta ja kirkon opettamisesta. Esimerkiksi Nikolaoksen ikoneissa kirja liittyy hänen tehtäväänsä piispana. Kristuksen kädessä evankeliumikirja puolestaan ohjaa kuuntelemaan hänen omaa opetustaan.</p>

<p>Profeetat, apostolit ja monet muut pyhät voivat kantaa kirjakääröä. Avoimeen kääröön on saatettu kirjoittaa raamatunkohta, rukous tai pyhän opetukseen liittyvä teksti. Suljettukin käärö voi viitata sanoman välittämiseen. Kaikki kirjaa tai kääröä kantavat pyhät eivät siis ole kirjoittaneet omaa teosta.</p>

<p>Jos tekstistä saa selvää, sitä kannattaa pysähtyä lukemaan. Se voi auttaa ymmärtämään, miksi pyhä on kuvattu juuri näin. Vieraskielisestä tai kuluneesta kirjoituksesta voi kysyä papilta tai ikonimaalaukseen perehtyneeltä. Ikonin äärellä saa aivan hyvin sanoa: <i>”En tiedä, mitä tässä lukee.”</i></p>

<h3>Lääkelipas kertoo auttavista käsistä</h3>

<p>Parantajapyhien, kuten Panteleimonin, Kosmaksen ja Damianoksen, ikoneissa voi näkyä pieni lääkelipas ja lääkärin työväline. Väline saattaa muistuttaa lusikkaa tai ohutta lastaa. Kuvaustavat vaihtelevat, eikä jokaista pientä esinettä ole aina helppo tunnistaa.</p>

<p>Nämä esineet liittyvät pyhien työhön sairaiden auttajina. Ne eivät ole taikavälineitä, vaan muistuttavat taidosta, huolenpidosta ja palvelemisesta. Ikoniin on otettu mukaan jotakin hyvin arkista: väline, jota tarvittiin toisen ihmisen hoitamiseen.</p>

<p>Sama pyhä voi olla sekä parantaja että marttyyri. Siksi hänen eri ikoneissaan voidaan painottaa eri asioita: yhdessä näkyvät hoitovälineet, toisessa myös risti. Kuvat eivät tällöin kumoa toisiaan, vaan kertovat saman elämän eri puolista.</p>

<h3>Pieni kirkko ja rukousnauha</h3>

<p>Jos pyhä kantaa kirkon tai luostarin pienoismallia, se liittyy usein hänen työhönsä kyseisen pyhäkön tai yhteisön perustajana, rakentajana tai tukijana. Rakennuksen kuva voi kertoa siitä, mitä hän on ollut saattamassa Jumalan palvelemisen käyttöön. Tarkka yhteys selviää pyhän elämästä ja kyseisen ikonin taustasta.</p>

<p>Luostarissa kilvoitelleen pyhän kädessä voi puolestaan olla rukousnauha. Se muistuttaa rukouselämästä ja pitkäjänteisestä kilvoituksesta. Toisessa kädessä voi olla risti tai opetustekstiä sisältävä käärö. Pienillä yksityiskohdilla voidaan näin kertoa sekä pyhän omasta rukouksesta että hänen toisille antamastaan ohjauksesta.</p>

<p>Kaikilla pyhillä ei kuitenkaan ole kädessään esinettä. Myös ele puhuu. Siunaava käsi, rukoukseen kohotetut kädet tai Kristukseen osoittava käsi kuuluvat ikonin kuvakieleen. Jumalansynnyttäjän Kristusta kohti suuntautuva käsi ohjaa katsojan huomion hänen Poikaansa.</p>

<h3>Ikoni ei ole arvauskilpailu</h3>

<p>Esineistä on apua ikonin ymmärtämisessä, mutta niistä ei kannata rakentaa liian yksinkertaista tunnistusluetteloa. Sama esine voi esiintyä monilla pyhillä, ja sama pyhä voidaan kuvata eri tavoin. Eri aikojen ja alueiden ikoniperinteissä on myös eroja.</p>

<p>Hyvä alku on katsoa rauhassa koko kuvaa: kuka siinä on, mitä hän tekee ja mitä hänen yhteyteensä on kirjoitettu? Sen jälkeen voi tutustua elämäkertaan. Kuvan ja kertomuksen yhteys alkaa usein avautua vähitellen. Kaikelle ei tarvitse keksiä omaa vertauskuvallista selitystä, jos merkitys ei ole tiedossa.</p>

<p>Ikonia saa tarkastella kiinnostuneena, mutta sen äärelle saa myös vain pysähtyä rukoilemaan. Pyhän läheisyys ei riipu siitä, osaako katsoja nimetä jokaisen esineen tai tulkita kaikki värit.</p>

<h3>Kuvasta takaisin tavalliseen elämään</h3>

<p>Tässä sarjassa pyhät ovat tulleet vastaan sairauden, matkojen, kodin ja toimeentulohuolten keskellä. Ikonien yksityiskohdissa samat elämänalueet tulevat näkyviksi. Kirja kertoo opetuksesta, lääkelipas hoitamisesta ja pieni kirkko yhteisön rakentamisesta. Risti muistuttaa uskollisuudesta Kristukselle.</p>

<p>Ne antavat samalla aihetta pohtia omaa arkea. Mitä omissa käsissämme on, ja miten käytämme sitä toisten hyväksi? Jollakin on ammattitaitoa, toisella aikaa kuunnella, kolmannella mahdollisuus auttaa käytännön asioissa. Pyhien esimerkit näyttävät, kuinka erilaisin tavoin ihminen voi palvella Jumalaa ja lähimmäisiään.</p>

<p>Seuraavan kerran tutun ikonin edessä voi siis katsoa myös käsiä. Pieni yksityiskohta saattaa kertoa suuren asian: usko on tullut näkyväksi siinä, mitä ihminen on tehnyt ja kenestä hän on pitänyt huolta.</p>

<hr />

<p><b>Ortodoksi.net</b><br />
2026</p>

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Ortodoksi.net: [[Ikoni]]. Ikonin merkitys ortodoksisessa kirkossa.
* Ortodoksi.net: [[Kristus Kaikkivaltias]]. Kristuksen ikonin kirja ja siunaava käsi.
* Ortodoksi.net: [[Panteleimon Parantaja]]. Parantajapyhän elämä ja ikonit.
* A Reader’s Guide to Orthodox Icons: [https://iconreader.wordpress.com/2011/05/15/what-do-the-objects-held-by-saints-in-icons-mean/ The meaning of objects held by Saints in Icons]. Yleistajuinen katsaus pyhien kädessä kuvattuihin esineisiin.
* Damianos, Siinain arkkipiispa: [https://www.austriaca.at/0xc1aa5572%200x00178c45.pdf The Medical Saints of the Orthodox Church in Byzantine Art]. Parantajapyhien kuvaperinne ja lääkärin työvälineet (PDF, englanniksi).
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/worship/the-church-building/icons The Orthodox Faith – Icons]. Ikonit kirkon uskossa ja jumalanpalveluselämässä.

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 8: Miksi kirkolla on oma pyhä?

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 15:04:59 GMT

Ak: Uusi sivu: <!--<h2>Pyhät rinnallamme 8: Miksi kirkolla on oma pyhä?</h2> thumb|500 px|center|<center>Pyhä ylienkeli Mikael, Mikkelin ortodoksisen kirkon suojeluspyhä. Oman pyhäkön nimikkopyhä tulee tutuksi ikonien, jumalanpalvelusten ja yhteisen juhlapäivän kautta. Ikoni: Jyrki Pouta<br><small>(kuva © Ortodoksi.net / HAP)</small></center> <p>Oman kirkon nimi tulee tutuksi usein jo ennen kuin sen merkitystä pysähtyy ajattelemaan. Puhut...

Uusi sivu

<!--<h2>Pyhät rinnallamme 8: Miksi kirkolla on oma pyhä?</h2>
[[Kuva:Sotilaskirkon_riisa_hap.jpg|thumb|500 px|center|<center>Pyhä ylienkeli Mikael, Mikkelin ortodoksisen kirkon suojeluspyhä. Oman pyhäkön nimikkopyhä tulee tutuksi ikonien, jumalanpalvelusten ja yhteisen juhlapäivän kautta. Ikoni: Jyrki Pouta<br><small>(kuva © Ortodoksi.net / HAP)</small></center>]]
<p>Oman kirkon nimi tulee tutuksi usein jo ennen kuin sen merkitystä pysähtyy ajattelemaan. Puhutaan Nikolaoksen kirkosta, Elian kirkosta tai ylienkeli Mikaelin kirkosta. Nimi auttaa kertomaan, minne ollaan menossa, mutta se kertoo myös jotakin siitä, minkä muiston ympärille juuri tässä pyhäkössä kokoonnutaan.</p>

<p>Samoin kuin ihmisellä voi olla oma nimikkopyhä, myös kirkkoyhteisöllä on yhteinen taivaallinen esirukoilija. Hänen muistonsa kulkee mukana jumalanpalveluksissa, ikoneissa ja vuosittaisessa juhlassa. Oman kirkon pyhä voi vähitellen tulla läheiseksi myös sellaiselle, jonka henkilökohtainen nimikkopyhä on joku aivan toinen.</p>

<h3>Kaikkia kirkkoja ei ole nimetty henkilön mukaan</h3>

<p>Ortodoksinen kirkko tai tsasouna eli rukoushuone pyhitetään tietyn pyhän tai kirkollisen juhlan muistolle. Nimi voi liittyä esimerkiksi apostoliin, marttyyriin tai ylienkeliin. Se voi viitata myös Kristuksen elämän tapahtumaan tai Jumalansynnyttäjän juhlaan. Siksi puhutaan esimerkiksi Kristuksen kirkastumisen tai Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen kirkosta.</p>

<p>Kaikilla pyhäköillä ei siis ole yhtä nimettyä suojeluspyhää. Yhteistä niille on, että niiden nimi liittää paikallisen rukouselämän kirkon yhteiseen uskoon ja kirkkovuoteen. Nimi antaa seurakuntalaisille aiheen, johon voi palata yhä uudelleen ja josta voi löytää uutta.</p>

<p>Pyhälle omistettu kirkko on silti Jumalan palvelemisen paikka. Siellä rukoillaan Jumalaa ja vietetään liturgiaa. Kirkon omaa pyhää kunnioitetaan ja häneltä pyydetään esirukouksia, kuten muiltakin pyhiltä.</p>

<h3>Oma juhlapäivä kokoaa ihmiset yhteen</h3>

<p>Pyhäkön nimikkopyhän tai nimikkojuhlan päivänä vietetään sen <i>temppelijuhlaa eli praasniekkaa</i>. Sitä voisi verrata kirkon nimipäivään. Kyse ei tavallisesti ole rakennuksen valmistumisen vuosipäivästä, vaan siitä pyhästä muistosta, jolle kirkko on omistettu.</p>

<p>Praasniekan keskuksena ovat jumalanpalvelukset. Juhlaan voi kuulua myös vedenpyhitys, ristisaatto ja yhteinen ateria tai kirkkokahvit. Paikalliset tavat ja mahdollisuudet vaihtelevat, mutta juhlan ajatus on sama: oman pyhäkön äärelle tullaan rukoilemaan ja iloitsemaan yhdessä.</p>

<p>Pienellä paikkakunnalla praasniekka voi olla vuoden odotettu kohtaaminen. Paikalle saapuu muualla asuvia, kesävieraita ja ihmisiä naapuriseurakunnista. Tuttuja tervehditään, kuulumisia vaihdetaan ja joku muistaa, kuinka samassa juhlassa käytiin jo lapsena. Kahvipöytäkin kuuluu iloon, vaikka juhlan tärkein asia tapahtuu ennen kahvinkeittimen käynnistymistä.</p>

<h3>Mikkelin kirkossa muistetaan ylienkeli Mikaelia</h3>

<p>Mikkelissä ortodoksinen kirkko on pyhitetty ylienkeli Mikaelille. Hänen muistonsa liittyy myös kaupungin nimeen ja paikalliseen historiaan. Kirkon oma pyhä ei siten jää vain kalenterissa olevaksi nimeksi, vaan hän tulee vastaan sekä kaupungista puhuttaessa että kirkkoon astuttaessa.</p>

<p>Mikkelin kirkossa on Jyrki Poudan maalaama ylienkeli Mikaelin ikoni, jonka yhteydessä on säilynyt vanhasta sotilaskirkosta peräisin olevaa esineistöä. Tällaisessa kuvassa kohtaavat oman pyhäkön rukouselämä ja aikaisempien sukupolvien historia. Kirkossa käyvät ihmiset vaihtuvat, mutta sama pyhä muistuttaa yhteydestä, joka ulottuu omaa elämää kauemmaksi.</p>

<p>Oman kirkon nimikkopyhään voi tutustua aivan samoin kuin omaan henkilökohtaiseen nimikkopyhään. Kuka hän on? Miksi juuri hänen muistolleen tämä kirkko on pyhitetty? Mitä hänen juhlassaan lauletaan ja rukoillaan? Näitä asioita voi kysyä papilta tai selvittää pyhäkön historiasta. Kaikkea ei tarvitse tietää voidakseen tuntea kirkon omakseen.</p>

<h3>Yhteinen pyhä, avoin ovi</h3>

<p>Kirkon nimikkopyhä kuuluu koko siellä rukoilevalle yhteisölle. Hänen esirukouksiaan voivat pyytää vanhat seurakuntalaiset, paikkakunnalle muuttaneet ja ensimmäistä kertaa ovesta tulevat. Kirkkoon ei tarvitse tulla valmiiksi tuttuna.</p>

<p>Yhteinen pyhä voi myös auttaa katsomaan omaa yhteisöä laajemmin. Jos kirkko on omistettu lähimmäisiä auttaneelle pyhälle, hänen muistonsa kutsuu kysymään, kuinka avuntarvitsija kohdataan tänään. Jos nimikkojuhla kertoo Jumalan kirkkaudesta tai ylösnousemuksesta, se voi rohkaista pitämään toivoa esillä myös vaikeina aikoina.</p>

<p>Suojeluspyhän nimi ei tarkoita, että rakennus tai sen yhteisö olisi suojassa kaikilta vahingoilta ja vaikeuksilta. Kirkostakin on pidettävä huolta, ja seurakuntalaiset tarvitsevat toisiaan. Pyhän muistaminen kutsuu rukoukseen ja vastuuseen siitä paikasta, joka on uskottu yhteiseen käyttöön.</p>

<h3>Tuttu nimi voi avata uuden oven</h3>

<p>Seuraavalla kerralla omaan kirkkoon mennessä voi pysähtyä hetkeksi sen nimikkopyhän tai juhlan ikonin eteen. Tutusta kuvasta saattaa huomata jotakin, mikä on aikaisemmin jäänyt katsomatta. Lyhyt rukouskin riittää: <i>”Rukoile meidän ja kaikkien tähän kirkkoon tulevien puolesta.”</i></p>

<p>Kirkon oma pyhä muistuttaa, ettei seurakunta elä vain tämän päivän varassa. Ennen meitä on rukoiltu, meidän kanssamme rukoillaan ja meidän jälkeemme toivottavasti rukoillaan. Oma tehtävämme on pitää huolta siitä, että myös seuraava tulija löytää avoimen oven ja paikan yhteisessä rukouksessa.</p>

<hr />

<p><b>Ortodoksi.net</b><br />
2026</p>

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/heinakuun-praasniekat/ Heinäkuun praasniekat]. Pyhäkköjen nimeäminen pyhien ja kirkollisten juhlien mukaan sekä temppelijuhlan merkitys.
* Ortodoksi.net: [[Praasniekka]]. Temppelijuhla ja sen viettäminen.
* Ortodoksi.net: [[Ortodoksisuutta Mikkelissä ja ylienkeli Mikaelin kirkko]]. Mikkelin pyhäkön historia ja ylienkeli Mikaelin ikoni.
* Ortodoksi.net: [[Loppusiunaus]]. Pyhäkön nimikkopyhän muistaminen jumalanpalveluksessa.

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 7: Turva ja toimeentulo

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:58:15 GMT

Ak: Uusi sivu: <!--<h2>Pyhät rinnallamme 7: Kun turva ja toimeentulo horjuvat</h2> thumb|500|center|<center>Pyhä Johannes Laupias, Aleksandrian patriarkka, järjesti apua köyhille ja turvattomille. Hänen esimerkkinsä muistuttaa, että rukous ja käytännön huolenpito kuuluvat yhteen. <br><small>Valokuva: © Pyykkönen.</small></center> <p>Joskus huoli alkaa kirjekuoresta tai puhelimeen tulleesta viestistä. Lasku pitäisi maksaa, mutta rahat eivät riit...

Uusi sivu

<!--<h2>Pyhät rinnallamme 7: Kun turva ja toimeentulo horjuvat</h2>
[[Kuva:Johannes laupias01.jpg|thumb|500|center|<center>Pyhä Johannes Laupias, Aleksandrian patriarkka, järjesti apua köyhille ja turvattomille. Hänen esimerkkinsä muistuttaa, että rukous ja käytännön huolenpito kuuluvat yhteen. <br><small>Valokuva: © Pyykkönen.</small></center>]]
<p>Joskus huoli alkaa kirjekuoresta tai puhelimeen tulleesta viestistä. Lasku pitäisi maksaa, mutta rahat eivät riitä. Työ on loppunut, sairaus muuttanut arjen tai asumisen jatkuminen käynyt epävarmaksi. Ulospäin elämä voi näyttää entiseltään, vaikka mielessä pyörii jatkuvasti kysymys siitä, kuinka seuraavasta kuukaudesta selvitään.</p>

<p>Tällaiset huolet kuuluvat myös rukoukseen. Jumalalle saa puhua vuokrasta, ruuasta ja työpaikasta yhtä hyvin kuin muistakin elämän asioista. Pyhien joukossa on ihmisiä, joiden elämäntyössä köyhien auttaminen, vainottujen suojeleminen ja vääryyttä kärsineiden puolustaminen olivat keskeisellä sijalla. Heidän esirukouksiaan voi pyytää oman turvan horjuessa. Samalla heidän esimerkkinsä kysyy meiltä, huomaammeko toisen ihmisen hädän.</p>

<h3>Johannes Laupias – kirkon varat ihmisten avuksi</h3>

<p>600-luvun alussa Aleksandrian patriarkkana toiminut pyhä Johannes Laupias tunnetaan erityisesti köyhistä huolehtimisesta. Hänen elämäkertansa mukaan hän selvitti kaupungin avuntarvitsijoiden määrän ja järjesti heille säännöllistä tukea kirkon varoista. Hän auttoi myös sairaita ja sodan vuoksi vaikeuksiin joutuneita. Laupeus näkyi sekä henkilökohtaisissa kohtaamisissa että avun järjestämisessä.</p>

<p>Johanneksen esimerkissä on jotakin hyvin käytännöllistä. Avuntarvetta ei jätetty sen varaan, sattuiko joku huomaamaan tai jaksamaan pyytää. Ihmisten tilanteista otettiin selvää, ja auttamiseen käytettiin yhteisiä voimavaroja. Kirkon omaisuudella oli tehtävä: sen tuli palvella myös niitä, joilla oli vähän tai ei mitään.</p>

<p>Tämä antaa pohdittavaa nykyiseenkin seurakuntaelämään. Tietääkö vaikeuksiin joutunut, kenen puoleen voi kääntyä? Onko apua helppo pyytää, ja saako ihminen kertoa tilanteestaan rauhassa? Hyvä tarkoitus tarvitsee rinnalleen toimivan tavan auttaa.</p>

<h3>Maria Pariisilainen – ovi auki turvattomalle</h3>

<p>Pyhä Maria Pariisilainen eli äiti Maria Skobtsova eli vuosina 1891–1945. Venäjältä Ranskaan muuttaneena hän tunsi pakolaisuuden ja elämän suuret menetykset. Nunnaksi vihkiydyttyään hän omistautui Pariisissa köyhien ja kodittomien auttamiseen. Hän järjesti majoitusta ja ruokaa sekä kohtasi ihmisiä, jotka olivat jääneet muiden huolenpidon ulkopuolelle.</p>

<p>Natsimiehityksen aikana Maria osallistui myös vainottujen juutalaisten auttamiseen. Hänen elämässään turvan antaminen merkitsi enemmän kuin ystävällistä suhtautumista: se vaati toimintaa ja oman turvallisuuden vaarantamista. Hänen muistonsa tuo lähelle myös ne, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan tai vainon vuoksi.</p>

<p>Maria Pariisilaisen esimerkki muistuttaa siitä, ettei avuntarvitsija ole vain tapaus tai ongelma. Hänellä on nimi, oma historia ja toiveita tulevaisuudesta. Ruoka ja yösija ovat välttämättömiä, mutta niiden rinnalla tarvitaan kokemus siitä, että on tervetullut eikä pelkkä rasite.</p>

<h3>Avun tarvitseminen ei vähennä ihmisarvoa</h3>

<p>Toimeentulohuoliin liittyy usein häpeää. Ihminen voi jättää tapaamisen väliin, koska kahvilakäyntiin ei ole varaa, tai sanoa pärjäävänsä, vaikka jääkaapissa on vähän syötävää. Ulkopuolelta on helppo tarjota säästämisneuvoja tietämättä, kuinka tarkasti jokainen euro on jo laskettu.</p>

<p>Köyhyys ei ole hengellisen epäonnistumisen merkki eikä varallisuus todiste Jumalan erityisestä suosiosta. Myös pitkään muita auttanut voi joutua itse avun tarvitsijaksi. Elämäntilanteet vaihtuvat, mutta ihmisen arvo pysyy.</p>

<p>Pyhien esirukouksia voi pyytää myös silloin, kun oma tilanne tuntuu sekavalta tai sen kertominen vaikealta. Rukouksen ei tarvitse olla huoliteltu: <i>”Herra, auta minua löytämään tie eteenpäin. Anna rohkeutta pyytää apua ja lähetä rinnalleni ihmisiä, joiden kanssa voin selvittää asioita.”</i></p>

<h3>Rukouksen rinnalle tarvitaan apua</h3>

<p>Johannes Laupias ja Maria Pariisilainen eivät jättäneet nälkäistä pelkän rohkaisun varaan. Heidän esimerkkinsä ohjaa etsimään käytännön ratkaisuja. Oman seurakunnan diakoniatyöstä voi kysyä tukea ja neuvoa. Tilanteen mukaan tarvitaan myös yhteiskunnan palveluja, talous- ja velkaneuvontaa tai muuta asiantuntevaa apua. Kaikkea ei tarvitse osata selvittää yksin.</p>

<p>Pyhiltä ei pyydetä esirukouksia varman taloudellisen menestyksen toivossa. Rukous ei ole keino taata työpaikkaa tai saada velkoja katoamaan. Siinä saa kuitenkin pyytää aivan konkreettisesti toimeentuloa, turvallista kotia ja oikeudenmukaista kohtelua sekä voimia seuraavan askeleen ottamiseen.</p>

<p>Jos ihminen on joutunut vääryyden kohteeksi, häntä ei pidä vaientaa kehottamalla vain kärsivällisyyteen. Hänen kokemuksensa on kuultava, ja häntä voi auttaa etsimään neuvoja ja puolustamaan oikeuksiaan. Laupeuteen kuuluu myös epäoikeudenmukaisuuden huomaaminen.</p>

<h3>Apua niin, että arvokkuus säilyy</h3>

<p>Kaikki eivät voi auttaa rahallisesti, mutta apua voi antaa monella tavalla. Yhdessä voi täyttää hakemuksen, soittaa tarvittavan puhelun tai lähteä mukaan tapaamiseen. Joskus tärkein tehtävä on kuunnella ja auttaa jäsentämään, mistä aloitetaan. Auttamisen tavasta on hyvä sopia ihmisen itsensä kanssa.</p>

<p>Avun vastaanottajan ei tarvitse luovuttaa vastineeksi yksityisyyttään tai kertomustaan muiden nähtäväksi. Hän saa säilyttää omat rajansa ja päätösvaltansa. Myös kiitollisuutta saa ilmaista omalla tavallaan, eikä auttajan pidä vaatia siitä näyttöä.</p>

<p>Kun turva ja toimeentulo horjuvat, koko tulevaisuutta ei ehkä vielä pysty näkemään. Silloin tämän päivän apu on tärkeää: ruokaa pöytään, ihminen rinnalle ja yksi asia kerrallaan selvitettäväksi. Pyhien muistossa rukous ja tällainen huolenpito kuuluvat yhteen.</p>

<hr />

<p><b>Ortodoksi.net</b><br />
2026</p>

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Ortodoksi.net: [[Johannes Laupias]]. Aleksandrian patriarkan elämä ja köyhien auttaminen.
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/synaksario/pyha-johannes-laupias-aleksandrian-arkkipiispa/ Pyhä Johannes Laupias, Aleksandrian arkkipiispa]. Pyhän elämäkertaperinne.
* Ortodoksi.net: [[Maria Pariisilainen]]. Äiti Maria Skobtsovan elämä ja työ köyhien, pakolaisten ja vainottujen hyväksi.
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/spirituality/prayer-fasting-and-almsgiving/intercessory-prayer The Orthodox Faith – Intercessory Prayer]. Toisten puolesta rukoileminen.

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 6: Kodin ja läheisten puolesta

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:51:47 GMT

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2026 kello 14.51
Rivi 1:		Rivi 1:
			<!--<h2>Pyhät rinnallamme 6: Kodin ja läheisten puolesta</h2>
	tulossa
			[[Kuva:Joakimin_ja_annan_rakkaus01.jpg\|500px\|thumb\|center\|<center>''Vanhurskaiden Joakimin ja Annan rakkaus. Jumalansynnyttäjän vanhempien muisto kutsuu rukoilemaan läheisten puolesta ja vaalimaan keskinäistä huolenpitoa.<br>Ikoni: isä Mitro Repo, Pieksämäen Neitsyt Marian syntymän kirkko.<br><small>Valokuva © Hannu Pyykkönen</small></center>]]
			<p>Kodin asiat kulkevat mukana silloinkin, kun itse on muualla. Mielessä voi olla lapsen koulupäivä, puolison jaksaminen tai se, kuinka iäkäs vanhempi pärjää yksin. Joskus huoli herää siitä, ettei läheisestä ole kuulunut mitään. Toisinaan taas tavallinen yhteinen ateria saa huomaamaan, kuinka paljon hyvää omassa elämässä on.</p>

			<p>Nämä kaikki mahtuvat rukoukseen. Jumalalle saa puhua läheisistään nimeltä, ilman että osaa selittää heidän tilannettaan valmiiksi. Myös pyhiltä voi pyytää esirukouksia kodin ja sen ihmisten puolesta. Erityisen läheisiksi voivat tulla pyhät, joiden elämässä oli vanhemmuutta, puolisoiden keskinäistä huolenpitoa tai huolta oman lapsen tulevaisuudesta.</p>

			<h3>Joakim ja Anna – odotusta ja yhteistä elämää</h3>

			<p>Pyhät Joakim ja Anna tunnetaan kirkon perinteessä Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian vanhempina. Heidän elämäkertakertomuksessaan on pitkää lapsettomuutta, surua ja rukousta sekä lopulta ilo Marian syntymästä. Heitä muistetaan yhdessä, ja heidän kauttaan myös vanhemmuus ja isovanhemmuus saavat paikan kirkon pyhien muistossa.</p>

			<p>Joakimin ja Annan kertomus voi puhutella erityisesti lasta toivovia. Sitä on kuitenkin luettava hienotunteisesti. Kertomus ei lupaa, että jokainen lapsen puolesta rukoileva saa lapsen, eikä lapsettomuus kerro puutteellisesta uskosta. Ihmisen tai avioliiton arvo ei riipu lasten saamisesta. Pyhien esirukouksia saa pyytää myös suruun, epävarmuuteen ja sellaisen elämän hyväksymiseen, joka on muodostunut toisenlaiseksi kuin toivoi.</p>

			<p>Heidän muistonsa antaa aihetta ajatella myös sukupolvien välistä huolenpitoa. Isovanhempi, kummi tai muu läheinen aikuinen voi olla lapselle tärkeä kuuntelija ja turvallinen ihminen. Kaikkea ei tarvitse osata opettaa. Joskus yhteinen aika ja rauhallinen läsnäolo jäävät mieleen pidemmäksi aikaa kuin parhaatkaan neuvot.</p>

			<h3>Monica – äidin huoli aikuisesta lapsesta</h3>

			<p>300-luvulla elänyt pyhä Monica tunnetaan Augustinuksen äitinä. Hänen elämäkerrassaan kerrotaan pitkästä huolesta pojan elämänvalintojen vuoksi sekä rukouksesta, joka jatkui vuosien ajan. Monica sai lopulta nähdä poikansa kääntyvän kristilliseen uskoon. Hänen elämässään oli myös avioliiton vaikeuksia ja leskeyttä.</p>

			<p>Monican kertomuksessa moni vanhempi voi tunnistaa jotakin tuttua. Lapsen aikuistuminen ei lopeta välittämistä, vaikka vanhemman mahdollisuudet vaikuttaa muuttuvat. Läheinen tekee omat valintansa, eikä hänen elämäänsä voi järjestää hänen puolestaan. Rukouksessa huolen saa tuoda Jumalalle myös silloin, kun yhteistä kieltä on vaikea löytää.</p>

			<p>Monican esimerkistä ei silti pidä tehdä vaatimusta, jonka mukaan vanhemman olisi rukoiltava lapsensa tietynlaiseksi. Toisen puolesta rukoileminen voi auttaa myös rukoilijaa kuuntelemaan paremmin ja antamaan tilaa. Aikuiselle lapselle voi joskus olla tärkeintä kuulla: <i>”Olet minulle rakas, ja voit soittaa.”</i></p>

			<h3>Kaikki kodit eivät ole samanlaisia</h3>

			<p>Kodin ja läheisten puolesta rukoileminen ei kuulu vain lapsiperheille. Koti voi olla yhden ihmisen asunto, puolisoiden yhteinen koti tai paikka, jossa asutaan vuorotellen eri kokoonpanoissa. Joku elää leskenä, toinen eron jälkeen, kolmas on asunut aina yksin. Läheisimpiä ihmisiä voivat olla ystävät, sisarukset, kummilapset tai naapurit.</p>

			<p>Yksin asuva ei ole rukouksessa sivustakatsoja. Hänelläkin on koti, jonka rauhasta saa kiittää ja jonka hiljaisuus voi joskus tuntua raskaalta. Myös hänen nimensä kuuluu yhteiseen rukoukseen. Seurakunnassa olisi hyvä muistaa erityisesti niitä, joilla ei ole ketään kyselemässä kuulumisia.</p>

			<p>Pyhien elämästä ei tarvitse etsiä täsmälleen omaa perhetilannetta vastaavaa kertomusta. Joakimin ja Annan, Monican tai oman nimikkopyhän esirukouksia voi pyytää kaikkien läheistensä puolesta. Rukouksessa ei tarvitse todistaa, että oma koti sopii johonkin malliin.</p>

			<h3>Kodin rauha rakentuu pienistä teoista</h3>

			<p>Kotona rukous voi olla lyhyt hetki ikonin edessä tai hiljainen pyyntö kesken päivän. Omin sanoin voi rukoilla esimerkiksi: <i>”Herra, siunaa kotiamme ja läheisiämme. Auta meitä kuuntelemaan toisiamme ja huomaamaan, milloin joku tarvitsee apua.”</i> Päivän päätteeksi voi kiittää myös siitä, mikä sujui hyvin.</p>

			<p>Rukous ei edellytä täydellistä järjestystä eikä sitä, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella. Pyykkikori voi olla täynnä ja tiskipöydällä eilisen jälkiä. Kodin hengellinen elämä näkyy myös siinä, kuinka puhumme toisillemme, jaammeko vastuuta ja osaammeko pyytää anteeksi.</p>

			<p>Vaikeuksista ei kuitenkaan tarvitse selvitä vain omin voimin. Jos kotona on pelkoa, alistamista tai väkivaltaa, rukouksen rinnalla tarvitaan turvaa ja ulkopuolista apua. Pyhien kärsivällisyys ei ole peruste vaatia ketään jäämään vahingoittavaan tilanteeseen.</p>

			<p>Läheisen puolesta rukoileminen voi jatkua puhelinsoittona, ruoan tekemisenä tai tarjouksena tulla hetkeksi avuksi. Kaikkea ei voi korjata, mutta toiselle voi osoittaa, ettei hän ole unohtunut. Kodin ja läheisten puolesta lausuttu rukous saa silloin hyvin tavallisen ja tärkeän jatkon: <i>”Mitä sinulle kuuluu?”</i></p>

			<hr />

			<p><b>Ortodoksi.net</b><br />
			2026</p>

			<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

			* Ortodoksi.net: [[Joakim ja Anna]]. Jumalansynnyttäjän vanhempien elämäkertaperinne ja kirkollinen muistaminen.
			* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/synaksario/pyha-monica-augustinuksen-aiti/ Pyhä Monica, Augustinuksen äiti]. Monican elämäkerta.
			* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/avun-tarpeessa/esirukouspyynnot/ Esirukouspyynnöt]. Läheisten ja muiden ihmisten puolesta rukoileminen.
			* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/spirituality/prayer-fasting-and-almsgiving/intercessory-prayer The Orthodox Faith – Intercessory Prayer]. Esirukous osana kristillistä elämää.

			[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 6: Kodin ja läheisten puolesta

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:10:47 GMT

Ak: Uusi sivu: tulossa

Uusi sivu

tulossa

Pyhät rinnallamme 5: Matkustavien pyhä

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:10:15 GMT

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2026 kello 14.10
Rivi 1:		Rivi 1:
	<h2>Pyhät rinnallamme 5: Matkustavien pyhä – matkalle siunauksen kanssa</h2>		<!--<h2>Pyhät rinnallamme 5: Matkustavien pyhä – matkalle siunauksen kanssa</h2>

	[[Kuva:Nikolaos ihmeidentekija02.jpg\|thumb\|500\|center\|<center>''Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä,<br> Myran piispa''<br> <small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]]		[[Kuva:Nikolaos ihmeidentekija02.jpg\|thumb\|500\|center\|<center>''Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä,<br> Myran piispa''<br> <small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]]

Pyhät rinnallamme 4: Parantajapyhät

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:09:49 GMT

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2026 kello 14.09
Rivi 1:		Rivi 1:
	<h2>Pyhät rinnallamme 4: Sairauden keskellä – parantajapyhät rinnallamme</h2>		<!--<h2>Pyhät rinnallamme 4: Sairauden keskellä – parantajapyhät rinnallamme</h2>
	[[Kuva:Kyyros johannes palkattaparantajat01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>Pyhät Kyyros ja Johannes Palkattaparantajat,<br> muistopäivä 31.1.<br><small>(''Valokuva © Pyykkönen'')</small></center>]]		[[Kuva:Kyyros johannes palkattaparantajat01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>Pyhät Kyyros ja Johannes Palkattaparantajat,<br> muistopäivä 31.1.<br><small>(''Valokuva © Pyykkönen'')</small></center>]]
	<p>Sairaus muuttaa tavallisen arjen nopeasti. Kalenteriin ilmestyy tutkimuksia ja vastaanottoaikoja, uusia sanoja pitää opetella ja puhelimen soittoa odottaa tavallista tarkemmin. Joskus raskainta on kipu, joskus epätietoisuus. Myös läheinen voi valvoa huolissaan, vaikka yrittää päivällä näyttää rauhalliselta.</p>		<p>Sairaus muuttaa tavallisen arjen nopeasti. Kalenteriin ilmestyy tutkimuksia ja vastaanottoaikoja, uusia sanoja pitää opetella ja puhelimen soittoa odottaa tavallista tarkemmin. Joskus raskainta on kipu, joskus epätietoisuus. Myös läheinen voi valvoa huolissaan, vaikka yrittää päivällä näyttää rauhalliselta.</p>

Pyhät rinnallamme 3: Oma nimikkopyhä

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:09:29 GMT

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2026 kello 14.09
Rivi 1:		Rivi 1:
	<h2>Pyhät rinnallamme 3: Oma nimikkopyhä – tutuksi vähitellen</h2>		<!--<h2>Pyhät rinnallamme 3: Oma nimikkopyhä – tutuksi vähitellen</h2>
	[[Kuva:Johannes_Prokoros01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>Pyhä apostoli ja evankelista Johannes Teologi sekä hänen oppilaansa Prokoros. Johannes on myös yhden Ortodoksi.netin ylläpitäjän nimikkopyhä. Oman pyhän elämäntarinaan tutustuminen voi tehdä tutun nimen takana olevasta esirukoilijasta läheisen.<br><small>Kuva © Ortodoksi.net</small></center>]]		[[Kuva:Johannes_Prokoros01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>Pyhä apostoli ja evankelista Johannes Teologi sekä hänen oppilaansa Prokoros. Johannes on myös yhden Ortodoksi.netin ylläpitäjän nimikkopyhä. Oman pyhän elämäntarinaan tutustuminen voi tehdä tutun nimen takana olevasta esirukoilijasta läheisen.<br><small>Kuva © Ortodoksi.net</small></center>]]

Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen"

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:09:06 GMT

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2026 kello 14.09
Rivi 1:		Rivi 1:
	<h2>Pyhät rinnallamme 2: Onko pyhillä omat erikoisalansa?</h2>		<!--<h2>Pyhät rinnallamme 2: Onko pyhillä omat erikoisalansa?</h2>
	[[Kuva:Kosmas damianos aasialaiset01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>Pyhät palkattaparantajat Kosmas ja Damianos. Sairaiden auttamisesta tunnetut pyhät ovat esimerkki siitä, kuinka elämäntyö ja rukousperinne liittyvät yhteen. Pyhien esirukoukset eivät kuitenkaan rajoitu tiettyihin huoliin.<br><small>(''Ikoni © munkki Stefanos, valokuva © Ortodoksi.net)</small></center>]]		[[Kuva:Kosmas damianos aasialaiset01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>Pyhät palkattaparantajat Kosmas ja Damianos. Sairaiden auttamisesta tunnetut pyhät ovat esimerkki siitä, kuinka elämäntyö ja rukousperinne liittyvät yhteen. Pyhien esirukoukset eivät kuitenkaan rajoitu tiettyihin huoliin.<br><small>(''Ikoni © munkki Stefanos, valokuva © Ortodoksi.net)</small></center>]]
	<p>Joskus kuulee sanottavan, että joku pyhä on sairaiden auttaja, toinen matkustavien suojelija ja kolmannen puoleen käännytään aivan tietyn huolen kanssa. Kuulostaa melkein siltä kuin pyhillä olisi omat erikoisalansa. Ajatus voi hymyilyttää, mutta samalla se herättää hyvän kysymyksen: mistä tällaiset yhteydet ovat syntyneet ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat?</p>		<p>Joskus kuulee sanottavan, että joku pyhä on sairaiden auttaja, toinen matkustavien suojelija ja kolmannen puoleen käännytään aivan tietyn huolen kanssa. Kuulostaa melkein siltä kuin pyhillä olisi omat erikoisalansa. Ajatus voi hymyilyttää, mutta samalla se herättää hyvän kysymyksen: mistä tällaiset yhteydet ovat syntyneet ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat?</p>

Pyhät rinnallamme 1: Pyhän valitseminen

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:08:45 GMT

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2026 kello 14.08
Rivi 1:		Rivi 1:
	<h2>Pyhät rinnallamme 1: Pyhää ei tarvitse osata valita oikein</h2>		<!--<h2>Pyhät rinnallamme 1: Pyhää ei tarvitse osata valita oikein</h2>
	[[Kuva:Deesis01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>''Deesis eli esirukousasetelma: Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä kääntyvät Kristuksen puoleen. Pyhien esirukoukset kuuluvat kirkon yhteiseen rukoukseen. Kuva: ©''<br><small>(''Kuva: © Ortodoksi.net'')</small></center>]]		[[Kuva:Deesis01.jpg\|thumb\|500 px\|center\|<center>''Deesis eli esirukousasetelma: Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä kääntyvät Kristuksen puoleen. Pyhien esirukoukset kuuluvat kirkon yhteiseen rukoukseen. Kuva: ©''<br><small>(''Kuva: © Ortodoksi.net'')</small></center>]]
	<p>Kun läheinen sairastuu, jokin asia huolestuttaa tai omat voimat tuntuvat vähäisiltä, moni pyytää toiselta ihmiseltä: ”Muistaisitko minua rukouksissasi?” Ortodoksisessa kirkossa saman pyynnön voi esittää myös pyhälle. Sen taustalla on luottamus siihen, ettei kuolema katkaise yhteyttä Kristuksessa. Pyhät kuuluvat samaan kirkkoon kanssamme, ja heiltä pyydetään esirukouksia aivan kuten täällä eläviltä lähimmäisiltä.</p>		<p>Kun läheinen sairastuu, jokin asia huolestuttaa tai omat voimat tuntuvat vähäisiltä, moni pyytää toiselta ihmiseltä: ”Muistaisitko minua rukouksissasi?” Ortodoksisessa kirkossa saman pyynnön voi esittää myös pyhälle. Sen taustalla on luottamus siihen, ettei kuolema katkaise yhteyttä Kristuksessa. Pyhät kuuluvat samaan kirkkoon kanssamme, ja heiltä pyydetään esirukouksia aivan kuten täällä eläviltä lähimmäisiltä.</p>

Pyhät rinnallamme 5: Matkustavien pyhä

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 14:04:55 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Pyhät rinnallamme 5: Matkustavien pyhä – matkalle siunauksen kanssa</h2> thumb|500|center|<center>''Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä,<br> Myran piispa''<br> <small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center> <p>Matkalle lähtemiseen liittyy usein odotusta, joskus myös huolta. Edessä voi olla lomamatka, vierailu läheisen luona tai aivan tavallinen työmatka. Toisinaan lähdetään sairaalaan, muutetaan uuteen kotiin tai matkustetaan...

Uusi sivu

<h2>Pyhät rinnallamme 5: Matkustavien pyhä – matkalle siunauksen kanssa</h2>

[[Kuva:Nikolaos ihmeidentekija02.jpg|thumb|500|center|<center>''Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä,<br> Myran piispa''<br> <small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]]

<p>Matkalle lähtemiseen liittyy usein odotusta, joskus myös huolta. Edessä voi olla lomamatka, vierailu läheisen luona tai aivan tavallinen työmatka. Toisinaan lähdetään sairaalaan, muutetaan uuteen kotiin tai matkustetaan kauas ihmisistä, joiden seurassa on ollut turvallista elää. Ortodoksisessa elämässä myös tällaiset lähdöt kuuluvat rukouksen piiriin. Jumalan siunausta voi pyytää niin pitkälle taipaleelle kuin arkiselle matkalle.</p>

<p>Matkustavien ja merenkulkijoiden erityisenä esirukoilijana tunnetaan <b>pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä</b>. Hänen puoleensa kääntyminen on pyyntö, että hän rukoilisi kanssamme Jumalaa, jonka huolenpitoon jätämme itsemme, läheisemme ja kaikki matkalla kohtaamamme ihmiset.</p>

<p>Kuten sarjan aiemmissa osissa on todettu, pyhien esirukoukset eivät rajoitu tiettyihin elämäntilanteisiin. Matkalle lähtiessä voi pyytää myös oman nimikkopyhän tai jonkun muun läheiseksi tulleen pyhän esirukouksia. Jumalaa voi aina lähestyä suoraan. Olennaista ei ole löytää juuri matkustamiseen ”erikoistunutta” pyhää, vaan lähteä matkaan rukoillen ja Jumalaan turvautuen.</p>

<h3>Pyhä Nikolaos – auttaja hädän keskellä</h3>

<p>Pyhä Nikolaos toimi Myran piispana Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella. Hänen elämästään säilyneet historialliset tiedot ovat niukkoja, mutta kirkon perinteessä hänet muistetaan myötätuntoisena auttajana, heikkojen puolustajana ja hädässä olevien rinnalla kulkijana. Hänen kunnioituksensa ulottuu laajalle koko kristikuntaan.</p>

<p>Nikolaokseen liittyvissä pyhien elämäkertaperinteen kertomuksissa kuvataan myös merihätään joutuneiden pelastumista ja apua myrskyn keskellä. Näiden kertomusten myötä hänestä tuli erityisesti merenkulkijoiden ja matkustavien rakastama esirukoilija. Kertomusten hengellinen ydin on luottamuksessa Jumalan apuun ja siinä, ettei hädässä olevaa jätetä yksin.</p>

<h3>Matka kuuluu rukoukseen</h3>

<p>Matkustaminen on muuttunut paljon niistä ajoista, jolloin merelle lähteminen saattoi merkitä pitkää eroa läheisistä ilman mahdollisuutta kertoa kuulumisia. Silti kaikkea ei nykyäänkään voi ennakoida. Sää, oma jaksaminen, muiden toiminta ja monet pienet sattumat vaikuttavat matkan kulkuun. Huolellisesti laadittu suunnitelmakaan ei anna ihmiselle valtaa kaikkeen.</p>

<p>Kirkon yhteisessä rukouksessa muistetaan myös matkustavia. Suuressa ekteniassa eli yhteisten rukouspyyntöjen sarjassa rukoillaan matkustavien, sairaiden, kärsivien ja vangittujen puolesta. Rukous avartaa katsetta oman perheen ja matkaseurueen ulkopuolelle: samalla tiellä, merellä ja ilmassa liikkuu muitakin, joilla on omat läheisensä, huolensa ja toiveensa. Myös kuljettajat, miehistöt ja kaikki matkustamisen turvallisuudesta huolehtivat tarvitsevat voimia ja viisautta tehtäväänsä.</p>

<p>Ennen lähtöä voi tehdä ristinmerkin ja pyytää omin sanoin Jumalan siunausta. Pyhää Nikolaosta voi puolestaan pyytää rukoilemaan matkalle lähtevien puolesta. Rukouksen ei tarvitse olla pitkä tai juhlallinen. Se voi syntyä kotiovella, asemalla tai hetken hiljaisuudessa ennen auton käynnistämistä.</p>

<h3>Siunaus ja vastuullisuus kuuluvat yhteen</h3>

<p>Rukous ei vapauta matkustajaa huolellisuudesta. Turvavyö kiinnitetään, ajoneuvon kunnosta huolehditaan ja väsyneenä pysähdytään lepäämään. Liikenteessä annetaan tilaa toisille ja hyväksytään sekin, ettei perille tarvitse päästä juuri sillä minuutilla, jonka navigaattori alun perin lupasi.</p>

<p>Autossa oleva ikoni voi muistuttaa rukouksesta ja Jumalan läsnäolosta, mutta se ei ole onnettomuuksia estävä taikakalu. Sen äärellä voi muistaa myös oman vastuunsa. Pyhältä Nikolaokselta ei kannata odottaa apua siihen, että ehtisi ohittaa vielä yhden auton ennen risteystä. Kärsivällisyyttä sen sijaan voi aivan hyvin pyytää.</p>

<p>Toisen huomioiminen tekee matkasta myös hengellisesti merkityksellisen. Se voi tarkoittaa paikan antamista väsyneelle, matkatavaroiden nostamista toisen puolesta tai rauhallista suhtautumista ihmiseen, joka ei vielä tiedä, mistä oikea laituri löytyy. Lähimmäisenrakkaus kulkee mukana myös asemien kiireessä ja taukopaikkojen jonoissa.</p>

<h3>Kaikki eivät lähde matkalle omasta tahdostaan</h3>

<p>Matkasta puhutaan helposti lomana tai virkistävänä vaihteluna. Kaikille lähteminen ei kuitenkaan ole iloinen asia. Joku matkustaa hoitoon, toinen joutuu eroon perheestään, kolmas jättää kotinsa sodan tai turvattomuuden vuoksi. Myös heidän matkansa ja heidän huolensa kuuluvat kirkon rukoukseen.</p>

<p>Pyhän Nikolaoksen muistaminen kutsuu siksi muuhunkin kuin oman matkan puolesta rukoilemiseen. Hänen esimerkkinsä ohjaa huomaamaan ihmisen, joka tarvitsee apua juuri nyt. Matkalla olevalle vieras ympäristö voi muuttua hieman turvallisemmaksi yhden ystävällisen ihmisen ansiosta.</p>

<h3>Perille päästyä voi myös kiittää</h3>

<p>Matkarukous ei pääty siihen, että kotiovi sulkeutuu lähtijän takana. Perille saavuttua voi pysähtyä kiittämään: turvallisesta matkasta, kohtaamisista, avusta ja siitä, että joku odotti vastassa. Kiitoksen aihe voi olla myös aivan tavallinen paluu kotiin, omien tavaroiden ja tutun arjen keskelle.</p>

<p>Pyhä Nikolaos muistuttaa, että usko kuuluu mukaan sinne, missä ihminen liikkuu ja elää. Matkalle lähdetään valmistautuen, toisista huolehtien ja Jumalaan turvautuen. Siunauksen kanssa kulkeminen voi näkyä hyvin arkisesti: malttina ratissa, ystävällisyytenä vierasta kohtaan ja kiitoksena siitä, että tänään päästiin perille.</p>

<hr />

<p><b>Ortodoksi.net</b><br />
2026</p>

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Ortodoksi.net: [[Nikolaos Ihmeidentekijä]]. Pyhän Nikolaoksen elämä, kunnioittaminen ja yhteys merenkulkijoihin.
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/saints/lives/2014/12/06/103484-saint-nicholas-the-wonderworker-archbishop-of-myra-in-lycia Saint Nicholas the Wonderworker, Archbishop of Myra in Lycia]. Pyhän Nikolaoksen elämäkertaperinne ja kertomukset merihätään joutuneiden auttamisesta.
* Ortodoksi.net: [[Suuri ektenia]]. Matkustavien muistaminen kirkon yhteisessä rukouksessa.
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/prayers/prayer-for-travel Prayer for Travel]. Matkalle lähtijän rukous Kristukselle.
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/spirituality/prayer-fasting-and-almsgiving/intercessory-prayer The Orthodox Faith – Intercessory Prayer]. Esirukous osana kristittyjen yhteistä elämää.

<hr />

<p><b>Sarjan aikaisemmat osat:</b><br />
[[Pyhät rinnallamme 1: Pyhän valitseminen|1. Pyhää ei tarvitse osata valita oikein]]<br />
[[Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen"|2. Onko pyhillä omat erikoisalansa?]]<br />
[[Pyhät rinnallamme 3: Oma nimikkopyhä|3. Oma nimikkopyhä – tutuksi vähitellen]]<br />
[[Pyhät rinnallamme 4: Parantajapyhät|4. Sairauden keskellä – parantajapyhät rinnallamme]]</p>

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 4: Parantajapyhät

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 13:47:44 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Pyhät rinnallamme 4: Sairauden keskellä – parantajapyhät rinnallamme</h2> thumb|500 px|center|<center>Pyhät Kyyros ja Johannes Palkattaparantajat,<br> muistopäivä 31.1.<br><small>(''Valokuva © Pyykkönen'')</small></center> <p>Sairaus muuttaa tavallisen arjen nopeasti. Kalenteriin ilmestyy tutkimuksia ja vastaanottoaikoja, uusia sanoja pitää opetella ja puhelimen soittoa odottaa tavallista tarkemmin. Joskus...

Uusi sivu

<h2>Pyhät rinnallamme 4: Sairauden keskellä – parantajapyhät rinnallamme</h2>
[[Kuva:Kyyros johannes palkattaparantajat01.jpg|thumb|500 px|center|<center>Pyhät Kyyros ja Johannes Palkattaparantajat,<br> muistopäivä 31.1.<br><small>(''Valokuva © Pyykkönen'')</small></center>]]
<p>Sairaus muuttaa tavallisen arjen nopeasti. Kalenteriin ilmestyy tutkimuksia ja vastaanottoaikoja, uusia sanoja pitää opetella ja puhelimen soittoa odottaa tavallista tarkemmin. Joskus raskainta on kipu, joskus epätietoisuus. Myös läheinen voi valvoa huolissaan, vaikka yrittää päivällä näyttää rauhalliselta.</p>

<p>Tällaisessa tilanteessa rukous voi olla hyvin yksinkertainen: <i>”Herra, auta.”</i> Sen rinnalla voi pyytää pyhien esirukouksia. Ortodoksisessa perinteessä erityisen läheisiksi ovat tulleet pyhät, jotka hoitivat sairaita ja lievittivät kärsimystä. Heidän elämässään usko näkyi siinä, että apua tarvitsevan luokse pysähdyttiin.</p>

<h3>Apua ilman laskua</h3>

<p>Monia näistä pyhistä kutsutaan <i>palkattaparantajiksi</i>. Sana tarkoittaa, etteivät he ottaneet auttamisesta maksua. Heidän elämäkerroissaan lääkärintaito, rukous ja lähimmäisenrakkaus kuuluvat yhteen. Sairaan auttamista ei ratkaissut se, oliko hänellä varaa maksaa.</p>

<p>Tunnettuja palkattaparantajia ovat pyhät Kosmas ja Damianos. Heidän elämäkertaperinteessään kerrotaan veljeksistä, jotka käyttivät taitojaan ihmisten ja myös eläinten hoitamiseen. Heidän muistossaan korostuu avun antaminen oman hyödyn tavoittelun sijaan.</p>

<p>Tämä puhuttelee yhä, vaikka terveydenhuolto toimii nykyään aivan toisin. Palkattaparantajien esimerkki ei tarkoita, ettei hoitotyöstä kuuluisi saada palkkaa. Se muistuttaa siitä, että hoidon keskellä on ihminen tarpeineen ja pelkoineen. Sairastava tarvitsee osaavaa hoitoa, mutta myös kokemuksen siitä, että häntä kuunnellaan ja kohdellaan arvokkaasti.</p>

<h3>Panteleimon – sairaiden tuttu esirukoilija</h3>

<p>Pyhä suurmarttyyri ja parantaja Panteleimon kuuluu ortodoksisen kirkon tunnetuimpiin parantajapyhiin. Hänen elämäkertansa mukaan hän opiskeli lääkäriksi Nikomedeiassa ja auttoi sairaita, köyhiä ja vankeja ottamatta maksua. Hänen kerrotaan kärsineen marttyyrikuoleman 300-luvun alun vainoissa.</p>

<p>Panteleimonin elämäkertaan kuuluu myös ihmeparantumisten kertomuksia. Ne välittävät kirkon luottamusta Jumalan apuun. Sairastavalle hänen muistonsa voi samalla merkitä jotakin hyvin läheistä: oma huoli mahtuu rukoukseen, eikä sen kanssa tarvitse jäädä yksin.</p>

<p>Panteleimonilta voi pyytää esirukouksia ennen tutkimusta tai leikkausta, pitkän toipumisen aikana tai läheisen puolesta. Sanojen ei tarvitse olla monimutkaisia: <i>”Pyhä Panteleimon, rukoile Jumalaa puolestamme.”</i> Rukouksessa voi muistaa myös kaikkia niitä, joiden käsissä hoito on.</p>

<h3>Luukas – kirurgi ja arkkipiispa</h3>

<p>Parantajapyhät eivät kuulu vain kaukaiseen menneisyyteen. Pyhä Luukas, Simferopolin arkkipiispa, eli vuosina 1877–1961. Hän oli kirurgi ja lääketieteen tutkija, joka jatkoi sairaiden hoitamista myös kirkollisen palvelutyönsä rinnalla. Hänen elämäänsä kuuluivat lisäksi vainot, vankeus ja karkotukset. Suomen ortodoksisen kirkon julkaisema elämäkerta kertoo hänen rukoilleen ennen leikkauksia.</p>

<p>Luukkaan elämä tekee näkyväksi sen, kuinka lääkärintyö ja rukous voivat kuulua samaan elämään. Potilaan puolesta rukoileminen ei vähennä tutkimusten, lääkkeiden tai ammattitaidon merkitystä. Hoitoon hakeutuminen ja avun vastaanottaminen sopivat luontevasti yhteen Jumalaan turvautumisen kanssa.</p>

<p>Sairauden keskellä voi rukoilla paranemista sekä viisautta hoitopäätöksiin, voimia henkilökunnalle ja kärsivällisyyttä pitkään toipumiseen. Joskus päivän suuri saavutus on päästä omin voimin tuolille istumaan. Sekin on kiitoksen arvoinen asia.</p>

<h3>Entä jos sairaus ei väisty?</h3>

<p>Parantajapyhistä puhuttaessa on jätettävä tilaa myös vaikealle kysymykselle: mitä silloin, kun rukouksista huolimatta ei parane? Kaikki sairaudet eivät väisty, ja toipuminen voi jäädä kesken. Tähän ei pidä tarjota helppoa selitystä eikä arvioida sairastavan uskon vahvuutta lopputuloksen perusteella.</p>

<p>Pyhien esirukoukset eivät ole lupaus tietystä hoitotuloksesta. Paranemista saa silti pyytää koko sydämestään. Samalla rukoukseen mahtuvat pelko, pettymys ja väsymys. Sairastavan ei tarvitse esittää urheampaa tai levollisempaa kuin on.</p>

<p>Kun omat voimat ovat vähissä, läheiset ja seurakunta voivat rukoilla puolesta. Papin vierailua voi pyytää myös kotiin tai sairaalaan. Joskus tärkeintä on, että joku istuu hetken vieressä eikä kiirehdi selittämään kärsimyksen tarkoitusta.</p>

<h3>Rukous jatkuu huolenpitona</h3>

<p>Parantajapyhien esimerkki kutsuu myös käytännön tekoihin. Kaikki eivät osaa hoitaa sairauksia, mutta moni voi tuoda ruoan, tarjota kyydin, soittaa tai auttaa hankalassa asioinnissa. Läheinenkin voi tarvita lepoa ja jonkun, jolle puhua omasta huolestaan.</p>

<p>Sairaalasta kotiutuminen ei aina tarkoita, että elämä olisi palannut ennalleen. Siksi yhteydenpitoa tarvitaan myös sen jälkeen, kun tilanteen kiireisin vaihe on ohi ja muiden arki on jo jatkunut.</p>

<p>Parantajapyhien muistossa rukous ja auttavat kädet kuuluvat yhteen. Heidän esimerkkinsä rohkaisee pyytämään apua ja huomaamaan toisen avuntarpeen. Sairasta ei tarvitse osata rohkaista suurilla sanoilla. Usein riittää, että pysyy rinnalla.</p>

<hr />

<p><b>Ortodoksi.net</b><br />
2026</p>

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/saints/lives/1985/07/27/102099-greatmartyr-and-healer-panteleimon Greatmartyr and Healer Panteleimon]. Pyhän Panteleimonin elämäkerta ja kirkollinen muistaminen.
* Ortodoksi.net: [[Kosmas ja Damianos Vähäaasialaiset]]. Palkattaparantajien elämäkertaperinne.
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/kirkkokalenteri/20260529/ Pyhä Luukas Tunnustaja, Simferopolin arkkipiispa]. Kirkkokalenterin synaksario 29.5.2026.
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/avun-tarpeessa/esirukouspyynnot/ Esirukouspyynnöt].

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 3: Oma nimikkopyhä

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 13:39:50 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Pyhät rinnallamme 3: Oma nimikkopyhä – tutuksi vähitellen</h2> thumb|500 px|center|<center>Pyhä apostoli ja evankelista Johannes Teologi sekä hänen oppilaansa Prokoros. Johannes on myös yhden Ortodoksi.netin ylläpitäjän nimikkopyhä. Oman pyhän elämäntarinaan tutustuminen voi tehdä tutun nimen takana olevasta esirukoilijasta läheisen.<br><small>Kuva © Ortodoksi.net</small></center> <p>Oma nimi on kulkenut mukana laps...

Uusi sivu

<h2>Pyhät rinnallamme 3: Oma nimikkopyhä – tutuksi vähitellen</h2>
[[Kuva:Johannes_Prokoros01.jpg|thumb|500 px|center|<center>Pyhä apostoli ja evankelista Johannes Teologi sekä hänen oppilaansa Prokoros. Johannes on myös yhden Ortodoksi.netin ylläpitäjän nimikkopyhä. Oman pyhän elämäntarinaan tutustuminen voi tehdä tutun nimen takana olevasta esirukoilijasta läheisen.<br><small>Kuva © Ortodoksi.net</small></center>]]

<p>Oma nimi on kulkenut mukana lapsuudesta asti. Sen on kuullut kutsuttavan kotiin syömään, lausuttavan juhlapäivänä ja joskus sanottavan vähän tavallista painokkaammin. Ortodoksisessa perinteessä nimeen liittyy myös hengellinen yhteys: oma nimikkopyhä, jonka mukaan nimi on saatu ja jonka esirukouksia voi pyytää elämän eri vaiheissa.</p>

<p>Joillekin nimikkopyhä on tuttu lapsuudesta. Hänen ikoninsa on ehkä ollut kotona, ja hänen muistopäiväänsä on vietetty vuodesta toiseen. Toiselle hän on jäänyt pelkäksi nimeksi tai kokonaan tuntemattomaksi. Siitä ei tarvitse nolostua. Tutustumisen voi aloittaa aikuisena, eläkevuosina tai vaikka tänään.</p>

<h3>Nimen takana on ihminen ja elämäntarina</h3>

<p>Ortodoksisen tavan mukaan lapselle annetaan nimi jonkun pyhän mukaan. Nimen ei tarvitse olla täsmälleen samassa muodossa: suomalainen etunimi voi olla vanhemman nimen tuttu muunnos. Esimerkiksi Jussi ja Hannu liittyvät Johannes-nimeen. Nimikkopyhästä puhutaan myös <i>taivaallisena esirukoilijana</i>, ja hänen muistopäivänään vietetään omaa ortodoksista nimipäivää.</p>

<p>Ortodoksi.netin ylläpitäjiin kuuluvan Hannu Pyykkösen oma suojeluspyhä on pyhä apostoli ja evankelista Johannes Teologi. Toisen Hannun nimikkopyhä voi kuitenkin olla joku muu Johannes-niminen pyhä. Pelkkä etunimi ei siis vielä kerro, kuka monista samannimisistä pyhistä on juuri oma esirukoilija.</p>

<p>Nimen takaa löytyy enemmän kuin päivämäärä kalenterissa. Siellä on ihminen, joka on elänyt tietyssä ajassa ja ympäristössä, tehnyt valintoja ja kohdannut vaikeuksia. Hänen rohkeudessaan, kärsivällisyydessään tai tavassaan auttaa muita voi olla jotakin, mikä puhuttelee aivan toisenlaisissa oloissa elävää nykyajan ihmistä.</p>

<h3>Miten oma nimikkopyhä määräytyy?</h3>

<p>Nimikkopyhä ei määräydy kaikille yhden laskusäännön mukaan. Lapsen kohdalla kyse on tavallisesti siitä, kenen pyhän mukaan vanhemmat ovat antaneet hänelle nimen. Valintaan voivat vaikuttaa perheen perinne, läheiseksi tullut pyhä tai lapsen syntymän ajankohta. Aikuisena kirkkoon liittyvä voi puolestaan valita nimikkopyhänsä papin opastuksella esimerkiksi oman nimensä tai puhuttelevan elämäkerran perusteella.</p>

<p>Joissakin perinteissä valinnan apuna käytetään syntymäpäivää tai sen lähelle osuvaa pyhän muistopäivää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen nimikkopyhä olisi automaattisesti kalenterissa syntymäpäivää lähinnä oleva samanniminen pyhä. Ratkaisevaa on, kuka on valittu omaksi taivaalliseksi esirukoilijaksi.</p>

<p>Hannun tapauksessa Johannes-nimen yhteys selittää siis nimen, mutta ei yksin sitä, miksi hänen suojeluspyhänsä on juuri Johannes Teologi. Tällaisen valinnan tausta selviää perheen muistista tai nimenannon ja kirkkoon liittymisen yhteydessä sovitusta. Sitä ei voi päätellä varmasti pelkästä nimestä ja syntymäajasta.</p>

<p>Jos oma nimikkopyhä on epäselvä, asiaa voi kysyä vanhemmilta, kummilta tai muulta läheiseltä. Myös seurakunnan pappi auttaa selvittämisessä. Nimihakemistot ovat hyödyllisiä apuvälineitä, mutta ne eivät yksin kerro, kuka juuri tietylle ihmiselle on aikanaan valittu esirukoilijaksi.</p>

<h3>Nimikkopyhä ja suojelusenkeli ovat eri asioita</h3>

<p>Nimikkopyhä ja suojelusenkeli menevät puheessa joskus sekaisin. Tavallisesti nimikkopyhä on maan päällä elänyt, kirkon pyhäksi tunnustama ihminen. Suojelusenkeli puolestaan on enkeli, Jumalan palvelija ja varjelija. Ihmisestä ei kuoleman jälkeen tule enkeliä.</p>

<p>Nimikkopyhänä voi olla myös nimeltä tunnettu ylienkeli, esimerkiksi Mikael. Silloinkin nimikkopyhä ja henkilökohtainen suojelusenkeli tarkoittavat eri asioita. Sekä pyhien esirukoukset että enkelien varjelus liittyvät Jumalan huolenpitoon.</p>

<h3>Nimipäivä voi olla pieni juhla</h3>

<p>Ortodoksisen nimipäivän ytimessä on oman pyhän muisto. Päivä tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä kiittämään Jumalaa ja muistamaan sitä esikuvaa, jonka nimeä kantaa. Siihen voi kuulua kirkossa käyminen mahdollisuuksien mukaan, lyhyt rukous kotona tai oman pyhän elämäkerran lukeminen.</p>

<p>Juhlan ei tarvitse olla suuri. Tuohus, rauhallinen hetki ja yhteiset kahvit voivat riittää. Kakkukaan ei ole pahitteeksi, vaikka nimikkopyhään tutustuminen onnistuu ilman leipomistakin. Lapselle muistopäivä voi tulla läheiseksi, kun aikuinen kertoo pyhästä ymmärrettävästi ja kuuntelee myös lapsen kysymyksiä.</p>

<p>Oman pyhän ikoni voi auttaa muistamaan häntä arjen keskellä. Tutustumisen voi silti aloittaa ilman ikoniakin: lukemalla lyhyen elämäkerran ja lausumalla yksinkertaisen pyynnön: <i>”Pyhä Jumalan palvelija, rukoile puolestani.”</i></p>

<p>Nimikkopyhä ei ole uusi tehtävä pitkän velvollisuusluettelon jatkoksi. Hänen muistonsa voi olla pieni, lämmin osa elämää – yhteys, joka syvenee vähitellen. Tuttavuuden ei tarvitse alkaa suuresta hengellisestä kokemuksesta. Joskus alkuun riittää, että haluaa tietää, kuka oman nimen takana on.</p>

<hr />

<p><b>Ortodoksi.net</b><br />
2026</p>

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/katekumeenin-polku/nimikkopyha/ Nimikkopyhä]. Nimikkopyhän merkitys ja valinta.
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/uusi-perheenjasen/nimenanto/ Nimenanto]. Nimen ja taivaallisen esirukoilijan yhteys.
* Ortodoksi.net: [[Pyhä]]. Oma taivaallinen esirukoilija ja samannimiset pyhät.
* Ortodoksi.net: [[Ortodoksiset nimet|Nimi ja siihen liittyvä pyhän muistopäivä]].
* Ortodoksi.net: [[Ortodoksinen kalenteri]]. Nimipäivän ja oman pyhän muistamisen yhteys.
* Ortodoksi.net: [[Suojelusenkeli]].
<hr>
'''[[Pyhät rinnallamme 1: Pyhän valitseminen|Palaa ensimmäiseen osaan]].'''<br>
'''[[Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen"|Palaa toiseen osaan]].'''<br>
'''Lue myös myöhemmin ilmestyvä seuraava osa 4.'''

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 1: Pyhän valitseminen

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 13:16:51 GMT

← Vanhempi versio		Versio 20. lokakuuta 2026 kello 13.16
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 28:		Rivi 28:

	<p>Kaikkia pyhiä ei tarvitse tuntea. Voi aloittaa yhdestä, jonka elämä herättää kiinnostusta, tai pyytää kaikkien pyhien esirukouksia. Olennaisinta ei ole osata valita oikein, vaan uskaltaa rukoilla ja luottaa siihen, ettei tarvitse olla yksin.</p>		<p>Kaikkia pyhiä ei tarvitse tuntea. Voi aloittaa yhdestä, jonka elämä herättää kiinnostusta, tai pyytää kaikkien pyhien esirukouksia. Olennaisinta ei ole osata valita oikein, vaan uskaltaa rukoilla ja luottaa siihen, ettei tarvitse olla yksin.</p>
			<br>
			'''Ortodoksi.net'''<br>
			2026

	<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>		<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>
Rivi 35:		Rivi 38:
	* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/worship/the-daily-cycles-of-prayer/prayer The Orthodox Faith – Prayer]. Rukouksen perusteet sekä Jumalansynnyttäjän ja pyhien esirukoukset.		* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/worship/the-daily-cycles-of-prayer/prayer The Orthodox Faith – Prayer]. Rukouksen perusteet sekä Jumalansynnyttäjän ja pyhien esirukoukset.
	<hr>		<hr>
	'''Lue myös ~~myöhemmin~~ ~~ilmestyvä~~ seuraava osa 2.'''		'''Lue myös [[Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen"\|seuraava osa 2]].'''

	[[Luokka:Artikkelit]]		[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen"

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 13:14:02 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Pyhät rinnallamme 2: Onko pyhillä omat erikoisalansa?</h2> thumb|500 px|center|<center>Pyhät palkattaparantajat Kosmas ja Damianos. Sairaiden auttamisesta tunnetut pyhät ovat esimerkki siitä, kuinka elämäntyö ja rukousperinne liittyvät yhteen. Pyhien esirukoukset eivät kuitenkaan rajoitu tiettyihin huoliin.<br><small>(''Ikoni © munkki Stefanos, valokuva © Ortodoksi.net)</small></center> <p>Joskus kuulee sanottavan, et...

Uusi sivu

<h2>Pyhät rinnallamme 2: Onko pyhillä omat erikoisalansa?</h2>
[[Kuva:Kosmas damianos aasialaiset01.jpg|thumb|500 px|center|<center>Pyhät palkattaparantajat Kosmas ja Damianos. Sairaiden auttamisesta tunnetut pyhät ovat esimerkki siitä, kuinka elämäntyö ja rukousperinne liittyvät yhteen. Pyhien esirukoukset eivät kuitenkaan rajoitu tiettyihin huoliin.<br><small>(''Ikoni © munkki Stefanos, valokuva © Ortodoksi.net)</small></center>]]
<p>Joskus kuulee sanottavan, että joku pyhä on sairaiden auttaja, toinen matkustavien suojelija ja kolmannen puoleen käännytään aivan tietyn huolen kanssa. Kuulostaa melkein siltä kuin pyhillä olisi omat erikoisalansa. Ajatus voi hymyilyttää, mutta samalla se herättää hyvän kysymyksen: mistä tällaiset yhteydet ovat syntyneet ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat?</p>

<p>Taivaallisesta työnjaosta ei ole kysymys. Pyhien esirukouksia ei ole rajattu tiettyihin sairauksiin, ammatteihin tai elämäntilanteisiin. Sen sijaan kirkon perinteessä jotkut pyhät ovat tulleet erityisen läheisiksi ihmisille, jotka elävät samanlaisten huolten keskellä. Taustalla voivat olla pyhän oma elämä, hänen tekemänsä työ tai hänen esirukouksiinsa liittyvät kertomukset avun saamisesta.</p>

<h3>Eletty elämä jää ihmisten mieleen</h3>

<p>Asiaa voi lähestyä tavallisen elämän kautta. Kun jokin huolestuttaa, puhumme mielellämme ihmiselle, jonka uskomme ymmärtävän tilannettamme. Saman menetyksen kokenut saattaa ymmärtää surua ilman pitkiä selityksiä. Sairaita hoitanut puolestaan tuntee sekä potilaan pelon että hänen läheistensä huolen. Yhteinen kokemus tekee lähestymisestä luontevaa.</p>

<p>Samantapainen tuttuuden tunne voi syntyä pyhän elämäkertaa lukiessa. Jos pyhä on hoitanut sairaita, auttanut puutteen keskellä eläviä tai joutunut itse vainotuksi, juuri nämä elämänvaiheet jäävät ihmisten mieleen. Hänen esirukouksiaan aletaan pyytää erityisesti vastaavissa tilanteissa. Näin henkilökohtaisesta läheisyydestä voi vähitellen kasvaa kokonaisen yhteisön rukousperinne.</p>

<p>Pyhän merkitys ei silti rajoitu siihen, mitä hän teki ammatikseen tai millaisia vaikeuksia hän kohtasi. Hänen elämänsä kertoo ennen kaikkea uskosta ja rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäisiin. Siksi sama pyhä voi puhutella hyvin erilaisia ihmisiä aivan eri syistä.</p>

<h3>Kertomukset ja kiitollisuus välittävät perinnettä</h3>

<p>Pyhien elämäkertojen rinnalla kulkevat kertomukset siitä, kuinka ihmiset ovat kokeneet saaneensa apua heidän esirukoustensa kautta. Joku on rukoillut vaikeassa tilanteessa, saanut avun ja kertonut siitä toisille. Kiitollisuus on voinut saada näkyvän muodon ikonina, rukouksena tai pyhälle omistettuna kirkkona. Seuraava sukupolvi on oppinut tuntemaan saman pyhän ja kääntynyt hänen puoleensa omine huolineen.</p>

<p>Näitä kertomuksia luetaan kirkossa uskon ja rukouksen näkökulmasta. Varsinkin vanhoihin elämäkertoihin sisältyy myös perimätietoa, jonka kaikkia yksityiskohtia ei voida historiallisesti varmistaa. Kertomusten tarkoituksena on kuitenkin välittää luottamusta Jumalan apuun ja rohkaista rukoukseen. Niistä ei voi tehdä lupausta, että sama asia tapahtuisi jokaiselle samalla tavalla.</p>

<p>Myös paikalliset tavat vaikuttavat. Jollakin seudulla tietty pyhä tunnetaan lähes jokaisessa kodissa, kun taas muualla hänen nimensä on vieraampi. Perheen, seurakunnan ja kotiseudun muistot muovaavat sitä, kenestä tulee läheinen. Kaikkialla ortodoksisessa maailmassa ei siksi ole samanlaista käsitystä pyhien erityisistä yhteyksistä eri elämäntilanteisiin.</p>

<h3>Esirukous ei ole palveluvalikko</h3>

<p>Suojeluspyhistä laaditut luettelot voivat auttaa tutustumaan kirkon perinteeseen. Liian tarkasti luettuina ne voivat kuitenkin antaa väärän kuvan: aivan kuin rukouksen onnistuminen riippuisi siitä, osaako valita oikean pyhän. Huolestuneen ihmisen ei tarvitse ryhtyä tällaiseen selvitystyöhön. Tutulta pyhältä saa pyytää esirukouksia kaikissa elämän asioissa.</p>

<p>Myöskään erityisen tunnettu pyhä ei ole oikotie varmaan lopputulokseen. Rukouksessa saa pyytää apua hyvin konkreettisesti, mutta Jumalan toimintaa ei voi määrätä ennalta. Jos toivottua muutosta ei tule, syyksi ei pidä päätellä väärää pyhän valintaa tai rukoilijan riittämätöntä uskoa.</p>

<p>Sana <i>erikoistuminen</i> sopii siis tähän vain hieman leikillisenä ilmauksena. Täsmällisemmin voisi puhua <i>erityisestä läheisyydestä</i>: tietyn pyhän elämä ja häneen liittyvä rukousperinne ovat antaneet ihmisille rohkeutta lähestyä häntä juuri omassa tilanteessaan.</p>

<h3>Esikuvasta voi tulla myös teko</h3>

<p>Pyhän elämä ei kutsu ainoastaan pyytämään apua, vaan myös huomaamaan toisten tarpeita. Sairaita hoitaneen pyhän muistaminen voi rohkaista käymään yksinäisen luona. Köyhiä auttaneen elämä voi saada kysymään, olisiko omasta mahdollista jakaa. Näin pyhien kunnioittaminen saa jatkoa tavallisessa arjessa.</p>

<p>Pyhien erilaiset elämäntiet kertovat siitä, kuinka monella tavalla lähimmäistä voi rakastaa. Kaikkien ei tarvitse tehdä samaa eikä jaksaa yhtä paljon. Joku osaa hoitaa, toinen kuunnella, kolmas järjestää käytännön apua. Tästä näkökulmasta pyhien ”erikoisalat” muistuttavat myös meitä siitä, että omilla taidoilla ja kokemuksilla voi olla käyttöä toisen ihmisen hyväksi.</p>

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/reflections/fr.-lawrence-farley/praying-to-the-saints Praying to the Saints]. Pyhien esirukoukset osana kirkon yhteyttä.
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/spirituality/prayer-fasting-and-almsgiving/intercessory-prayer The Orthodox Faith – Intercessory Prayer]. Toisten puolesta rukoileminen ja luottamus Jumalaan.
* Orthodox Church in America, Department of Christian Education: [https://dce.oca.org/files/activity-books/Saints-Physicians.pdf Saints Who Were Physicians and Healers]. Esimerkkejä pyhien elämäntyön, sairaiden auttamisen ja rukousperinteen yhteydestä (PDF, englanniksi).
<hr>
'''[[Pyhät rinnallamme 1: Pyhän valitseminen|Palaa ensimmäiseen osaan]].'''
'''Lue myös myöhemmin ilmestyvä seuraava osa 3.'''

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät rinnallamme 1: Pyhän valitseminen

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 12:58:35 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Pyhät rinnallamme 1: Pyhää ei tarvitse osata valita oikein</h2> thumb|500 px|center|<center>''Deesis eli esirukousasetelma: Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä kääntyvät Kristuksen puoleen. Pyhien esirukoukset kuuluvat kirkon yhteiseen rukoukseen. Kuva: ©''<br><small>(''Kuva: © Ortodoksi.net'')</small></center> <p>Kun läheinen sairastuu, jokin asia huolestuttaa tai omat voimat tuntuvat vähäisiltä, moni pyytää toiselta ihmise...

Uusi sivu

<h2>Pyhät rinnallamme 1: Pyhää ei tarvitse osata valita oikein</h2>
[[Kuva:Deesis01.jpg|thumb|500 px|center|<center>''Deesis eli esirukousasetelma: Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä kääntyvät Kristuksen puoleen. Pyhien esirukoukset kuuluvat kirkon yhteiseen rukoukseen. Kuva: ©''<br><small>(''Kuva: © Ortodoksi.net'')</small></center>]]
<p>Kun läheinen sairastuu, jokin asia huolestuttaa tai omat voimat tuntuvat vähäisiltä, moni pyytää toiselta ihmiseltä: ”Muistaisitko minua rukouksissasi?” Ortodoksisessa kirkossa saman pyynnön voi esittää myös pyhälle. Sen taustalla on luottamus siihen, ettei kuolema katkaise yhteyttä Kristuksessa. Pyhät kuuluvat samaan kirkkoon kanssamme, ja heiltä pyydetään esirukouksia aivan kuten täällä eläviltä lähimmäisiltä.</p>

<p>Tämä ei edellytä laajaa pyhien tuntemusta eikä oikean nimen löytämistä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Rukoukseen saa tulla sen kanssa, mikä juuri nyt painaa mieltä. Jumalaa voi aina lähestyä suoraan. Pyhien esirukousten pyytäminen ei vie hänestä kauemmaksi, vaan on osa yhteistä rukousta hänen edessään.</p>

<h3>Läheisyys voi kasvaa vähitellen</h3>

<p>Kaikki pyhät eivät tunnu yhtä tutuilta, eikä tarvitsekaan. Jonkun elämäkerrassa voi olla jotakin, mikä koskettaa omaa elämää: vaikeita menetyksiä, sitkeää toivoa, lähimmäisistä huolehtimista tai uskollisuutta tavallisten tehtävien keskellä. Joskus yksi pieni tapahtuma jää mieleen paremmin kuin pitkä luettelo suurista saavutuksista.</p>

<p>Läheisyys voi syntyä myös tutun ikonin, kirkon tai rukouksen kautta. Pyhän nimi on ehkä kuulunut lapsuudenkodin puheisiin, tai hänen muistopäiväänsä on vietetty omassa seurakunnassa. Toisinaan kiinnostus herää vasta myöhemmin, kun jokin elämässä muuttuu ja aikaisemmin etäiseltä tuntunut kertomus alkaakin puhutella.</p>

<p>Pyhään tutustumisessa ei tarvitse kiirehtiä. Hänen elämästään voi lukea vähän kerrallaan ja pohtia, mikä siinä rohkaisee. Tarkoitus ei ole verrata omaa arkea pyhän elämään ja todeta itseään kelvottomaksi. Esikuva voi pikemminkin auttaa huomaamaan, että uskoa eletään todeksi monenlaisissa oloissa ja hyvin erilaisin voimin.</p>

<h3>Esirukoilija, ei vaatimusten vartija</h3>

<p>Pyhien kunnioittamisen keskuksessa on Jumala. Kirkko kunnioittaa pyhissä hänen työtään ja armoaan. Pyhää ei ajatella itsenäisenä voimana, jonka avulla saataisiin varmasti haluttu tulos. Häneltä pyydetään rukousta Jumalan puoleen.</p>

<p>Siksi ei tarvitse pelätä, että rukous menisi väärään osoitteeseen, jos pyhän elämä tai hänelle omistettu rukousteksti ei ole tuttu. Omin sanoin voi pyytää yksinkertaisesti: <i>”Pyhä Jumalan palvelija, rukoile puolestani.”</i> Valmiit rukoukset voivat auttaa, mutta rukous ei ole muistamisen koe.</p>

<p>Pyhien puoleen voi kääntyä myös ilossa ja kiitollisuudessa. Kaiken ei tarvitse olla huonosti ennen kuin muistaa rukouksen. Hyvä päivä, läheisen saama apu tai pitkään vaivanneen asian selviäminen voivat yhtä hyvin pysäyttää kiittämään Jumalaa.</p>

<h3>Rukouksessa saa olla keskeneräinen</h3>

<p>Joskus rukous sujuu, joskus mielessä pyörivät aivan muut asiat. Väsynyt ei ehkä jaksa kuin muutaman sanan. Silloinkin voi pyytää toisia rukoilemaan puolestaan. Kirkon yhteinen rukous kantaa myös silloin, kun omat sanat ovat vähissä.</p>

<p>Pyhien esirukouksissa onkin pohjimmiltaan kyse yhteydestä: kristitty ei rukoile irrallaan muista. Kirkon rukoukseen kuuluvat sekä lähellä että kaukana olevat, tässä ajassa elävät ja jo Jumalan luo siirtyneet.</p>

<p>Kaikkia pyhiä ei tarvitse tuntea. Voi aloittaa yhdestä, jonka elämä herättää kiinnostusta, tai pyytää kaikkien pyhien esirukouksia. Olennaisinta ei ole osata valita oikein, vaan uskaltaa rukoilla ja luottaa siihen, ettei tarvitse olla yksin.</p>

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/reflections/fr.-lawrence-farley/praying-to-the-saints Praying to the Saints]. Pyhien esirukoukset ja kirkon yhteys kuoleman rajan yli.
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/spirituality/prayer-fasting-and-almsgiving/intercessory-prayer The Orthodox Faith – Intercessory Prayer]. Esirukous osana kristittyjen yhteistä elämää.
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/worship/the-daily-cycles-of-prayer/prayer The Orthodox Faith – Prayer]. Rukouksen perusteet sekä Jumalansynnyttäjän ja pyhien esirukoukset.
<hr>
'''Lue myös myöhemmin ilmestyvä seuraava osa 2.'''

[[Luokka:Artikkelit]]

Petros Sasaki and Friends (kirja)

Hannu — Tue, 20 Oct 2026 09:51:41 GMT

Näytä muutokset

Mihin tarvitsemme enkeleitä

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 14:00:12 GMT

← Vanhempi versio		Versio 19. lokakuuta 2026 kello 14.00
(3 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1:		Rivi 1:
	<h2>Mihin tarvitsemme enkeleitä? – turvaa ja Jumalan läsnäoloa marraskuun pimeydessä</h2>		<h2>Mihin tarvitsemme enkeleitä? – turvaa ja Jumalan läsnäoloa marraskuun pimeydessä</h2>
			[[Kuva:Sotilaskirkon_riisa_hap.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Mikkelin ortodoksisen kirkon oma suojeluspyhä ylienkeli Mikael vanhassa sotilaskirkosta peräisin olevassa riisassa. Ikoni: Jyrki Pouta<br><small>(kuva © Ortodoksi.net / HAP)</small></center>]]

	Marraskuun pimeydessä turvallisuuden kaipuu tuntuu joskus aivan konkreettiselta. Kotimatkalla etsitään valaistua tietä, kotona sytytetään lamppu ja huolten keskellä kaivataan ihmistä, jolle voisi puhua. Kaikkea pelkoa ei kuitenkaan voi poistaa valolla eikä jokaiseen huoleen löydy heti vastausta. Myös aikuisessa elää tarve luottaa siihen, ettei hän ole yksin sen kanssa, mitä elämä tuo vastaan.		Marraskuun pimeydessä turvallisuuden kaipuu tuntuu joskus aivan konkreettiselta. Kotimatkalla etsitään valaistua tietä, kotona sytytetään lamppu ja huolten keskellä kaivataan ihmistä, jolle voisi puhua. Kaikkea pelkoa ei kuitenkaan voi poistaa valolla eikä jokaiseen huoleen löydy heti vastausta. Myös aikuisessa elää tarve luottaa siihen, ettei hän ole yksin sen kanssa, mitä elämä tuo vastaan.

	Marraskuun 8. päivä ortodoksinen kirkko viettää ylienkelien [[Mikael (enkeli)\|'''Mikaelin''']],[[Gabriel (enkeli)\|'''Gabrielin'''] ja [[Rafael (enkeli)\|'''Rafaelin''']] sekä muiden [[Enkeli\|ruumiittomien voimien]] juhlaa. Enkelien muistaminen avaa näkökulman Jumalan huolenpitoon ja maailmaan, joka on näkyvää todellisuutta avarampi. Mikkelissä juhla on samalla ''Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkon'' temppelijuhla. Mikael on myös kaupungin oma suojeluspyhä, jonka mukaan Mikkeli on saanut nimensä. Yhteys näkyy erityisen selvästi kaupungin ruotsinkielisessä nimessä ''S:t Michel – pyhä Mikael''. Kirkon seinämaalauksissa suojeluspyhä tulee lähelle myös kertomusten kautta: Mikaelin ihmeet puhuvat hädästä, rukouksesta ja avusta, jota ihminen ei pysty itse itselleen antamaan.		Marraskuun 8. päivä ortodoksinen kirkko viettää ylienkelien [[Mikael (enkeli)\|'''Mikaelin''']],[[Gabriel (enkeli)\|'''Gabrielin'''] ja [[Rafael (enkeli)\|'''Rafaelin''']] sekä muiden [[Enkeli\|ruumiittomien voimien]] juhlaa. Enkelien muistaminen avaa näkökulman Jumalan huolenpitoon ja maailmaan, joka on näkyvää todellisuutta avarampi. Mikkelissä juhla on samalla [[Ortodoksisuutta Mikkelissä ja ylienkeli Mikaelin kirkko\|''Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkon'']] temppelijuhla. Mikael on myös kaupungin oma suojeluspyhä, jonka mukaan Mikkeli on saanut nimensä. Yhteys näkyy erityisen selvästi kaupungin ruotsinkielisessä nimessä ''S:t Michel – pyhä Mikael''. Kirkon seinämaalauksissa suojeluspyhä tulee lähelle myös kertomusten kautta: Mikaelin ihmeet puhuvat hädästä, rukouksesta ja avusta, jota ihminen ei pysty itse itselleen antamaan.

	<h3>Jumalan lähettiläitä ja palvelijoita</h3>		<h3>Jumalan lähettiläitä ja palvelijoita</h3>
Rivi 24:		Rivi 24:

	<h3>Seinillä kerrotaan varjeluksesta</h3>		<h3>Seinillä kerrotaan varjeluksesta</h3>
			[[Kuva:Mli_ihme_khonaissa_hap.jpg\|thumb\|400 px\|<center>Fryykian Khonain ihme kuvattuna Mikkelin kirkon seinämaalauksessa<br><small>(Kuva © Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]

	Mikkelin kirkon uusissa seinämaalauksissa kuvataan useita ylienkeli Mikaelin ihmeitä. Metropoliitta '''Arsenin''' ja ikonimaalari '''Jyrki Poudan''' työ on jatkanut kirkon kaunistamista vuoden 2018 alttaripalon jälkeen. Seinä- ja kattomaalausten myötä pyhäkköön on syntynyt yhä laajempi kuvallinen kokonaisuus, jossa Raamatun tapahtumat, kirkon perinne ja rukoileva seurakunta kohtaavat.		Mikkelin kirkon uusissa seinämaalauksissa kuvataan useita ylienkeli Mikaelin ihmeitä. Metropoliitta '''Arsenin''' ja ikonimaalari '''Jyrki Poudan''' työ on jatkanut kirkon kaunistamista vuoden 2018 alttaripalon jälkeen. Seinä- ja kattomaalausten myötä pyhäkköön on syntynyt yhä laajempi kuvallinen kokonaisuus, jossa Raamatun tapahtumat, kirkon perinne ja rukoileva seurakunta kohtaavat.

Mihin tarvitsemme enkeleitä

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 13:50:45 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Mihin tarvitsemme enkeleitä? – turvaa ja Jumalan läsnäoloa marraskuun pimeydessä</h2> Marraskuun pimeydessä turvallisuuden kaipuu tuntuu joskus aivan konkreettiselta. Kotimatkalla etsitään valaistua tietä, kotona sytytetään lamppu ja huolten keskellä kaivataan ihmistä, jolle voisi puhua. Kaikkea pelkoa ei kuitenkaan voi poistaa valolla eikä jokaiseen huoleen löydy heti vastausta. Myös aikuisessa elää tarve luottaa siihen, ettei hän ole yksin sen kanss...

Uusi sivu

<h2>Mihin tarvitsemme enkeleitä? – turvaa ja Jumalan läsnäoloa marraskuun pimeydessä</h2>

Marraskuun pimeydessä turvallisuuden kaipuu tuntuu joskus aivan konkreettiselta. Kotimatkalla etsitään valaistua tietä, kotona sytytetään lamppu ja huolten keskellä kaivataan ihmistä, jolle voisi puhua. Kaikkea pelkoa ei kuitenkaan voi poistaa valolla eikä jokaiseen huoleen löydy heti vastausta. Myös aikuisessa elää tarve luottaa siihen, ettei hän ole yksin sen kanssa, mitä elämä tuo vastaan.

Marraskuun 8. päivä ortodoksinen kirkko viettää ylienkelien [[Mikael (enkeli)|'''Mikaelin''']],[[Gabriel (enkeli)|'''Gabrielin'''] ja [[Rafael (enkeli)|'''Rafaelin''']] sekä muiden [[Enkeli|ruumiittomien voimien]] juhlaa. Enkelien muistaminen avaa näkökulman Jumalan huolenpitoon ja maailmaan, joka on näkyvää todellisuutta avarampi. Mikkelissä juhla on samalla ''Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkon'' temppelijuhla. Mikael on myös kaupungin oma suojeluspyhä, jonka mukaan Mikkeli on saanut nimensä. Yhteys näkyy erityisen selvästi kaupungin ruotsinkielisessä nimessä ''S:t Michel – pyhä Mikael''. Kirkon seinämaalauksissa suojeluspyhä tulee lähelle myös kertomusten kautta: Mikaelin ihmeet puhuvat hädästä, rukouksesta ja avusta, jota ihminen ei pysty itse itselleen antamaan.

<h3>Jumalan lähettiläitä ja palvelijoita</h3>

Sana enkeli merkitsee ''sanansaattajaa''. Raamatussa enkelit ilmoittavat Jumalan tahdon, rohkaisevat, varoittavat ja ohjaavat. He kuuluvat Jumalan luomaan maailmaan, sen näkymättömään todellisuuteen. Ortodoksisessa uskossa enkelit ovat todellisia Jumalan palvelijoita, eivät vain kauniita vertauskuvia ihmisen hyvistä ajatuksista. Heidän tehtävänsä suuntautuu aina Jumalaan ja hänen tahtonsa toteuttamiseen.

Mikaelin nimi merkitsee kysymystä: ''”Kuka on kuin Jumala?”'' Siinä on myös avain hänen ymmärtämiseensä. Taivaallisten voimien johtajan suuruus on uskollisuutta Jumalalle. Hänen voimansa ei ole itsenäistä valtaa, jota hän käyttäisi oman tahtonsa mukaan. Mikaelin kunnioittaminen muistuttaa, että kaiken avun ja hyvyyden lähde on Jumala.

Kysymykseen siitä, mihin tarvitsemme enkeleitä, ei siksi vastata sijoittamalla heitä Jumalan ja ihmisen väliin ylimääräiseksi portaaksi. Jumalaa voi lähestyä suoraan. Enkelit kertovat siitä, että hänen huolenpitonsa ulottuu myös oman näköpiirimme ulkopuolelle ja että hänen luomakunnassaan on paljon sellaista, mitä emme voi hallita tai edes nähdä.

<h3>Miksi enkelille omistetaan kirkko?</h3>

Mikkelin Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkon nimi voi herättää kysymyksen: miksi kristillinen kirkko on omistettu enkelille?

Jokainen ortodoksinen kirkko on Jumalan huone, jossa jumalanpalvelus ja palvonta kuuluvat [[Pyhä Kolminaisuus|Pyhälle Kolminaisuudelle]]. Kirkko voidaan kuitenkin pyhittää jonkin Kristuksen tai [[Jumalansynnyttäjä]]n juhlan tai tietyn pyhän muistolle. Myös ylienkeli voi olla kirkon suojeluspyhä. Häneltä pyydetään esirukouksia ja varjelusta, ja hänen juhlapäivänsä kokoaa seurakunnan oman pyhäkkönsä juhlaan. Enkelin kunnioittaminen kuuluu näin samaan rukousyhteyteen, jossa kirkko muistaa Jumalansynnyttäjää ja muita pyhiä.

Mikkelin kirkossa Mikaelin nimi kertoo, kenen rukoukselliseen suojelukseen pyhäkkö on uskottu. Hänen muistonsa ohjaa katsomaan Jumalan puoleen ja muistuttaa seurakuntaa uskollisuudesta, palvelemisesta ja hyvän puolustamisesta. Samalla kirkon nimi liittyy luontevasti koko kaupungin historiaan.

Vuonna 1958 vihitty kirkko rakennettiin sodanjälkeisen jälleenrakennuksen aikana. Sen seurakuntalaisissa oli kotinsa ja kotikirkkonsa menettäneitä ortodokseja. Tällaisessa yhteisössä pyhäkön merkitys on ulottunut kauas rakennuksen seiniä syvemmälle: uudessa kotiseudussa tarvittiin paikka, jossa tuttu rukous jatkui ja elämän katkenneet yhteydet saattoivat vähitellen rakentua uudelleen.

<h3>Seinillä kerrotaan varjeluksesta</h3>

Mikkelin kirkon uusissa seinämaalauksissa kuvataan useita ylienkeli Mikaelin ihmeitä. Metropoliitta '''Arsenin''' ja ikonimaalari '''Jyrki Poudan''' työ on jatkanut kirkon kaunistamista vuoden 2018 alttaripalon jälkeen. Seinä- ja kattomaalausten myötä pyhäkköön on syntynyt yhä laajempi kuvallinen kokonaisuus, jossa Raamatun tapahtumat, kirkon perinne ja rukoileva seurakunta kohtaavat.

Yksi aiheista on [[Ylienkeli Mikaelin ihme Fryykian Khonaissa|ylienkeli Mikaelin ihme Fryykian Khonaissa]]. Kirkon perinteen mukaan pyhäkön viholliset johtivat jokien vedet kohti Mikaelille omistettua kirkkoa tuhotakseen sen. Kirkossa palvellut '''Arkhippos''' rukoili apua. Mikael ilmestyi, avasi kallioon halkeaman ja ohjasi tulvavedet sinne. Kirkko säästyi. Kertomuksessa ihmisen hätä ja rukous saavat vastauksen tavalla, johon hänen omat voimansa eivät olisi riittäneet.

Mikkelin maalauksessa on paikalliselle katsojalle erityinen yksityiskohta: vanhan ihmekertomuksen kirkko on saanut Mikkelin oman kirkon hahmon. Ratkaisu tuo kaukaisen tapahtuman lähelle ja liittää sen tämän pyhäkön vaiheisiin.

Ortodoksi.netissä kerrotun tapahtumakuvauksen mukaan kirkon luona rikkoutui suuri maanalainen vesijohtoputki. Vuotava vesi kulutti maata, mutta sen kulkureitti suuntautui niin, että kirkko säästyi sortumiselta. Tapahtumassa nähtiin yhtymäkohta Khonain ihmeeseen, ja moni koki sen ylienkeli Mikaelin varjeluksena. Maalaus kantaa siten myös paikallista muistoa vaarasta ja kiitollisuudesta. Vanha ihmekertomus on saanut hienovaraisen vastineen seurakunnan omassa elämässä.

<h3>Miten näkymätön kuvataan?</h3>

Enkeleitä kutsutaan ruumiittomiksi voimiksi, mutta ikoneissa heillä on kasvot, kädet, vaatteet ja siivet. Kuvan tehtävä on tehdä heidän läsnäoloaan ja palvelutehtäväänsä ymmärrettäväksi. Jo Raamatun kuvauksissa näkymätön maailma tulee ihmisen kohdattavaksi näkyvien hahmojen kautta. Ikoni jatkaa tätä kuvallista kieltä.

Enkelikuvan edessä huomio saa kulkea näkyvästä näkymättömään. Maalaus antaa katseelle kiintopisteen ja rukoukselle tukea. Kirkon kuvissa enkelit kuuluvat samaan kokonaisuuteen Kristuksen, Jumalansynnyttäjän ja pyhien kanssa: ne muistuttavat rukoilijaa taivaallisesta yhteydestä, johon myös maan päällä kokoontuva seurakunta osallistuu.

Mikkelin kirkossa Mikaelin ihmekuvat kutsuvat pysähtymään myös tapahtumien äärelle. Kuka on vaarassa? Kuka rukoilee? Mistä apu tulee? Näin seinämaalaus voi avautua vähitellen kertomukseksi, jonka kysymykset ovat tuttuja nykyisellekin ihmiselle.

<h3>Suojelusenkeli kuuluu myös aikuisen rukoukseen</h3>

Monelle enkeli on tuttu ennen kaikkea lapsuuden iltarukouksesta tai kuvasta, jossa siivekäs hahmo suojelee lasta vaarallisella tiellä. Ortodoksisessa rukouselämässä suojelusenkeli kuuluu kuitenkin kaikenikäisille. Hänen apunsa liittyy sekä ihmisen varjelemiseen että hyvään ohjaamiseen: omantunnon heräämiseen, katumukseen ja pyrkimykseen elää Jumalan tahdon mukaan.

Suojelusenkelistä voi puhua myös lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Ortodoksi.netin ylläpitäjä Hannu Pyykkönen on kirjoittanut omasta Jesperistään [https://pyykkonen.blogspot.com/2026/10/oma-suojelusenkelini-jesper-ja-hissin.html blogitekstissään]. Henkilökohtaisessa kerronnassa suojelusenkelikin saa tuttavallisen nimen – ja saattaahan meistä joidenkin varjelemisessa olla tavallista enemmän työsarkaa. Huumorin rinnalle mahtuu vakava ja kiitollinen ajatus siitä, ettei elämän eri vaiheissa ole kulkenut aivan yksin.

Jumalanpalveluksissa pyydetään rauhanenkeliä, uskollista opastajaa sekä sielun ja ruumiin suojelijaa. Pyyntö ulottuu siten koko ihmiseen. Tarvitsemme turvaa, mutta tarvitsemme myös ohjausta siihen, miten itse toimimme pelon, vihan tai epävarmuuden keskellä.

Varjelusta ei silti voi mitata sillä, kuinka vähän ihminen joutuu elämässään kärsimään. Sairaus, onnettomuus tai menetys ei osoita, että joku olisi jäänyt Jumalan huolenpidon ulkopuolelle tai rukoillut väärin. Myös Mikkelin kirkon vaiheisiin kuuluu tulipalo, vahinkoja ja paljon korjaustyötä. Kiitollisuus varjeluksesta ja suru tapahtuneesta voivat mahtua samaan rukoukseen.

<h3>Valoa, jonka äärelle voi tulla huolineen</h3>

Näin enkelien päivän aattona voi pysähtyä ajattelemaan, mitä luottamus omassa elämässä merkitsee. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää voidakseen rukoilla, eikä omaa pelkoa tarvitse peittää astuakseen kirkkoon. Turvaa kaipaava saa tulla sellaisena kuin on.

Mikkelin Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkossa tätä luottamusta kannattelevat rukouksen lisäksi seinien kuvat. Ne kertovat hädästä ja avusta, mutta myös muistamisesta: aiempien sukupolvien kertomukset elävät samassa tilassa nykyisen seurakunnan kokemusten kanssa. Kirkon hahmo vanhassa ihmekuvassa tekee yhteyden erityisen läheiseksi. Tässäkin paikassa on pelätty, rukoiltu, tehty työtä ja kiitetty.

Enkelien muistaminen voi samalla avata silmät vierellä kulkevan ihmisen turvattomuudelle. Rukous suojeluksesta saa rinnalleen oman tehtävämme: soittaa yksinäiselle, kulkea hetki toisen mukana ja auttaa silloin, kun apua tarvitaan. Marraskuun pimeydessä Jumalan huolenpitoon turvautuva ihminen voi myös itse välittää toiselle lämpöä ja turvallisuutta.

'''Ortodoksi.net'''<br>
7.11.2026

<h3>Lähteet ja tausta-aineisto</h3>

* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/ylienkelit-mikael-gabriel-rafael-ja-muut-ruumiittomat-voimat-8-11-2/ Ylienkelit Mikael, Gabriel, Rafael ja muut ruumiittomat voimat 8.11.].
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/synaksario/ylienkeli-mikael/ Ylienkeli Mikael].
* Ortodoksi.net: [[Ortodoksisuutta Mikkelissä ja ylienkeli Mikaelin kirkko|Ortodoksisuutta Mikkelissä ja ylienkeli Mikaelin kirkko]].
* Ortodoksi.net: [[Ylienkeli Mikaelin ihme Fryykian Khonaissa|Ylienkeli Mikaelin ihme Fryykian Khonaissa]].
* Visit Mikkeli: [https://www.visitmikkeli.fi/teema/mikkelin-historia Mikkelin historian lyhyt oppimäärä].
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/doctrine-scripture/the-symbol-of-faith/angels-and-evil-spirits Angels and Evil Spirits].
* Orthodox Church in America: [https://www.oca.org/reflections/fr.-lawrence-farley/angels-in-our-life Angels in our Life].
* Orthodox Church in America, Orthodox Information Center: [https://orthinc.oca.org/article/Holy%2BIcons Holy Icons].

[[Luokka:Enkelit]]

Romanian lasi-ikonit

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 11:11:44 GMT

Ak: Uusi sivu: == Romanian lasi-ikonit – pyhä kuva lasin kääntöpuolella == thumb|500 px|center|<center>Lasi-ikoni Sâmbăta de Susin luostarista.<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center> Romanialaisen lasi-ikonin edessä katsojaa vastassa on sileä, maalaamaton lasipinta. Itse kuva on maalattu lasilevyn kääntöpuolelle, ja sitä katsotaan lasin läpi. Lasi toimii siten sekä maalauksen pohjana että sen etupuolen suojan...

Uusi sivu

== Romanian lasi-ikonit – pyhä kuva lasin kääntöpuolella ==
[[Kuva:Lasi_ikoni_01_s-d-s-hap.png|thumb|500 px|center|<center>Lasi-ikoni Sâmbăta de Susin luostarista.<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
Romanialaisen lasi-ikonin edessä katsojaa vastassa on sileä, maalaamaton lasipinta. Itse kuva on maalattu lasilevyn kääntöpuolelle, ja sitä katsotaan lasin läpi. Lasi toimii siten sekä maalauksen pohjana että sen etupuolen suojana. Romaniaksi näitä ikoneja kutsutaan nimellä icoane pe sticlă. Erityisen vahva perinne niillä on Transilvaniassa, jossa lasille maalaamisesta kehittyi omaleimainen kirkollisen kuvaperinteen ja kansantaiteen kohtaamispaikka.

=== Yksityiskohdat maalataan ensin ===

Lasin kääntöpuolelle maalaaminen vaatii tekijältä tarkkaa ennakkosuunnittelua. Kuva näkyy katsojalle peilikuvana siihen nähden, miten maalari sen työskentelypuoleltaan näkee. Myös kirjoitusten on siksi oltava maalattaessa peilikirjoitusta. Tavalliseen maalaamiseen verrattuna värikerrosten järjestys kääntyy: ensin tehdään ääriviivat ja hienot yksityiskohdat, sitten laajemmat väripinnat ja tausta. Katsojalle näkyvät ensimmäiseksi juuri lasia lähimpänä olevat siveltimenvedot. Valmis ikoni kehystetään tavallisesti puukehyksellä, ja sen taakse asetetaan suojaava taustalevy.<br>
<br>
Maalaamisessa käytettiin usein vanhoista ikoneista jäljennettyjä mallipiirroksia, jotka asetettiin lasin alle. Työhön saattoi osallistua kokonainen perhe: taitavin tekijä piirsi ääriviivat, ja muut täyttivät rajattuja alueita väreillä. Näin tutut kuva-aiheet ja paikalliset tyylit siirtyivät tekijältä ja sukupolvelta toiselle.

=== Pyhiinvaeltajien mukana koteihin ===

Romanian lasi-ikoniperinne vahvistui 1700-luvulla, ja sen keskeiseksi paikaksi muodostui Nicula Pohjois-Transilvaniassa. Kirkollisen perimätiedon mukaan paikallinen Jumalanäidin ikoni vuodatti kyyneleitä 1600-luvun lopulla. Tapahtuma toi paikalle pyhiinvaeltajia, jotka halusivat viedä pyhän kuvan myös kotiinsa. Ihmeeseen liitetty alkuperäinen ikoni oli puulle maalattu, mutta pyhiinvaellukset edistivät lasi-ikonien valmistusta ja leviämistä. Taustalla vaikuttivat myös Keski-Euroopan lasimaalausperinne sekä alueen kaupalliset ja kulttuuriset yhteydet.<br>
<br>
Ikoneja valmistivat myös maaseudun käsityöläiset muun työnsä ohessa. Ajan myötä eri paikkakunnille syntyi tunnistettavia tyylejä. Niculan lisäksi merkittäviä keskuksia olivat esimerkiksi Șcheii Brașovului, Făgăraș sekä Laz ja Lancrăm. Kuvien aiheet nousivat kirkon perinteestä: Kristuksesta, Jumalanäidistä, pyhistä ja kirkkovuoden tapahtumista. Ne kuuluivat kotien rukouselämään ja toivat pyhät kuvat osaksi tavallisten ihmisten arkea.

=== Kirkon perinnettä kansantaiteen värein ===

Monissa romanialaisissa lasi-ikoneissa huomio kiinnittyy selkeisiin ääriviivoihin, voimakkaisiin väreihin sekä kukka- ja kasviaiheisiin koristeisiin. Hahmojen pelkistetty ilmaisu ja paikallisen elämän yksityiskohdat antavat niille oman luonteensa. Tyylit kuitenkin vaihtelevat yksinkertaisista kansanomaisista kuvista hyvinkin huolellisesti ja runsaasti koristeltuihin teoksiin.

=== Kuvan ikoni Sâmbăta de Susin luostarista ===

Artikkelin kuvituksena olevan lasi-ikonin Ortodoksi.netin ylläpito on kuvannut eräällä pyhiinvaellusmatkallaan Sâmbăta de Susin luostarissa (Mănăstirea Sâmbăta de Sus) Romaniassa. Luostari tunnetaan myös nimellä Brâncoveanun luostari eli Mănăstirea Brâncoveanu. Se on Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumiselle pyhitetty ortodoksinen luostari, joka sijaitsee Etelä-Transilvaniassa, Brașovin piirikunnassa, Sâmbăta de Susin kunnan alueella. Luostari on Sâmbăta-joen laaksossa Făgărașvuoriston pohjoisella juurella.<br>
<br>
Kuvan aihe on Kristus ylimmäisenä pappina ja kuninkaana: Kristuksella on piispallinen jumalanpalveluspuku ja mitra, ja hän siunaa oikealla kädellään pitäen vasemmassa avointa evankeliumikirjaa. Jumalanäidin ja Johannes Kastajan sijoittuminen hänen kummallekin puolelleen liittää kuvan myös Deisis- eli esirukousaiheeseen. Tämä on kuva-aiheen tunnistus; juuri tämän teoksen alkuperäistä nimeä, tekijää tai ikää ei ole varmistettu. Vastaavia romanialaisia lasi-ikoneja tunnetaan sekä Kristuksen ylimmäistä pappeutta että Deisis-aihetta korostavilla nimillä.<br>
<br>
'''Ortodoksi.net'''
<hr>

=== Lähteet ===

* Sibielin lasi-ikonimuseo: [https://www.sibiel.net/Home_EN.html Icons on glass]
* Romanian talonpoikaismuseo: [https://www.mntr.ro/en/religioase Religious Art]
* [https://www.mdpi.com/2571-9408/5/4/206 Glass Icons in Transylvania (Romania) and the Craft of Painting Them as Cultural Heritage Resources], Heritage, 2022.
* Wikipedia: [https://ro.wikipedia.org/wiki/Icoan%C4%83_pe_sticl%C4%83 Icoană pe sticlă]
* Brâncoveanun luostarin [https://www.manastireabrancoveanu.ro/ omat verkkosivut]
* Doxologia: [https://doxologia.ro/manastirea-brancoveanu-sambata-de-sus Mănăstirea Brâncoveanu – Brașov]
* Sibielin lasi-ikonimuseo: [https://ro.wikipedia.org/wiki/Muzeul_de_Icoane_pe_Sticl%C4%83_%E2%80%9EPr._Zosim_Oancea%E2%80%9D Iisus Hristos Mare Arhiereu și Învățător], Wikipedia

[[Luokka:Artikkelit]]
[[Luokka:Ikonit]]

Tiedosto:Lasi ikoni 01 s-d-s-hap.png

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 11:02:19 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Lasi ikoni 01 s-d-s-hap.png Lasi-ikoni Sâmbăta de Susin luostarista. (kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen) Luokka:Kuvat/Ikonit

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Lasi-ikoni Sâmbăta de Susin luostarista.
(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

[[Luokka:Kuvat/Ikonit]]

Kun tsasounan entinen tehtävä päättyy

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 10:35:28 GMT

Ak: Uusi sivu: == Kun tsasounan entinen tehtävä päättyy, voisiko uusi alkaa? == Esimerkit maailmalta antavat ajateltavaa Suomen ortodoksiselle kirkolle. Turkissa yksi vanha kirkko saa uuden tehtävän museona, toinen on kunnostettu takaisin jumalanpalveluskäyttöön. Voisiko meilläkin käytöstä poistuva rukoushuone tai tsasouna palvella kirkkoa vielä uudella tavalla? === Suomessa tarvitaan tilaa uusille ajatuksille === Pienten pyhäköiden tulevaisuutta pohditaan monissa seuraku...

Uusi sivu

== Kun tsasounan entinen tehtävä päättyy, voisiko uusi alkaa? ==

Esimerkit maailmalta antavat ajateltavaa Suomen ortodoksiselle kirkolle. Turkissa yksi vanha kirkko saa uuden tehtävän museona, toinen on kunnostettu takaisin jumalanpalveluskäyttöön. Voisiko meilläkin käytöstä poistuva rukoushuone tai tsasouna palvella kirkkoa vielä uudella tavalla?

=== Suomessa tarvitaan tilaa uusille ajatuksille ===

Pienten pyhäköiden tulevaisuutta pohditaan monissa seurakunnissa. Luikonlahden, Juuan ja Myllykosken tilanteita käsiteltiin jo aiemmassa tietoiskussamme, josta voi lukea niiden taustoista tarkemmin. Nyt on aiheellista katsoa eteenpäin: millaisia mahdollisuuksia rakennuksilla voisi olla silloin, kun niiden käyttö entiseen tapaan päättyy tai käy liian raskaaksi ylläpitää?<br>
<br>
Vähäinen jumalanpalveluskäyttö antaa aihetta tarkastella myös muita käyttötapoja. Rakennuksen tulevaisuutta voisi pohtia yhdessä paikkakunnan asukkaiden, yhdistysten ja mahdollisten uusien käyttäjien kanssa. Seurakunnan omassa piirissä tarpeettomalta näyttävä tila saattaa vastata johonkin sellaiseen tarpeeseen, jota ei ole vielä tunnistettu. Samalla se voisi säilyttää yhteytensä ortodoksiseen elämään ja avata sitä entistä laajemmalle joukolle.

=== Hiljaisuuden paikka, oppimisympäristö ja kohtaamisen tila ===

Pieni tsasouna voisi tarjota jotakin nykyajassa arvokasta: paikan, jossa saa olla hetken rauhassa ilman suorittamista. Kesäisin avoinna oleva hiljentymispaikka, pyhiinvaellusreitin pysähdys tai muutaman tunnin mittainen hiljaisuuden päivä voisi tuoda rakennukseen uudenlaisia kävijöitä. Toiminta voisi alkaa vaatimattomasti muutamasta sovitusta aukiolopäivästä. Vierailija voisi sytyttää kynttilän, tutustua ikoneihin ja halutessaan keskustella paikalla olevan vapaaehtoisen kanssa.<br>
<br>
Rukoushuone voisi palvella myös ortodoksisen perinteen oppimisympäristönä. Koululaisille ja opiskelijoille vierailu aidossa tilassa avaisi kirkon elämää eri tavalla kuin oppikirjan kuva. Ikonit, kirkkolaulu ja rakennuksen oma historia tarjoaisivat aineksia opetukseen. Samalla paikalliset ortodoksit voisivat kertoa, miten heidän perheensä päätyivät paikkakunnalle ja millainen merkitys omalla pyhäköllä on ollut. Näin rakennus välittäisi sekä tietoa että kokemusta kuulumisesta yhteisöön.<br>
<br>
Jos tilan asema ja hyväksytty käyttötarkoitus sen mahdollistavat, siellä voisi järjestää ikonimaalauksen opetusta, kirkkolaulun harjoituksia, pienimuotoisia näyttelyitä ja keskusteluiltoja. Paikallishistoriaa voisi tallentaa valokuvin ja haastatteluin, ja näyttely voisi vaihtua vuodenajan tai kirkkovuoden mukaan. Kaiken ei tarvitsisi tapahtua saman katon alla: tsasouna voisi olla osa kokonaisuutta, jossa opetus, ruokailu tai työpajat järjestetään läheisessä kylätalossa. Silloin pieneen rakennukseen ei tarvitsisi mahduttaa kaikkia toimintoja eikä rakentaa kalliita lisätiloja.

=== Kumppaneita myös seurakunnan ulkopuolelta ===

Mahdollisia yhteistyökumppaneita kannattaisi etsiä rohkeasti. Ortodoksisten yhdistysten lisäksi mukana voisivat olla kansalais- ja kansanopistot, taiteilijat, taideyhdistykset, paikallismuseot, kotiseutu- ja kyläyhdistykset sekä koulut ja oppilaitokset. Myös kunnan kulttuuritoimi, matkailuyrittäjät ja retkeilyä tai pyhiinvaelluksia järjestävät toimijat voisivat löytää rakennuksesta luontevan yhteistyökohteen.<br>
<br>
Taiteilija voisi tuoda tilaan rakennuksen luonnetta kunnioittavan näyttelyn, kansanopisto järjestää ortodoksiseen kulttuuriin liittyvän kurssin ja kotiseutuyhdistys auttaa paikallisten muistojen keräämisessä. Matkailutoimija voisi liittää tsasounan alueen kulttuurireittiin ja osallistua sovitusti vierailujen järjestämiseen. Seurakunta puolestaan toisi yhteistyöhön ortodoksisen perinteen tuntemuksen ja yhteyden paikalliseen kirkolliseen elämään.<br>
<br>
Yhteistyöstä olisi sovittava käytännöllisesti: kuka avaa ovet, huolehtii siivouksesta, vastaa kustannuksista ja järjestää toiminnan? Rakennuksen tulevaisuutta ei voi laskea sen varaan, että samat ikääntyvät vapaaehtoiset venyvät jälleen uusiin tehtäviin. Uusi käyttö tarvitsee myös uusia vastuunkantajia.

=== Ensin pieni kokeilu ===

Sopivassa rakennuksessa voisi kokeilla uudenlaista toimintaa yhden kesän tai vuoden ajan. Muutama avoimien ovien päivä, näyttely, kurssi tai hiljentymistilaisuus kertoisi jo paljon siitä, löytyykö kiinnostusta ja tekijöitä. Samalla saataisiin tietoa todellisista kustannuksista. Kokeilulle tarvittaisiin selkeä tavoite ja määräaika, jonka jälkeen arvioitaisiin, onko jatkamiselle edellytyksiä.<br>
<br>
Kaikista tsasounista ei tarvitse tehdä kulttuurikeskuksia. Joillekin riittäisi pienempi ja harvemmin toteutuva tehtävä, jos ylläpito olisi siihen nähden kohtuullista. Toisaalta uusi nimi tai hyvä idea ei korjaa vaurioitunutta rakennusta. Tilan kunto, turvallisuus, saavutettavuus ja kustannukset on selvitettävä, ja pyhäkön asemaa sekä käyttöä koskevat ratkaisut valmisteltava seurakunnan ja hiippakunnan kanssa.

=== Viimeisenä vaihtoehtona uusi kotipaikka ===

Jos rakennukselle ei löydy kestävää käyttöä nykyisellä paikallaan, viimeisenä säilyttävänä vaihtoehtona voisi selvittää sen siirtämistä. Kohtuullisessa kunnossa oleva, rakenteeltaan siirrettävä tsasouna saattaisi saada uuden elämän paikkakunnalla, jossa ortodoksiselle kokoontumis- ja rukoustilalle on todellista tarvetta.<br>
<br>
Siirtäminen vaatii kuitenkin enemmän kuin sopivan tontin. Rakennuksen kunto ja siirtokelpoisuus, purkamisen ja uudelleen pystyttämisen kustannukset, tarvittavat luvat sekä tuleva ylläpito on arvioitava kokonaisuutena. Vastaanottavalla yhteisöllä pitäisi olla sekä käyttöä rakennukselle että voimavaroja siitä huolehtimiseen. Parhaimmillaan siirto voisi säilyttää arvokkaan pyhäkön ja palvella uutta yhteisöä pitkälle tulevaisuuteen.<br>
<br>
Tätä varten kirkon piirissä voisi koota yhteistä tietoa vähälle käytölle jäävistä rakennuksista ja toisaalla tarvittavista tiloista. Mahdollisuudet eivät kohtaa, jos kukin seurakunta pohtii asiaa vain omien rajojensa sisällä.<br>
<br>
Kaikille rakennuksille ei löydy uutta tehtävää, mutta mahdollisuudet kannattaa tutkia ennen lopullista luopumista. Tsasounan seuraava luku voisi syntyä uusista käyttäjistä, yhteistyöstä tai joskus kokonaan uudesta kotipaikasta.
<br>
'''Ortodoksi.net'''

=== Lähteet ja tausta ===

* Orthodox Times, 30.9.2026: [https://orthodoxtimes.com/turkey-190-year-old-greek-church-being-converted-into-a-museum/ Vanha ortodoksinen kirkko museoksi Turkissa]
* Greek Reporter, 29.9.2026: [https://greekreporter.com/2026/09/29/historic-greek-orthodox-church-reopen-istanbul/ Pyhän Haralamboksen kirkko avattiin kunnostuksen jälkeen]
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/kuopion-seurakunta-paivitti-kiinteistostrategiansa-suunnitelmissa-11sta-pyhakosta-luopuminen-vuoteen-2038-mennessa/ Kuopion seurakunnan kiinteistöstrategia]
* Suomen ortodoksinen kirkko: Taipaleen seurakunta luopumassa Juuan tsasounasta – myös rakennuksen siirtovaihtoehto esillä
* Yle, [https://yle.fi/a/3-11098473 Museovirasto huolissaan ortodoksisen kirkon kiinteistöjen kohtalosta] (taustaa Pohjois-Karjalan tsasounista, jotka rakennettiin pääosin siirtokarjalaisille):
* [[Juuan ortodoksinen tsasouna|Juuan ortodoksinen kirkko]]

[[Luokka:Artikkelit]]

Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 10:20:27 GMT

← Vanhempi versio		Versio 19. lokakuuta 2026 kello 10.20
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka:==		== Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka:<br>Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa ==
	== Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa ==
	[[Kuva:Patriarkaatin_sinetti_hap.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Patriarkaatin sinetti kuvattuna mitalissa<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]		[[Kuva:Patriarkaatin_sinetti_hap.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Patriarkaatin sinetti kuvattuna mitalissa<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
	''Uskontojen uskottavuus punnitaan niiden kyvyssä edistää rauhaa ja sovintoa. Myös ihmisen vapaus saa sisältönsä siitä, mihin hän sitä käyttää. Näitä kysymyksiä [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka]] [[Bartholomeos I Konstantinopolin patriarkka\|'''Bartholomeos''']] käsitteli Chichesterissä 16. syyskuuta 2026 vastaanottaessaan yliopiston kunniatohtorin arvon.''		''Uskontojen uskottavuus punnitaan niiden kyvyssä edistää rauhaa ja sovintoa. Myös ihmisen vapaus saa sisältönsä siitä, mihin hän sitä käyttää. Näitä kysymyksiä [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka]] [[Bartholomeos I Konstantinopolin patriarkka\|'''Bartholomeos''']] käsitteli Chichesterissä 16. syyskuuta 2026 vastaanottaessaan yliopiston kunniatohtorin arvon.''

Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puheita

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 10:19:04 GMT

← Vanhempi versio		Versio 19. lokakuuta 2026 kello 10.19
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1:		Rivi 1:
	'''TÄMÄ ON ORTODOKSI.NET SIVUSTON [[Etusivu\|ETUSIVUN]] ALAVALIKKO'''		'''TÄMÄ ON ORTODOKSI.NET SIVUSTON [[Etusivu\|ETUSIVUN]] ALAVALIKKO'''

			** '''[[Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa]]''' - patriarkka Chichesterissä 16.9.2026 vastaanottaessaan yliopiston kunniatohtorin arvon
	** '''[[Horjumatta ristillä levottoman maailman keskellä]],''' patriarkan puhe 6.2.2026 Halkissa - (7.2.2026)		** '''[[Horjumatta ristillä levottoman maailman keskellä]],''' patriarkan puhe 6.2.2026 Halkissa - (7.2.2026)
	** [[Uusi_vuosi_kirkollisessa_ajassa_(2026)\|'''Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Bartolomeuksen tervehdys vuoden ensimmäisenä päivänä''' (1. tammikuuta 2026)]] - (2.1.2026)		** [[Uusi_vuosi_kirkollisessa_ajassa_(2026)\|'''Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Bartolomeuksen tervehdys vuoden ensimmäisenä päivänä''' (1. tammikuuta 2026)]] - (2.1.2026)

Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 10:15:21 GMT

Ak: Uusi sivu: == Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka:== == Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa == thumb|500 px|center|<center>Patriarkaatin sinetti kuvattuna mitalissa<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center> ''Uskontojen uskottavuus punnitaan niiden kyvyssä edistää rauhaa ja sovintoa. Myös ihmisen vapaus saa sisältönsä siitä, mihin hän sitä käyttää. Näitä kysymyksiä Konstantinopolin...

Uusi sivu

== Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka:==
== Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa ==
[[Kuva:Patriarkaatin_sinetti_hap.png|thumb|500 px|center|<center>Patriarkaatin sinetti kuvattuna mitalissa<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
''Uskontojen uskottavuus punnitaan niiden kyvyssä edistää rauhaa ja sovintoa. Myös ihmisen vapaus saa sisältönsä siitä, mihin hän sitä käyttää. Näitä kysymyksiä [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka]] [[Bartholomeos I Konstantinopolin patriarkka|'''Bartholomeos''']] käsitteli Chichesterissä 16. syyskuuta 2026 vastaanottaessaan yliopiston kunniatohtorin arvon.''

=== Uskonto ei saa ruokkia vihaa ===

Bartholomeoksen mukaan uskontojen uskottavuus riippuu yhä vahvemmin niiden toiminnasta rauhan puolesta. Uskonnollisten yhteisöjen tulee rakentaa luottamusta ja sovintoa. Vihan lietsominen, ihmisten jakaminen vastakkaisiin leireihin ja sotien synnyttäminen ovat tämän tehtävän vastaisia.<br>
<br>
Patriarkka pitää uskonnolla perusteltua väkivaltaa väkivaltana itse uskontoa vastaan. Kiihkomielisyys vääristää uskonnollista kokemusta. Hänen mukaansa aito usko torjuu suvaitsemattomuutta, ja uskontojen välinen vuoropuhelu auttaa tuomaan esiin niiden lähimmäistä palvelevia perinteitä.>

=== Ratkaisevaa on, mitä valitsemme ===

Vapautta tarkastellessaan Bartholomeos kiinnittää huomion valintojen sisältöön. Pelkkä mahdollisuus valita ei vielä kerro, kuinka käytämme vapauttamme. Ratkaisevaa on se, mitä valitsemme ja millaisen vastuun otamme.<br>
<br>
Patriarkka arvostelee käsitystä, jossa vapaus tarkoittaa sitoutumisen välttämistä. Vastuu kuuluu vapauteen, samoin valmius sitoutua toiseen ihmiseen ja hyvän tekemiseen. Kristillisessä elämässä vapaus on Jumalan lahja, jossa usko Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen kuuluvat erottamattomasti yhteen.

=== Rauha alkaa myös läheltä ===

Suomalaisen seurakuntaelämän kannalta näitä ajatuksia voi soveltaa hyvin arkisiin tilanteisiin. Miten puhumme ihmisestä, jonka kanssa olemme eri mieltä? Annammeko keskustelussa tilaa myös hiljaiselle? Voiko seurakuntaan tuleva ihminen luottaa siihen, että häntä kuunnellaan, vaikka hänen taustansa tai elämäntilanteensa olisi meille vieras?<br>
<br>
Rauhan rakentaminen voi tarkoittaa harkittua sanaa, väärinkäsityksen selvittämistä tai rohkeutta pyytää anteeksi. Myös verkossa jokainen voi ennen kommentin julkaisemista pohtia, auttaako se ymmärtämään asiaa vai lisääkö se tarpeettomasti epäluuloa.
Vastuun kantaminen puolestaan voi olla päätös soittaa yksinäiselle, auttaa uupunutta tai pitää kiinni annetusta lupauksesta. Tällaisissa pienissä valinnoissa lähimmäisenrakkaus tulee näkyväksi. Samalla usko saa arjessa muodon, jonka toinen ihminen voi tunnistaa ja kokea.
<hr>
Lähde: [https://ec-patr.org/17/09/05/28/address-of-his-all-holiness-ecumenical-patriarch-bartholomew-on-the-occasion-of-his-conferral-as-honorary-doctor-of-the-university-of-chichester-16-september-2026/ Ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen puhe Chichesterin yliopiston kunniatohtoriksi nimittämisen yhteydessä 16.9.2026. Julkaistu 17.9.2026]

[[Luokka:Opetuspuheet]]

Tiedosto:Patriarkaatin sinetti hap.png

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 10:14:08 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Patriarkaatin sinetti hap.png Patriarkaatin sinetti kuvattuna mitalissa (kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Patriarkaatin sinetti kuvattuna mitalissa
(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

[[Luokka:Kuvat]]

Etusivu

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 09:59:56 GMT

Ortodoksi.netissä äskettäin

← Vanhempi versio		Versio 19. lokakuuta 2026 kello 09.59
Rivi 8:		Rivi 8:
	* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->		* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->
	* Ajankohtaista:		* Ajankohtaista:
			** '''[[Rukous Kaikkeinpyhimmälle Jumalansynnyttäjälle hädän ja murheen aikana]]''' - (19.10.2026)
	** '''[[Tervetuloa keskustelemaan]]''' - (17.10.2026)		** '''[[Tervetuloa keskustelemaan]]''' - (17.10.2026)
	** '''[[Golgatan risti]]''' - mitä sen kirjaimet ja symbolit kertovat? - (8.10.2026)		** '''[[Golgatan risti]]''' - mitä sen kirjaimet ja symbolit kertovat? - (8.10.2026)

Rukous Kaikkeinpyhimmälle Jumalansynnyttäjälle hädän ja murheen aikana

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 09:55:26 GMT

Ak: Uusi sivu: thumb|400 px|<center>Jumalanäiti Lohduta minua surussani -ikoni<br><small>(kuva: Ortodoksi.net)</small></center> ''Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, Neitsyt Maria, huolet ja murheet ahdistavat minua, ja sieluni on levoton. Rukoile Poikaasi, että Hän antaisi minulle rauhansa ja karkottaisi armollaan epätoivon sydämestäni. Tyynnytä himojeni myrsky ja auta minua kääntymään pois synnistä. Johdata minut Poikasi valoon ja vahv...

Uusi sivu

[[Kuva:Ja_lohduta_minua_surussani_on.png|thumb|400 px|<center>Jumalanäiti Lohduta minua surussani -ikoni<br><small>(kuva: Ortodoksi.net)</small></center>]]
''Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, Neitsyt Maria, huolet ja murheet ahdistavat minua, ja sieluni on levoton. Rukoile Poikaasi, että Hän antaisi minulle rauhansa ja karkottaisi armollaan epätoivon sydämestäni. Tyynnytä himojeni myrsky ja auta minua kääntymään pois synnistä. Johdata minut Poikasi valoon ja vahvista minussa toivoa.''<br>
<br>
''Puhtain Jumalanäiti, olen uupunut, ja rukouskin tuntuu raskaalta. Huuleni lausuvat rukouksen sanoja, mutta sydämeni on kylmä ja kuiva. Lämmitä sitä äidillisellä rakkaudellasi ja auta minua rukoilemaan silloinkin, kun en löydä sanoja. Älä hylkää minua, vaan ota vastaan heikko rukoukseni ja kanna se Poikasi eteen.''<br>
<br>
''Ole turvanani kiusauksissa ja lohdutuksenani murheessa. Kun pelko valtaa mieleni eikä levollista hetkeä tunnu löytyvän, auta minua pysymään uskossa. Suojele minua esirukouksillasi pahan hyökkäyksiltä, etten vaipuisi epätoivoon enkä kadottaisi luottamustani Jumalan laupeuteen.''<br>
<br>
''Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, rukoile puolestani Herraamme Jeesusta Kristusta, että Hän armahtaisi minua, antaisi syntini anteeksi ja vahvistaisi minua kantamaan elämäni kuormat. Auta minua turvautumaan Häneen kaikkina elämäni päivinä.''<br>
<br>
''Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi, me ylistämme. Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, rukoile meidän puolestamme.''<br>
<br>
''Aamen.''<br>
<hr>
(Rukous on Ortodoksi.netin romanialaisesta alkutekstistä kääntämä ja se tarkoitettu omaan henkilökohtaiseen rukouskäyttöön.)

[[Luokka:Rukoukset]]

Tiedosto:Ja lohduta minua surussani on.png

Hannu — Mon, 19 Oct 2026 09:54:31 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Ja lohduta minua surussani on.png Jumalanäiti Lohduta minua surussani -ikoni (kuva: Ortodoksi.net) Luokka:Kuvat

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Jumalanäiti Lohduta minua surussani -ikoni
(kuva: Ortodoksi.net)

[[Luokka:Kuvat]]

Auttamista ilman vastapalvelusta

Hannu — Sun, 18 Oct 2026 14:03:29 GMT

← Vanhempi versio		Versio 18. lokakuuta 2026 kello 14.03
Rivi 1:		Rivi 1:
	<h2>Auttamista ilman vastapalvelusta – mitä palkattaparantajat opettavat meille?</h2>		<h2>Auttamista ilman vastapalvelusta – mitä palkattaparantajat opettavat meille?</h2>
			[[Kuva:Panteleimon_parantaja01.jpg\|thumb\|500\|center\|<center>Suurmarttyyri ja parantaja Panteleimon<br>Foto © Ortodoksi.net</center>]]

	<p>''Sairastuminen muuttaa usein myös ihmisen suhdetta toisiin. Se, joka on tottunut pärjäämään omillaan ja auttamaan muita, saattaakin tarvita apua peseytymiseen, kaupassa käymiseen tai lääkärin vastaanotolle pääsemiseen. Avun pyytäminen voi tuntua vaikealta, mutta joskus vielä vaikeampaa on ottaa sitä vastaan ajattelematta, miten kaiken voisi joskus korvata. Silloin erityisen arvokkaaksi käy ihminen, jonka lähellä ei tarvitse tuntea olevansa velkaa.''</p>		<p>''Sairastuminen muuttaa usein myös ihmisen suhdetta toisiin. Se, joka on tottunut pärjäämään omillaan ja auttamaan muita, saattaakin tarvita apua peseytymiseen, kaupassa käymiseen tai lääkärin vastaanotolle pääsemiseen. Avun pyytäminen voi tuntua vaikealta, mutta joskus vielä vaikeampaa on ottaa sitä vastaan ajattelematta, miten kaiken voisi joskus korvata. Silloin erityisen arvokkaaksi käy ihminen, jonka lähellä ei tarvitse tuntea olevansa velkaa.''</p>

Auttamista ilman vastapalvelusta

Hannu — Sun, 18 Oct 2026 13:43:13 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Auttamista ilman vastapalvelusta – mitä palkattaparantajat opettavat meille?</h2> <p>''Sairastuminen muuttaa usein myös ihmisen suhdetta toisiin. Se, joka on tottunut pärjäämään omillaan ja auttamaan muita, saattaakin tarvita apua peseytymiseen, kaupassa käymiseen tai lääkärin vastaanotolle pääsemiseen. Avun pyytäminen voi tuntua vaikealta, mutta joskus vielä vaikeampaa on ottaa sitä vastaan ajattelematta, miten kaiken voisi joskus korvata. Silloin erit...

Uusi sivu

<h2>Auttamista ilman vastapalvelusta – mitä palkattaparantajat opettavat meille?</h2>

<p>''Sairastuminen muuttaa usein myös ihmisen suhdetta toisiin. Se, joka on tottunut pärjäämään omillaan ja auttamaan muita, saattaakin tarvita apua peseytymiseen, kaupassa käymiseen tai lääkärin vastaanotolle pääsemiseen. Avun pyytäminen voi tuntua vaikealta, mutta joskus vielä vaikeampaa on ottaa sitä vastaan ajattelematta, miten kaiken voisi joskus korvata. Silloin erityisen arvokkaaksi käy ihminen, jonka lähellä ei tarvitse tuntea olevansa velkaa.''</p>

<p>''Marraskuun ensimmäisenä päivänä ortodoksinen kirkko muistaa pyhiä palkattaparantajia Kosmasta ja Damianosta. Heidän muistopäivänsä kutsuu pohtimaan, millaista on apu, jonka lähtökohtana on toisen ihmisen tarve ja jonka vastineeksi ei odoteta rahaa, vastapalvelusta eikä edes kiitosta.''</p>

<h3>Lahjaksi saatu taito toisten hyväksi</h3>

<p>Kirkon perinteen mukaan '''Kosmas ja Damianos''' olivat Vähässä-Aasiassa eläneitä veljeksiä ja lääkäreitä, jotka hoitivat sairaita ottamatta työstään maksua. Tästä tulee heidän nimityksensä <i>palkattaparantajat</i>. Heidän muistossaan yhdistyvät parantamisen taito, usko Jumalaan ja halu käyttää saatuja lahjoja kärsivien ihmisten hyväksi. Kirkon kalenterissa muistetaan myös kahta muuta samannimistä pyhien paria: Kosmas ja Damianos Roomalaisia heinäkuussa ja Kosmas ja Damianos Arabialaisia lokakuussa.</p>

<p>Nimitys saattaa nykyajan lukijasta kuulostaa vieraalta. Sen ydin avautuu kuitenkin helposti: apua tarvitsevan ihmisen varallisuus tai mahdollisuus maksaa takaisin ei saanut ratkaista sitä, autetaanko häntä. Sairas oli arvokas ihmisenä, ja hänen kärsimyksensä oli riittävä syy pysähtyä hänen luokseen.</p>

<p>Pyhien esimerkki tuo eteemme kysymyksen myös omista taidoistamme. Yksi osaa hoitaa, toinen korjata, kolmas kuunnella tai selvittää vaikeaselkoisia lomakkeita. Jollakulla on aikaa, toisella auto, kolmannella kyky huomata, milloin tavallisesti puhelias naapuri on muuttunut hiljaiseksi. Kaikki nämä voivat olla lahjoja, joista tulee toiselle ihmiselle konkreettista apua.</p>

<h3>Tiede ja hoitamisen taito ovat arvokkaita</h3>

<p>Palkattaparantajien muistoon liittyy myös kirkon arvostus lääketiedettä kohtaan. Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi päätti heinäkuussa 2021 perustaa pyhien palkattaparantajien sekä apostoli ja evankelista Luukkaan yhteisen vuosittaisen muistopäivän kunnioittamaan tieteen ihmiskunnan hyväksi tekemää työtä. Juhla sijoittuu lokakuun 17. ja 18. päivää lähimmäksi osuvaan sunnuntaihin. Vuonna 2026 sitä vietettiin 18. lokakuuta, jolloin oli myös apostoli Luukkaan oma muistopäivä. Luukas tunnetaan kirkon perinteessä lääkärinä.</p>

<p>Lokakuinen yhteinen juhla ja marraskuun alun Kosmaksen ja Damianoksen muistopäivä valaisevat samaa asiaa eri suunnista. Ihmisen hoitaminen on arvokasta, ja siihen tarvitaan sekä osaamista että halua tehdä hyvää. Lääketieteen tutkimus, sairauksien ehkäiseminen ja hoito kuuluvat tähän ihmiskuntaa palvelevaan työhön. Rukous sairaan puolesta voi kulkea luontevasti rinnakkain hoidon ja hoitohenkilökunnan työtä kohtaan tunnetun kiitollisuuden kanssa.</p>

<p>Palkattaparantajien esimerkistä ei silti pidä tehdä vaatimusta, että hoitotyön ammattilaisten tulisi selviytyä kutsumuksella ja vähällä toimeentulolla. Kohtuullinen palkka, riittävä henkilöstö ja mahdollisuus tehdä työ hyvin kuuluvat myös lähimmäisen kunnioittamiseen. Pyyteettömyys kertoo siitä, miten ihminen suhtautuu toiseen ihmiseen. Se voi näkyä yhtä hyvin palkkatyössä kuin vapaaehtoisessa auttamisessa.</p>

<h3>Rinnalla myös silloin, kun sairaus pitkittyy</h3>

<p>Sairauden alkuvaiheessa yhteydenottoja saattaa tulla paljon. Voinnista kysellään, apua tarjotaan ja toipumista toivotetaan. Viikkojen ja kuukausien kuluessa muiden arki jatkuu, vaikka sairastuneen elämä ei olisi vielä palannut ennalleen. Juuri silloin tavallinen yhteydenotto voi saada suuren merkityksen: joku muistaa edelleen.</p>

<p>Auttaminen ei aina vaadi suurta tekoa. Se voi olla lämmin ateria, kyyti tutkimuksiin, yhteinen kävely toisen jaksamisen mukaan tai rauhallinen hetki ilman kiirettä. Joskus auttaa eniten se, ettei sairastuneen tarvitse vakuuttaa olevansa reipas tai kertoa vointinsa kohentuneen. Hän saa olla väsynyt, huolissaan ja kyllästynytkin ilman pelkoa siitä, että käy toiselle liian raskaaksi.</p>

<p>Rinnalla kulkemiseen kuuluu myös toisen tahdon kunnioittaminen. Hyvä tarkoitus ei anna oikeutta päättää sairastuneen puolesta, millaista apua hänen pitäisi ottaa vastaan tai miten hänen tulisi sairauteensa suhtautua. Kysymys ”mikä auttaisi sinua tänään?” voi avata enemmän kuin valmis neuvo. Auttaja ei tunne kaikkea toisen elämästä, vaikka tuntisi tämän hyvin.</p>

<h3>Myös auttajasta on pidettävä huolta</h3>

<p>Omaishoidossa lähimmäisenrakkaus saa hyvin konkreettisen muodon. Siihen voi kuulua katkonaisia öitä, toistuvia arjen tehtäviä, huolta ja jatkuvaa varuillaanoloa. Rakkaus ja uupumus voivat olla läsnä samanaikaisesti. Väsymys ei tee välittämisestä vähäisempää eikä avun tarvitsemisesta epäonnistumista.</p>

<p>Palkattaparantajien muistopäivä kutsuukin katsomaan myös niitä, jotka hoitavat muita. Kuka kysyy heidän vointiaan? Kuka järjestää mahdollisuuden lepoon tai ottaa edes pienen osan vastuusta? Kiitoksen rinnalle tarvitaan käytännön tukea, sillä kauniit sanat eivät yksin anna kenellekään ehjää yöunta tai vapaata iltapäivää.</p>

<p>Seurakunnassa tällainen huolenpito voi alkaa siitä, että jonkun tilanne huomataan ja hänen kanssaan sovitaan toteuttamiskelpoisesta avusta. Yksi lupaus, joka pidetään, merkitsee enemmän kuin monta yleistä vakuutusta siitä, että apua saa aina pyytää. Kaikkein väsyneimmällä ei välttämättä ole voimia ryhtyä oman apunsa järjestäjäksi.</p>

<h3>Tarvitseeko hyvä teko yleisön?</h3>

<p>Kiitos tekee hyvää, eikä sen iloitsemisessa ole mitään väärää. Auttajakin kaipaa kokemusta siitä, että hänen vaivannäkönsä huomataan. Pyyteettömyys joutuu kuitenkin koetukselle silloin, kun kiitosta ei tulekaan. Sairas saattaa olla liian uupunut, muistisairas ei ehkä muista saamaansa apua, ja vaikeassa elämäntilanteessa oleva voi ilmaista hätäänsä tavalla, joka tuntuu auttajasta torjuvalta.</p>

<p>Hyvän teon arvo ei katoa näissä tilanteissa. Apu on voinut olla välttämätöntä, vaikka sen saaja ei pystyisi osoittamaan sitä auttajan toivomalla tavalla. Toisen kiitollisuudesta ei pitäisi tulla ehtoa sille, että hänestä pidetään huolta.</p>

<p>Myös auttamisesta kertomisella on paikkansa. Sen avulla voidaan kerätä lahjoituksia, löytää vapaaehtoisia ja rohkaista muitakin toimimaan. Samalla on syytä kysyä, kenen tarpeita kertominen palvelee. Avun vastaanottamisen ei pitäisi edellyttää suostumista valokuvaan, oman hädän avaamista julkisesti tai auttajan hyvyyden todistamista. Ihmisellä on oikeus saada apua ja säilyttää yksityisyytensä.</p>

<h3>Apua ilman velkakirjaa</h3>

<p>Kosmaksen ja Damianoksen muistopäivänä voi pysähtyä miettimään yhtä ihmistä, jonka arkea olisi mahdollista helpottaa. Hän saattaa olla lähellä: sairastava ystävä, omaistaan hoitava naapuri tai seurakuntalainen, joka ei ole pitkään aikaan päässyt kirkkoon. Yhteydenoton ei tarvitse olla juhlallinen, eikä avun suurenmoista. Olennaista on, että se vastaa todelliseen tarpeeseen ja että annettuun lupaukseen voi luottaa.</p>

<p>Avun vastaanottajalle ehkä vapauttavin kokemus on tämä: hänen ei tarvitse ansaita huolenpitoa hyödyllisyydellään eikä maksaa sitä myöhemmin takaisin. Hän saa olla ihminen, joka tarvitsee toista ihmistä. Palkattaparantajien esimerkki kutsuu rakentamaan juuri tällaista luottamusta – sellaista, jossa hyvän teon mukana ei ojenneta näkymätöntä velkakirjaa.</p>
<br>
'''Ortodoksi.net'''<br>
1.11.2026
<hr>

<p><i>Artikkelin syntyyn ovat vaikuttaneet vahvasti myös yhden Ortodoksi.netin ylläpitäjän omat kokemukset melko äkillisestä joutumisesta vaativaan leikkaukseen ja siitä selviytymisestä. Hoitohenkilökunnan osaaminen, läheisten ja muiden ihmisten apu sekä luottamus Jumalaan ovat antaneet tässä tekstissä käsitellyille asioille henkilökohtaisen merkityksen.</i></p>

<h2>Lähteet ja tausta-aineisto</h2>

* Ortodoksi.net: [[Palkattaparantaja|Palkattaparantaja]].
* Ortodoksi.net: [[Kosmas ja Damianos Vähäaasialaiset|Kosmas ja Damianos Vähäaasialaiset]].
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/news/pyha-apostoli-luukas-ja-kaikki-pyhat-palkattaparantajat-18-10/ Pyhä apostoli Luukas ja kaikki pyhät palkattaparantajat 18.10].
* Suomen ortodoksinen kirkko: [https://ort.fi/poytakirjat/piispainkokouksen-liturgista-elamaa-koskevat-paatokset/ Piispainkokouksen liturgista elämää koskevat päätökset], kohta vuosittaisesta palkattaparantajien ja evankelista Luukas Lääkärin yhteisestä juhlasta.

<h2>Palkattaparantajien muistopäiviä</h2>

<p>Ortodoksi.netissä voi tutustua muun muassa seuraaviin pyhiin palkattaparantajiin. Muistopäivät on järjestetty kalenterivuoden mukaiseen järjestykseen.</p>

* <b>31.1.</b> – [[Kyyros_ja_Johannes_Palkattaparantajat|Kyyros ja Johannes Palkattaparantajat]]. Heitä muistetaan myös 28.6.
* <b>1.2.</b> – [[Tryfon_Lampsakoslainen|Tryfon Lampsakoslainen]]
* <b>27.6.</b> – [[Sampson_Vieraanvarainen|Sampson Vieraanvarainen]].
* <b>1.7.</b> – [[Kosmas_ja_Damianos_Roomalaiset|Kosmas ja Damianos Roomalaiset]].
* <b>26.7.</b> – [[Hermolaos_Nikomedialainen|Hermolaos Nikomedialainen]].
* <b>27.7.</b> – [[Panteleimon_Parantaja|Panteleimon Parantaja]].
* <b>12.8.</b> – [[Fotios_ja_Aniketos_Nikomedialaiset|Fotios ja Aniketos Nikomedialaiset]].
* <b>11.10.</b> – [[Zinais_ja_Filonilli_Tarsoslainen|Zinais ja Filonilli Tarsoslainen]].
* <b>17.10.</b> – [[Kosmas_ja_Damianos_Arabialaiset|Kosmas ja Damianos Arabialaiset]].
* <b>1.11.</b> – [[Kosmas_ja_Damianos_V%C3%A4h%C3%A4aasialaiset|Kosmas ja Damianos Vähäaasialaiset]].

[[Luokka:Artikkelit]]

Jumalanpalveluksen päätössanat

Hannu — Sun, 18 Oct 2026 12:48:33 GMT

Ak: Uusi sivu: <h2>Jumalanpalveluksen päätössanat: Jumalansynnyttäjän ylistys, Kolminaisuuden kunnia ja armon pyyntö</h2> <p>''Jumalanpalveluksen lopussa kirkon rukous ei hiljene vaan tiivistyy. Siihen kootaan kolme ortodoksisen rukouselämän keskeistä asiaa: Jumalansynnyttäjän kunnioitus, Kolminaisen Jumalan kunnia ja ihmisen armonpyyntö. Seuraavassa nämä kolme kohtaa käydään läpi järjestyksessä.''</p> <h3>1. Jumalansynnyttäjän ylistys</h3> <blockquote> <p>''”Kaik...

Uusi sivu

<h2>Jumalanpalveluksen päätössanat: Jumalansynnyttäjän ylistys, Kolminaisuuden kunnia ja armon pyyntö</h2>

<p>''Jumalanpalveluksen lopussa kirkon rukous ei hiljene vaan tiivistyy. Siihen kootaan kolme ortodoksisen rukouselämän keskeistä asiaa: Jumalansynnyttäjän kunnioitus, Kolminaisen Jumalan kunnia ja ihmisen armonpyyntö. Seuraavassa nämä kolme kohtaa käydään läpi järjestyksessä.''</p>

<h3>1. Jumalansynnyttäjän ylistys</h3>

<blockquote>
<p>''”Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät!”''</p>

<p>''”Me ylistämme Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi, Sinua, puhdas Neitsyt, Sanan synnyttäjä, Sinua, totinen Jumalansynnyttäjä.”''</p>
</blockquote>

<p>Jumalansynnyttäjän hymni kuuluu ortodoksisen jumalanpalveluksen vakiintuneeseen rukousperinteeseen. Sen sanat ovat tiiviitä, ja jokainen lause kantaa mukanaan opillista sisältöä. Tämä vuoropuhelu sisältää ainakin neljä toisiinsa kietoutuvaa ulottuvuutta.</p>

<p><b>a) Kaanan häiden malli: esirukous pelastuksen asiassa.</b><br>
Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa kerrotaan Galilean Kaanan häistä. Viini loppuu, ja Jumalansynnyttäjä kääntyy Poikansa puoleen sanoen: ''”Heillä ei ole viiniä.”'' Hän tuo puutteen Kristuksen eteen ja sanoo palvelijoille: ''”Mitä hän teille sanoo, se tehkää.”'' Samaa mallia noudattaa kirkko, kun se huutaa: ''”Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät!”'' Rukoilija turvautuu Jumalansynnyttäjän esirukouksiin, mutta ei pidä häntä Kristuksesta riippumattomana pelastajana. Pelastus tulee Kristukselta. Maria on se, joka tuo ihmisen hädän Poikansa eteen. Sana ”pelasta” ymmärretään tässä esirukouksen yhteydessä: hän auttaa rukouksensa kautta, ei omasta, Jumalasta riippumattomasta voimastaan.</p>

<p><b>b) Jumalansynnyttäjä (Theotokos): opetuksen ydin.</b><br>
Nimitys <i>Theotokos</i>, ''”Jumalan synnyttänyt”'', ei ole ensisijaisesti Mariaa koskeva vaan Kristusta koskeva oppi. Kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Efesossa vuonna 431 vahvistettiin, että Marian poika on yksi ja sama persoona: Jumalan Poika, joka on tullut ihmiseksi. Jos Maria olisi synnyttänyt vain ihmisen, jonka yhteyteen Jumala olisi myöhemmin liittynyt, Kristuksen persoonan ykseys olisi rikottu ja lihaksitulon salaisuus olisi menetetty. Siksi Jumalansynnyttäjä-nimi suojaa Kristus-opin eheyttä. Kun kirkko sanoo ”totinen Jumalansynnyttäjä”, se tunnustaa samalla Kristuksen todelliseksi Jumalaksi ja todelliseksi ihmiseksi.</p>

<p><b>c) Turmeltumaton synnytys.</b><br>
Hymnin englanninkielisessä muodossa sanotaan, että Jumalansynnyttäjä synnytti Jumalan Sanan ”ilman turmelusta”. Suomenkielisessä rukoustekstissä vastaava kohta kuuluu: ”puhdas Neitsyt, Sanan synnyttäjä”. Kirkon perinteessä Marian neitsyys ennen synnytystä, synnytyksessä ja sen jälkeen on merkki siitä, että Jumala toimii luomakunnassa omalla vapaalla ja uutta luovalla tavalla. Kyse ei ole siitä, että ruumiillisuus tai avioliitto olisivat alempiarvoisia, eikä siitä, että Kristuksen ihmisyys olisi ollut näennäistä. Tässä syntymässä Jumalan Poika tulee todella ihmiseksi. Kirkon vanhassa kuvastossa Mariaa verrataan palavaan pensaaseen, joka ei kulunut tulessa: hän kantoi sisimmässään Jumalan läsnäoloa tuhoutumatta.</p>

<p><b>d) Ennustuksen toteutuminen.</b><br>
Hymnin sanat ''”me ylistämme Sinua”'' toteuttavat Marian oman profetian. Luukkaan evankeliumissa hän sanoo Marian kiitosvirressä: ''”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.”'' Kun kirkko ylistää Jumalansynnyttäjää, se ei lisää evankeliumiin mitään vierasta. Se täyttää sen, mitä Maria itse ennusti. Jokainen sukupolvi, joka laulaa tämän hymnin, on osa tuota toteutumista. Marialle osoitettu kunnioitus liittyy erottamattomasti siihen, mitä Jumala on hänessä tehnyt. Hymni vertaa häntä kerubeihin ja serafeihin, taivaan korkeimpiin voimiin, koska hän sai tulla ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan äidiksi.</p>

<h3>2. Kolminaisuuden kunnia</h3>

<blockquote>
<p>''”Kunnia olkoon Sinulle, Kristus, meidän Jumalamme, meidän toivomme, kunnia Sinulle!”''</p>

<p>''”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.”''</p>
</blockquote>

<p>Rukous palaa jälleen Jumalan ylistykseen. Tämä liike on tärkeä: Jumalansynnyttäjän ylistys ei jää itseensä sulkeutuneeksi, vaan se johtaa takaisin Jumalaan. Kaikki Marian kunnioitus liittyy lopulta Kristuksen kunnioitukseen.</p>

<p>Ylistys alkaa Kristuksesta, joka on ”toivomme”. Hänen kauttaan olemme oppineet tuntemaan Isän ja saaneet Hengen. Kristus on se ovi, jonka kautta ihminen pääsee Kolminaisen Jumalan yhteyteen. Siksi ylistys alkaa hänestä ja laajenee sitten koko Kolminaisuuteen: ''”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.”''</p>

<p>Sanat ''”nyt, aina ja iankaikkisesti”'' ulottavat ylistyksen yli ajan rajojen. Kirkon rukous ei ole vain tämän hetken tunnelmaa, vaan osallistumista siihen ylistykseen, jota taivaassa ei koskaan lopeteta. Päätössana ''”Aamen”'', ”totisesti, olkoon niin”, on koko seurakunnan vahvistus: se tekee rukouksesta yhteisen.</p>

<h3>3. Armahduksen pyyntö</h3>

<blockquote>
<p>''”Herra, armahda. Herra, armahda. Herra, armahda. Siunaa, isä.”''</p>
</blockquote>

<p>Tässä palataan kirkon ektenioiden sanoihin, joissa pyydetään Jumalaa olemaan armollinen. Kolminkertainen pyyntö saa myös kolminaisuusopillisen merkityksen. Toisto ei ole mekaanista, vaan siinä rukoillaan Kolminaisen Jumalan puoleen.</p>

<p>Ilmauksen <i>Kyrie eleison</i>, ''”Herra, armahda”'', merkitystä on helppo ymmärtää liian kapeasti, jos armo käsitetään vain anteeksiannoksi ja rangaistuksen välttämiseksi. Ortodoksisessa ajattelussa armahtaminen tarkoittaa myös Jumalan parantavaa ja eläväksi tekevää toimintaa. Jumala on rakkaus, ja hänen armonsa ilmaisee tätä palavaa, horjumatonta rakkautta. Kun rukoilemme ''”Herra, armahda”'', emme taivuta vastahakoista Jumalaa, vaan pyydämme, että hänen rakkautensa saisi vaikuttaa meissä ja koko maailmassa.</p>

<p>Viimeinen pyyntö, ''”Siunaa, isä”'', johtaa loppusiunaukseen. Siunauksessa kirkko lähettää ihmisen takaisin arkeen: jumalanpalveluksen yhteys jatkuu, kun seurakunta hajaantuu.</p>

<h3>Kokonaisuus</h3>

<p>Nämä kolme osaa muodostavat yhtenäisen liikkeen. Rukous lähtee Jumalansynnyttäjän luota, jonka esirukous tuo ihmisen hädän Kristuksen eteen. Siitä se nousee Kolminaisen Jumalan ylistykseen, ja lopulta se palaa ihmisen armonpyyntöön ja siunaukseen. Marian paikka on tässä liikkeessä aina sama kuin Kaanan häissä: hän osoittaa Poikaansa ja sanoo meille, mitä hän sanoi palvelijoille: ''”Mitä hän teille sanoo, se tehkää.”''</p>

<hr>

<p>''Tämä Ortodoksi.netin toimittaman teksti perustuu OCA:n nettisivuilla olevaan tekstiin: [https://www.oca.org/liturgics/outlines/concluding-dialogue Concluding Dialogue]. Liturgics / Outlines. Rukoustekstit ovat suomenkielisestä liturgiasta.''</p>

<h3>Lähteet</h3>

<ul>
* <li>Orthodox Church in America (OCA): [https://www.oca.org/liturgics/outlines/concluding-dialogue Concluding Dialogue]. Liturgics / Outlines. Englanninkielinen pohjateksti, jota suomenkielisessä artikkelissa on laajennettu.</li>
* <li>Ortodoksi.net: [https://www.ortodoksi.net/index.php/Totisesti_on_kohtuullista Totisesti on kohtuullista]. Jumalansynnyttäjän ylistysveisun suomenkielinen teksti.</li>
* <li>Ortodoksi.net: [https://www.ortodoksi.net/index.php/Jeesuksen_rukous_%28rukouspalvelus%29 Jeesuksen rukous (rukouspalvelus)]. Suomenkielisiä rukouslauselmia ja palveluksen päätösrukouksia.</li>
* <li>Suomen ortodoksinen kirkko, ortodoksinen seminaari: [https://ort.fi/seminaari/wp-content/uploads/2016/03/Hetket-ja-EPL.pdf Suuren paaston hetket ja ennenpyhitettyjen lahjojen liturgia], s. 4. Jumalansynnyttäjän avuksihuutamisen ja sitä seuraavan ylistysveisun järjestys hetkipalveluksen päätöksessä.</li>
* <li>Raamattu, vuoden 1992 suomennos: Joh. 2:1–11 (Kaanan häät); Luuk. 1:46–55 (Marian kiitosvirsi); 1. Joh. 4:8, 16 (Jumala on rakkaus).</li>
</ul>

[[Luokka:Artikkelit]]

Pyhät jäljet Suomessa

Hannu — Sun, 18 Oct 2026 06:46:33 GMT

← Vanhempi versio		Versio 18. lokakuuta 2026 kello 06.46
Rivi 16:		Rivi 16:

	<h3>Luostareista kylien pyhäköihin</h3>		<h3>Luostareista kylien pyhäköihin</h3>
			[[Kuva:Valamo_ylhaalta_b_pp.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Heinäveden Valamon luostari kuvattun ylhäältä päin<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Petja Pyykkönen)</small></center>]]

	<p>Heinäveden [[Valamo]] ja [[Lintula]] ovat koko Suomen ortodoksisuudelle merkittäviä hengellisiä keskuksia. Niiden historiaan liittyvät menetetyt kotiseudut, evakkomatka ja luostarielämän jatkuminen uudessa ympäristössä. Ne ovat kuitenkin ennen kaikkea eläviä rukousyhteisöjä. Päivittäiset jumalanpalvelukset liittävät menneiden sukupolvien perinnön tähän päivään.</p>		<p>Heinäveden [[Valamo]] ja [[Lintula]] ovat koko Suomen ortodoksisuudelle merkittäviä hengellisiä keskuksia. Niiden historiaan liittyvät menetetyt kotiseudut, evakkomatka ja luostarielämän jatkuminen uudessa ympäristössä. Ne ovat kuitenkin ennen kaikkea eläviä rukousyhteisöjä. Päivittäiset jumalanpalvelukset liittävät menneiden sukupolvien perinnön tähän päivään.</p>

Tiedosto:Valamo ylhaalta b pp.png

Hannu — Sun, 18 Oct 2026 06:45:15 GMT

Hannu tallensi tiedoston Tiedosto:Valamo ylhaalta b pp.png Heinäveden Valamon luostari kuvattun ylhäältä päin (kuva: Ortodoksi.net / Petja Pyykkönen) Luokka:Kuvat Luokka:Valamo

Uusi sivu

== Yhteenveto ==
Heinäveden Valamon luostari kuvattun ylhäältä päin
(kuva: Ortodoksi.net / Petja Pyykkönen)

[[Luokka:Kuvat]]
[[Luokka:Valamo]]

Pyhät jäljet Suomessa

Hannu — Sun, 18 Oct 2026 06:38:24 GMT

Ak: Uusi sivu: == Pyhän jäljet Suomessa – kun paikka kantaa rukousta == <p>Luostarin kirkossa tuohuksen liekki värähtää ikonin edessä. Pienen tsasounan ovi avautuu kesäiseen hiljaisuuteen. Museon vitriinissä on vaurioitunut ikoni, jonka äärellä joku on aikanaan rukoillut läheistensä puolesta. Vanhassa kalmistossa nimet ovat jo kuluneet rististä, mutta paikalle tullut ihminen tekee ristinmerkin ja pysähtyy hetkeksi.</p> <p>Suomalaisen ortodoksisuuden py...

Uusi sivu

== Pyhän jäljet Suomessa – kun paikka kantaa rukousta ==

<p>Luostarin kirkossa [[Tuohus|tuohuksen]] liekki värähtää [[ikoni]]n edessä. Pienen [[tsasouna]]n ovi avautuu kesäiseen hiljaisuuteen. Museon vitriinissä on vaurioitunut ikoni, jonka äärellä joku on aikanaan rukoillut läheistensä puolesta. Vanhassa kalmistossa nimet ovat jo kuluneet rististä, mutta paikalle tullut ihminen tekee ristinmerkin ja pysähtyy hetkeksi.</p>

<p>Suomalaisen ortodoksisuuden pyhät paikat ovat monenlaisia. Osa tunnetaan laajalti, osa on merkityksellinen lähinnä yhdelle suvulle, perheelle tai ihmiselle. Niitä yhdistää hengellisen elämän läsnäolo: täällä on rukoiltu, turvauduttu Jumalaan, iloittu ja surtu. Monissa paikoissa sama elämä jatkuu edelleen.</p>

<p>Ekumeeninen patriarkka [[Bartholomeos I Konstantinopolin patriarkka|'''Bartholomeos''']] muistutti syyskuussa 2026 pitämässään puheessa, että kirkot ja luostarit ovat paljon enemmän kuin nähtävyyksiä. Jumalaa ylistävä taide ja pyhissä paikoissa eletyn elämän jäljet voivat muuttaa vierailun pyhiinvaellukseksi. Ajatus avautuu myös Suomessa, vaikka ortodoksisen vähemmistömme historia ja ympäristö ovat toisenlaisia kuin vanhoilla [[Bysantti|Bysantin]] alueilla. Paikan hengellistä merkitystä ei mitata kirkon koolla eikä sen jäsenten määrällä.</p>

<h3>Taide, joka kutsuu rukoukseen</h3>

<p>Ortodoksisessa kirkossa taide kuuluu rukoukseen. Ikonit, seinämaalaukset, kirkkotekstiilit ja kirkkolaulu suuntaavat ihmisen ajatuksia kohti Jumalaa. Ne kertovat Kristuksesta, [[Jumalansynnyttäjä]]stä ja [[Pyhä|pyhistä]] sekä tekevät näkyväksi kirkon uskoa ja ylösnousemuksen toivoa.</p>

<p>Taiteen merkitys ei avaudu ainoastaan sen ikää tai tekotapaa tarkastelemalla. Ikonin edessä voi pohtia myös niitä ihmisiä, jotka ovat katsoneet samaa kuvaa ennen meitä. Mitä he ovat pyytäneet, mistä kiittäneet ja minkä huolen uskaltaneet jättää Jumalan käsiin? Näin kirkkotaide yhdistää sukupolvia, joiden elämästä emme ehkä muuten tiedä juuri mitään.</p>

<p>Suomalaiset kirkot ja tsasounat kertovat samalla ortodoksisuuden juurtumisesta ja leviämisestä maahamme. Niiden historiaan kuuluvat vanhat karjalaiset yhteisöt, eri aikoina syntyneet seurakunnat sekä sodan jälkeen uusille asuinsijoille rakentunut kirkollinen elämä. Pyhäkkö kertoo siitäkin, että jossakin on ollut ihmisiä, jotka ovat halunneet kokoontua rukoilemaan yhdessä.</p>

<h3>Luostareista kylien pyhäköihin</h3>

<p>Heinäveden [[Valamo]] ja [[Lintula]] ovat koko Suomen ortodoksisuudelle merkittäviä hengellisiä keskuksia. Niiden historiaan liittyvät menetetyt kotiseudut, evakkomatka ja luostarielämän jatkuminen uudessa ympäristössä. Ne ovat kuitenkin ennen kaikkea eläviä rukousyhteisöjä. Päivittäiset jumalanpalvelukset liittävät menneiden sukupolvien perinnön tähän päivään.</p>

<p>Luostarivieras voi tulla etsimään hiljaisuutta, osallistumaan palveluksiin tai kantamaan mukanaan vaikeaa elämäntilannetta. Toinen saapuu taiteen ja historian vuoksi ja huomaa kaipaavansa kirkkoon vielä uudestaan. Pyhiinvaelluksen alku voi olla hyvin arkinen: aikaa pysähtyä, sytyttää tuohus ja olla hetki ilman kiirettä.</p>

<p>Myös [[Ilomantsin profeetta Elian kirkko]] ja Hattuvaaran vanha [[Hattuvaaran ortodoksinen tšasouna|Pietarin ja Paavalin tsasouna]] avaavat näkymän ortodoksisuuden pitkiin juuriin Suomessa. Erityisesti kyläpyhäköissä usko liittyy läheisesti paikalliseen elämään, sukuihin ja yhteisiin juhliin. [[Praasniekka]] voi merkitä samanaikaisesti pyhäkön juhlaa, rukousta ja paluuta omien juurien äärelle.</p>

<p>Kaikkein tärkein paikka ei silti välttämättä löydy matkailuesitteestä. Se voi olla kirkko, jossa vanhemmat vihittiin, tsasouna, jossa lapsi oppi sytyttämään tuohuksen, tai hautausmaa, johon suvun vainajat on haudattu. Yhdelle vaatimaton kyläkappeli merkitsee enemmän kuin suuri katedraali, koska juuri siellä oma elämä liittyy kirkon rukoukseen.</p>

<h3>Vauriokaan ei hävitä hengellistä merkitystä</h3>

<p>Kuopiossa toimivan [[Suomen ortodoksisen kirkkomuseo]] RIISAn kokoelmien perustana on luovutettujen alueiden seurakunnista ja luostareista evakuoitu esineistö. Ikonit, kirkkotekstiilit ja jumalanpalvelusesineet kertovat sekä kirkon elämästä että ihmisistä, jotka pyrkivät säilyttämään sen perintöä menetysten keskellä.</p>

<p>Museossa ikonia tarkastellaan myös taideteoksena ja historiallisena esineenä. Ortodoksille se voi samalla säilyttää henkilökohtaisen hengellisen merkityksensä. Vaurioitunut maalipinta ei tee tyhjäksi sitä, mitä ikoni kuvaa. Särkynytkin kuva voi puhua Jumalan rakkaudesta sekä uskosta ja toivosta, joita elämän hauraus ei kokonaan murra.</p>

<p>Samoin raunioitunut kirkko, entisen pyhäkön kivijalka tai vanha kalmisto voi kutsua rukoukseen. Rakennus on saattanut kadota, mutta paikalla eletty elämä ei ole merkityksetöntä. Pyhäköissä on kastettu lapsia ja kokoonnuttu yhteiseen juhlaan, kalmistoissa saatettu vainajia lepoon. Nykyinen kävijä voi liittyä tähän muistoon omalla rukouksellaan. Jumalan läsnäolo ei riipu siitä, ovatko seinät vielä pystyssä.</p>

<h3>Perintö välittyy yhdessä kulkemalla</h3>

<p>Vanhemmilla, isovanhemmilla ja opettajilla on tärkeä tehtävä näiden paikkojen merkityksen avaamisessa. Vuosilukujen rinnalle tarvitaan kertomuksia ihmisistä: kuka rakensi pyhäkön, mistä ikoni tuotiin ja miksi suvulle oli tärkeää palata juuri tälle hautausmaalle.</p>

<p>Myös ortodoksiset verkkosivustot ja sosiaalisen median yhteisöt voivat osallistua tämän perinnön välittämiseen. Artikkelit, valokuvat, videot ja ihmisten muistot tuovat pyhien paikkojen tarinoita niidenkin ulottuville, jotka eivät itse pääse paikan päälle. Välineet ja kerronnan tavat vaihtuvat, mutta tehtävä säilyy: auttaa ymmärtämään, mitä nämä paikat merkitsevät ja miten niiden hengellinen perintö liittyy elämään tänään.</p>

<p>Lapselle pyhän paikan merkitys voi avautua yksinkertaisesti yhdessä olemalla. Aikuinen näyttää, miten kirkossa toimitaan, kertoo ikonista ja antaa tilaa kysymyksille. Myös hiljaisuudelle ja lapsen omille havainnoille kannattaa jättää aikaa. Hengellistä kokemusta ei voi määrätä syntymään, mutta kohtaamiselle voi antaa mahdollisuuden.</p>

<p>Pyhiinvaellus ei Suomessa välttämättä vaadi pitkää matkaa. Se voi alkaa lähikirkon ovelta tai tutun hautaristin ääreltä. Olennaista on pysähtyä huomaamaan, mitä paikka kantaa: rukousta, ihmisten elämää ja toivoa, joka ulottuu omaa aikaamme kauemmaksi.</p>
<br>
'''Ortodoksi.net'''<br>
18.10.2026
<hr>
<p><i>Taustalla ekumeenisen patriarkka Bartholomeoksen [https://orthodoxtimes.com/ecumenical-patriarch-the-monuments-of-our-faith-are-not-mere-sights/ puhe] pyhiinvaellusten hengellisestä merkityksestä 11.9.2026.</i></p>

[[Luokka:Artikkelit]]

Evakkojen lasten hengellinen perintö

Hannu — Sat, 17 Oct 2026 13:15:49 GMT

← Vanhempi versio		Versio 17. lokakuuta 2026 kello 13.15
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Kodin usko kulki mukana – evakkojen lasten hengellinen perintö ==		== Kodin usko kulki mukana – evakkojen lasten hengellinen perintö ==
			[[Kuva:Evakko_kristus.jpg\|thumb\|400 px\|center\|<center>Painokuvassa kuvattu "Evakko-Kristus" -ikoni, jossa on Raamatun teksti (Joh.13:34 ja 15:13)<br><small>''Painokuva oli aikanaan myynnissä [[Varkaus\|Varkauden ortodoksisessa seurakuntassa]]''</small></center>]]

	Jossakin kodissa on yhä seinällä vanhemmilta peritty ikoni. Toisessa muistetaan iltarukouksen sanat, vaikka niitä ei ole lausuttu ääneen vuosikymmeniin. Joku tekee ristinmerkin ennen ruokailua, toinen sytyttää tuohuksen vainajan muistoksi. Mutta hengellinen perintö voi palata mieleen myös aivan toisenlaisessa tilanteessa: kun huomaa puhuvansa lapselle oman äitinsä lempeydellä tai muistaa, ettei isoisä sallinut kenenkään pilkata vähäosaista.<br>		Jossakin kodissa on yhä seinällä vanhemmilta peritty ikoni. Toisessa muistetaan iltarukouksen sanat, vaikka niitä ei ole lausuttu ääneen vuosikymmeniin. Joku tekee ristinmerkin ennen ruokailua, toinen sytyttää tuohuksen vainajan muistoksi. Mutta hengellinen perintö voi palata mieleen myös aivan toisenlaisessa tilanteessa: kun huomaa puhuvansa lapselle oman äitinsä lempeydellä tai muistaa, ettei isoisä sallinut kenenkään pilkata vähäosaista.<br>
	<br>		<br>

Evakkojen lasten hengellinen perintö

Hannu — Sat, 17 Oct 2026 13:13:04 GMT

Ak: Uusi sivu: == Kodin usko kulki mukana – evakkojen lasten hengellinen perintö == Jossakin kodissa on yhä seinällä vanhemmilta peritty ikoni. Toisessa muistetaan iltarukouksen sanat, vaikka niitä ei ole lausuttu ääneen vuosikymmeniin. Joku tekee ristinmerkin ennen ruokailua, toinen sytyttää tuohuksen vainajan muistoksi. Mutta hengellinen perintö voi palata mieleen myös aivan toisenlaisessa tilanteessa: kun huomaa puhuvansa lapselle oman äitinsä lempeydellä tai muistaa, et...

Uusi sivu

== Kodin usko kulki mukana – evakkojen lasten hengellinen perintö ==

Jossakin kodissa on yhä seinällä vanhemmilta peritty ikoni. Toisessa muistetaan iltarukouksen sanat, vaikka niitä ei ole lausuttu ääneen vuosikymmeniin. Joku tekee ristinmerkin ennen ruokailua, toinen sytyttää tuohuksen vainajan muistoksi. Mutta hengellinen perintö voi palata mieleen myös aivan toisenlaisessa tilanteessa: kun huomaa puhuvansa lapselle oman äitinsä lempeydellä tai muistaa, ettei isoisä sallinut kenenkään pilkata vähäosaista.<br>
<br>
Ikääntyessä moni alkaa kysellä, mitä on itse saanut ja mitä siitä on välittänyt eteenpäin. Mitä lapsille ja lastenlapsille jää aikaisempien sukupolvien uskosta? Muistavatko he sen, mitä kotona sanottiin Jumalasta, vai ennen kaikkea sen, miten ihmisiä kohdeltiin?<br>
<br>
Evakkojen lapsille kysymys voi tuntua erityisen läheiseltä. Siihen liittyy oman elämän lisäksi kokonaisen sukupolven kokemus menettämisestä, uuden rakentamisesta ja siitä, miten usko yritti löytää paikkansa vieraassa ympäristössä.

=== Usko tuli mukana, vaikka paljon jäi taakse ===

Sodan jälkeen syntyneet evakkojen lapset kasvoivat maassa, jossa ortodoksinen elämä oli hajonnut sirpaleiksi eri puolille suurta Suomea. Vanhempien kotiseudut olivat jääneet uuden rajan taakse, sodassa viholliseksi koetun valtion puolelle. Sinne oli jäänyt valtava osa kirkon omaisuudesta: pyhäköitä, luostareita ja seurakuntien rakennuksia. Kotien mukana oli menetetty myös tuttu ympäristö, jossa oman uskon tapoja ei tarvinnut jatkuvasti selittää.<br>
<br>
Uusilla asuinseuduilla ortodoksisuus oli monille suomalaisille vierasta. Vieraus ei aina jäänyt uteliaisuudeksi. Ryssittelyä, syrjintää ja painostusta saatiin kokea. Lapsikin saattoi joutua puolustamaan uskontoaan ja suomalaisuuttaan ennen kuin hänellä oli kunnolla sanoja kummankaan selittämiseen. Oli raskasta, että kotinsa sodassa menettäneiden uskonto saatettiin yhdistää juuri siihen viholliseen, jonka vuoksi oli jouduttu lähtemään.<br>
<br>
Kaikki eivät tietenkään suhtautuneet torjuvasti. Oli myös ystävällisiä naapureita, auttajia ja ihmisiä, joille toisen erilaiset tavat eivät olleet uhka. Heidän merkitystään ei pidä unohtaa. Mutta hyvillä kohtaamisilla ei myöskään voi pyyhkiä pois sitä, mikä satutti.<br>
<br>
Valtion varoin rakennettiin uusia kirkkoja ja rukoushuoneita. Niiden ulkoasu poikkesi usein vanhasta ortodoksisesta rakennusperinteestä ja muistutti ympäröivän enemmistökirkon pyhäköitä. Ortodoksien keskuudessa tätä on tulkittu niinkin, että rakennukset sopisivat aikanaan luterilaiseen käyttöön, jos pieni ortodoksinen kirkko kuihtuisi pois. Rakentajien yhteiseksi tarkoitukseksi tällaista ajatusta ei kuitenkaan voi ilman tarkempaa näyttöä nimetä. Jo tulkinnan olemassaolo kertoo jotakin siitä, kuinka epävarmaksi oman kirkon tulevaisuus koettiin.<br>
<br>
Kirkot nousivat, mutta rakennukset eivät yksin koonneet hajalle joutunutta elämää. Papeilla oli laajoja alueita hoidettavanaan, eikä jumalanpalvelukseen pääseminen ollut kaikkialla helppoa. Se, mitä ortodoksisuus lapselle merkitsi, jäi paljolti kodin varaan.

=== Isovanhemmat kantoivat enemmän kuin tiesivätkään ===

Usko siirtyi vanhempien ja etenkin isovanhempien välityksellä – jos siirtyi. Monessa kodissa sitä välitettiin tekemällä: ristinmerkillä, rukouksella, paastolla, juhlien valmistelulla ja vainajien muistamisella. Lapsi näki, että elämään kuului muutakin kuin se, mikä oli juuri sillä hetkellä käsissä ja silmien edessä.<br>
<br>
Isovanhemmat saattoivat kantaa mukanaan sellaista ortodoksista elämäntapaa, jonka luonteva ympäristö oli jäänyt rajan taakse. Uudessa kodissa pienestäkin tavasta tuli tärkeä. Se yhdisti menneen ja nykyisen, poissa olevat ja läsnä olevat. Kaikkea ei ehkä osattu selittää, mutta eleissä ja sanoissa säilyi jotakin, mitä pelkällä opetuksella olisi ollut vaikea välittää.<br>
<br>
Menneisyyttä ei silti tarvitse silotella ehjäksi. Kaikissa kodeissa ei rukoiltu, eikä uskonto aina näyttäytynyt lapselle lämpimänä. Menetykset, raskas työ ja selviytymisen huolet kuluttivat aikuisia. Joku vaikeni omasta taustastaan suojellakseen lapsiaan siltä, mitä oli itse joutunut kokemaan. Toiselle usko merkitsi turvaa, toiselle myös pelkoa tai vaatimuksia.<br>
<br>
Siksi perinteen katkeamista ei voi selittää vain välinpitämättömyydellä. Joskus vaikenemisen takana oli kipeä halu tehdä seuraavan sukupolven elämästä helpompaa.

=== Kirkko säilyi, mutta kaikkien tie ei ollut sama ===

Ortodoksisuus ei kadonnut Suomesta. Se juurtui uusille paikkakunnille ja alkoi vähitellen tulla tutummaksi myös muille suomalaisille. Sen säilyminen ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen evakkoperhe olisi säilyttänyt saman suhteen kirkkoon<br>
<br>
Osa vaihtoi kirkkoa sosiaalisten suhteiden ja ympäristön paineessa. Jollekin ratkaisu liittyi avioliittoon tai siihen, että perhe haluttiin saman kirkon yhteyteen. Joku tahtoi yksinkertaisesti päästä eroon erilaisuudesta, joka oli tuonut mukanaan liian paljon vaikeuksia. Osa palasi myöhemmin takaisin.<br>
<br>
Näitä ratkaisuja on helppo arvioida jälkikäteen, kun ei itse joudu elämään niiden keskellä. Paljon vaikeampaa on ymmärtää, millaisia paineita yksittäiseen ihmiseen kohdistui. Uskollisuus omille juurille ei ole aina näyttänyt ulospäin samalta, eikä kirkon vaihtaminen välttämättä pyyhkinyt ihmisestä hänen lapsuutensa rukouksia.<br>
<br>
Tämän päivän lapsi kasvaa toisenlaisessa Suomessa. Hänelle ortodoksinen kirkko ei välttämättä merkitse menetettyä Karjalaa eikä suvun selviytymistä evakkotaipaleelta. Hänen perheensä ortodoksiset juuret voivat olla muualla maailmassa, tai hänen vanhempansa ovat löytäneet kirkon aikuisina. Samassakin seurakunnassa kulkee rinnakkain monia erilaisia kertomuksia.<br>
<br>
Myös vanhempien ja isovanhempien suhde uskoon vaihtelee. Kaikilla ei ole omasta lapsuudestaan rukouksen mallia, jonka voisi luontevasti antaa eteenpäin. Vanhempi voi joutua opettelemaan yhdessä lapsensa kanssa sitä, mikä jollekin aikaisemmalle sukupolvelle oli arkinen tapa. Se ei tee heidän uskostaan vähäisempää.<br>
<br>
Maallistuminen on puolestaan muuttanut sitä, kuinka paljon kirkko kuuluu perheiden elämään. Hengellinen perintö ei siirry vain siksi, että se on joskus kuulunut sukuun. Silti myös kiinnostukselle jää tilaa: joku alkaa kysellä juuristaan vasta aikuisena, toinen pysähtyy rukouksen äärelle kohdattuaan menetyksen. Menneeseen ei palata sellaisenaan, mutta yhteys siihen voi löytyä uudella tavalla.

=== Entä jos lapsi valitsee toisin? ===

Vanhemman tai isovanhemman voi olla vaikea hyväksyä, ettei lapsi pidä tärkeänä sitä, mikä on itselle rakasta. Erityisen kipeältä se voi tuntua silloin, kun omaan uskoon liittyy suvun raskas historia. Jos aikaisemmat sukupolvet säilyttivät sen menetyksistä ja pilkasta huolimatta, miksi seuraava sukupolvi ei halua ottaa sitä vastaan?<br>
<br>
Kysymys on ymmärrettävä. Mutta lasta ei voi velvoittaa uskomaan kiitollisuudenvelasta. Esivanhempien kärsimys ansaitsee tulla muistetuksi, mutta siitä ei saa tulla taakkaa, jolla seuraavan sukupolven omat kysymykset vaiennetaan.<br>
<br>
Omaa uskoa ei tarvitse piilottaa eikä sen merkitystä vähätellä. Saa kertoa, miksi rukoilee, miksi käy kirkossa ja miksi tietty ikoni on rakas. Saa kutsua mukaan. Samalla täytyy voida kuunnella myös vastausta, joka ei ole toivottu.<br>
<br>
Juuri silloin punnitaan jotakin olennaista siitä, millaista hengellistä perintöä kodissa välitetään. Säilyykö lapsi yhtä rakkaana, vaikka hän ei tule kirkkoon? Onko hän tervetullut pöytään ilman, että jokainen tapaaminen muuttuu hänen elämänvalintojensa arvioinniksi? Voiko hän kertoa epäilyksistään pelkäämättä loukkaavansa vanhempiaan tai isovanhempiaan?<br>
<br>
Jos kodissa on tilaa myös näille keskusteluille, siellä voi säilyä yhteys, jota mikään painostus ei pysty synnyttämään.

=== Mitä aikaisempien sukupolvien äänestä jää? ===

Hengellinen perintö tarvitsee sanoja ja tapoja. Iltarukousta ei opi, jos sitä ei koskaan kuule, eikä lapsi välttämättä ymmärrä ikonin merkitystä, ellei kukaan kerro siitä. Siksi tuttu rukous kannattaa lausua yhdessä ja suvun tarinat kertoa silloin, kun niiden kertojia vielä on.<br>
<br>
Mutta sanojen rinnalla lapsi kuulee paljon muutakin. Hän kuulee, miten kotona puhutaan vieraista, köyhistä, muualta tulleista ja ihmisistä, joiden elämäntapaa ei ymmärretä. Hän näkee, osaako uskosta puhuva aikuinen pyytää anteeksi. Hän huomaa myös ristiriidan, jos lähimmäisenrakkaus päättyy siihen, missä toisen erilaisuus alkaa.<br>
<br>
Evakkojen lasten sukupolvella on tässä oma kysymyksensä vastattavana. Mitä kokemus vieraana olemisesta omassa maassa on opettanut muiden kohtaamisesta? Onko sukupolvelta toiselle siirtynyt perintö tehnyt tilaa myös sellaiselle ihmiselle, joka nyt seisoo ulkopuolella?<br>
<br>
Kukaan ei voi päättää, millaisen suhteen seuraavat sukupolvet rakentavat kirkkoon. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa siihen, millainen muisto hänestä jää ihmisenä, jolle kirkko oli tärkeä.<br>
<br>
Ehkä joskus joku jälkipolvista katsoo vanhaa ikonia ja muistaa rukouksen. Ehkä hän muistaa yhteisen kirkkomatkan tai vainajien nimet. Niiden rinnalle voi nousta muisto ihmisestä, jonka seurassa sai olla oma itsensä ja jonka kotiin oli hyvä tulla. Sekin kuuluu hengelliseen perintöön.<br>
<br>
Kenen ääni kodissamme kuuluu vielä? Ja mitä omasta äänestämme jää seuraaville sukupolville?<br>
<br>
'''Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen'''<br>
17.10.2026

[[Luokka:Artikkelit]]

Etusivu

Hannu — Sat, 17 Oct 2026 07:20:11 GMT

← Vanhempi versio		Versio 17. lokakuuta 2026 kello 07.20
Rivi 8:		Rivi 8:
	* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->		* Viimeksi lisätyt: [[Suuri paasto17\|'''2''']], [[Suuri paasto16\|'''3''']] ja [[Kristus ei ole Platonin varjo\|'''1''']]-->
	* Ajankohtaista:		* Ajankohtaista:
			** '''[[Tervetuloa keskustelemaan]]''' - (17.10.2026)
	** '''[[Golgatan risti]]''' - mitä sen kirjaimet ja symbolit kertovat? - (8.10.2026)		** '''[[Golgatan risti]]''' - mitä sen kirjaimet ja symbolit kertovat? - (8.10.2026)
	** '''"[[Ammuttu Kristus]]"''' - (5.10.2026)		** '''"[[Ammuttu Kristus]]"''' - (5.10.2026)

Tervetuloa keskustelemaan

Hannu — Sat, 17 Oct 2026 06:51:39 GMT

Ak: Uusi sivu: ''Tämä ohjeistus koskee ensisijaisesti Ortodoksi.netin sosiaalisen median, kuten Facebookin ja Instagramin sivuja ja ryhmiä, joissa lukijoiden välinen keskustelu ja muu vuorovaikutus ovat mahdollisia. Varsinainen Ortodoksi.net-verkkosivusto on tarkoitettu suomenkielisen ortodoksisen tiedon jakamiseen, eikä se toimi keskustelufoorumina.'' Kuva:Ek_raa.jpg|thumb|500 px|center|<center>Alkuperäisen "Evakko-Kristus" -ikonin Raamatun slaavinkielinen teksti, joka on suomennet...

Uusi sivu

''Tämä ohjeistus koskee ensisijaisesti Ortodoksi.netin sosiaalisen median, kuten Facebookin ja Instagramin sivuja ja ryhmiä, joissa lukijoiden välinen keskustelu ja muu vuorovaikutus ovat mahdollisia. Varsinainen Ortodoksi.net-verkkosivusto on tarkoitettu suomenkielisen ortodoksisen tiedon jakamiseen, eikä se toimi keskustelufoorumina.''
[[Kuva:Ek_raa.jpg|thumb|500 px|center|<center>Alkuperäisen "Evakko-Kristus" -ikonin Raamatun slaavinkielinen teksti, joka on suomennettuna ”''Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn'' [ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.]”<br>(Matt. 11:27–28, hakasuluissa oleva ei näy ikonissa).<br><small>(kuva: Ortodoksi.net)</small></center>]]
== Tervetuloa keskustelemaan yhteistä rauhaa kunnioittaen ==

Ortodoksi.net on ortodoksista uskoa ja elämää käsittelevä sivusto, jonka keskusteluihin ovat tervetulleita myös muiden kristillisten tunnustusten jäsenet ja ihmiset, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Meille saa tulla lukemaan, kysymään ja keskustelemaan. Toisen kohtaaminen ei edellytä omasta vakaumuksesta luopumista, mutta se edellyttää halua kuunnella.<br>
<br>
Tässä kirjoituksessa me Ortodoksi.netin ylläpidossa kerromme, millaista keskustelua haluamme sivustollamme vaalia. Puhumme ylläpidon vastuusta ja kokemuksista, emme kaikkien ortodoksien nimissä. Samalla selitämme muutamia ortodoksisen uskon kohtia, joista keskusteluissamme on syntynyt toistuvasti väärinkäsityksiä.<br>
<br>
Lähtökohtamme on yksinkertainen: erimielisyydelle on tilaa, toisten halventamiselle ei. Ortodoksista uskoa saa kysyä, tutkia ja arvioida. Keskustelutilamme ei kuitenkaan ole tarkoitettu siihen, että sen lukijoita ryhdytään painostamaan luopumaan vakaumuksestaan tai että keskustelut muutetaan toisen uskonnollisen yhteisön julistuskanavaksi.<br>
<br>
Sama kunnioittamisen vaatimus koskee ylläpitoa ja ortodoksisia keskustelijoita. Oman uskon selittäminen ei anna oikeutta ivata toista, väheksyä hänen vakaumustaan tai ryhtyä arvostelemaan hänen uskonnollista yhteisöään.

=== Keskustelun rajat koskevat toimintaa ===

Ortodoksisesta opetuksesta poikkeava mielipide ei itsessään ole asiaton. Myöskään se, ettei keskustelija vakuutu saamastaan vastauksesta, ei tee hänestä häirikköä. Hänellä on oikeus jäädä eri kannalle ja esittää perusteltuja jatkokysymyksiä.<br>
<br>
Raja tulee vastaan siinä, miten keskustelua käydään. Henkilöön tai uskonnolliseen ryhmään kohdistuva halventaminen, keskustelujen toistuva siirtäminen oman yhteisön julistamiseksi sekä samojen syytösten levittäminen keskustelusta toiseen käsittelemättä saatuja vastauksia eivät palvele yhteistä ymmärrystä. Eri mieltä saa olla, mutta toiselle on annettava mahdollisuus vastata ja hänen vastauksensa on otettava keskustelussa huomioon.<br>
<br>
Kysymisen ja saarnaamisen eroa ei ratkaise yksi sana tai viestin pituus. Olennaista on vastavuoroisuus. Keskustelija pyrkii ymmärtämään vastausta, pysyy käsiteltävässä aiheessa ja antaa tilaa muille. Jos kirjoittaja sen sijaan toistaa omaa julistustaan riippumatta siitä, mitä hänelle vastataan, keskustelu muuttuu yksipuoliseksi.<br>
<br>
Tarvittaessa ylläpito ohjaa keskustelua ja pyytää muuttamaan toimintatapaa. Asiattomia viestejä voidaan poistaa, ja jatkuva häirintä voi johtaa osallistumisen rajoittamiseen. Vakava loukkaus voi edellyttää välitöntä puuttumista. Samat käyttäytymissäännöt koskevat kaikkia vakaumuksesta riippumatta.

=== Miksi tästä on tarpeen puhua? ===

Ortodoksi.netin keskusteluissa on esiintynyt tilanteita, joissa ortodokseja on nimitetty epäjumalanpalvojiksi ja heidän uskoaan on kuvattu tavoilla, joita he eivät itse tunnista kirkon opetukseksi. Erityisesti ikonien kunnioittaminen sekä Jumalansynnyttäjälle, muille pyhille ja enkeleille osoitetut rukoukset ovat herättäneet tällaisia syytöksiä.<br>
<br>
Tämä on koettu loukkaavana. Kyse on ihmisille rakkaasta uskosta, rukouksesta ja hengellisestä kodista. Loukkaavuus ei synny siitä, että joku kysyy tai ajattelee toisin. Se syntyy esimerkiksi siitä, ettei annettua selitystä suostuta lainkaan huomioimaan, vaan sama tuomitseva väite esitetään yhä uudelleen.<br>
<br>
Emme tiedä, mikä kutakin kirjoittajaa ohjaa. Joku voi vilpittömästi kokea auttavansa tai täyttävänsä uskonnollista velvollisuuttaan. Vilpitönkin tarkoitus tarvitsee kuitenkin rinnalleen toista kunnioittavan toimintatavan. Ylläpidon tehtävänä on arvioida keskustelussa näkyvää toimintaa, ei kirjoittajan sisintä, uskon aitoutta tai asemaa Jumalan edessä.<br>
<br>
Tässä vastuussa on myös itsensä tutkimisen paikka. Loukkaavaan puheeseen vastaaminen ei oikeuta jatkamaan loukkaamisen ketjua.

=== Kuunteleminen antaa tilaa ymmärtämiselle ===

Toisen uskoa ei opi tuntemaan yksinomaan niiden väitteiden kautta, joita siitä esitetään oman yhteisön piirissä. Tarvitaan myös valmiutta kuulla, miten kyseinen kirkko opettaa ja miten sen jäsenet ymmärtävät oman rukouselämänsä.<br>
<br>
Jos ortodoksi kertoo, ettei hän palvo ikonia, tämän vastauksen pitäisi merkitä jotakin myös kysyjälle. Jos hän selittää pyytävänsä pyhältä esirukouksia, selitystä pitäisi voida tarkastella ennen kuin käytäntö tuomitaan Kristuksesta luopumiseksi. Vastaavasti ortodoksisen vastaajan tulee kuunnella, mitä toinen todella kysyy, eikä olettaa jokaisen vaikean kysymyksen olevan hyökkäys.<br>
<br>
Kuunteleminen ei merkitse kaiken hyväksymistä. Se merkitsee sitä, että erimielisyys kohdistuu siihen, mitä toinen todella uskoo, eikä hänelle ulkopuolelta rakennettuun käsitykseen. Tältä pohjalta myös teologisista eroista voidaan puhua rehellisesti.

=== Ikoni todistaa Jumalan ihmiseksi tulemisesta ===

Ortodoksisessa kirkossa ikoni on osa rukousta ja jumalanpalveluselämää. Sen merkitys ei rajoitu muistoesineeseen tai uskonnolliseen kuvitukseen. Kristuksen kuvaamisen keskeinen peruste on hänen todellinen ihmiseksi tulemisensa: näkymätön Jumalan Poika tuli ihmiseksi, nähtäväksi ja kohdattavaksi. Ikoni liittyy näin siihen, mitä kirkko tunnustaa Kristuksesta.<br>
<br>
Nikean toinen, eli seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous, käsitteli ikonien asemaa vuonna 787. Sen opetuksessa erotetaan kuvien kunnioittaminen ja kunnioittava kumartaminen, timētikē proskynēsis, yksin Jumalalle kuuluvasta palvonnasta, latreia. Kuvalle osoitettu kunnioitus suuntautuu siinä kuvattuun.<br>
<br>
Ortodoksi ei siis pidä puuta, maalia tai painokuvaa jumalana. Kristuksen ikonin äärellä rukoileva ihminen rukoilee Kristusta, ei kuvaa hänen sijastaan. Jumalansynnyttäjän, muiden pyhien ja enkelien ikonien kunnioittaminen puolestaan erotetaan Jumalalle kuuluvasta palvonnasta.<br>
<br>
Ikonin suuteleminen tai sen edessä kumartaminen voi näyttää vieraalta sellaisesta ihmisestä, jonka hengelliseen perinteeseen nämä eleet eivät kuulu. Ulkoisen eleen merkitystä ei kuitenkaan voi ratkaista kuulematta, mitä sillä ilmaistaan. Ortodoksinen opetus ei samasta kaikkea kumartamista Jumalan palvomiseen.<br>
<br>
Tämän opetuksen voi tuntea ja silti olla siitä eri mieltä. Keskustelun kannalta ratkaisevaa on, että sitä arvioidaan sen omasta sisällöstä käsin.

=== Esirukouksessa kannamme toisiamme ===

Kristityt pyytävät toisiltaan esirukouksia aivan tavallisesti. Voimme pyytää ystävää muistamaan rukouksissaan sairasta läheistämme, vaikeaa elämäntilannettamme tai omaa jaksamistamme. Emme silloin tee ystävästä Jumalaa emmekä ajattele hänen korvaavan Kristusta.<br>
<br>
Jaakobin kirjeessä kehotetaan: ''”rukoilkaa toistenne puolesta”'' (Jaak. 5:16). Tämä kohta ilmaisee kristillisen esirukouksen perustan, vaikka se ei yksin ratkaise kristittyjen välisiä erimielisyyksiä poisnukkuneiden pyhien puhuttelemisesta.<br>
<br>
Ortodoksisessa uskossa kirkon rukousyhteyden ymmärretään ulottuvan myös Kristuksessa poisnukkuneisiin pyhiin. Kuoleman ei uskota katkaisevan heidän yhteyttään Kristukseen ja hänen kirkkoonsa. Siksi Jumalansynnyttäjältä ja muilta pyhiltä pyydetään esirukouksia.<br>
<br>
Tähän rukouselämään kuuluvat myös enkelit, Jumalan sanansaattajat ja palvelijat. Suojelusenkeliltä voidaan pyytää varjelusta ja ohjausta. Enkelin apua ei ymmärretä Jumalasta riippumattomaksi voimaksi, vaan Jumalan palvelijan avuksi.<br>
<br>
Kristillisten tunnustusten välillä on näistä kysymyksistä todellisia eroja. Ne eivät katoa rinnastamalla kaikkia rukouskäytäntöjä toisiinsa. Ortodoksista käytäntöä ei kuitenkaan kuvata oikein, jos pyhät tai enkelit esitetään siinä Kristuksen kilpailijoina tai hänen rinnalleen asetettuina jumalina.

=== Mitä tarkoittaa ”Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät”? ===

Ortodoksisen rukouselämän rehellinen selittäminen edellyttää myös sen voimakkaimpien ilmausten käsittelemistä. Pyhille ei osoiteta vain sanamuodoltaan yksiselitteisiä esirukouspyyntöjä. Jumalanpalveluksissa lausutaan myös: ''”Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät.”''<br>
<br>
Tämä on suoraan Jumalansynnyttäjälle osoitettu rukous. Sitä ei pidä selityksessä häivyttää tai antaa ymmärtää, ettei kirkossa todella puhuta näin. Ilmaus voi herättää toisessa kristityssä vilpittömän kysymyksen siitä, miten se sopii yhteen Kristuksen ainutlaatuisen pelastustehtävän kanssa.<br>
<br>
Ortodoksisessa tulkinnassa Jumalansynnyttäjää ei pidetä Kristuksesta riippumattomana pelastajana tai lunastajana. Häneltä pyydetään apua ja esirukouksia pelastukseksi. Rukous liittyy myös hänen ainutlaatuiseen tehtäväänsä Jumalanäitinä: hänestä Jumalan Poika tuli ihmiseksi.<br>
<br>
Amerikan ortodoksisen kirkon julkaisemassa selityksessä pappi '''John Breck''' käsittelee juuri tätä rukousta. Hän korostaa, ettei Maria korvaa Poikaansa pelastuksen työssä. Hänen esirukouksensa ymmärretään Kristuksen pelastavan toiminnan yhteydessä. Myös saman kirkon liturginen selitys liittää rukouksen Jumalansynnyttäjän esirukoukseen ja Jumalan Pojan ihmiseksi tulemiseen.<br>
<br>
Sanaa ”pelasta” ei siis tässä ymmärretä irrallaan kirkon koko uskosta. Kristus on pelastuksen lähde, ja Jumalansynnyttäjän apu ymmärretään häneen liittyväksi ja hänestä riippuvaiseksi. Tämä selitys ei velvoita toista kristittyä hyväksymään rukousmuotoa. Sen tarkoituksena on kertoa avoimesti, mitä kirkko sillä tarkoittaa.

=== Lähetystyö kunnioittaa ihmisen vapautta ===

Ortodoksiseen uskoon kuuluu lähetystyö. Kirkko julistaa evankeliumia ja kutsuu ihmisiä Kristuksen yhteyteen. Uskoa saa pitää totena, siitä saa kertoa ja sen saa ottaa vastaan vapaasta tahdostaan.<br>
<br>
Tämä on erotettava painostamisesta, pelottelusta, harhaanjohtamisesta ja toisen vakaumuksen halventamisesta. Ihmisen vapaaehtoinen päätös muuttaa vakaumustaan on eri asia kuin hänen taivuttelemisensa epäasiallisin keinoin.<br>
<br>
Kreetalla vuonna 2016 kokoontuneen pyhän ja suuren synodin lähetystehtävää käsittelevä asiakirja korostaa rakkauden, nöyryyden ja ihmisen persoonan kunnioittamista sekä torjuu aggressiivisuuden ja proselytismin. Kaikki paikalliskirkot eivät osallistuneet kokoukseen, eikä sen vastaanotto ole ollut ortodoksisessa maailmassa yhtenäinen. Tässä asiakirjaa käytetään yhtenä ortodoksisena lähteenä kunnioittavan lähetystyön periaatteelle, ei sivustomme keskustelusääntöjen suorana perusteena.<br>
<br>
Ortodoksi.netin ylläpidon linjaus koskee omaa keskustelutilaamme. Oman vakaumuksen kertominen voi kuulua asialliseen keskusteluun. Keskustelujen toistuva muuttaminen käännyttämiseen tähtääväksi julistukseksi ei kuulu niiden tarkoitukseen.

=== Oma vakaumus kutsuu myös nöyryyteen ===

Sana ''ortodoksi'' viittaa oikeaan uskoon ja oikeaan ylistykseen. Se ei kuitenkaan ole henkilökohtainen todistus siitä, että jokainen ortodoksin ajatus, sana ja teko olisi oikea. Pikemminkin se kutsuu tarkastelemaan, vastaako oma elämä sitä uskoa, jota tunnustetaan.<br>
<br>
Ortodoksinen kirkko ymmärtää vaalivansa apostolisen uskon täyteyttä. Tämä vakaumus ei anna sen jäsenelle oikeutta pitää itseään ihmisenä toisia parempana. Vahva kirkollinen identiteetti ja lähimmäisen kunnioittaminen voivat ja niiden tulee kuulua yhteen.<br>
<br>
Siksi myös ortodoksisen keskustelijan on vältettävä leimaavia sanoja. Toisen nimittäminen lahkolaiseksi voi sulkea keskustelun yhtä tehokkaasti kuin ortodoksin nimittäminen epäjumalanpalvojaksi. On tarkempaa puuttua tekoon tai väitteeseen kuin määritellä koko ihminen yhden kohtaamisen perusteella.<br>
<br>
Ylläpitonakaan emme voi vaatia muilta kuuntelemista, jos emme itse ole valmiita siihen. Virheellinen tieto tulee korjata, mutta myös oma virhe on voitava tunnustaa. Kunnioitus näkyy siinäkin, miten suhtaudumme saamaamme asialliseen kritiikkiin.

=== Rauha rakentuu tavasta vastata ===

Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita perustelemaan toivoaan. Samalla annetaan vastaamisen tavalle ohje: ”Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti” (1. Piet. 3:15–16). Tämä sopii lähtökohdaksi myös verkkokeskusteluun.<br>
<br>
Sävyisyys ei tarkoita, että kaikki käytös olisi hyväksyttävä. Ylläpidolla on vastuu niistäkin lukijoista, jotka tulevat etsimään tietoa, hengellistä luettavaa ja rauhallista keskustelua. Heidän ei tarvitse jatkuvasti puolustaa oikeuttaan omaan uskoonsa ortodoksisella sivustolla.<br>
<br>
Rajan asettaminen ei ole tuomio kirjoittajan ihmisarvosta tai pelastumisesta. Se on vastuunkantoa yhteisestä tilasta. Samalla on muistettava, ettei jokaista väittelyä tarvitse voittaa eikä viimeistä sanaa saada. Joskus selkeä vastaus riittää. Joskus keskustelun päättäminen palvelee rauhaa paremmin kuin sen jatkaminen.<br>
<br>
Ortodoksi.netissä haluamme vaalia keskustelua, jossa kysymyksille on tilaa ja vastauksia kuunnellaan. Pidämme kiinni sivustomme ortodoksisesta lähtökohdasta ja kunnioitamme niitäkin, jotka eivät jaa sitä. Toivomme samaa kunnioitusta kaikilta keskustelijoilta.<br>
<br>
Tervetuloa kysymään, kuuntelemaan ja keskustelemaan. Yhteisestä rauhasta huolehtiminen kuuluu meille kaikille.<br>
<br>
'''Ortodoksi.net'''<br>
17.10.2026

=== Lähteet ===

* Raamattu, vuoden 1992 suomennos: [https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JAS.5 Jaak. 5:16] ja [https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/1PE.3 1. Piet. 3:15–16].
* [https://www.newadvent.org/fathers/3819.htm Nikean toisen kirkolliskokouksen päätökset (787)], erityisesti uskonmääritelmä pyhistä kuvista. Englanninkielinen käännös, New Advent.
* John Breck: [https://www.oca.org/reflections/fr.-john-breck/most-holy-theotokos-save-us Most Holy Theotokos, Save Us!] Amerikan ortodoksinen kirkko.
* [https://www.oca.org/liturgics/outlines/concluding-dialogue Concluding Dialogue]. Amerikan ortodoksisen kirkon liturginen selitys Jumalansynnyttäjälle osoitetusta rukouksesta.
* [https://www.holycouncil.org/mission-orthodox-church-todays-world The Mission of the Orthodox Church in Today’s World], erityisesti kohta F.1. Kreetan pyhän ja suuren synodin asiakirja, 2016.

[[Luokka:Artikkelit]]

Kuka huomaa, että joku puuttuu

Hannu — Fri, 16 Oct 2026 14:16:23 GMT

← Vanhempi versio		Versio 16. lokakuuta 2026 kello 14.16
Rivi 1:		Rivi 1:
			[[Kuva:Prodromou_athos_jouluikoni_hap.png\|thumb\|500 px\|center\|<center>Jeesuksen syntymä eli jouluikoni Athokselta Johannes Kastajan skiitasta.<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
	== Kuka huomaa, että joku puuttuu? Yksinäisyys haastaa myös Suomen ortodoksisen kirkon ==		== Kuka huomaa, että joku puuttuu? Yksinäisyys haastaa myös Suomen ortodoksisen kirkon ==

	Seurakunnan todellinen läheisyys paljastuu joskus vasta silloin, kun ihminen ei enää pääse kirkkoon. Huomaako joku hänen poissaolonsa? Soittaako kukaan? Tuleeko joku käymään? Vai katkeaako yhteys vähitellen, vaikka jäsenyys säilyy rekisterissä ja kirkollisvero tulee maksetuksi?<br>		''Seurakunnan todellinen läheisyys paljastuu joskus vasta silloin, kun ihminen ei enää pääse kirkkoon. Huomaako joku hänen poissaolonsa? Soittaako kukaan? Tuleeko joku käymään? Vai katkeaako yhteys vähitellen, vaikka jäsenyys säilyy rekisterissä ja kirkollisvero tulee maksetuksi?''<br>
	<br>		<br>
	Kreikan kirkon piispojen kokouksessa 7. lokakuuta metropoliitta Dorotheos nosti esiin yksinäisyyden ja henkisen uupumuksen. Hänen esityksensä ydin oli käytännöllinen: seurakunnan on rakennettava yhteyttä ihmisiin. Hän ehdotti muun muassa vierailuryhmiä yksinäisten, sairaiden ja vanhusten tueksi, nuorten yhteisöjen vahvistamista, työntekijöiden ja maallikoiden koulutusta sekä yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa. Basilica-uutistoimisto kertoi ehdotuksista 13. lokakuuta 2026.<br>		''Kreikan kirkon piispojen kokouksessa 7. lokakuuta metropoliitta Dorotheos nosti esiin yksinäisyyden ja henkisen uupumuksen. Hänen esityksensä ydin oli käytännöllinen: seurakunnan on rakennettava yhteyttä ihmisiin. Hän ehdotti muun muassa vierailuryhmiä yksinäisten, sairaiden ja vanhusten tueksi, nuorten yhteisöjen vahvistamista, työntekijöiden ja maallikoiden koulutusta sekä yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa. Basilica-uutistoimisto kertoi ehdotuksista 13. lokakuuta 2026.''<br>
	<br>		<br>
	Kreikkalainen keskustelu antaa aihetta katsoa myös Suomen ortodoksisen kirkon arkea. Seuraavat kysymykset ovat tämän kirjoituksen sovellusta Suomen tilanteeseen. Ne koskevat sitä, millaiseen kirkkoon käytämme rahamme, miten ymmärrämme pappeuden ja kenen vastuulla seurakuntalaisen kohtaaminen lopulta on. Samalla on kysyttävä, kuinka hyvin kirkon puhe yhteisöllisyydestä vastaa sitä, mitä ihminen seurakunnassaan kokee.		''Kreikkalainen keskustelu antaa aihetta katsoa myös Suomen ortodoksisen kirkon arkea. Seuraavat kysymykset ovat tämän kirjoituksen sovellusta Suomen tilanteeseen. Ne koskevat sitä, millaiseen kirkkoon käytämme rahamme, miten ymmärrämme pappeuden ja kenen vastuulla seurakuntalaisen kohtaaminen lopulta on. Samalla on kysyttävä, kuinka hyvin kirkon puhe yhteisöllisyydestä vastaa sitä, mitä ihminen seurakunnassaan kokee.''

	=== Yksinäinen voi istua keskellä seurakuntaa ===		=== Yksinäinen voi istua keskellä seurakuntaa ===